Nettideitti sanoi ettei tästä taida tulla mitään kun on niin harvakseen tapailtu

Tällä hetkellä oma kalenteri näyttää varsin tyhjältä, mutta normielämässä siellä olisi seuraaville viikoille harrastuksia (ohjaan harrastusta, joten pois ei voi jäädä), lasten pelejä (huoltaja, en tod. jätä uuden deitin takia väliin), ystävien ja sukulaisten tapaamisia, mahdollisesti työmenoja iltaisin, pikkujouluja jne. Yksikään näistä ei jäisi pois uuden ihastuksen takia. Johonkin saattaisin hänet ottaa mukaan, mutta muutaman viikon jälkeen en tietenkään esittelisi lapsille. 

Tämän keskustelu on kyllä vahvistanut ajatusta, että haluan tapailla kaltaisiani ihmisiä. Voi olla, että kovin usein ei ehdi tavata, mutta olisi ahdistaa selitellä jatkuvasti itselle tärkeitä menoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Kyllä mun romanttisia tunteita ruokkii se, jos huomaan, että toinen panostaa juttuun. Ei yhteistä aikaa aikuisilla välttämättä löydy itsestään, kun elämässä on muitakin asioita.

Ei se nyt ole kovin kummallista panostamista että katsotaan kalentereista yhteisesti sopiva aika näkemiselle. Aivan normaalia toimintaa.

Rakkaudessa ei kannata katsoa kalenteriin vaan toimia heti.

Hellyyttävän naiivia, taidat olla nuori vailla mitään elämän arkisia velvoitteita jotka on hoidettava oli miten rakastunut tai ei.

Kyllä täällä jo tällainen vanhempi täti on. Yksi aviomies jo haudassakin. Hänkin panosti täysillä tapaamisvaiheessa ja siitä tuli kunnes kuolema erotti -parisuhde. Toinen mies piiritti kanssa ihan yhtä lailla ja hyvin siinä kävi hänellekin. Ei ne arkiset velvoitteet niin tärkeitä ole. Töissä voi käydä rakastuneenakin, mutta sitä torstain jumppaa ei kannata priorisoida uuden ihmisen edelle. 

Toivon todella että trollaat tai sitten tämä on ihan hirveä neuvo. Nimenomaan toitotetaan että puolison löytääkseen ei saa olla tylsä, pitää elää, kehittää itseään, harrastaa jne. Sitten kun joku lähettää muutaman viestin ja käydään vähän kahvilla niin se oma elämä pitäisi perua?

Jos jätän menemättä liikuntaharrastukseeni, menetän rahaa ja kehitykseni tyssää. Ja muutaman viikon päästä mies päättää ettei kiinnostakaan ja mitä mulle jää käteen?

Tietenkin näen miestä josta olen kiinnostunut, sovin enemmän iltoja hänen kuin vaikka tyttökaverien kanssa. Mutta en todellakaan jätä "torstaijumppaa" välistä jonkun piirittäjän takia. Enkä katsoisi hyvällä jos mies peruisi elämänsä minun takiani.

Itse ainakin arvostan ihanan ihmisen seuraa, viinin lipittämistä ja hyvää seksiä sen verran, että jätän kyllä menemättä johonkin jonninjoutavaan jumppaan, jos tuollaiseen avautuu mahdollisuus. Haluan seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka prioriteetit vastaavat suurin piirtein omiani.

Tuota mainitsemaasi voi harrastaa vaikka kävisi "torstaijumpassa" - tosin enpä kutsuisi kenenkään tavoitteellista harrastusta jonninjoutavaksi. Toivon todella että pysytkin kaltaistesi seurassa.

On mullakin tavoitteellisia harrastuksia, mutta olen silti saanut järjestettyä aikaa ihmiselle, johon olen todella halunnut tutustua. Silloin kun kiinnostus ei ole kovin suurta, menen ennemmin harrastukseen.

Etkö siis pysty ymmärtämään että osan ei tarvitse hinkata joka iltaa yhdessä edes ensihuumassa?

Mulla on sitä skaalaa yhden tapaamisen ja joka päiväisen hinkkaamisen välillä. Ei ole elämä joko tai nuiden kahden välillä.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä oma kalenteri näyttää varsin tyhjältä, mutta normielämässä siellä olisi seuraaville viikoille harrastuksia (ohjaan harrastusta, joten pois ei voi jäädä), lasten pelejä (huoltaja, en tod. jätä uuden deitin takia väliin), ystävien ja sukulaisten tapaamisia, mahdollisesti työmenoja iltaisin, pikkujouluja jne. Yksikään näistä ei jäisi pois uuden ihastuksen takia. Johonkin saattaisin hänet ottaa mukaan, mutta muutaman viikon jälkeen en tietenkään esittelisi lapsille. 

