Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Olen valitettavasti ollut jo 2 vuotta työttömänä. Koko ajan haen paikkoja, käyn haastatteluissa, mutta silti minua ei valita koskaan. Työvoimakoulutuksiinkaan ei pääse, koska hakijoita on satoja ja kokeneet menee näissäkin edelle, vaikka koulutuksessa opetellaan alkeita. Tulevaisuus pelottaa.
Mihin suuntaan Suomea ollaan oikein viemässä? EK möläytti perjantaina (uutinen oli yle.fi:ssä ja radiossa), ettei Suomessa ole osaavaa työvoimaa ja sen takia pitää syksyn budjettiriihessä päättää pikaisesti uusien, parempien työntekijöiden tuomisesta Suomeen heti. Pelottaa, etten nyt sitten saa koskaan työpaikkaa ja tuet otetaan pois, koska työmarkkinatuki on muka liian iso. Tämäkö on sitä tasa-arvoa? Minä kun luulin, että tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikki ovat saman arvoisia ja kaikilla on samat oikeudet ja mahdollisuudet.
Onko ulkomailta helpompi saada töitä? Jos täällä on joku, joka hakee töitä myös ulkomailta, voitko kertoa, miten sen teet? Haetko netin kautta Suomesta käsin, vai onko helpompaa mennä paikan päälle? Millä rahalla? Onko korona vaikeuttanut työnhakua?
Täytyy varmaan lopettaa uutisten seuraaminen ja poistua somesta kokonaan, kun en jaksa kuunnella jatkuvaa työttömien syyllistämistä ja haukkumista. Menisin oikein mielelläni töihin, jos vain saisin töitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti ollut jo 2 vuotta työttömänä. Koko ajan haen paikkoja, käyn haastatteluissa, mutta silti minua ei valita koskaan. Työvoimakoulutuksiinkaan ei pääse, koska hakijoita on satoja ja kokeneet menee näissäkin edelle, vaikka koulutuksessa opetellaan alkeita. Tulevaisuus pelottaa.
Mihin suuntaan Suomea ollaan oikein viemässä? EK möläytti perjantaina (uutinen oli yle.fi:ssä ja radiossa), ettei Suomessa ole osaavaa työvoimaa ja sen takia pitää syksyn budjettiriihessä päättää pikaisesti uusien, parempien työntekijöiden tuomisesta Suomeen heti. Pelottaa, etten nyt sitten saa koskaan työpaikkaa ja tuet otetaan pois, koska työmarkkinatuki on muka liian iso. Tämäkö on sitä tasa-arvoa? Minä kun luulin, että tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikki ovat saman arvoisia ja kaikilla on samat oikeudet ja mahdollisuudet.
Onko ulkomailta helpompi saada töitä? Jos täällä on joku, joka hakee töitä myös ulkomailta, voitko kertoa, miten sen teet? Haetko netin kautta Suomesta käsin, vai onko helpompaa mennä paikan päälle? Millä rahalla? Onko korona vaikeuttanut työnhakua?
Täytyy varmaan lopettaa uutisten seuraaminen ja poistua somesta kokonaan, kun en jaksa kuunnella jatkuvaa työttömien syyllistämistä ja haukkumista. Menisin oikein mielelläni töihin, jos vain saisin töitä.
Jatkan vielä: Onko työvoimapulaa oikeasti edes olemassa, jos pula-alojen työvoimakoulutuksiin ei haluta ottaa alanvaihtajia? Minulle on ainakin sanottu, että en voi suorittaa koulutukseen kuuluvaa harjoittelua ilman alan työkokemusta. Oma rahoitteisesti en voi opiskella, opintotukea en enää saa eikä omavalmentajani ole vielä antanut lupaa omaehtoiseen opiskeluun.
Onko teillä vinkkejä, mitä vielä voisin tehdä, jotta saisin töitä?
Lähihoitajaksi pääsee ilman koulutusta tai kokemusta. Autokuskiksi esim. pakettien jakeluun ei vaadita kuin B-kortti ja suomenkielentaito.
Parametasolisluu kirjoitti:
Töitä on tarjolla nyt poikkeuksellisen runsaasti – Näillä aloilla työvoimapula on suurin
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/toita-on-tarjolla-nyt-poikkeuksellis…
Tämä juttusi on tarkoitettu vain työssäkäyville tilaajille, se on maksumuurin takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Nyt on jo metsä täynnä mustikkaa. Sinne vaan poimimaan ja myymään saalista torille. Valitettavasti itsekkyys ja lihavuus ovat esteitä tähän. Helpompi kattoa telkkaria ja nostaa tukia.
