Onko elämällä enää annettavaa 34-vuotiaalle yh:lle?

Olet varmaan vain kamalan väsynyt.

Olen ollut joskus hyvin kauan sitten totaali-yh ja muistan, miten raskasta kaikki oli. Kaikesta vastasi itse, toisaalta halusi pärjätä ja elää kunnianhimoisesti. Esim. opiskeluissa ei leikitty ja uran suhteen oli kovat tavoitteet. Lapsetkin halusi hoitaa viimeisen päälle. Ikävintä oli ehkä se, että joidenkin ihmisten suhtautuminen yksinhuoltajaa kohtaan oli todella nuivaa ja epäasiallista. Jopa neuvolassa ja lasten päiväkodissa sai törmätä vaikka mihin ennakkoluuloihin, mikä oli tosi ikävää. Jotkut lienee ajattelivat, että yh tarkoittaa helposti ylikäveltävää. Ja onhan se toki niin, että monesta on helpompaa mennä purkamaan omia aggressioita yksinäistä naista kohtaan, kuin vaikkapa pariskuntaa kohtaan. 

Aika aikaansa kutakin. En missään vaiheessa etsinyt miestä, olin jotenkin omaksunut nunnan elämäntavan niin omakseni. Suhtauduin miehiin kaverillisesti siinä missä naisiinkin. Hyvää seuraa en karttanut, sillä alallanikin pärjääminen edellyttää jonkinlaista verkostoitumista. En halunnut sekoittaa uraa ja perhe-elämää, joten lapsista yleensä vaikenin.

Tutustuin moniin hyviin tyyppeihin, ja monesti miehet olivat lopulta minusta hyvin kiinnostuneita. Kun ei ole mitään tavoitteita, voi vaan olla oma ihana itsensä ja valita parhaan mahdollisen seuran. Tai olla itsekseen, jos siltä tuntuu.

Niin siinä kuitenkin lopulta kävi, että yhden opiskelukaverin kanssa ensin alettiin tehdä yhdessä projekteja. Sitten käymään yhdessä lenkillä. Sitten kaupassa. Kehittelemään bisneskuvioita. Viettämään aikaa muutenkin päivisin yhdessä. Lopulta myös öisin.

Muutettiin yhteen. Mentiin naimisiin. Tehtiin lapsi. Valmistuin. Tehtiin paljon rahaa. Ostettiin hieno talo. Tehtiin lisää lapsia. Edelleen ollaan parhaat ystävät, sielunkumppanit ja rakastavaiset.

Elämässä on tapahtunut paljon. Yksinhuoltajuuden ansiosta meillä on pari lasta enemmän, mitä tällä urakehityksellä olisi muuten ehtinytkään. Kovia kouluja on käyty, mutta kovista kouluista valmistuu kovia tekijöitä ;) Sillä hetkellähän se toki on kamalaa, kun voimat on loppu ja joutuu altavastaajana hoitelemaan asioita. Kuitenkin lopulta nuo kokemukset opettavat hyvin erottamaan oleelliset asiat epäolellisilta, mikä taas auttaa energian suuntaamisessa. Ja mikä taas vie eteenpäin elämässä.

Olet ap vielä nuori ja sinulla on paljon. Lapset, opiskelupaikka, itsesi ja oma elämä. Nauti siitä mikä sinulla on, nauti itsestäsi ja keskity asioihin, jotka edistävät hyvinvointiasi. 

Ap, on vielä sinulla kysyntää ;) nainen joka tulossa parhaaseen ikään!

Mistä päin olet?

AP, olet vielä todella nuori. On hyvin todennäköistä, että sinulla on vielä 50 vuotta, ehkä jopa 70 vuotta elämää jäljellä. Edessä on siis enemmän vuosia kuin takana.Et voi ajatella, että niillä ei olisi mitään annettavaa. Elämästä voi nauttia ja kokea sen mielekkääksi ihan yhtä lailla oli ikää sitten 34 tai 84. Elämäänsä voi myös muuttaa parempaan oli ikää minkä verran tahansa. Jokaisella on tietysti omat rajoitteensa, jonka puitteissa elämäänsä voi muuttaa, mutta ne pitää vain oppia hyväksymään.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 21:05"]Itsestä tuntuu että elämä on tässä. Yksin lasten kanssa, paska työ paskalla palkalla ja vuokrakämppä. Elämä ja pettymykset alkavat näkyä kasvoilta, olo on raskas. Yliopisto-opinnot kesken, kun voimia ei ole kaikelta työmäärältä. 