Tämän keskustelu on kyllä vahvistanut ajatusta, että haluan tapailla kaltaisiani ihmisiä. Voi olla, että kovin usein ei ehdi tavata, mutta olisi ahdistaa selitellä jatkuvasti itselle tärkeitä menoja. 

Niin, toisille meistä hauska ilta ja hyvää seksiä ihastuksen kanssa on se "tärkeä meno".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä oma kalenteri näyttää varsin tyhjältä, mutta normielämässä siellä olisi seuraaville viikoille harrastuksia (ohjaan harrastusta, joten pois ei voi jäädä), lasten pelejä (huoltaja, en tod. jätä uuden deitin takia väliin), ystävien ja sukulaisten tapaamisia, mahdollisesti työmenoja iltaisin, pikkujouluja jne. Yksikään näistä ei jäisi pois uuden ihastuksen takia. Johonkin saattaisin hänet ottaa mukaan, mutta muutaman viikon jälkeen en tietenkään esittelisi lapsille. 

Tämän keskustelu on kyllä vahvistanut ajatusta, että haluan tapailla kaltaisiani ihmisiä. Voi olla, että kovin usein ei ehdi tavata, mutta olisi ahdistaa selitellä jatkuvasti itselle tärkeitä menoja. 

Niin, toisille meistä hauska ilta ja hyvää seksiä ihastuksen kanssa on se "tärkeä meno".

Jotenkin tulee mieleen, että nämä, joilla niitä tärkeitä menoja on jo rakastumisen huumassa, eivät ole niitä vuoteessa viihtyväisempiä parisuhteessakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että monilla perheellisillä (miehillä) on tiukkoja näkemyksiä siitä, että pidetään deittailut ja lapset erillään. Oikeasti ei olla halukkaita uuteen parisuhteeseen. Olisi vain kiva saada vakituisesti naista. Saatetaan vielä olla kiinni eksässä ja juostaan hänen asioillaan. Eli jos lapsellinen mies himmaa näkemisissä, niin pistän vaihtoon samantien.

Minulla ei ole mitään aikomusta esitellä naista  lapsilleni, kunnes olen vakuuttunut kyseessä olevan aidon suhteen jonka jatkumista ei tarvitse arpoa. Siksi ekat puoli vuotta ainekin lapsiviikoillani tapaamisia ei joko tapahdu ollenkaan tai ne ovat lyhyitä näkemisiä jossain kaupungilla. 

Ei mekään alkuun pariin kuukauteen nähty pääosin kuin miehen vapailla viikoilla. Silloin tosin vietettiin aina se viikko yhdessä. Lapsiviikoilla saatettiin nähdä yhdessä isommalla porukalla niin, että minä olin miehen lapsille isän kaveri. Ehkä pari neljä kertaa nähtiin näin. Mutta ei me mitään puolta vuotta todellakaan haluttu ihmetellä ja katsella, ollaanko tosissaan. Kyllä se sen parin kuukauden aikana tuli selväksi. Eikä mieskään halunnut minua sen pidempään piilotella lapsiltaan, kun tiesi ja tunsi sen, että hän on rakastumassa. Asiat eteni aika luontevasti. Sen parin kuukauden jälkeen lapset saivat tietää, että olen isän tyttöystävä, vietettiin varovasti aikaa yhdessä lastenkin kanssa ja katsottiin, miten itse kukin reagoi ja miltä mikäkin tuntuu. Minä tulen hyvin toimeen lasten kanssa, pidän mieheni lapsista ja lapset minusta. Koko ajan tarkkailtiin, miten lapset reagoivat minun läsnäoloon, mutta silti tiedettiin, että tässä oltiin nyt ihan oikeasti vakavissaan toistemme kanssa. Hengailut ja kattellaan on molemmilla jääny teini-ikään, ei sellaisia aikuisena enää jaksa.

Kun se oikeasti kolahtaa, se kolahtaa eikä silloin halua pitää toista erillään omasta elämästä. Puoli vuotta on aika pitkä aika kattellaan-meininkiin. Itse en jaksaisi sellaista, jos olen tosissani liikenteessä. Pelkän panosuhteen kanssa tuollainen onnistuisi, tosin rinnalla olisi muitakin, koska pari kertaa kuukaudessa ei riitä.

Jos ihminen on kunnolla ihastunut ja kiinnostunut, niin ei se puolta vuotta emmi ja katsele, haluaako nyt ja mitä haluaa. Ihan huolimatta siitä onko lapsia vai ei. Tai sitten ihminen ei tiedä mitä haluaa ja millaisessa suhteessa haluaa olla. Ei tunne itseään eikä osaa lukea toista. Molemmat vaihtoehdot ihan yhtä huonoja kestävän parisuhteen kannalta.