Tätä hölmöyttä usein näkee esitettävän ja vaikka kyseessä on trolli niin käydään tämä asia läpi noin niinkuin käytännön kautta. Mustikan kilohinta on noin 4 euroa kilolta ja yhden ämpärin hinta on noin 20-25 euroa. Jotta sillä ansaitsisi tuhat euroa pitäisi niitä kerätä ja myydä noin 250 kiloa, tähän ei ole huomioitu sitä että ei torillakaan saa ilmaiseksi myydä tai sitä että bussikyydilläkö tai polkupyörällä meinasit tuommoisia marjamääriä liikuttaa?
Sieltä metsästä voi ottaa myös risuja mukaan.
Metsästä voi ottaa myös sieniä ja vihtamateriaalia ja sammalta ja sitten voi mennä Ullanlinnaan myymään niitä ovelta ovelle. Jos kutsutaan sisään asti, kannattaa viedä kämpästä hopeat.
:''D
Sanokaa mitä sanotte, mutta minä mielelläni rankalla kädellä vähentäisin korkeakoulupaikkoja. Jotenkin helpottavaa olisi hakea jotain koulupaikkaa ja ihan erilainen motivaatio lukea pääsykokeisiin, jos tietää työpaikan olevan varma. yliopistot ovat aivan umpikujassa tämän tutkinnon määrään kohdistuvan rahoitussysteemin kanssa. Voisiko nykyinen hallituksemme yrittää tehdä asialle jotakin?
Varsinkin lomien aikaan on ahdistavaa kun jokainen tuttava utelee "millos sinä sit meet töihin kun lomalla oot ollu jo pitempään, höhö".
Enpä jaksa alkaa selittämään kaikille miten paljon uhraan viikottain aikaa töiden etsimiseen ja hakemiseen. Tästä aiheutuva stressi ja haastatteluissa tsemppaaminen on kaukana mistään lomailusta. Eikä työttömänä syödä päivittäin grilliherkkuja sen seitsemillä höysteillä tai matkailla hullun kiilto silmissä.
Olen melko tyytyväinen elämääni, mutta ei nämä uraputkessaan kiitävät tunnu ymmärtävän mitä työttömyys todella on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti ollut jo 2 vuotta työttömänä. Koko ajan haen paikkoja, käyn haastatteluissa, mutta silti minua ei valita koskaan. Työvoimakoulutuksiinkaan ei pääse, koska hakijoita on satoja ja kokeneet menee näissäkin edelle, vaikka koulutuksessa opetellaan alkeita. Tulevaisuus pelottaa.
Mihin suuntaan Suomea ollaan oikein viemässä? EK möläytti perjantaina (uutinen oli yle.fi:ssä ja radiossa), ettei Suomessa ole osaavaa työvoimaa ja sen takia pitää syksyn budjettiriihessä päättää pikaisesti uusien, parempien työntekijöiden tuomisesta Suomeen heti. Pelottaa, etten nyt sitten saa koskaan työpaikkaa ja tuet otetaan pois, koska työmarkkinatuki on muka liian iso. Tämäkö on sitä tasa-arvoa? Minä kun luulin, että tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikki ovat saman arvoisia ja kaikilla on samat oikeudet ja mahdollisuudet.
Onko ulkomailta helpompi saada töitä? Jos täällä on joku, joka hakee töitä myös ulkomailta, voitko kertoa, miten sen teet? Haetko netin kautta Suomesta käsin, vai onko helpompaa mennä paikan päälle? Millä rahalla? Onko korona vaikeuttanut työnhakua?
Täytyy varmaan lopettaa uutisten seuraaminen ja poistua somesta kokonaan, kun en jaksa kuunnella jatkuvaa työttömien syyllistämistä ja haukkumista. Menisin oikein mielelläni töihin, jos vain saisin töitä.
Jatkan vielä: Onko työvoimapulaa oikeasti edes olemassa, jos pula-alojen työvoimakoulutuksiin ei haluta ottaa alanvaihtajia? Minulle on ainakin sanottu, että en voi suorittaa koulutukseen kuuluvaa harjoittelua ilman alan työkokemusta. Oma rahoitteisesti en voi opiskella, opintotukea en enää saa eikä omavalmentajani ole vielä antanut lupaa omaehtoiseen opiskeluun.
Onko teillä vinkkejä, mitä vielä voisin tehdä, jotta saisin töitä?