Onko tämä nyt tässä?

[/quote]

voi apua. Ihan kuin mun elämä 7v sitten. Jaa-a. Samassa jamassa olen edelleen. Miehiä olisi ollut mutta olen halunnut yksin asua. Vuokralla rahanpuutteen vuoksi.

Mieluummin 35-vuotias yh kuin 35-vuotias lapseton... (joka haluaisi sen perheen, mutta ei ole vielä saanut ensimmäistäkään kierrosta).

Tossa iässä mäkin tunsin itseni todella vanhaksi. Olin naimisissa, lapset pieniä, asunto ostettu. Ajattelin, että tässäkö se elämä oli. Nyt oon 40 ja kuudessa vuodessa lapsia on tullut lisää, aviokriisejä selätetty ja yliopistotutkinto hankittu. Työpaikkakin vaihtunut ja joku romanssikin käyty läpi. Enkä tunne itseäni ollenkaan vanhaksi enää! Olen nainen parhaassa iässä. Sullakin on vielä edessä vaikka mitä!

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 22:06"]Hei kertokaa te toiset yh:t mulle, miksi pitää löytää tai yrittää löytää eron jälkeen uusi mies? Miksi? Ettekö ole oppineet mitään aiemmasta vai mistä ihmeestä on oikein kyse? Mä oon ollut yli vuosikymmenen ilman miestä ja ilman seksiä. Siihen tottuu, seksin pystyy unohtamaan ajan kanssa jopa lopullisesti, seksuaalisuudesta voi vapautua, samoin kuin rakastumisesta.

En pidä missään arvossa niitä yksinhuoltajia, jotka pilaa muidenkin yksinhuoltajien maineen kun eivät osaa olla ilman sitä miestä!

[/quote]

Ihan samaa ihmettelen. Tuntuu, että yh:t on maailman miehenkipeimpiä tapauksia. Mun yh-kaverit muuttaa koko ajan miesten kanssa yhteen, sit eroaa ja heti uusi mies ja sitten taas kohta erotaan. Yksin ei osata olla. Ei ajatella lapsia ollenkaan, kun koko ajan uusia miehiä kehissä tai sitten uusperhekuviot, joissa ei ole hyvä kellään, kun tapellaan eksien ja nyksien ja eksän lasten ja nyksän lasten ja yhteisten rakkauden hedelmien kanssa ja säädetään säädetään... Miten se on niin pelottavaa olla yksin?

Terv yksin elävä yh

Siis niin mahtavia vastauksia, hienoja kokemuksia ja ajatuksia! Tippa silmässä luen näitä. Aion tallettaa tämän ketjun. Ap

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 22:06"]

Hei kertokaa te toiset yh:t mulle, miksi pitää löytää tai yrittää löytää eron jälkeen uusi mies? Miksi? Ettekö ole oppineet mitään aiemmasta vai mistä ihmeestä on oikein kyse? Mä oon ollut yli vuosikymmenen ilman miestä ja ilman seksiä. Siihen tottuu, seksin pystyy unohtamaan ajan kanssa jopa lopullisesti, seksuaalisuudesta voi vapautua, samoin kuin rakastumisesta.

En pidä missään arvossa niitä yksinhuoltajia, jotka pilaa muidenkin yksinhuoltajien maineen kun eivät osaa olla ilman sitä miestä!

[/quote]

Minusta siinä ei ole mitään pahaa, jos haluaa parisuhteen. Minulle siinä tärkeintä ei ole seksi eikä rakastuminen, vaan syvä sitoutunut suhde toiseen aikuiseen ihmiseen. Seksuaalisuus antaa siihen oman sävynsä, jota ei ystävyyssuhteissa ole, mutta pääasia on sielunkumppanuus ja kumppanuus arjessa.