Niinhän se varmaan on. Parisuhteen haluaminen on myös aina päätös. Haluat sellaisen ja toisenkin pitää haluta sellaista, ja haluat lähteä siihen juuri tämän kyseisen elämääsi osuneen yksilön kohdalla. Miten tuollaisen voi tietää? Oikeasti? Lopulta, korostan lopulta, se kuitenkin on ihan se ja sama kuka siinä vierellä on. Ja olen seurustellut vain kahdesti. Mulle kolahtaa niin moni mies ja oon ihastunut kyllä täysillä ja seurustellut sielunkumppanin kanssa ja ties mitä mutten silti oikein haluaisi parisuhteeseen sen lopullisuuden takia, ja viime kerralla valkkasin kolmesta sen joka asui lähimpänä - lopulta sekin parisuhde kuitenkin päättyi onneksi. Taidan olla tunne-elämältäni jotenkin turta. Kyllä mulla on aina ollut erillään mun elämä ja mun miesseikkailut.

T. se erakko-nainen

No en minä kenellekään voi loppuelämää luvata. Ei sellaista voi luvata. Kohdallani vakavat suhteet kestävät aina useita vuosia, edellinen kunnon suhde 9 vuotta. Kyllä sen tietää, milloin ihminen ja suhde on sellainen, että siihen haluaa panostaa pitkällä tähtäimellä. Tietää jos tuntee itsensä, on tutustunut riittävästi toiseen ja nähnyt sen, miten toinen käyttäytyy parisuhteessa ja kuinka kohtelee läheisiään. Mulle ei läheskään kuka tahansa kolahda, vaan aika monen asian pitää natsata, että ihastun ja kiinnostun todella. Sama tilanne omalla miesystävällä, kiinnostuu ja rakastuu todella harvoin.

Mulle se kuulostaa aika oudolle, jos lähes kuka tahansa voisi kelvata ja voi ihastua tyyliin joka toiseen.

Huutelen nyt täysin sivusta, mutta minulle ihastuminen on todella helppoa. Maailmassa on todella paljon kauniita, fiksuja, ihania, hyväntahtoisia, lahjakkaita ihmisiä. Ihastumisen tunteita on minulla melkein koko ajan.

Tunteet eivät ole koskaan olleet ongelmani vaan yhteensopivuus. Todella harvat ovat lopulta kiinnostuneita sellaisesta suhteesta, jonka minä tarvitsen. (Olen pervo, vapaaehtoisesti lapseton enkä halua asua yhdessä kumppanini kanssa.)

Minä taas en ihastu, ellei ole yhteensopivuutta. Vaikka maailmassa on paljon fiksuja ja kivoja ihmisiä, mutta niin harva oikeasti kolahtaa. En ehkä ihan täysin ymmärrä ihmisiä, jotka ihastuvat helposti, ehkä siksi, kun itse ihastun paljon harvemmin :D. Ja suhdetta taas en voi aloittaa, ellen ole ihastunut.

Se rakkauden ja ihastumisen tunne tulee ihmisestä itsestään. Se on sisäinen voimavara, jota ei ole mitää tarvetta säästellä. Se, että ihastuu toiseen, ei ole mikään toisen ominaisuus. Rakkaudellisuus on ennen muuta asenne, josta käsin lähestyy muita ihmisiä.

Olen rakkaudellinen muita kohtaan. Teen työtä, missä autan syrjäytymisvaarassa olevia, itsetuhoisia ihmisiä. Teen työtä sydämellä ja aidosti välitän asiakkaistani. Autan läheisiäni, tutustun helposti uusiin ihmisiin, minulla on useita ystäviä ja kavereita. Pidän monista ihmisistä, mutta en silti ihastu, kuin harvoin.

Mielestäni jaottelet asiaa turhan mustavalkoisesti. Ihminen voi olla rakkaudellinen, kyetä rakastamaan, olla empaattinen jne. mutta silti ihastuu harvoin. Vaikka pitäisi lähtökohtaisesti ihmisistä.

En tuomitse ketään. Toin vain esille, mistä johtuu se ero, että toiset kykenevät ihastumaan helposti, ja toisille se on vaikeampaa. Se, että ihastuminen vaatii luoton siihen, että toinen on yhteensopiva, voi olla järkevää ja varmasti auttaa minimoimaan sydänsurut, mutta toisinkin voi tehdä.

