Lue keskustelun säännöt.
Kristinusko tai ainakin luterilaisuus tuntuu olevan vain ekstroverteille. Kaikki opetukset pyörii muiden ihmisten ympärillä.
29.11.2020 |
Olen nyt korona-aikana alkanut käydä kirkossa. Se on vähän kuin kävisi teatterissa, näytelmä vaan on aina sama. Mukavaa ja rauhoittavaa.
Mutta olen huomannut, ettei kristinuskon opetuksilla ole minulle, erakolle, mitään annettavaa. Tuntuu että 90 % teksteistä ja saarnoista käsittelee sitä, miten kohdella muita ihmisiä ja miten auttaa muita auttamasta päästyäkin. Kolehdissa vielä kerätään kirkollisveron päälle rahaa mitä turhanaikaisempiin avustuskohteisiin, joiden saavuttamia tuloksia ei koskaan raportoida -tuskinpa edes seurataan.
Luulen, että tämä oli se asia mikä sai minut aikanaan kääntymään pois isieni uskosta. Se, että minä en ilmeisesti ole Jumalalle mitenkään merkittävä, olenpahan pelkkä väline jolla tehdään hyvää muille. Muutenkin valtaosa opetuksista ei tunnu koskevan minua millään tavalla: vietän suurimman osan ajastani yksin ja loput mieheni ja perheeni kanssa; en siis tarvitse mitään moraalisaarnaa siitä, miten pitää olla hyvä muille koska en yksinkertaisesti tapaa juuri ketään.
Tuntuu hassulta, että suomalainen kristillisyys on tuota. Sitten jossain Athos-vuorella kykkii munkkeja eristyksissä ja aivan varmasti auttamatta ketään. Sama uskonto, täysin eri toteutus.
Joten miksi meille tuputetaan tuollaista amerikkalaishenkistä ekstroverttikristillisyyttä, jossa tärkeintä on Toinen Ihminen ja Auttaminen?
Olisiko ortodoksisessa kirkossa enemmän tilaa henkilökohtaiselle uskonelämälle?
Kommentit (28)
Voisit kokeilla käydä ortodoksisessa kirkossa. Voisi olla positiivinen kokemus.
Ihminen on luonnostaan niin itsekäs olento, että tarttee herättelyä lähimmäisten huomioimiseen. (En tarkoita ap:ta, yleisesti). Kyllähän muitakin olisi hyvä ajatella.
Vielä enemmän yhteisöllisyys mielestäni korostuu vapaissa suunnissa, etenkin pienissä seurakunnissa. Liikaakin. Mutta varmaan super-ekstrovertit tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tunnen salassa vetoa katolista tai ortodoksista mystiikkaa kohtaan, vaikka kuulun luterilaiseen kirkkoon. Kristinuskossa on valtaisa määrä erilaisia "toteutustapoja", ja on sääli että tätä ei jotenkin tunnuta ymmärtävän. Koen oman uskonnonharjoittamiseni nimenomaan erittäin sisäisenä asiana, ja luen myös paljon tällaiseen kannustavaa kirjallisuutta.
Jaa, olen eri mieltä. Yhtenä esimerkkinä että itse koen tärkeäksi esimerkiksi sen raamatun ohjeen, että ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella maata. Eli miellän että Jumalan tahto on ympäristöarvojen mukaan eläminen. Meidän pitäisi hillitä kuluttamista ja tehdä ekologisia valintoja, taistella ilmastonmuutosta ja lajien köyhtymistä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, olen eri mieltä. Yhtenä esimerkkinä että itse koen tärkeäksi esimerkiksi sen raamatun ohjeen, että ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella maata. Eli miellän että Jumalan tahto on ympäristöarvojen mukaan eläminen. Meidän pitäisi hillitä kuluttamista ja tehdä ekologisia valintoja, taistella ilmastonmuutosta ja lajien köyhtymistä vastaan.
Ymmärrän näkökantasi. Minä puhunkin vain siitä, mitä meidän kirkossamme opetetaan.