Ja olen yh, joka olen kyllä ollut jo 8 vuotta ilman mitään seurustelukuvioita ja edes seksiä, koska en yhden illan seksiä halua. Voi olla että olen loppuikänikin yksin, eikä se ajatus ahdista minua. Mutta silti kyllä vähän vielä unelmoin, että sellainen todellinen sielunkumppani löytyisi mieheksi.

Minäkin olen ollut 34v 3 lapsen yh joskus. Elämä vasta alkoi siitä:)

Paskasta työstä pääsin pois ja sain paljon paremman - montakin kertaa! 3 vuoden kuluttua löytyi ihana mies joka halusi koko perheen ja saimme ihan uuden elämän. Rikkaita ei olla mutta yhdessä on tyhjästä rakennettu 2 omaa taloa, saatu vielä 1 lapsi, eletty tuota perhe-elämää koululaisten, teinien ja nyt nuorten aikuisten kanssa (+ tietty tuo pieni kuopus), tavataan ystäviä ja perhettä usein hyvän ruuan merkeissä, on oma piha mitä rapsutella ja mistä saa marjat syksyllä, , matkustellaan ja nautitaan toisistamme.

Haaveillaan tulevaisuudesta - lastenlapsista, ulkomaille muutosta osaksi aikaa jne. Nythän tämä elämä on vasta parhaimmillaan!! 

n 50+

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 22:06"]

Hei kertokaa te toiset yh:t mulle, miksi pitää löytää tai yrittää löytää eron jälkeen uusi mies? Miksi? Ettekö ole oppineet mitään aiemmasta vai mistä ihmeestä on oikein kyse? Mä oon ollut yli vuosikymmenen ilman miestä ja ilman seksiä. Siihen tottuu, seksin pystyy unohtamaan ajan kanssa jopa lopullisesti, seksuaalisuudesta voi vapautua, samoin kuin rakastumisesta.

En pidä missään arvossa niitä yksinhuoltajia, jotka pilaa muidenkin yksinhuoltajien maineen kun eivät osaa olla ilman sitä miestä!

[/quote]

30 vastaa: en yrittänyt löytää miestä itselleni koska olisin selvinnyt arjesta ihan itsekin.

Mutta se mistä en olisi selvinnyt oli läheisyyden puute, kumppanin puute, seksin puute, ihanien kokemusten jakamisen puute, sielunkumppanuuden puute.

En ole koskaan kokenut yhden yön suhdetta, voin mennä sänkyyn vasta kun on tunneside olemassa. Eikä sooloseksi anna samaa kuin toisen syli ja kosketus... Ja ilman läheisyyttä ja seksiä en edes haluaisi olla!

Lisäksi mun mielestä on ihana kokea asioita toisen kanssa eikä yksin - jopa työmatkoilta soittelemme ja lähetämme kuvia toisillemme asioista joista toinen jää paitsi tai vinkiksi tulevia yhteisiä matkoja varten:D

Onneksi tuo mies löysi minut;)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 22:06"]Hei kertokaa te toiset yh:t mulle, miksi pitää löytää tai yrittää löytää eron jälkeen uusi mies? Miksi? Ettekö ole oppineet mitään aiemmasta vai mistä ihmeestä on oikein kyse? Mä oon ollut yli vuosikymmenen ilman miestä ja ilman seksiä. Siihen tottuu, seksin pystyy unohtamaan ajan kanssa jopa lopullisesti, seksuaalisuudesta voi vapautua, samoin kuin rakastumisesta.

En pidä missään arvossa niitä yksinhuoltajia, jotka pilaa muidenkin yksinhuoltajien maineen kun eivät osaa olla ilman sitä miestä!

[/quote]No se mies ei antanut periksi, halusi minut ja lapset vaikka sanoin tuhat kertaa että ei siitä mitään tule. Sinä voit pitää elämäsi ja maineesi :)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 22:06"]

Hei kertokaa te toiset yh:t mulle, miksi pitää löytää tai yrittää löytää eron jälkeen uusi mies? Miksi? Ettekö ole oppineet mitään aiemmasta vai mistä ihmeestä on oikein kyse? Mä oon ollut yli vuosikymmenen ilman miestä ja ilman seksiä. Siihen tottuu, seksin pystyy unohtamaan ajan kanssa jopa lopullisesti, seksuaalisuudesta voi vapautua, samoin kuin rakastumisesta.