Et sä tuo esille eroa, vaan yksinkertaistat asioita. Näet turhan mustavalkoisesti. Se että ihastuu harvoin ei todellakaan ole välttämättä merkki mistään luottamusongelmasta eikä siitä, että ei pidä ihmisistä. Kyse on monien kohdalla ihan siitäkin, että tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa. Ja kun tietää mitä haluaa, niin ei ihastu kehen tahansa, koska kuka tahansa ei kolahda. Ei vaikka ihmisenä olisikin oikein mukava ja fiksu. Mulle ei parisuhteessa riitä se, että on vain joku mukava ja fiksu. Pitää olla paljon muutakin.

Vaan kun ihastumisen ja rakkauden tunteita voi kokea ja niistä nauttia myös tilanteissa, joissa parisuhde ei ole millään tavalla mahdollinen tai edes relevantti kysymys.

Varmasti ja tässä on ihmisissä ihan luontaisia eroja. Se että ei koe rakkaudellisia tai ihastuksen tunteita muutoin kuin parisuhteessa tai orastavassa parisuhteessa ei tee ihmisestä mitenkään ihmiskammoista. Aika monilla ihmisillä se menee niin :). Ja varmasti tähän vaikuttaa introvertti-ekstrovertti akseli. Minä olen sen verran enemmän kallellaan introvertin suuntaan, etten jaksa säätää ihmissuhteissa ilman aikomusta parisuhteeseen. Niin sanotut turhat kevyet suhteet vievät vain turhaan energiaa.

Pointtini on nimenomaan, että se eros-rakkaus on sisäinen voimavara, ei kuluva resurssi. Se ei vie energiaa vaan antaa sitä. Kun tämän oivaltaa, ei tarvitse jarrutella ihastumisia.

Ei vaan sä et vaan ymmärrä erilaisia ihmisiä. Sulta ei ”turhat” tapailut, suhteet ja rakastuminen vie energiaa, aika monelta se vie eikä kyse ole mistään sellaisesta, mihin pitäisi oppia. Miksi pitäisi oppia rakastamaan ja ihastumaan jokaiseen vastaantulijaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yleensä miehiltä tulee viesti että ei taida kannattaa jatkaa kun on tuota välimatkaakin, auto katsastamatta, mummon hampaat pitäs laittaa yms juttua heti kun on saanut mällit heitettyä toosaan

kokemuksia?

Niin ja koirakin pitäisi ampua.

Minulle yksi nettituttava, mies, ei lähtenyt kahville, kun piti auto ensin korjata ja sitten hakea verenpainelääkkeet. No seuraava jota pyysin lähti, ja yhdessä on nyt oltu 4 kk. Oho, meni vähän asian sivusta

Kyllä harmittaisi, jos elämäni rakkaus menisi ohi kokkikurssin takia!

Mitä noihin harrastuksiin tulee, niin ymmärrettävästi ne on tärkeitä. Mutta jos oma kalenteri on kovin täynnä ja luonnollisesti myös sillä tapailukumppanilla on omat menonsa, niin siinä kohtaa nähdään, kuinka tärkeää sitä toista on tavata. Jos mkkään oma meno ei anna periksi, koskaan, vaan mieluummin ollaan viikkoja näkemättä, niin kyllä jokin on pielessä.

No, ainakin se, että jos toinen olisi valmis joustaman ja toinen ei, niin homma ei ole tasapainossa.

Mimusta siinäkin on eroa, onko kyse tutustumisvaiheesta vai jo pidempään jatkuneesta tapailusta tai seurustelusta. Tutustuminen on vaikeaa, jos toiseen ei ole kovin usein kontaktia.

Juttelin Tinderissä usen kivan miehen kanssa. Mutta kun piti sopia tapaaminen, sitä ei meinannut löytyä sopivaa aikaa kuin 2vk päähän. Seurustelen nyt sen kanssa, joka lähti treffeille samana iltana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä oma kalenteri näyttää varsin tyhjältä, mutta normielämässä siellä olisi seuraaville viikoille harrastuksia (ohjaan harrastusta, joten pois ei voi jäädä), lasten pelejä (huoltaja, en tod. jätä uuden deitin takia väliin), ystävien ja sukulaisten tapaamisia, mahdollisesti työmenoja iltaisin, pikkujouluja jne. Yksikään näistä ei jäisi pois uuden ihastuksen takia. Johonkin saattaisin hänet ottaa mukaan, mutta muutaman viikon jälkeen en tietenkään esittelisi lapsille. 

Tämän keskustelu on kyllä vahvistanut ajatusta, että haluan tapailla kaltaisiani ihmisiä. Voi olla, että kovin usein ei ehdi tavata, mutta olisi ahdistaa selitellä jatkuvasti itselle tärkeitä menoja. 

Niin, toisille meistä hauska ilta ja hyvää seksiä ihastuksen kanssa on se "tärkeä meno".

