Lue keskustelun säännöt.
Miten muuttaa itseään sellaiseksi, että vieraat ihmiset pitäisivät?
01.12.2020 |
Haluaisin olla sellainen, että vieraat ihmiset suhtautuisivat minuun positiivisesti ja pitäisivät minusta. Lisäksi haluaisin saada joskus seurustelukumppanin. Millaiseksi minun tulisi muuttua?
Nyt olen hoikka, mutta yleisesti ottaen ankean näköinen/ruma (rumat kasvonpiirteet). Ei ole tatuointeja tai lävistyksiä, väritys on luonnollinen. Pukeudun äärimmäisen neutraaleihin vaatteisiin ja olen asiallinen ja hyväntahtoinen sekä luotettava.
Ihmiset yleisesti ottaen inhoavat ja halveksivat minua tuntemattomasta syystä, mutta epäilen syyksi lähinnä rumuuttani. Lisäksi seurustelukumppanin löytäminen on ollut erittäin vaikeaa. Läheiset vanhat ystäväni suhtautuvat ihan kivasti, mutta muut suhtautuvat negatiivisesti tai jopa avoimen halveksivasti.
T. Nainen 35+
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Olen aina välillä (kerran-pari vuodessa) ostanut uusia vaatteita tai käynyt kampaamossakin, mutta eivät ne vaikuta juurikaan ja silti sen arkityylin pitäisi olla mahdollisimman vähätöinen. Käytän yleensä aina yhtä-kahta vaatekertaa, sillä en ole kovin kiinnostunut pukeutumisesta, eikä arjessa ehdi miettiä vaatteita. Kampauksen pitäisi olla myös pese ja pidä -tyyliä.
Tarvitsisin myös vinkkejä, miten muuttaa ulkonäköään siten, että näyttäisi hyvältä ilman meikkiäkin mahdollisimman pienellä arkisella panostuksella. Aamulla on aikaa aamutoimiin maksimissaan 10 minuuttia.
T. Ap
En ole tällaista ulkonäöllistä ratkaisua löytänyt - siis että 10 minuutissa ilman panostusta näyttäisi upealta. Itse käytän paljon aikaa hiuksiini, aamulla pesen laadukkaalla shampolla, laitan hiusmaskin, föönaan, suoristan tai kiharran, ja laitan hoitovoidetta sekä mahdollisesti kampauksen.
Meikkiin ei paljon kulu aikaa, mutta vaatteita mietin kyllä hetken. Mekko vai hame tai housut plus paita? Sukkahousut? Kengät? Minkä värinen laukku? Asusteet, korut? En omista valtavaa vaatekaappia, mutta jos käyttää joka päivä samaa paitaa ja farkkuja, kyllähän se "nuhruistaa" olemusta.
Kapselivaatekaappi toimisi varmaan sinulle - muutamia valikoituja ylä- ja alaosia, jotka kaikki sopivat kaikkien kanssa yhteen. Mutta ei huoliteltua, näyttävää, vaikuttavaa ulkonäköä saa täysin ilman panostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalta kirjoitti:
Tän on pakko olla trolli...
mut jos ei ole, niin ensimmäinen askel on: opettele rakastamaan itseäsi, kokonaan ja rehellisesti.
Työkalut: vihko, kynä, tietkone tai muu tallennus väline.
Kirjoita pois kaikki paha, vaikka useampaan kertaan, kunnes ei enää ole niin paha olla. Voit tuhota kirjoitamasi tai piilottaa ne, etkä lue itse tai näytä kenellekkään, sitten sopivassa hetkessä poltat kirjoittamasi.
Tästä jatkat eteenpäin pää pystyssä ja itseäsi rakastaen ja kunnioittaen, olethan selvitytynyt.
Kiitos tästä. ❤ En ole trolli. Olen kohdannut todella ikäviä vastoinkäymisiä ihmissuhdeasioissa ja ehkä myönnän ihastuneeni vähän "haastavaan" kohteeseen ja olisi pitänyt vain luopua haaveistani jo kauan sitten. Mutta muutenkin tuntuu siltä, että lokaa tulee joka suunnasta ja ihmiset vain inhoavat. Yritän tsempata ja pitää itseni edes siedettävän näköisenä, mutta harvemmin ehdin panostaa, enkä kieltämättä ole motivoitunut ruman ulkonäköni puunaamisesta yhtään tai vaatteistakaan.
