G: Mistä syystä olet pistänyt välit poikki (ex-)ystävääsi?

Siksi, että akan todellinen minä rupesi tulemaan esiin vuosien saatossa. Otti ukonki joka käyttäytyi kuin sika kutsuissani yms. Rupes ottaa kaaliin koko opportunisti ja yhden illanistujaisen jälkeen (joka sekin meni pieleen) ilmoitin että ystävyys on katkolla. Katko jatkuu nyt kuudetta vuotta ja hetkeäkään en ole kaivannut.

Olen laittanut välit poikki muutaman kerran, kun nämä "ystävät" muuttivat koko ajan sovittuja tapaamisia ja/tai myöhästyivät niiltä aina. Todellakin AINA. Yhden kanssa ei auttanut, vaikka olisi sopinut tapaamisen heidän kotiinsa. Hän lähti aina jonnekin muualle käymään tunti-pari ennen sovittua aikaa ja soitteli sitten viime tipassa tyyliin "olenkin muuten nyt täällä toisella puolella kaupunkia, tuletko tänne?" Saatoin olla jo matkalla hänen luokseen tuolloin.

En ole varsinaisesti odottanut anteeksipyyntöä. Olen toivonut, että nämä ihmiset ymmärtäisivät, miksi en halunnut jatkaa ystävyyttä. Valitettavasti ainakin tuo yksi vain hymyili tyhjäilmeisenä, kun kysyin, miksi ei voinut koskaan pitää lupauksiaan.

Yhteen katkaisin. Oli täysi mielipuoli. Puhui pahaa muista selän takana, joten arvasin, että puhuu myös minusta pahaa muille. Vaihtoi kissoja kuin paitaa. Aina vetosi siihen, että uuteen vuokra-asuntoon ei saanut ottaa lemmikkiä (jännä juttu, että uusi kisu kuitenkin asuntoon ilmestyi viikon asumisen jälkeen). Antoi minullekkin yhden kissoistaan ja puolen vuoden päästä pyysi rakkaan lemmikkinsä takaisin, koska "hän oli antanut sen minulle vain lainaksi". Arvatkaa vain, saiko hän kissaa takaisin. Tuossa se vieläkin kehrää vieressäni ^^

Väitti, että poikaystävä hakkaa häntä (ei pitänyt paikkansa ja joskus humalassa lipsauttikin valehdelleensa). Todellisuudessa hän hakkasi poikaystäväänsä (toivottavasti on jo päässyt karkuun). Viimeinen niitti oli minulle se, kun hän parin oluen ja mielialalääkkeiden voimalla kävi kimppuuni.

Ei kaduttanut ystävyyden katkaisu. Tästä on muuten muutama vuosi aikaa ja edelleen haukkuu minua yhteisille tutuillemme :D

Terkkuja raxu, jos tunnistit itsesi <3

Seurustelin hänen veljensä kanssa ja erosimme riitaisasti. Kaikkea ikävää oli välissä ja kaveri valitsi veljensä puolen. Toisaalta ymmärrän että veri on vettä sakeampaa mutta uskoi sinisilmäisesti kaiken mitä veljensä valehteli. Päätin sitten että annetaanpa olla. Ei ole kaduttanut.

Jatkuva selän takana perättömien juoruilu, kieroutunut luonne ja ympärillä olevien ihmisten manipulointi. Muutti onneksi toiselle paikkakunnalle, tosin jaksaa ihmetellä kun en hänen pienokaistaan ole rynnännyt sinne katsomaan. Huhuh.

Mä olen se joka jätettiin.. Tiedän H että luet tämän. Haluan vaan sanoa että olet edelleen tärkeä ja kaipaan sua.

Hän arvosteli kaikkea, mitä tein/mistå tykkäsin. Musiikki mitä kuuntelin oli kauheaa, luin aivan hirveitä kirjoja, katsoin aivan hirveitä tv-ohjelmia - aina syynä, että miten akateeminen voi katsoa/lukea/kuunnella tuollaista? No koska en halua vapaa-ajallani lukea esim. Lakia tai kuunnella akateemisuuteni takia vain klassista musiikkia kuten hän. Monien vuosien upea ystävyys muuttui, kun ystävälleni nousi akateemisuuden kusi päähän.