Jotenkin tulee mieleen, että nämä, joilla niitä tärkeitä menoja on jo rakastumisen huumassa, eivät ole niitä vuoteessa viihtyväisempiä parisuhteessakaan. 

Eivät niin. Ovat matalalibidoisia tai suorastaan aseksuaaleja.

Mua kummastuttaa nää Tinder-tyypit, joilla on jo elämä täynnä työtä, harrastuksia ja lapsia. Mitä annettavaa heillä on parisuhteelle???

Vierailija kirjoitti:

Mua kummastuttaa nää Tinder-tyypit, joilla on jo elämä täynnä työtä, harrastuksia ja lapsia. Mitä annettavaa heillä on parisuhteelle???

Ei siihen elämään rakkautta varmaan halutakaan, jos sille ei ole aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Kyllä mun romanttisia tunteita ruokkii se, jos huomaan, että toinen panostaa juttuun. Ei yhteistä aikaa aikuisilla välttämättä löydy itsestään, kun elämässä on muitakin asioita.

Ei se nyt ole kovin kummallista panostamista että katsotaan kalentereista yhteisesti sopiva aika näkemiselle. Aivan normaalia toimintaa.

Rakkaudessa ei kannata katsoa kalenteriin vaan toimia heti.

Hellyyttävän naiivia, taidat olla nuori vailla mitään elämän arkisia velvoitteita jotka on hoidettava oli miten rakastunut tai ei.

Kyllä täällä jo tällainen vanhempi täti on. Yksi aviomies jo haudassakin. Hänkin panosti täysillä tapaamisvaiheessa ja siitä tuli kunnes kuolema erotti -parisuhde. Toinen mies piiritti kanssa ihan yhtä lailla ja hyvin siinä kävi hänellekin. Ei ne arkiset velvoitteet niin tärkeitä ole. Töissä voi käydä rakastuneenakin, mutta sitä torstain jumppaa ei kannata priorisoida uuden ihmisen edelle. 

Toivon todella että trollaat tai sitten tämä on ihan hirveä neuvo. Nimenomaan toitotetaan että puolison löytääkseen ei saa olla tylsä, pitää elää, kehittää itseään, harrastaa jne. Sitten kun joku lähettää muutaman viestin ja käydään vähän kahvilla niin se oma elämä pitäisi perua?

Jos jätän menemättä liikuntaharrastukseeni, menetän rahaa ja kehitykseni tyssää. Ja muutaman viikon päästä mies päättää ettei kiinnostakaan ja mitä mulle jää käteen?

Tietenkin näen miestä josta olen kiinnostunut, sovin enemmän iltoja hänen kuin vaikka tyttökaverien kanssa. Mutta en todellakaan jätä "torstaijumppaa" välistä jonkun piirittäjän takia. Enkä katsoisi hyvällä jos mies peruisi elämänsä minun takiani.

Itse ainakin arvostan ihanan ihmisen seuraa, viinin lipittämistä ja hyvää seksiä sen verran, että jätän kyllä menemättä johonkin jonninjoutavaan jumppaan, jos tuollaiseen avautuu mahdollisuus. Haluan seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka prioriteetit vastaavat suurin piirtein omiani.

Tuota mainitsemaasi voi harrastaa vaikka kävisi "torstaijumpassa" - tosin enpä kutsuisi kenenkään tavoitteellista harrastusta jonninjoutavaksi. Toivon todella että pysytkin kaltaistesi seurassa.

On mullakin tavoitteellisia harrastuksia, mutta olen silti saanut järjestettyä aikaa ihmiselle, johon olen todella halunnut tutustua. Silloin kun kiinnostus ei ole kovin suurta, menen ennemmin harrastukseen.

Eli jätät menemättä maksulliselle kurssille juuri hiljattain tapaamasi miehen takia? Ajan järjestäminen toiselle ei tarkoita oman elämän tauolle laittamista. Osalle meistä ne halveksumasi arkiset velvoitteet ovat myös tärkeitä.

Onko sulla niitä maksullisia kursseja joka päivä vai? Anteeksi mutta kuulostaa siltä, että etsit tekosyitä. Olen tosiaan se henkilö, jolla on kaksi eri työtä, opiskelen, olen yrityksen hallituksen jäsen ja mukana aktiivisesti järjestötoiminnassa ja sen lisäksi liikun aktiivisesti ja tavoitteellisesti jopa niin, että reissaan tämän liikuntaharrastukseni perässä ympäri maailmaa. Eikä asuntoni ole läävä, saan laskut hoidettua ja elämä on muutenkin reilassa. Kyllä mä silti saan järjestettyä aikaa treffeille jos haluan jotakin nähdä.

