Kristinusko tai ainakin luterilaisuus tuntuu olevan vain ekstroverteille. Kaikki opetukset pyörii muiden ihmisten ympärillä.

Eikö se riitä, että sulla on mies ja perhe joita varten elät ja toteutat kristinuskon ydinsanomaa?

Esitä siinä jotakin erakkoa, saatana.

T. Katkera yksinäinen hupakko

Gnostilaisista evankeliumeista muistaakseni Tuomaan evankeliumi käsittelee ihmisen henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, näkökulmasta, missä ei tarvita kirkon kaltaista instituutiota kertomaan, kuinka uskotaan oikein. Ei sitä syyttä jäänyt Raamatun ulkopuolelle, kukapa ampuisi omaan jalkaansa.

Moi ap! Tuossa jokin aika sitten tämä kirjoituksesi oli mielessäni ja tuli ajatuksia tuosta itselleni.

Jeesus ei ensisijaisesti odota sinulta mitään muuta, kuin että annat elämäsi Hänen käsiinsä ja haluat tuntea ja rakastaa Jeesusta. Hän meni ristille juuri sinun vuoksesi, että sinä saisit iankaikkisen elämän Hänen luonaan Taivaassa.

Kaikki muu, ihmisrakkaus, Jumalan palveleminen niillä armolahjoilla, mitä Hän sinulle antaa ym tulevat vasta sitten kun olet antautunut Hänen johdatettavakseen.

Minä olen ollut ihmisarka, ja ehkä jopa vihaaja ennen, traumatisoitunut, mutta Jeesus kun tuli sydämeeni, Hän alkoi parantamaan ja muuttamaan minua.

Ei minulla ollut rakkautta ihmisiä kohtaan sitä ennen, myöskin pitkään arkana istuin seurakunnan taaimmaisella penkkirivillä, ettei minua huomattaisi.

Mutta sitten alkoi mieleeni tulla kysymyksiä, kuten, "Miten minä saisin palvella sinua Jeesus"

Nyt olen monesti saanut kokea, kuinka Jeesus lähettää aina jonkun tuntemattoman luo, ja saan tuntea sellaista rakkautta tuota kyseistä ihmistä kohtaan, jona ei tule minusta itsestä, vaan se on Jumalan antamaa rakkautta.

Muistan yhdenkin vanhemman miehen, olin lukenut hänestä juttuja ja ihmiset pelkäsivät häntä, oli jotenkin sairas ja huuteli ihmisille jne..

Monta kertaa kun näin hänet, tunsin niin suurta halua mennä puhumaan hänelle Jeesuksesta, mutta pelkäsin, kun ajattelin että hyökkää kimppuuni.

Mutta sitten kerran rohkaistuin, se oli tilanne kun ketään muuta ei ollut siinä, menin hänen luo, annoin hengellistä luettavaa ja sanoin että Jeesus rakastaa häntä.

Hän olikin hyvin hiljainen, ei paljoa puhunut.

Niinpä uskaltauduin sen jälkeen juttelemaan hänelle uudestaan muutamia kertoja.

Tunsin kuinka Jeesus todella rakasti häntä.

Nyt olen monesti miettinyt, mihin tuo mies on hävinnyt, kun ei ole enää näkynyt. Rukoilen hänen puolestaan kuitenkin.

Tämä oli vain yksi esimerkki, kuinka Jeesus voi käyttää meitä, puhumaan Hänestä.

Mutta jos en tuntisi Jeesusta, ei minusta olisi Hänestä puhumaan tai ylipäänsä rakastamaan ihmisiä.

Olenkin rukoillut, että Jeesus antaisi rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.

Myös sinä voit pyytää tätä Häneltä. Sinun ei tarvi omissa voimin yrittää tehdä mitään, kaikki tulee Herralta.

Tärkeintä on, että nyt sinä saat oppia tuntemaan Jeesuksen ja saat kokea Hänen valtavaa rakkautta juuri sinua kohtaan, sinä olet Hänelle äärettömän tärkeä ja rakas!

Siunausta!

Vierailija kirjoitti:

Moi ap! Tuossa jokin aika sitten tämä kirjoituksesi oli mielessäni ja tuli ajatuksia tuosta itselleni.

Jeesus ei ensisijaisesti odota sinulta mitään muuta, kuin että annat elämäsi Hänen käsiinsä ja haluat tuntea ja rakastaa Jeesusta. Hän meni ristille juuri sinun vuoksesi, että sinä saisit iankaikkisen elämän Hänen luonaan Taivaassa.