T. Ap
Minulle tulee kirjoituksistasi mieleen, että sinun on vaikea päästää ketään oikeasti lähellesi ja pelkäät syvällisempää tutustumista. Yrität muuttaa itseäsi, että ihmiset ihastuisivat sellaiseen sinuun, jota et ole oikeasti. Tuo lahjojen ostelu, muiden mielistely ja ihastuksen "fanittaminen" voisi liittyä samaan. Haet kipeästi muiden hyväksyntää, mutta samalla sinulla on alitajuisesti hylätyksi ja torjutuksi tulemisen pelko. Yrität tiedostamatta suojella itseäsi. Sinun pitäisi hakeutua terapiaan, jossa voisit käsitellä tällaisten ajatusten taustalla olevia asioita.
Vaikuttaa myös siltä, että olet masentunut tai stressaantunut tai kärsit jostain muista mielenterveyden ongelmista. Liittyykö ujouteesi sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja estyneisyyttä? Näihin kaikkiin liittyy syyllisyyden ja huonommuuden tunteita, itsetunnon laskua, itseinhoa ja pelkoa, että muut vihaavat ja puhuvat pahaa. Ylitulkitset muiden ilmeitä ja äänensävyjä ja teet vääriä johtopäätöksiä. Jos joku on ärtynyt tai väsyneen oloinen, luulet sen johtuvan sinusta, vaikka oikeasti hän on valvonut viime yön tai riidellyt puolisonsa kanssa.
Tulee mieleen, että yrität ostaa muiden hyväksyntää miellyttämällä ja antamalla kalliita lahjoja. Pelkäät päästää ketään lähellesi ja sen takia olet ihastunut opettajiin (ja lääkäreihin, pomoihin ja muihin auktoriteettiasemassa oleviin) eli turvallisiin kaukorakkauden kohteisiin. Ehkä joku opettaja on ollut lämmin ja välittävä, turvallinen aikuinen eli äidillinen hahmo. Sitten sinulla menee sekaisin ihastus ja sisäisen lapsesi hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tarve.
Olen ihan varma, että ulkonäössäsi tai luonteessasi ei ole mitään vikaa. Olet ihan yhtä tavallinen ja kaunis kuin kaikki muutkin. Ongelmasi on enemmänkin ehkäpä vuosia jatkuneet vääristyneet ajatusmallit itsestäsi ja muista ja mahdollisesti traumaattiset kokemukset. Tarvitsisit apua niihin. Apua on kyllä saatavilla, jos haluat hakea sitä. Kun saat käsiteltyä traumojasi, huomaat olevasi hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet. Sitten uskallat päästää ihmiset lähellesi ja löytää aidon ja tasapuolisen rakkauden. Opit huomaamaan, että ihmissuhteiden ei tarvitse olla toisen fanittamista, mielistelyä ja välittämisen ostamista.
Niinpä!
Olen niin kyllästynyt tähän turhaan laihdutukseen! Ei onnistu, niin ei.
Ihan sama miltä näyttää, eipä sitä itseään näe. Muille ihan sama.
N 98kiloa
Usvametsä kirjoitti:
Minulle tulee kirjoituksistasi mieleen, että sinun on vaikea päästää ketään oikeasti lähellesi ja pelkäät syvällisempää tutustumista. Yrität muuttaa itseäsi, että ihmiset ihastuisivat sellaiseen sinuun, jota et ole oikeasti. Tuo lahjojen ostelu, muiden mielistely ja ihastuksen "fanittaminen" voisi liittyä samaan. Haet kipeästi muiden hyväksyntää, mutta samalla sinulla on alitajuisesti hylätyksi ja torjutuksi tulemisen pelko. Yrität tiedostamatta suojella itseäsi. Sinun pitäisi hakeutua terapiaan, jossa voisit käsitellä tällaisten ajatusten taustalla olevia asioita.