Kaveri onneksi pisti itse aloitteellisena osapuolena. Itse olin yrittänyt ottaa etäisyyttä hänestä. Hän koki suhteemme läheisemmäksi kuin minä, oli mustasukkainen siitä "jos näen muita ihmisiä enemmän". Alkoi sitten soitella useamman kerran viikossa, useamman kerran päivässä ja tehdä yllätyskäyntejä, kun hän olisi halunut olla enemmän yhteydessä. Puhelut olivat yleensä usean tunnin maratonpuheluita, jolloin hän oli 90 % ajasta äänessä. Ei yksi silloin tällöin haitannut, mutta kun niitä alkoi tulla vain enemmän ja enemmän... Lisäksi hänestä alkoi paljastua ihmeellisiä puolia ja hän vaikutti vainoharhaiselta. Hänestä tuntui, että kaikki tarkkailevat häntä. Hän epäili ihmisiä mitä ihmeellisimmistä asioista ja lopulta hän alkoi myös syytellä minua. Monesti hän myös puhui ensin yhtä ja sitten toista ja meni usein ristiin sanomiensa kanssa. Hän syytti muita ihmisiä pahan puhumisesta ja epäoikeudenmukaisesta käytöksestä ja kuitenkin itse puhui ehkä enemmän pahaa toisista. Jatkuvasti sai olla vakuuttelemassa, ettei se toinen ihminen varmaan tarkoittanut mitään loukata.

Kerran ollessamme ulkona syömässä hän alkoi puhua, että hän voisi järjestää häihini sitä tätä ja tuota, kunhan vain kertoisin budjetin - yritti siis väkisin vängällä tyrkkäytyä kaasoksi. Ei uskonut selittelyjä, kun sanoin, etten ole vielä lähiaikoina menossa naimisiin. Tapahtumasta on jo jokunen vuosi, enkä ole vieläkään järjestämässä häitä.

Meillä oli hyvätkin hetkemme, mutta näin jälkikäteen katsottuna hän oli minulle liian takertuvainen ja minä en voinut täyttää hänen "best friends forever"-koloaan. Hän ei tuntunut osaavan olla hetkeäkään paikallaan ja puhui taukoamatta. Pitemmän päälle se oli todella uuvuttavaa ja koska tiesin kyllä alusta alkaen hänen luonteensa olevan sellainen, yritin pitää meillä tietynlaista hajurakoa. Huomasin alusta alkaen tämän ihmisen kanssa, että uuvun helposti ja tarvitsen enemmän aikaa latautua kuin monen muun kanssa. Hänen kanssaan oli satunnaisesti mukava viettää aikaa, mutta mitään ylimmäisiä ystävyksiä me emme minun mielestäni olleet. Meillä ei oikeastaan ollut mitään muuta yhteistä kuin keskustelu. Pääasiassa hän puhui ja minä kuuntelin. Puhuin toki minäkin ja analysoimme asioita yhdessä. Parhaimmillaan meillä oli antoisia keskusteluita. Joskus kävimme samoilla aallonpituuksilla, mutta sen enempää meillä ei ollut.

En ole koskaan joutunut katkaista ystävyyttä mistään syystä. Pitkän välimatkan takia kylläkin haalistuvat. Ystävät (toisin kuin sukulaiset tai naapurit) saa ihan valita itse ja minä taidan olla aika tarkka jo alkumetreillä ja pidän ne jotka valitsen. 

Minut on kerran jätetty. Ystävä suuttui kun en kertonut henkilökohtaista  asiaa hänelle tarpeeksi ajoissa. En aina ajattele, jos olen stressaantunut. Pyysin anteeksikin mutta ei mennyt läpi.