Kaikki muu, ihmisrakkaus, Jumalan palveleminen niillä armolahjoilla, mitä Hän sinulle antaa ym tulevat vasta sitten kun olet antautunut Hänen johdatettavakseen.

Minä olen ollut ihmisarka, ja ehkä jopa vihaaja ennen, traumatisoitunut, mutta Jeesus kun tuli sydämeeni, Hän alkoi parantamaan ja muuttamaan minua.

Ei minulla ollut rakkautta ihmisiä kohtaan sitä ennen, myöskin pitkään arkana istuin seurakunnan taaimmaisella penkkirivillä, ettei minua huomattaisi.

Mutta sitten alkoi mieleeni tulla kysymyksiä, kuten, "Miten minä saisin palvella sinua Jeesus"

Nyt olen monesti saanut kokea, kuinka Jeesus lähettää aina jonkun tuntemattoman luo, ja saan tuntea sellaista rakkautta tuota kyseistä ihmistä kohtaan, jona ei tule minusta itsestä, vaan se on Jumalan antamaa rakkautta.

Muistan yhdenkin vanhemman miehen, olin lukenut hänestä juttuja ja ihmiset pelkäsivät häntä, oli jotenkin sairas ja huuteli ihmisille jne..

Monta kertaa kun näin hänet, tunsin niin suurta halua mennä puhumaan hänelle Jeesuksesta, mutta pelkäsin, kun ajattelin että hyökkää kimppuuni.

Mutta sitten kerran rohkaistuin, se oli tilanne kun ketään muuta ei ollut siinä, menin hänen luo, annoin hengellistä luettavaa ja sanoin että Jeesus rakastaa häntä.

Hän olikin hyvin hiljainen, ei paljoa puhunut.

Niinpä uskaltauduin sen jälkeen juttelemaan hänelle uudestaan muutamia kertoja.

Tunsin kuinka Jeesus todella rakasti häntä.

Nyt olen monesti miettinyt, mihin tuo mies on hävinnyt, kun ei ole enää näkynyt. Rukoilen hänen puolestaan kuitenkin.

Tämä oli vain yksi esimerkki, kuinka Jeesus voi käyttää meitä, puhumaan Hänestä.

Mutta jos en tuntisi Jeesusta, ei minusta olisi Hänestä puhumaan tai ylipäänsä rakastamaan ihmisiä.

Olenkin rukoillut, että Jeesus antaisi rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.

Myös sinä voit pyytää tätä Häneltä. Sinun ei tarvi omissa voimin yrittää tehdä mitään, kaikki tulee Herralta.

Tärkeintä on, että nyt sinä saat oppia tuntemaan Jeesuksen ja saat kokea Hänen valtavaa rakkautta juuri sinua kohtaan, sinä olet Hänelle äärettömän tärkeä ja rakas!

Siunausta!

Hyvä kirjoitus, asiaa.

Uskon, että monen vilpittömän uskovan vilpitön kokemus on, ettei tunne Jumalan rakkautta kuin ehkä satunnaisesti. Silloin uskonelämä joko väljähtyy tai menee puurtamiseksi. Rakkaudestahanuskossa on kysymys. Jos sitä ei tunne saavansa, lähde on kuiva eikä tyhjästä ole muille jaettavaksi.

Kiitos, olipa mielenkiintoinen kirjoitus, joka herätti ajatuksia. En ollut ajatellutkaan asiaa tuosta ekstrovertti/introvertti-näkökulmasta. Voihan se tosiaan olla, että tuosta lähimmäisenrakkaudesta opetetaan paljon ekstovertin kannalta. 

Ajattelen, että Jumala on luonut meidät kaikki yksilöiksi ihan tarkoituksella. Eli Hän on luonut jokaisen omanlaisekseen ja sinut oman määritelmäsi mukaan ei-ekstrovertiksi eli introvertiksi, joita aika moni meistä suomalaisista on. Vaikka Jeesus-tie on ainoa, joka vie pelastukseen, niin jokaisella on oma tapansa palvella Jumalaa. 