Ei ole joka päivä. Vastasin henkilölle joka kirjoitti, että töissä saa käydä mutta muut arjen velvoitteet ja harrastukset on unohdettava kun rakastuu / haluaa tapailla. Kyllä minulla riittää 3-4 päivänä viikossa aikaa tapailuun, mutta se ei näköjään lainaamalleni henkilölle riitä kun pitää olla juomassa viiniä ja panemassa päivittäin, muuten ei suhteesta tule mitään. Itse en tosiaankaan peru parhaankaan seksin takia maksullisia tuntejani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Kyllä mun romanttisia tunteita ruokkii se, jos huomaan, että toinen panostaa juttuun. Ei yhteistä aikaa aikuisilla välttämättä löydy itsestään, kun elämässä on muitakin asioita.

Ei se nyt ole kovin kummallista panostamista että katsotaan kalentereista yhteisesti sopiva aika näkemiselle. Aivan normaalia toimintaa.

Rakkaudessa ei kannata katsoa kalenteriin vaan toimia heti.

Hellyyttävän naiivia, taidat olla nuori vailla mitään elämän arkisia velvoitteita jotka on hoidettava oli miten rakastunut tai ei.

Kyllä täällä jo tällainen vanhempi täti on. Yksi aviomies jo haudassakin. Hänkin panosti täysillä tapaamisvaiheessa ja siitä tuli kunnes kuolema erotti -parisuhde. Toinen mies piiritti kanssa ihan yhtä lailla ja hyvin siinä kävi hänellekin. Ei ne arkiset velvoitteet niin tärkeitä ole. Töissä voi käydä rakastuneenakin, mutta sitä torstain jumppaa ei kannata priorisoida uuden ihmisen edelle. 

Toivon todella että trollaat tai sitten tämä on ihan hirveä neuvo. Nimenomaan toitotetaan että puolison löytääkseen ei saa olla tylsä, pitää elää, kehittää itseään, harrastaa jne. Sitten kun joku lähettää muutaman viestin ja käydään vähän kahvilla niin se oma elämä pitäisi perua?

Jos jätän menemättä liikuntaharrastukseeni, menetän rahaa ja kehitykseni tyssää. Ja muutaman viikon päästä mies päättää ettei kiinnostakaan ja mitä mulle jää käteen?

Tietenkin näen miestä josta olen kiinnostunut, sovin enemmän iltoja hänen kuin vaikka tyttökaverien kanssa. Mutta en todellakaan jätä "torstaijumppaa" välistä jonkun piirittäjän takia. Enkä katsoisi hyvällä jos mies peruisi elämänsä minun takiani.

Itse ainakin arvostan ihanan ihmisen seuraa, viinin lipittämistä ja hyvää seksiä sen verran, että jätän kyllä menemättä johonkin jonninjoutavaan jumppaan, jos tuollaiseen avautuu mahdollisuus. Haluan seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka prioriteetit vastaavat suurin piirtein omiani.

Tuota mainitsemaasi voi harrastaa vaikka kävisi "torstaijumpassa" - tosin enpä kutsuisi kenenkään tavoitteellista harrastusta jonninjoutavaksi. Toivon todella että pysytkin kaltaistesi seurassa.

On mullakin tavoitteellisia harrastuksia, mutta olen silti saanut järjestettyä aikaa ihmiselle, johon olen todella halunnut tutustua. Silloin kun kiinnostus ei ole kovin suurta, menen ennemmin harrastukseen.

Eli jätät menemättä maksulliselle kurssille juuri hiljattain tapaamasi miehen takia? Ajan järjestäminen toiselle ei tarkoita oman elämän tauolle laittamista. Osalle meistä ne halveksumasi arkiset velvoitteet ovat myös tärkeitä.

Onko sulla niitä maksullisia kursseja joka päivä vai? Anteeksi mutta kuulostaa siltä, että etsit tekosyitä. Olen tosiaan se henkilö, jolla on kaksi eri työtä, opiskelen, olen yrityksen hallituksen jäsen ja mukana aktiivisesti järjestötoiminnassa ja sen lisäksi liikun aktiivisesti ja tavoitteellisesti jopa niin, että reissaan tämän liikuntaharrastukseni perässä ympäri maailmaa. Eikä asuntoni ole läävä, saan laskut hoidettua ja elämä on muutenkin reilassa. Kyllä mä silti saan järjestettyä aikaa treffeille jos haluan jotakin nähdä.

Ei ole joka päivä. Vastasin henkilölle joka kirjoitti, että töissä saa käydä mutta muut arjen velvoitteet ja harrastukset on unohdettava kun rakastuu / haluaa tapailla. Kyllä minulla riittää 3-4 päivänä viikossa aikaa tapailuun, mutta se ei näköjään lainaamalleni henkilölle riitä kun pitää olla juomassa viiniä ja panemassa päivittäin, muuten ei suhteesta tule mitään. Itse en tosiaankaan peru parhaankaan seksin takia maksullisia tuntejani.