Minä itse asiassa koen melko vahvasti muun luomakunnan lähimmäisiksini. En niinkään ihmisiä. Ihmiset, ainakin kollektiivina, ovat täysin kykeneviä huolehtimaan itsestään. Toisin kuin muu luomakunta.
Itse tunnen Raamattua verraten huonosti, joten en tiedä tarkkaan mitä kaikkia tulkintoja se mahdollistaa. Tiedän vain, mitä saarnataan niissä parissa kirkossa, joissa käyn. (Enkä edes aloita siitä, mitä jossain kirkko ja kaupunki -lehdessä tms. kirjoitellaan.)
Olen yrittänyt hiukan tutustua ortodoksisuuteen (mystiikan takia), mutta hehän ovat hyvin yhteisöllisiä ja panevat valtavan painon kaikille pyhille ja vanhurskaille -pelkkiä ihmisiä nekin. Ihmisiä, ihmisiä joka puolella.
Pidän muuten luterilaisuuden koruttomuudesta, mutta kaipaan enemmän sellaista erakkomajan koruttomuutta.
-ap-
Nosto. Näköjään pitää seuraavaksi kysyä, onko mitään uskonasioihin erikoistunutta keskustelufoorumia? Täällä ei näytä keskustelu ottavan tuulta alleen.
Olen tässä miettinyt, että luterilaisen kirkon kanta tuntuu nykyään olevan että anything goes, olet sitten muusu tai mu.slimi, tervetuloa poseeraamaan kirkollisen lehden kanteen! Paitsi jos olet introvertti erakkoluonne, älä suotta vaivaudu.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietit, millä tavalla ja mihin tarkoitukseen kristinusko on syntynyt, niin se selittää. Tai uskonnot ylipäätään. Valtauskonnothan ovat nimenomaan keinoja hallita ja pitää yhteisöjä kasassa. Tuollaisen uskonnollisen viestin avulla saadaan joku yhteisö puhaltamaan yhteen hiileen ja toimimaan paremmin ryhmänä. Ennen vanhaan yhteisöllisyys oli kaikki kaikessa. Individualistit kuolivat pois tai eivät ainakaan sopineet tällaisiin köyhiin maanviljelijäyhteisöihin. Nykymaailma on erilainen. Varsinkin Suomessa yhteisöllisyys ei ole enää niin korostunutta. Nähdäkseni kristinuskoa voi aivan hyvin harjoittaa myös käymättä kirkossa ja rukoilemalla ihan yksikseen osallistumassa mihinkään yhteistoimintaan. En ole itse uskovainen, joten en siitä niin tarkkaan tiedä.
Ks. USKO JA RUKOUS -foorumi
Hyviä keskusteluja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet yhtä merkittävä Jumalalle kuin kaikki muutkin ihmiset. Minusta kristinuskon ideana on nimenomaan se, että olemme kaikki yhtä arvokkaita. Siksi toisten kohteleminen hyvin on niin tärkeää.
Itsekin erakkona olen ajatellut, ettei minun tarvitse jaksaa olla ekstrovertti ja tavata/palvella koko ajan muita ihmisiä. Voin kuitenkin kohdella niitä tapaamiani ihmisiä mukavasti ja arvostavasti. Esim. asiakaspalvelijaa joka auttaa minua, omia vanhempia, niitä harvoja kavereita jne. Täällä palstalla en ala huutaa ihmisille ja kailota kovaan ääneen miten tuomitsen X Y ja Z-tyyppiset ihmiset. En tuota toisille pahaa mieltä.
Jumala on sinut luonut sellaiseksi kuin olet ja meitä erakoitakin tarvitaan. Ei tarvitse olla mitään muuta kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että tottakai ymmärrän että on kristillistä auttaa hädänalaisia ja köyhiä, mutta kun me modernissa yhteiskunnassa maksamme veroja sitä varten, että homma hoidetaan tehokkaasti! Veroista menee jopa kehitysapuun aika tavalla rahaa. Yksityinen hyväntekeväisyys on paitsi tehotonta, myös turhaa. Päällekkäisiä organisaatioita ja muuta rahan- ja ajan haaskausta.