Voit rukoilla ja pyytää Jumalalta, että Hän avaisi sinulle, mikä voisi olla juuri sinun tapasi palvella Häntä arjessasi ja elämässäsi. Ei sinun tarvitse muuttua muuksi kuin olet voidaksesi palvella Häntä. Ennen kaikkea se Hänen palvelemisensa on sitä, että uskot Hänen poikaansa Jeesukseen. Se käytännön tapa palvella voi olla taide, käsityöt, musiikki, kirjoittaminen, ruoanlaitto, tiskaus, esirukous muiden puolesta tai mitä vaan. Ei sen tarvitse olla mitään erityistä, se voi olla hyvin pienimuotoista. Sekin on Jumalaa ilahduttavaa, että hoidat perhettäsi ja arkityötäsi/opiskeluasi tai mitä nyt arjessasi teetkin. 

Ja todella, ennen kaikkea Hän on luonut meidät rakkautensa kohteiksi ja olemaan yhteydessä, suhteessa kanssaan. Tästä voisi olla enemmän opetusta, kuten sanoit. Voit luoda omalta osaltasi suhdetta Jumalaan rukoilemalla eli juttelemalla Hänen kanssaan arjessasi, kotitöitä tehdessäsi, työ- tai kauppamatkoilla, luonnossa. Mutta tärkeintä on pelastava usko Jeesukseen omana sovittajanasi ja sitä kautta rauha Jumalan kanssa. Tiedät, että pääset Taivaan Isän luo tämän maallisen elämän jälkeen. 

Sinulla taitaa olla väärä käsitys siitä, mitä tarkoittaa ekstrovertti ja introvertti.

Ei introverttikään onnistu täysin eristäytymään ihmisistä. Tuleeko sinun esimerkiksi käytyä kaupassa koskaan? Miten kohtelet henkilökuntaa? Onko sinulla ehkä työpaikka ja siellä työkavereita? Netissä ainakin kirjoittelet. Paljon pahaa täällä tehdäänkin, 8. käskyä rikotaan ehtimiseen. Ja kyllähän siellä kirkossa ihmisiä näet. Ei tarvitse hymyillä naama virneessä, mutta mitä heistä ajattelet?

Miehesi ja perheesi ovat ihmisiä hekin, ja oikeastaan ne tärkeimmät ihmiset kohdella hyvin.

Kysymys on siitä, että kunnoitat kaikkia ihmisiä, et halveksu heitä, vaikka he olisivat kanssasi eri mieltä, vaikka he eivät menestyisi elämässä yhtä hyvin kuin sinä, vaikka olisivat erilaisia tai vaikka tekisivät jotain väärää. Riippumatta siitä, oletko näiden ihmisten kanssa henkilökohtaisesti tekemisissä.

Kolehtiin ei tarvitse antaa mitään. Minustakin kohteet usein ovat yhdentekeviä. Kirkon ulkomaanapu on kyllä tutkitustikin yksi tehokkaimpia järjestöjä avun perille viennissä, mutta itse ainakin lahjoitan mieluummin muuten kuin kolehtina.

Athos-vuoren munkit rukoilevat koko ajan, se on heidän tapansa auttaa. Suuri osa veljestöstä kyllä näkee toisiaan, eivät elä täysin erakkona. Luostareissa käy myös vieraita esim. hengellistä ohjausta hakemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, voit uskoa ihan keskenäsi. Et sitä organisaatiota eli laitoskirkkoa tarvi mihinkään.

Niin minäkin teen. Semierakkonanon mennyt jo parikymmentä vuotta. Ekat 10 vuotta yritin päästä sisälle edes johonkin seurakuntaan, huonolla menestyksellä. Jumala/Jeesus riittää. Ei niistämihmisten höpinöistä ruöe hullua hurskaammaksi, kunhan turhautuu ja se toitotettu lähimmäisenrakkaus pelkästään ärsyttää.

"Hupaisaa" on juuri tuo, että koskaan ei saarnata siitä, miten itse olet (ja ansaitset olla) rakkauden kohde, aina vain se muiden auttaja.

Pitäkööt tunkkinsa. ;-)

-yksin uskova putiän linjan kristitty

Kyllä taas oikein huokuu ihmisten itsekkyys ja rakkaudettomuus joistain kirjoituksista.

Huolehtikaa ensin omasta perheestänne. Joskus minäkin haluaisin kysyä tai sanoa jotakin kirkossa, mutta eipä siihen koskaan tule tilaisuutta. Kirkossa opetetaan, että Jumala käyttää jokaista ihmistä johonkin omaan tarkoitukseensa. Minuapa ei käytä. Minun rahat kyllä kelpaavat, minä en.