En varsinaisesti dramaattisesti "katkaissut", lakkasin vain pitämästä aktiivisesti yhteyttä. Elämäntilanteemme olivat niin erilaiset. Senkään ei olisi tarvinnut olla ongelma, ellei kaikki olisi ollut niin yksipuolista ja tapahtunut aina vain hänen ehdoillaan. Viimeinen pisara taisi olla hänen vierailunsa, jonka aikana lähes kaikki huushollissamme tuli muokata hänelle mieluisaksi eli olimme yksinomaan hotelli-ja seurapalvelu, hänen ehdoillaan. Se miten me teimme asiat oli huonompaa siihen nähden, miten hän halusi kaiken olevan (vuorokausirytmi, kalustus, ateriat, liikkumiset). Itse emme hänen luonaan vieraillessamme todellakaan harrastaneet samaa, vaan kunnioitimme hänen kodissaan hänen sääntöjään ja pyrimme sen myös aina osoittamaan. Ehkä hän ei voinut luonteelleen mitään, kaikkea hyvää hänelle, mutta näin on vain parempi ja rauhallisempi elää.

Kaveri antoi pettäjämiehensä kävellä ylitseen ja jäi suhteeseen, jossa tuli turpaan kerta toisensa jälkeen. Samalla ylikompensoi yrittämällä määräillä minua ja oli yhtä joustamaton kuin miehensä hänen kanssaan.

En pystynyt enää tyyppiä lainkaan kunnioittamaan, ja kyllästyin olemaan pomotettavana. Pitäköön miehensä kanssa kaksin kivaa. Lapsia kuulema suunnitteilla, joten onnea heille.

Hyvä ystäväni katkaisi välit kun otin itselleni silikonit. Ei voinut hyväksyä asiaa...

yritti iskeä mun miehen. Ystävyys meni poikki, mies jäi.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 21:47"]

Mä olen se joka jätettiin.. Tiedän H että luet tämän. Haluan vaan sanoa että olet edelleen tärkeä ja kaipaan sua.

[/quote]

Miksi niin tapahtui, miksi ystäväsi sinut jätti?

Yhden mukavan tyypin alati pahenevat mt-ongelmat alkoivat ahdistaa ja vaikuttamaan omaankin elämään sen verran että koin fiksuimmaksi feidata koko tyypin. Ekat pari kolme sekoamista ohjasin hänet hoitoon ja olin tukena mutta tajusin ettei tyyppi sitoudu itse omaan kuntoutukseensa vaan alkoi hörhöillä kahta kauheammin. Kiva ihminen mutta tauti tekee hänet ihan sietämättömäksi joten parempi näin.

Toinen kaveri taisi pitää minua paljon läheisempänä kuin minä häntä. Pian olikin pakko puhua puhelimessa joka päivä ja nähdä monta krt viikossa. Jos olin sopinut muuta tekemistä, alkoi mökötys/mukaan kinuaminen/"eiku tulkaa meille ryyppäämään". Tyyppi on täysin juoppo ja muutenkin aika wt joten eipä meillä paljon yhteistä ollut mutta silti tää halusi olla koko ajan mun seurassa. Yksinviihtyvänä en sitten jaksanut tuollaista mustasukkaisuutta ja kontrollointia joten jätin vaan vastaamatta puheluihin..En nyt tarkemmin jaksa selittää mutta on muutama muukin sanonut samaa tän kuristavasta luonteesta.

Ikäväähän se oli mutta kyllä helpotti päästä näistä eroon!

Luin, että "mistä syystä olet jyystänyt (ex-) ystävääsi?" :D Mutjuu taidan painua nukkumaan, ei miulla muuta. Jatkakaa :)

Ei voida puhua välien katkaisemisesta mutta ehkä tarkoituksellisesta haalistumisesta. Nuoruudenystäväni arvomaailma oli alkanut aikuistuessa tuntua erilaiselta kuin omani, joten olimme muutenkin jo etäisempiä. Sitten kuulin hänen tyrkyttäneen itseään pojalle, joka oli kertonut hänelle olevansa kiinnostunut minusta... Ja tuolla ystävälläni oli tuolloin poikaystävä, minulla ei. Emme ole olleet yhteyksissä yli kymmeneen vuoteen enkä usko että kumpikaan on kaivannut toista, olimme loppujen lopuksi toistemme täydet vastakohdat.