En pidä missään arvossa niitä yksinhuoltajia, jotka pilaa muidenkin yksinhuoltajien maineen kun eivät osaa olla ilman sitä miestä!

[/quote]

Minulle myös pisti silmään, että yh.n elämä alkaa, kun saa uuden miehen ja tekee sen kanssa lisää lapsia.

Mistään muusta ei löydä elämänsisältöä, kuin siitä, että SAA uuden miehen.

No jaa, jokanen tavallaan.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 08:07"][quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 22:06"]

Hei kertokaa te toiset yh:t mulle, miksi pitää löytää tai yrittää löytää eron jälkeen uusi mies? Miksi? Ettekö ole oppineet mitään aiemmasta vai mistä ihmeestä on oikein kyse? Mä oon ollut yli vuosikymmenen ilman miestä ja ilman seksiä. Siihen tottuu, seksin pystyy unohtamaan ajan kanssa jopa lopullisesti, seksuaalisuudesta voi vapautua, samoin kuin rakastumisesta.

En pidä missään arvossa niitä yksinhuoltajia, jotka pilaa muidenkin yksinhuoltajien maineen kun eivät osaa olla ilman sitä miestä!

[/quote]

Minulle myös pisti silmään, että yh.n elämä alkaa, kun saa uuden miehen ja tekee sen kanssa lisää lapsia.

Mistään muusta ei löydä elämänsisältöä, kuin siitä, että SAA uuden miehen.

No jaa, jokanen tavallaan.

[/quote]Ehei, olet ihan väärässä. Minä esimerkiksi elin täyttä elämää lasten kanssa onnellisena mutta tuleva aviomies ei antanut periksi. Onnellisuuteni ei riipu miehestä eikä muistakaan ulkoisista tekijöistä.

Minulla on myös ollut samanlaisia aivan surkeita oloja kuin ap:lla eli ymmärrän ap sinua hyvin. Jäin yh:ksi viime syksynä ollessani 25v, kun aviomieheni päätti että liitto on siinä. Se oli shokki joka vei kaiken omanarvontunnon ja ajoittain on ollut todella vaikeaa edes nauttia äitiydestä. Aluksi yksinäinen arki painoi täysin maahan.

Minulla on tosin vain yksi lapsi, mutta muuten tilanne on ollut ihan sama kuin sinullakin. Ajoittain olen tuntenut oloni niin epäonnistuneeksi sekä yksityiselämässä että ammatillisesti, yliopistossa en opiskele mutta AMKin olen käynyt. Lapsen hoito vie paljon voimia ja aikaa. Lapsi antaa onneksi myös valtavasti iloa ja olen mieluummin silti yh kuin lapseton.

Uskon että meillä on silti vielä paljon annettavaa elämälle. Älä päästä haaveistasi irti, mutta ole armollinen itsellesi. Muista että lapset vaativat paljon ja sinä ANNAT heille paljon, päivittäin.

Minä haaveilen siitä, että vielä joskus saisin lisää lapsia hyvän miehen kanssa ja voisin elää onnellista perhe-elämää ehkä isossakin perheessä. Unelmia pitää olla, ja tämä unelma pitää minut liikkeellä päivittäin!

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 08:07"][quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 22:06"]

Hei kertokaa te toiset yh:t mulle, miksi pitää löytää tai yrittää löytää eron jälkeen uusi mies? Miksi? Ettekö ole oppineet mitään aiemmasta vai mistä ihmeestä on oikein kyse? Mä oon ollut yli vuosikymmenen ilman miestä ja ilman seksiä. Siihen tottuu, seksin pystyy unohtamaan ajan kanssa jopa lopullisesti, seksuaalisuudesta voi vapautua, samoin kuin rakastumisesta.