Vaikuttaa myös siltä, että olet masentunut tai stressaantunut tai kärsit jostain muista mielenterveyden ongelmista. Liittyykö ujouteesi sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja estyneisyyttä? Näihin kaikkiin liittyy syyllisyyden ja huonommuuden tunteita, itsetunnon laskua, itseinhoa ja pelkoa, että muut vihaavat ja puhuvat pahaa. Ylitulkitset muiden ilmeitä ja äänensävyjä ja teet vääriä johtopäätöksiä. Jos joku on ärtynyt tai väsyneen oloinen, luulet sen johtuvan sinusta, vaikka oikeasti hän on valvonut viime yön tai riidellyt puolisonsa kanssa.
Tulee mieleen, että yrität ostaa muiden hyväksyntää miellyttämällä ja antamalla kalliita lahjoja. Pelkäät päästää ketään lähellesi ja sen takia olet ihastunut opettajiin (ja lääkäreihin, pomoihin ja muihin auktoriteettiasemassa oleviin) eli turvallisiin kaukorakkauden kohteisiin. Ehkä joku opettaja on ollut lämmin ja välittävä, turvallinen aikuinen eli äidillinen hahmo. Sitten sinulla menee sekaisin ihastus ja sisäisen lapsesi hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tarve.
Olen ihan varma, että ulkonäössäsi tai luonteessasi ei ole mitään vikaa. Olet ihan yhtä tavallinen ja kaunis kuin kaikki muutkin. Ongelmasi on enemmänkin ehkäpä vuosia jatkuneet vääristyneet ajatusmallit itsestäsi ja muista ja mahdollisesti traumaattiset kokemukset. Tarvitsisit apua niihin. Apua on kyllä saatavilla, jos haluat hakea sitä. Kun saat käsiteltyä traumojasi, huomaat olevasi hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet. Sitten uskallat päästää ihmiset lähellesi ja löytää aidon ja tasapuolisen rakkauden. Opit huomaamaan, että ihmissuhteiden ei tarvitse olla toisen fanittamista, mielistelyä ja välittämisen ostamista.
Kiitos tästä vastauksesta! ❤ Uskoisin, että osuit hyvin oikeaan, nimittäin olen itse tehnyt ne harvat elämäni omat aloitteet ja olen ainoastaan ihastunut voimakkaasti auktoriteettiasemassa oleviin sekä teininä yhteen julkkikseen. En ole koskaan ihastunut sellaiseen, joka olisi jossain tasavertainen opiskelija/kollega töissä/harrastuksissa jne.
Minulla ihastumiseen liittyy jokin jännite, jossa haluan itse saada ihailla ja toisaalta en koe itse ansaitsevani välittämistä, vaan ainoastaan velvollisuuksiin tai asemaan liittyvää "huolenpitoa". Oma äitini oli äärimmäisen etäinen ja kylmä, suorastaan tyly, minua kohtaan lapsena. Huomaan, että koetan ehkä löytää siihen jotain korjausta epäonnisella tavoitteellani saada välittämistä heiltä, jotka eivät käytännössä voi/saa minusta välittää.
Totuin siihen, että äiti ainoastaan kosketti repimällä tukasta tai ojentamalla kovakouraisesti. Hän ei muistikuvieni mukaan ikinä esim. silittänyt edes hiuksiani tai pitänyt sylissä. Jos hän joskus sanoi kohteliaisuuden, niin senkin sanoi huumorilla, jotta tiesin oikeasti olevani ruma. Sain myös kuulla rumaksi nimittelyä siltä suunnalta pienestä pitäen.
Harmillista, kun terapiat ovat niin kalliita, aikaa vieviä ja lisäksi niistä jää merkinnät sähköisiin potilasarkistoihinkin. Minulla on myös melko vähän sellaisia läheisiä ihmisiä, joille puhua noista asioista. Harkitsen kyllä noita neuvojasi vakavasti. Kiitos vielä. ❤
T. Ap
Tän on pakko olla trolli...
mut jos ei ole, niin ensimmäinen askel on: opettele rakastamaan itseäsi, kokonaan ja rehellisesti.
Työkalut: vihko, kynä, tietkone tai muu tallennus väline.
Kirjoita pois kaikki paha, vaikka useampaan kertaan, kunnes ei enää ole niin paha olla. Voit tuhota kirjoitamasi tai piilottaa ne, etkä lue itse tai näytä kenellekkään, sitten sopivassa hetkessä poltat kirjoittamasi.
Tästä jatkat eteenpäin pää pystyssä ja itseäsi rakastaen ja kunnioittaen, olethan selvitytynyt.