Enpä keksi minkään alan tuntia, jonka valitsisin seksin sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä harmittaisi, jos elämäni rakkaus menisi ohi kokkikurssin takia!

Ei vaan voi saada molemmat. Elämäni rakkaus ei hylkää / kiristä minua sen takia että tiistaina haluan oppia tekemään thaimaalaista ruokaa. Voimme nähdä, juoda sitä viiniä ja panna vaikka keskiviikkona, ja minä voin kokata hänelle sitä oppimaani ruokaa, mutta jos hän pistää poikki siksi että juuri sinä iltana minulla on meno, niin en todellakaan menetä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä harmittaisi, jos elämäni rakkaus menisi ohi kokkikurssin takia!

Ei vaan voi saada molemmat. Elämäni rakkaus ei hylkää / kiristä minua sen takia että tiistaina haluan oppia tekemään thaimaalaista ruokaa. Voimme nähdä, juoda sitä viiniä ja panna vaikka keskiviikkona, ja minä voin kokata hänelle sitä oppimaani ruokaa, mutta jos hän pistää poikki siksi että juuri sinä iltana minulla on meno, niin en todellakaan menetä mitään.

Lainaatko sitä viestiä, jossa joku on esittänyt sen mielipiteen, jota vastaan noin kiivaasti argumentoit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aitoa kiinnostusta on, niin kerta viikossa on liian vähän. Ellei ole todella vahvasti introvertti. Eks mieheni on erityisherkkä introvertti, mutta todella kiinnostunut minusta. Nähtiin alussa todella usein ja kohta ei pystytty olemaan öitä erossa. Lapsetkin ovat huono tekosyy, ellei ole yh. Mikäli on yhteishuoltajuus, niin kyllä sitä aikaa pitäisi löytyä enemmän, jos on aidosti kiinnostunut toisesta. Nykyisellä miehelläni on lapsia, alkuun nähtiin vain joka toinen viikko, mutta sillonkin usein. On hyvä isä ja pitää huolta lapsistaan, ei ole siitä kyse.

Jos haluaa parisuhteen, niin siihen pitää panostaa. Toiseen ihmiseen pitää panostaa, pitää raivata tilaa ja pitää olla halua nähdä. Suhdetta ei voi repiä kasaan tyhjästä. Ihan huolimatta siitä onko lapsia tai ei. Lapset eivät estä tapailua tai seurustelua, jos OIKEASTI haluaa nähdä.

Nainen joka jäkättää panostamisesta ja tilojen raivaamisesta on aikamoinen turnoff. Ainakin minua kiinnostaa vain ihminen jonka kanssa on mukava olla ilman että tämä tuntuu tienrakennusprojektilta.

Kyllä mun romanttisia tunteita ruokkii se, jos huomaan, että toinen panostaa juttuun. Ei yhteistä aikaa aikuisilla välttämättä löydy itsestään, kun elämässä on muitakin asioita.

Ei se nyt ole kovin kummallista panostamista että katsotaan kalentereista yhteisesti sopiva aika näkemiselle. Aivan normaalia toimintaa.

Rakkaudessa ei kannata katsoa kalenteriin vaan toimia heti.

Hellyyttävän naiivia, taidat olla nuori vailla mitään elämän arkisia velvoitteita jotka on hoidettava oli miten rakastunut tai ei.

Kyllä täällä jo tällainen vanhempi täti on. Yksi aviomies jo haudassakin. Hänkin panosti täysillä tapaamisvaiheessa ja siitä tuli kunnes kuolema erotti -parisuhde. Toinen mies piiritti kanssa ihan yhtä lailla ja hyvin siinä kävi hänellekin. Ei ne arkiset velvoitteet niin tärkeitä ole. Töissä voi käydä rakastuneenakin, mutta sitä torstain jumppaa ei kannata priorisoida uuden ihmisen edelle. 

Toivon todella että trollaat tai sitten tämä on ihan hirveä neuvo. Nimenomaan toitotetaan että puolison löytääkseen ei saa olla tylsä, pitää elää, kehittää itseään, harrastaa jne. Sitten kun joku lähettää muutaman viestin ja käydään vähän kahvilla niin se oma elämä pitäisi perua?

Jos jätän menemättä liikuntaharrastukseeni, menetän rahaa ja kehitykseni tyssää. Ja muutaman viikon päästä mies päättää ettei kiinnostakaan ja mitä mulle jää käteen?