En pidä missään arvossa niitä yksinhuoltajia, jotka pilaa muidenkin yksinhuoltajien maineen kun eivät osaa olla ilman sitä miestä!

[/quote]

Minulle myös pisti silmään, että yh.n elämä alkaa, kun saa uuden miehen ja tekee sen kanssa lisää lapsia.

Mistään muusta ei löydä elämänsisältöä, kuin siitä, että SAA uuden miehen.

No jaa, jokanen tavallaan.

[/quote]

saman huomasin. Ankea elämä yksiössä. Ah sitten löytyi mies ja elintasokin koheni ja muutettiin maalle omakotitaloon.

Älä luovuta. Löydät vielä uuden miehen joku päivä. Itsekin löysin miehen 38 vuotiaana ja sain vielä kolme lasta hänen kanssaan. Odota rauhassa, niin se elämäsi mies tulee vielä vastaan.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 08:07"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 22:06"]

Hei kertokaa te toiset yh:t mulle, miksi pitää löytää tai yrittää löytää eron jälkeen uusi mies? Miksi? Ettekö ole oppineet mitään aiemmasta vai mistä ihmeestä on oikein kyse? Mä oon ollut yli vuosikymmenen ilman miestä ja ilman seksiä. Siihen tottuu, seksin pystyy unohtamaan ajan kanssa jopa lopullisesti, seksuaalisuudesta voi vapautua, samoin kuin rakastumisesta.

En pidä missään arvossa niitä yksinhuoltajia, jotka pilaa muidenkin yksinhuoltajien maineen kun eivät osaa olla ilman sitä miestä!

[/quote]

Minulle myös pisti silmään, että yh.n elämä alkaa, kun saa uuden miehen ja tekee sen kanssa lisää lapsia.

Mistään muusta ei löydä elämänsisältöä, kuin siitä, että SAA uuden miehen.

No jaa, jokanen tavallaan.

[/quote]

No, jos se uusi mies tekee onnelliseksi (vielä näin 20 vuoden jälkeenkin) niin miksei voisi sanoa että parempi elämä alkoi siitä? Yh aika lasten kanssa oli vaatimatonta mutta ihanaa, nykyinen elämä vielä ihanampaa. Olen onnellinen, siitä kai on kysymys.

Entä sitten? Saatte vapaasti olla eri mieltä ilman miestä rinnallanne, kirjoituksistanne vaan paistaa katkeruus ja kateus pahasti läpi vaikka muuta väitettekin:) Ja sitäpaitsi se mies SAI minut - ei päinvastoin. Lapsikin saatiin vasta 6 vuoden kuluttua.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 08:26"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 08:07"][quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 22:06"]

Hei kertokaa te toiset yh:t mulle, miksi pitää löytää tai yrittää löytää eron jälkeen uusi mies? Miksi? Ettekö ole oppineet mitään aiemmasta vai mistä ihmeestä on oikein kyse? Mä oon ollut yli vuosikymmenen ilman miestä ja ilman seksiä. Siihen tottuu, seksin pystyy unohtamaan ajan kanssa jopa lopullisesti, seksuaalisuudesta voi vapautua, samoin kuin rakastumisesta.

En pidä missään arvossa niitä yksinhuoltajia, jotka pilaa muidenkin yksinhuoltajien maineen kun eivät osaa olla ilman sitä miestä!

[/quote]

Minulle myös pisti silmään, että yh.n elämä alkaa, kun saa uuden miehen ja tekee sen kanssa lisää lapsia.

Mistään muusta ei löydä elämänsisältöä, kuin siitä, että SAA uuden miehen.

No jaa, jokanen tavallaan.

[/quote]

saman huomasin. Ankea elämä yksiössä. Ah sitten löytyi mies ja elintasokin koheni ja muutettiin maalle omakotitaloon.

[/quote]

Kuka asui yksiössä?? 30/31 asui kyllä 4h asunnossa ennen miestä ja omakotitaloa:D Yksin lasten kanssa en olisi jaksanut rakentaa

Toivottavasti tuo yksi kommentoija vaatii myös niitä perheensä jättäneitä miehiä elämään yksin koko loppuelämänsä.