Tämä. Jos aikuinen ihminen haluaisi opiskella jotain työllistävää alaa, on se tehty vaikeaksi. Miten vaikkapa oppisopimustöihin pääsee?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hakenut tällaisiin firmoihin vastaamaan asiakkaiden puheluihin, en siis tekniseen tukeen, vaan saapuvien puheluiden sentraalisantraksi. Hakemuksiini ei ole vastattu kertaakaan. Olen kielten maisteri, ja minulla on myös teknistä taustaa. Keitä noihin töihin mahdetaan palkata?
Voin vain arvailla mutta korkeasti koulutettujen työttömyyskierre yleensä syvenee siten että ne paikat joista koulutuksen ja kokemuksen puolesta pitäisi olla haettavissa ottavat ennemmin työpaikanvaihtajan kuin työttömän työnhakijan.
Sitten taas matalamman vaatimuksen paikoissa katsotaan ettei ole koulutuksensa ja kokemuksensa takia sopiva henkilö paikkaan tai että todennäköisesti ei ole "valmis sitoutumaan tehtävään", eli tekemään sitä loppuelämäänsä. Tämä kierros toistuu ja meillä on 38 000 korkeasti koulutettua työtöntä samaan aikaan kun valitetaan osaajapulasta.
Oivalsin taannoin, että
Minä olen arvokkaampi, kuin suoritukseni. Arvokkaampi, kuin ollakseni jonkun toisen orja. Arvokkaampi, kuin vain se, minkä verran saan palkkaa tai minkä merkkiset ovat vaatteet päälläni.
Minä olen arvokas yksinkertaisesti siksi, että olen. Ja minulla on yhtä lailla oikeus olla ja elää täällä, olen mielestäni oikeutettu jopa kunnioitukseen toisilta ihmisiltä, oli tilanteeni mikä tahansa: sairas, työtön tai työssäkäyvä. Minä EN ole yhtä kuin statukseni, rahani tai ulkonäköni. Olen niin paljon arvokkaampi. Ja niin olet sinäkin. Usko pois. Eikä työttömyys todellakaan aina johdu siitä, että vika on sinussa. Ei se ole.
T. Tällä hetkellä töissä mutta tiedostan että milloin vaan voi olla päivä, kun näin ei ole
Ihmiset niputtavat kaikki työttömät samaan kategoriaan sen kummemmin miettimättä. Meitä on kuitenkin moneksi.
- Aktiivisesti töitä hakeva työtön
- Monisairas byrokratian rattaisiin jumiin jäänyt työtön
- Kannustinloukussa rimpuileva työtön
- Moniongelmainen työtön joka ei saa riittävää tukea eikä osaa/jaksa/pysty tukea vaatimaan
- Työtön jolla on vuosikymmenten työkokemus mutta ei tarvittavia tutkintoja
- Työtön joka ei edes yritä etsiä töitä vaan elää mieluummin pienien tukien varassa
- Työtön joka ei omista autoa eivätkä julkiset kulje edes työpaikan läheisyyteen (esim. 3km) jotta työvuoron alkuun ehtisi tai työvuoron loputtua pääsisi kotiin
Työtönhän ei saisi olla iloinenkaan. Jos hakemusrumban lomassa meet rannalle lukemaan kirjaa niin munkin kaveri näkee sen laiskotteluna.
Tekee pollalle välillä ihan hyvää vaan jos jatkuvan hakemisen ja "sinua ei valittu" viestien keskellä voi ns nollata tilanteen ja päästä yli pettymyksestä.
En tiiä muista mutta silloin kun harmittaa niin en mä ainakaan saa tehtyä kovin motivoitunutta hakemusta. Se hakeminenkin tuntuu lähes nololta kun pitäis ameriikan hypetyyliin riekkua videolle kuinka super on ja täytellä tuulesta temmattuja ennakkotehtäviä. Yhtä työtä hakiessa voi prosessi kestää jopa pari kuukautta turhine vaiheineen.
Olen ollut töissä ja välillä työttömänä. Yksi korkeakoulututkinto on alla ja toista opiskelen. Töitä olen tehnyt laidasta laitaan. Välillä olin pitkäänkin ihan koulutustani vastaavissa hommissa, nyt taas ollut jonkin aikaa asiakaspalvelutyössä. Harvassa ovat ne työpaikat, jossa en ole viihtynyt.
Palkkakin vaihdellut aina töiden mukaan. Mistään uraputkesta ei oikein siis voi puhua. Koska en oikein kestä ihan työttömänä oleilua, olen aina ottanut osa-aikaisia töitä vastaan, vaikka välillä se on merkinnyt soviteltuine päivärahoineen aikamoista vyön kiristämistä. Jotain hommia on kuitenkin yleensä aina löytynyt.