Tietenkin näen miestä josta olen kiinnostunut, sovin enemmän iltoja hänen kuin vaikka tyttökaverien kanssa. Mutta en todellakaan jätä "torstaijumppaa" välistä jonkun piirittäjän takia. Enkä katsoisi hyvällä jos mies peruisi elämänsä minun takiani.

Itse ainakin arvostan ihanan ihmisen seuraa, viinin lipittämistä ja hyvää seksiä sen verran, että jätän kyllä menemättä johonkin jonninjoutavaan jumppaan, jos tuollaiseen avautuu mahdollisuus. Haluan seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka prioriteetit vastaavat suurin piirtein omiani.

Tuota mainitsemaasi voi harrastaa vaikka kävisi "torstaijumpassa" - tosin enpä kutsuisi kenenkään tavoitteellista harrastusta jonninjoutavaksi. Toivon todella että pysytkin kaltaistesi seurassa.

On mullakin tavoitteellisia harrastuksia, mutta olen silti saanut järjestettyä aikaa ihmiselle, johon olen todella halunnut tutustua. Silloin kun kiinnostus ei ole kovin suurta, menen ennemmin harrastukseen.

Eli jätät menemättä maksulliselle kurssille juuri hiljattain tapaamasi miehen takia? Ajan järjestäminen toiselle ei tarkoita oman elämän tauolle laittamista. Osalle meistä ne halveksumasi arkiset velvoitteet ovat myös tärkeitä.

Onko sulla niitä maksullisia kursseja joka päivä vai? Anteeksi mutta kuulostaa siltä, että etsit tekosyitä. Olen tosiaan se henkilö, jolla on kaksi eri työtä, opiskelen, olen yrityksen hallituksen jäsen ja mukana aktiivisesti järjestötoiminnassa ja sen lisäksi liikun aktiivisesti ja tavoitteellisesti jopa niin, että reissaan tämän liikuntaharrastukseni perässä ympäri maailmaa. Eikä asuntoni ole läävä, saan laskut hoidettua ja elämä on muutenkin reilassa. Kyllä mä silti saan järjestettyä aikaa treffeille jos haluan jotakin nähdä.

Ei ole joka päivä. Vastasin henkilölle joka kirjoitti, että töissä saa käydä mutta muut arjen velvoitteet ja harrastukset on unohdettava kun rakastuu / haluaa tapailla. Kyllä minulla riittää 3-4 päivänä viikossa aikaa tapailuun, mutta se ei näköjään lainaamalleni henkilölle riitä kun pitää olla juomassa viiniä ja panemassa päivittäin, muuten ei suhteesta tule mitään. Itse en tosiaankaan peru parhaankaan seksin takia maksullisia tuntejani.

Enpä keksi minkään alan tuntia, jonka valitsisin seksin sijaan.

Siis olet maksanut itseäsi kiinnostavan kurssin etukäteen ja jätät menemättä seksin takia? Ok. Mä otan mieluummin molemmat, seksin ja sen kurssin. Jo on impulssienhallinnassa ongelmia jos ei voi yhtenä iltana tehdä muuta kuin panna.

Minä jätän harastuksia väliin ihan ystävätapaamistenkin takia. Ihmissuhteet on kuitenkin aika tärkeitä. Ja parisuhteelle piti olla sopiva elämäntilanne, että sellaista aloin etsimään.

Jos mulla olis nyt menossa elämää tärkeempi kallis kokkikurssi, en etsisi parisuhdetta samaan aikaan Tinderissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä oma kalenteri näyttää varsin tyhjältä, mutta normielämässä siellä olisi seuraaville viikoille harrastuksia (ohjaan harrastusta, joten pois ei voi jäädä), lasten pelejä (huoltaja, en tod. jätä uuden deitin takia väliin), ystävien ja sukulaisten tapaamisia, mahdollisesti työmenoja iltaisin, pikkujouluja jne. Yksikään näistä ei jäisi pois uuden ihastuksen takia. Johonkin saattaisin hänet ottaa mukaan, mutta muutaman viikon jälkeen en tietenkään esittelisi lapsille. 

Tämän keskustelu on kyllä vahvistanut ajatusta, että haluan tapailla kaltaisiani ihmisiä. Voi olla, että kovin usein ei ehdi tavata, mutta olisi ahdistaa selitellä jatkuvasti itselle tärkeitä menoja. 

Niin, toisille meistä hauska ilta ja hyvää seksiä ihastuksen kanssa on se "tärkeä meno".

Voi luoja, siis lasten peli pitäisi peruuttaa siksi että pääsee harrastamaan seksiä? Vieläpä uuden tuttavuuden kanssa joka ehkä ensi viikolla jättää paremman kumppanin löydettyään? Toivon että kalenterisi on tosiaan tyhjä eikä sinulla ole mitään vastuita mistään.