Lue keskustelun säännöt.
Rakastuneet, keskustellaan rakkaudesta!
29.11.2020 |
Olen umpirakastunut, niin hullusti että vähän jopa kärsin - eikä se siltikään minua haittaa! Saan siitä voimaa ja nautintoa, päiviini iloa ja yhtään tylsää hetkeä ei koita kun voin vain uppoutua unelmiini. Rakkaani ei ole omani (onneksi ei kenenkään toisenkaan), en ole uskaltautunut vielä hänelle sitä tunnustamaan vaikka uskon siihen pystyväni jos tilaisuus tulisi kohdalle. Minulla ei meinaa riittää sanoja tätä tunnetta kuvaamaan - muita kuin rakkaus.
Kommentit (55)
Olen onnettomasti rakastunut. Ei mitenkään kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi ihanatcunne, mutta usein jatkuessa hanurista.
mies52v
Odotahan kun heräät tuosta unestasi.
On ihanaa rakastua aina uudelleen samaan ihmiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiltillä miehellä ei ole oikeutta rakkauteen 🥺
Itsesäälin takia. Tuosta lauseesta tihkuu huono itsetunto ja itsesääli, ja valitettavasti ihmisen pitää ensin rakastaa ja arvostaa itseään, ennen kuin muut voivat tehdä samoin. Sama tilanne esim. ei-niin-kauniilla naisilla, ei tämä ole miesten erikoisoikeus.
Tiedoksi vielä, että kaikki naiset nimenomaan haluavat kiltin miehen, mutta kukaan ei halua miestä joka ei arvosta itseään (näitä yleensä ovat miehet jotka kutsuvat itseään "kiltiksi" vaikka heidän pitäisi sanoa että on huono itsetunto). Huono itsetunnon näkee jo naamasta ja ryhdistä, ei tarvitse edes sanoja vaihtaa ennen kuin se paistaa läpi. Kun opit rakastamaan itseäsi oikeasti, lakkaat olemasta kiltti kynnysmatto, ja alat olla kiltti mutta hyväitsetuntoinen mies, joka arvostaa paitsi kumppaniaan, myös itseään.
Naiset eivät muutan rakastu renttuihin tai kusipäihin siksi että nämä ovat kusipäitä, vaan koska nämä miehet pitävät itseään arvossa. Lopulta tietenkin naiselle valkenee, että liikaakin, mutta se onkin sitten eri tarina - tai sanoisinko erotarina.
Vierailija kirjoitti:
Odotahan kun heräät tuosta unestasi.
Olen henkisesti varautunut siihenkin, ettei hän vastaa tunteisiini ja rakkauteni jää vaille täyttymystä - eikä sekään hirvitä. Olen kuitenkin saanut jo niin paljon ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotahan kun heräät tuosta unestasi.
Olen henkisesti varautunut siihenkin, ettei hän vastaa tunteisiini ja rakkauteni jää vaille täyttymystä - eikä sekään hirvitä. Olen kuitenkin saanut jo niin paljon ihanaa.
Oman aikansa se otti tajuta ja hyväksyä, että rakkaus kestää vain hetken, toisilla toisen elämän päättymiseen, toisilla aiemmin ja mahdollisesti hyvinkin mitättömän syyn takia. Nyt tiedän omat tunteeni, ja ehkä vielä saan suhteen hänen kanssaan, ehkä en, mutta tämän pienen hetken aion elää nauttien yhteisistä hetkistä, ja olemme kyllä molemmat sinkkuja, ei ole mitää pettämiskuviota.
En tiedä. Olen ihastunut syvästi vaikka tiedän ettei se koskaan syty rakkaudeksi. Miksikö? Elämän realiteetit. Olen aikuinen, olen pitkässä avoliitossa, olen ns tavallinen perheen äiti, ja vaikka häneltä kujeilevan hymyn saankin se ei ole aitoa kiinnostusta. Vaikka olisikin, se on silti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun se muuttuu seurailuksi, yksipuoliseksi epäterveelliseksi häirinnäksi kuten Kampissa ja keskikaupungilla miesasiakkaan perässä, mediassa häiriköintiä, se on häiriintynyttä. Sellainen on häirintää, ei mitään muuta. piste.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnettomasti rakastunut. Ei mitenkään kivaa.
Miksi olet onnettomasti rakastunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut rakastunut jo viisi vuotta ja siitä 3,5 vuotta mies on ollut oma rakkaani. Ihana tunne. Oikea ja aito rakkaus. Aivan erilainen kuin 20 vuoden ensirakkaus, jonka kanssa perustin perheen.
Aidossa rakkaudessa on kiintymystä, huolta, ikävää ja toiselle toivoo kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla hullu.