Muutenkin tuntuu että nykyluterilaisuus ei anna yhtään tilaa sellaiselle ihmiselle, joka haluaa vain olla rauhassa ja huolehtia omista asioistaan. Ikään kuin muiden ihmisten pitäisi olla minun elämäni päähenkilöitä, ja minun vain käyttökelpoinen astia jonka Jumala täyttää ja käyttää omiin tarkoituksiinsa?
Meille kerrotaan, että Jumala rakastaa kaikkia ja kaikille on annettu erilaiset armolahjat. Mutta sitten meiltä kaikilta odotetaan ihan samanlaista toimintaa.
-ap-
Kirkossa kerättävä kolehti menee suoraan siihen kohteeseen, johon se on tarkoitettu. Lähetyssaarnaajia voi tukea ihan suoraan tietylle tilille. Ei aina tarvita järjestöjä ja poliittista venkslausta. Monesti ne kohteet ovat sellaisia, joihin ei mene rahaa mitään muuta kautta. Jos sinulla on varaa, ilman muuta kannattaa maksaa kolehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nosto. Näköjään pitää seuraavaksi kysyä, onko mitään uskonasioihin erikoistunutta keskustelufoorumia? Täällä ei näytä keskustelu ottavan tuulta alleen.
Olen tässä miettinyt, että luterilaisen kirkon kanta tuntuu nykyään olevan että anything goes, olet sitten muusu tai mu.slimi, tervetuloa poseeraamaan kirkollisen lehden kanteen! Paitsi jos olet introvertti erakkoluonne, älä suotta vaivaudu.
-ap-
Miksi erakkona haluaisit kirkollisen lehden kanteen? Eikö erakko nimenomaan kaihda tuollaista huomiota?
No minusta kaikki ihmiset eivät pysty huolehtimaan itsestään. Esim. situen, kuivuuden, vaikean elämäntilanteen ym. takia. Siksi minusta on velvollisuuteni auttaa muita niin kuin kykenen. Auttaminen voi olla rahallisen avustamisen lisäksi myös aikansa antamista hyväntekeväisyyteen. Jokainen meistä voi olla jonain päivänä se avuntarvitsija. Jeesuskin puhuu tästä mm. sanomalla, että kaikki mitä teemme vähimmille (tarkkaa sanaa en muista), teemme Hänelle.
Toiseksi, kyllähän silti uskonelämä on pitkälti henkilökohtainen suhde Jumalaan. Eli mitä on sinun ja Jumalan välillä. Rukoiletko? Luetko Raamattua, oppiaksesi tuntemaan Jumalaa aina vain enemmän ja kuullaksesi hänen äänensä sieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minusta kaikki ihmiset eivät pysty huolehtimaan itsestään. Esim. situen, kuivuuden, vaikean elämäntilanteen ym. takia. Siksi minusta on velvollisuuteni auttaa muita niin kuin kykenen. Auttaminen voi olla rahallisen avustamisen lisäksi myös aikansa antamista hyväntekeväisyyteen. Jokainen meistä voi olla jonain päivänä se avuntarvitsija. Jeesuskin puhuu tästä mm. sanomalla, että kaikki mitä teemme vähimmille (tarkkaa sanaa en muista), teemme Hänelle.
Toiseksi, kyllähän silti uskonelämä on pitkälti henkilökohtainen suhde Jumalaan. Eli mitä on sinun ja Jumalan välillä. Rukoiletko? Luetko Raamattua, oppiaksesi tuntemaan Jumalaa aina vain enemmän ja kuullaksesi hänen äänensä sieltä?
*sotien vuoksi
Mitäs kirkon sitten pitäisi sanoa, että olisit tyytyväinen?
Lähimmäisenrakkaus ja hyväntekeväisyys kuuluvat kirkon perussanomaan. Jos olet sitä mieltä, että ihmisiä ei tarvitse auttaa kun ne pärjäävät kuitenkin omillaan, niin eipä ole kovin kristillinen asenne.
Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat sairaita, yksinäisiä, surullisia, stressaantuneita, syrjittyjä. Ei se tarkoita että juuri sinun pitää kohdata ne kaikki ihmiset. Mutta voisit ehkä vähän miettiä asennettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas sellainen uskonelämä on kovin tyhjää ja onttoa, jos ajattelee vain itseään. Mitä MINÄ saan, pääasia että MINULLA menee hyvin.
Ap, voit uskoa ihan keskenäsi. Et sitä organisaatiota eli laitoskirkkoa tarvi mihinkään.
Niin minäkin teen. Semierakkonanon mennyt jo parikymmentä vuotta. Ekat 10 vuotta yritin päästä sisälle edes johonkin seurakuntaan, huonolla menestyksellä. Jumala/Jeesus riittää. Ei niistämihmisten höpinöistä ruöe hullua hurskaammaksi, kunhan turhautuu ja se toitotettu lähimmäisenrakkaus pelkästään ärsyttää.
"Hupaisaa" on juuri tuo, että koskaan ei saarnata siitä, miten itse olet (ja ansaitset olla) rakkauden kohde, aina vain se muiden auttaja.
Pitäkööt tunkkinsa. ;-)
-yksin uskova putiän linjan kristitty
Vierailija kirjoitti:
Ap, voit uskoa ihan keskenäsi. Et sitä organisaatiota eli laitoskirkkoa tarvi mihinkään.
Niin minäkin teen. Semierakkonanon mennyt jo parikymmentä vuotta. Ekat 10 vuotta yritin päästä sisälle edes johonkin seurakuntaan, huonolla menestyksellä. Jumala/Jeesus riittää. Ei niistämihmisten höpinöistä ruöe hullua hurskaammaksi, kunhan turhautuu ja se toitotettu lähimmäisenrakkaus pelkästään ärsyttää.
"Hupaisaa" on juuri tuo, että koskaan ei saarnata siitä, miten itse olet (ja ansaitset olla) rakkauden kohde, aina vain se muiden auttaja.
Pitäkööt tunkkinsa. ;-)-yksin uskova putiän linjan kristitty
Tulipas näppäilyvirheitä paljon, mutta kai sanoma välittyy.
Edell.
Sikäli ymmärrän ap:ta, että minäkin koen luonnon ja ennen muuta eläimet lähimmäisikseni enemmän kuin ihmiset. On apua tarvitsevia ihmisiä, kyllä, ja heitä pitää auttaa, ehdottomasti. Mutta vielä huonommassa tilanteessa tässä maailmassa ovat eläimet. Ja myös eläinten elämällä on arvoa.
Näkisin niin, että Jumalalle sinä olet tärkeä. Lähetti Poikansa tekemään työn puolestasi. Ei niinkään sinun teot tai tekemättä jättämiset.
Yksi mahdollisuus on, että elät elämääsi ilman tarvetta uskoa satuihin. Menee ihan kivasti niinkin.
Lisään vielä, että tottakai ymmärrän että on kristillistä auttaa hädänalaisia ja köyhiä, mutta kun me modernissa yhteiskunnassa maksamme veroja sitä varten, että homma hoidetaan tehokkaasti! Veroista menee jopa kehitysapuun aika tavalla rahaa. Yksityinen hyväntekeväisyys on paitsi tehotonta, myös turhaa. Päällekkäisiä organisaatioita ja muuta rahan- ja ajan haaskausta.
Muutenkin tuntuu että nykyluterilaisuus ei anna yhtään tilaa sellaiselle ihmiselle, joka haluaa vain olla rauhassa ja huolehtia omista asioistaan. Ikään kuin muiden ihmisten pitäisi olla minun elämäni päähenkilöitä, ja minun vain käyttökelpoinen astia jonka Jumala täyttää ja käyttää omiin tarkoituksiinsa?
Meille kerrotaan, että Jumala rakastaa kaikkia ja kaikille on annettu erilaiset armolahjat. Mutta sitten meiltä kaikilta odotetaan ihan samanlaista toimintaa.
-ap-