Eräs sukulaissuhteiden kautta ollut ystävä pyysi minua tarjoilijaksi häihinsä. Vaikka tiesin että kyseessä olivat pienen budjetin perhehäät, koin silti tilanteen outona ja kerroinkin ajatukseni kieltäytyessäni. Noh, kutsua vieraaksi noihin häihin ei koskaan tullut, mikä jätti pahan mielen. Olisin kelvannut työvoimaksi mutta en vieraaksi?  Kuitenkin ymmärsin edelleenkin pienen budjetin rajoitteet, enkä ollut odottanutkaan kutsua. Toivoin vain, ettei pyyntöä tarjoilemaankaan olisi tullut... Tässäkin tapauksessa välit kuitenkin haalenivat jo aikaisemmin, erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi.

Minut taas on kertaheitolla  "jätetty". Olimme olleet hyviä ystäviä runsaan vuoden, ehkä parikin. Sitten aloin seurustella ja puhuimme luonnollisesti vähemmän. Eräänä päivänä huomasin kun kyseinen ihminen ei vastannut tekstiviestiini, että hän oli poistanut minut fb-ystävistään. Tilanne oli outo, sillä en missään vaiheessa ajatellut tämän ihmisen olevan sellainen, että vain leikkaa toisen pois elämästään. Meillä oli yhteisiä ystäviä, joita hän ei kuitenkaan ollut jättänyt, vaikka kuulemani mukaan sittemmin muutti toiseen maahan. Edelleenkään en tiedä mikä oli välien katkaisun syy O.o

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 22:17"][quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 21:47"]

Mä olen se joka jätettiin.. Tiedän H että luet tämän. Haluan vaan sanoa että olet edelleen tärkeä ja kaipaan sua.

[/quote]

Miksi niin tapahtui, miksi ystäväsi sinut jätti?

[/quote]

En oikeastaan edes tiedä. Oma kiireinen elämä ja pienet lapset taisivat uuvuttaa mut ja samaan aikaan hän väsyi tahollaan omiin juttuihinsa. Aika tavallinen tarina varmaankin, mutta niin kovin surullista silti. Oltiin läheisiä ja puhuttiin kaikesta, luullakseni aika tasapuolisesti eli kumpikaan ei käyttänyt toista likasankonaan. Elämä vain vei eri suuntiin ja pelkään ettei enää lähennytä kun aikaakin on jo kulunut. Harmittaa. Kaipaan häntä valtavasti. En usko löytäväni hänen kaltaistaan sielunsiskoa enää.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 22:05"]Hyvä ystäväni katkaisi välit kun otin itselleni silikonit. Ei voinut hyväksyä asiaa...

[/quote]

Sama juttu täällä. Oli sen mielestä tyhmä ja mautin veto. Kertoi, että kaikki pitää mua huorana ja tyhmänä silikonien oton jälkeen.

Jep. Noo meni joitakin vuosia ja tää kyseinen tyhjäpää sai jostain rahat kaavittua tisseihin... ;D

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:57"]

Raskasta olla ystävä sellaisen kanssa,josta ei tiennyt mistä milloinkin veti herneen nenään. En jaksanut moista.

[/quote]

Tämä. Herneet meni salaa nenään siitä, että lapseni sairastuivat kaksi kertaa tapaamisten alla ja peruin (ei, en pyydä ketään lapsenvahdiksi sairaalle lapselle siksi, että voin mennä ystävän luo kahville). Herne meni salaa nenään myös siitä, kun sanoin etten laita isompaa lastani päiväkotiin vaan vien hänet kerhoon (arvostelen kuulemma hänen valintaansa laittaa oma isompi lapsi päikkyyn). Hän oli myös aina jotenkin liian "ihana" ja auttavainen, kamalan läheinenkin vaikka olimme tunteneet vasta hetken.

Kun hän sitten lakkasi pitämästä yhteyttä, ja puolen vuoden päästä kysyin mikä on, niin naamalle lävähti syytöksiä hänen äitiydensä arvostelusta, että hän on minun mielestäni paska äiti, ja että kun hän ei voi luottaa minun kun aina perun kaikki tapaamiset (ne kaksi sadasta). Sanoin että aha, en voi ymmärtää tällaista. 

Jälkeen päin kuulin hänen puhuneen minusta kaikenlaista kivaa selkäni takana jo tutustumisestamme lähtien.