Hankalaksi tämmöisen elämäntavan tekee se, että lorvausjärjestelmää ei ole oikein tehty kaltaisilleni "kaikki työ kelpaa"-tyypeille. Pitäisi olla joko selvästi kokopäivätöissä tai työtön.
Kansalaispalkka olisi tähän oiva apu.
Vinkki työttömille: Töitä on nyt tarjolla poikkeuksellisen runsaasti lähes kaikilla aloilla
WanhaKansa kirjoitti:
Ratkaisu työttömille: Menkää sinne röihin!
Ei voi. Eräs jo jonkin aikaa työttömänä ollut tuttuni kyllä valittaa jatkuvasti, kun ei ole työtä ja kovasti haluaisi päästä töihin. Mutta kun työpaikkaa hänelle tarjotaan, ongelmaksi tulee "liian pitkä työmatka" (auton omaavana hänen pitäisi ajaa ihan peräti 60 km päähän kotoa). Työssä on huono palkka (joka toki on moninkertainen peruspäivärahaan verrattuna). Jotenkin meinaa loppua ymmärrys tätä työtöntä kohtaan...
Vierailija kirjoitti:
WanhaKansa kirjoitti:
Ratkaisu työttömille: Menkää sinne röihin!
Ei voi. Eräs jo jonkin aikaa työttömänä ollut tuttuni kyllä valittaa jatkuvasti, kun ei ole työtä ja kovasti haluaisi päästä töihin. Mutta kun työpaikkaa hänelle tarjotaan, ongelmaksi tulee "liian pitkä työmatka" (auton omaavana hänen pitäisi ajaa ihan peräti 60 km päähän kotoa). Työssä on huono palkka (joka toki on moninkertainen peruspäivärahaan verrattuna). Jotenkin meinaa loppua ymmärrys tätä työtöntä kohtaan...
Kerro sille että noilla kilometreillä saa jo kunnon verovähennykset matkakustannuksiin ja palkkaa jää huomattavasti enemmän käteen kuin normiprosenteilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti ollut jo 2 vuotta työttömänä. Koko ajan haen paikkoja, käyn haastatteluissa, mutta silti minua ei valita koskaan. Työvoimakoulutuksiinkaan ei pääse, koska hakijoita on satoja ja kokeneet menee näissäkin edelle, vaikka koulutuksessa opetellaan alkeita. Tulevaisuus pelottaa.
Mihin suuntaan Suomea ollaan oikein viemässä? EK möläytti perjantaina (uutinen oli yle.fi:ssä ja radiossa), ettei Suomessa ole osaavaa työvoimaa ja sen takia pitää syksyn budjettiriihessä päättää pikaisesti uusien, parempien työntekijöiden tuomisesta Suomeen heti. Pelottaa, etten nyt sitten saa koskaan työpaikkaa ja tuet otetaan pois, koska työmarkkinatuki on muka liian iso. Tämäkö on sitä tasa-arvoa? Minä kun luulin, että tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikki ovat saman arvoisia ja kaikilla on samat oikeudet ja mahdollisuudet.
Onko ulkomailta helpompi saada töitä? Jos täällä on joku, joka hakee töitä myös ulkomailta, voitko kertoa, miten sen teet? Haetko netin kautta Suomesta käsin, vai onko helpompaa mennä paikan päälle? Millä rahalla? Onko korona vaikeuttanut työnhakua?
Täytyy varmaan lopettaa uutisten seuraaminen ja poistua somesta kokonaan, kun en jaksa kuunnella jatkuvaa työttömien syyllistämistä ja haukkumista. Menisin oikein mielelläni töihin, jos vain saisin töitä.
Ulkomailla on naurettavan helppo saada töitä verrattuna Suomeen. Kaupan kassoille ei tarvi mitään älyvapaita ryhmähaastatteluita tehdä. Jos olet jonkin sortin asiantuntija korkeakoulusta tai yliopistosta niin ei pitäisi olla ongelmaa saada töitä. Paikan päältä kannattaa tietenkin mieluiten hakea, mutta sitten on näitä ulkomaiden työnhakusivuja. Ulkomuistista muistan esimerkiksi Itävallan karriere.at
Sanokoon kuka mitä sanoo, mutta olen oikeastaan onnellisempi näin työttömänä kuin työelämässä. Ai että syö hyvin kalakin, kun voi olla vähän enemmän kuin sen kolme tuntia töiden jälkeen virvelöimässä.