Kuinka niin? Hieman hullulta kyllä tuntuu -ap
Olen ollut 11 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Edelleen yhtä rakastunut ja höpsö kuin suhteen alussa. Tykkään esim. halatessa nuuhkia miestäni. Maailman paras tuoksu! Mies saanoo edelleen kauniiksi, katsoo pitkään joka päivä ja hymyilee samalla. Rakkaus vaan on niin ihanaa. Sitä odottaa joka päivä yhtä innoissaan miestä töistä kotiin. Ja heti pitää saada hali. Rakkaus on jotain todella omituista mitä ei oikein sanoin voi kuvailla. Kerrassaan omituinen tunne.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Olen ihastunut syvästi vaikka tiedän ettei se koskaan syty rakkaudeksi. Miksikö? Elämän realiteetit. Olen aikuinen, olen pitkässä avoliitossa, olen ns tavallinen perheen äiti, ja vaikka häneltä kujeilevan hymyn saankin se ei ole aitoa kiinnostusta. Vaikka olisikin, se on silti ei.
Mä olen varmaan täysi kakara kun en ole osannut ottaa tätä perheenäidin roolia. En näe miestänikään "perheenisänä". On meidän vanhin lapsi jo ekaluokkalainen, mutta en siltikään kuvaa itseäni ensisijaisesti mammana tai perheenjäsenenä vaan ihan itsenäni vaan. Onhan mulla perhe kyllä nyt tämäkin, ainahan mulla on perhe ollut enkö ole ollut perheetön. En kuitenkaan osaa ajatella itseäni jotenkin tämän perheen kautta tai vissiin kovin sitoutuneenakaan tähän perheenäisin rooliin. Enemmän olen sitoutunut lapsiini, mutten perheen pysyvyyteen. Toki lasten eduksi harkitsen valintojani, mutten varsinaisesti varmistaakseni perheen tiiviyden koska leviäähän tämä paketti joka tapauksessa ajan kanssa. Ja miehen kanssa parisuhdetta ajattelen meidän kahden keskeisinä väleinä enkä perheen perustana ollenkaan. Ihastunutkin olen monesti ja yhtä miestä kaipaankin, mutta kyllä joka käänteessä minua on pidätellyt vain se, ettei lasten kanssa hosuta ja se, että mieheni on tällä hetkellä paras kumppani minulle - ei perheenäidille.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen ei ole rakkautta.
Eivät ne olekaan täysin sama asia, mutta uskon todella nyt olevan kyseessä tosi rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiltillä miehellä ei ole oikeutta rakkauteen 🥺
Itsesäälin takia. Tuosta lauseesta tihkuu huono itsetunto ja itsesääli, ja valitettavasti ihmisen pitää ensin rakastaa ja arvostaa itseään, ennen kuin muut voivat tehdä samoin. Sama tilanne esim. ei-niin-kauniilla naisilla, ei tämä ole miesten erikoisoikeus.
Tiedoksi vielä, että kaikki naiset nimenomaan haluavat kiltin miehen, mutta kukaan ei halua miestä joka ei arvosta itseään (näitä yleensä ovat miehet jotka kutsuvat itseään "kiltiksi" vaikka heidän pitäisi sanoa että on huono itsetunto). Huono itsetunnon näkee jo naamasta ja ryhdistä, ei tarvitse edes sanoja vaihtaa ennen kuin se paistaa läpi. Kun opit rakastamaan itseäsi oikeasti, lakkaat olemasta kiltti kynnysmatto, ja alat olla kiltti mutta hyväitsetuntoinen mies, joka arvostaa paitsi kumppaniaan, myös itseään.
Naiset eivät muutan rakastu renttuihin tai kusipäihin siksi että nämä ovat kusipäitä, vaan koska nämä miehet pitävät itseään arvossa. Lopulta tietenkin naiselle valkenee, että liikaakin, mutta se onkin sitten eri tarina - tai sanoisinko erotarina.
Koetappa nainen tai naiset tutustua tähän "kynnysmattoon" oikeasti. Anna sille mahdollisuus, jolloin se itsetunto sieltä herää hiljalleen. Saat sen oikeasti kiltin ja uskollisen miehen, kun annat alkusysäyksen.
Ja tämän jälkeen et ikinä käytä hänestä sanaa kynnysmatto.
Mä olen ainakin todella voimakkaasti ihastunut. Vielä hän ei ole omani, jospa joskus. Tietää kyllä tunteeni. Tähän yhteyteen sopii kyllä hyvin lause "rakkaus on kärsivällinen".
Mä tajusin rakastuneeni siitä, että vaihtoehdot hävisivät. En enää etsi muita, olen maailman onnellisin ja tyytyväisin.