Lue keskustelun säännöt.
Monissa Euroopan maissa ihmetellään Suomen koululiikuntaa
06.04.2014 |
Miksi tyttöjen ja poikien koululiikuntaa ei voisi Suomessa järjestää yhdessä?
On kansainvälinen urheilukonferenssi Hollannissa. Suomalainen tutkija mainitsee puheessaan, että meillä tytöt ja pojat ovat koulussa eri liikuntaryhmissä. Joku yleisöstä keskeyttää, koska luulee kuulleensa väärin. Seuraa kiihkeä keskustelu, jossa paheksutaan suomalaisia: Pisa-testin tuloskin asettuu uuteen valoon, jos liikunnanopetuksemme on näin alkeellisella tasolla. Joku pauhaa seisten: tytöt ja pojat eri ryhmissä, onko Suomi jokin Saudi-Arabia?
Onko se tosiaan muualla niin yleistä?
Norjalaiset vieraat ihmettelevät erillisiä ryhmiä, kertoo helsinkiläinen rehtori. Norjassa ollaan yhdessä, ja Ruotsissa.
Kööpenhaminassa tuttavan tytär opetteli yläasteella poikien kanssa yhdessä sekä rugbya että vauvanhoitoa.
Toisen kaverin poika kävi yläasteen Espanjassa. Sielläkin tytöt ja pojat liikkuivat yhdessä. Aina oli joukkuepelejä, ei koskaan yksilölajeja, vain kuntotesti tehtiin yksin. Espanjassa!
Ystävän ranskalainen vaihto-oppilas kertoo, että heillä valtion kouluissa on yleensä sekaryhmät. Yksityiset katoliset koulut ovat eri asia.
Suomi kuuluu erillisryhmineen konservatiivien joukkoon.
On normaalia olla yhdessä. Epänormaalia on olla erikseen, ovathan Suomessa miehet ja naiset muuallakin luontevasti samoissa ryhmissä, ollaan tasa-arvoisia ja hyväksytään erilaiset sukupuolivähemmistöt, Nurmi selittää.
"On kivikautista ajatella sukupuolittuneesti", hän sanoo.
Kommentit (123)
Koululiikunta on mielenkiintoinen ilmiö.
Periaatteessa sen tarkoitus on "vaikuttaa myönteisesti oppilaan fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin sekä ohjata oppilasta ymmärtämään liikunnan terveydellinen merkitys." ( http://www.edu.fi/perusopetus/liikunta ) mutta moni, erittäin moni, kertoo kuinka nimenomaan koululiikunta on tappanut kaiken liikkumisen ilon vuosiksi. Itse en kolmekymppisenä uskalla vieläkään aloittaa mitään uutta lajia ryhmässä, vaikka mielenkiintoa olisi, mutta sentään muutamia vuosia takaperin uskaltauduin aloittaa uimisen kaverin kanssa. Siihenkin meni vuosia. Enkä ole ainoa, jolle koululiikunta on aiheuttanut niin syvät haavat, että niiden korjaamiseen menee moninkertaisesti vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta olis kyllä ollut kauheaa lapsena jos liikuntatunnit olis aina olleet sekaryhmissä, paineet olis olleet vielä pahemmat ja häpeä suurempi kun harvemmin pääsin loistamaan liikkatunneilla. Ja muistan kyllä kun ne pojat oli muutaman kerran oikeasti naureskellen kattomassa meidän tyttöjen liikuntasuorituksia, en muistele lämmöllä. Ehkä niille muutamalle liikunnallisesti lahjakkaalle tytölle vois olla ihan mukavaa päästä näyttämään että pärjää poikienkin kanssa, mutta entäs ne (suurin osa) jotka on täynnä epävarmuutta ja joilla on kaikennäköisiä komplekseja muuttuvien kehonosiensa kanssa?
Tuon ikäisenä oli muutenkin epävarmuutta ja paineita, eri asia miettiä asiaa aikuisen näkökulmasta. Nykyään mulla ei olis mitään ongelmaa urheilla miesten kanssa mutta ala- ja yläasteikäisenä se olisi ollut ongelma.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 21:57"]Musta olis kyllä ollut kauheaa lapsena jos liikuntatunnit olis aina olleet sekaryhmissä, paineet olis olleet vielä pahemmat ja häpeä suurempi kun harvemmin pääsin loistamaan liikkatunneilla. Ja muistan kyllä kun ne pojat oli muutaman kerran oikeasti naureskellen kattomassa meidän tyttöjen liikuntasuorituksia, en muistele lämmöllä. Ehkä niille muutamalle liikunnallisesti lahjakkaalle tytölle vois olla ihan mukavaa päästä näyttämään että pärjää poikienkin kanssa, mutta entäs ne (suurin osa) jotka on täynnä epävarmuutta ja joilla on kaikennäköisiä komplekseja muuttuvien kehonosiensa kanssa?
Tuon ikäisenä oli muutenkin epävarmuutta ja paineita, eri asia miettiä asiaa aikuisen näkökulmasta. Nykyään mulla ei olis mitään ongelmaa urheilla miesten kanssa mutta ala- ja yläasteikäisenä se olisi ollut ongelma.
[/quote]
Mä ymmärrän hyvin sen että osalle se olisi ollut täysi mahdottomuus olla poikien kanssa samassa liikunnassa ja varmaan osalle pojista myös olla tyttöjen kanssa. Mutta näille ketkä turhautuvat tyttöjen liikunnassa pitäisi mun mielestä antaa enemmän vaihtoehtoja :/
T.79
Meillä pojat ja tytöt oli samassa ryhmässä ekat neljä vuotta, jonka jälkeen tuli tyttöjen ja poikien ryhmät.
Mulle liikkatunnit poikien kanssa oli ihan kamalia. Jotkut pojat kiusasivat mua koulussa, enkä sitten liikkatunneilla uskaltanut oikein pelata tai ollut muutenkaan hyvä missään. Siitä tietty pilkattiin, koska poikien pelaaminen oli ja varmaan yleensäkin on hyvin kilpailuhenkistä. Asiat helpottuivat jonkin verran, kun tuli erilliset ryhmät, vaikken vieläkään oppinut pitämään koululiikunnasta. Uskalsin kuitenkin viimein yrittää enemmän ja oli myös mukavaa, ettei aina tullut valituksi viimeisenä joukkueeseen. Lajit olivat tyttöjen ryhmässä ihan samanlaisia, eli sählyä, pesäpalloa, jalkapalloa ynnä muuta, eivätkä korvautuneet millään satujumpalla.
Kaikissa muissa oppiaineissa edetään heikommat huomioiden. Miksi liikunnassa on ok jyrätä ne arimmat ja kömpelöimmät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 21:57"]
Musta olis kyllä ollut kauheaa lapsena jos liikuntatunnit olis aina olleet sekaryhmissä, paineet olis olleet vielä pahemmat ja häpeä suurempi kun harvemmin pääsin loistamaan liikkatunneilla. Ja muistan kyllä kun ne pojat oli muutaman kerran oikeasti naureskellen kattomassa meidän tyttöjen liikuntasuorituksia, en muistele lämmöllä. Ehkä niille muutamalle liikunnallisesti lahjakkaalle tytölle vois olla ihan mukavaa päästä näyttämään että pärjää poikienkin kanssa, mutta entäs ne (suurin osa) jotka on täynnä epävarmuutta ja joilla on kaikennäköisiä komplekseja muuttuvien kehonosiensa kanssa?
Tuon ikäisenä oli muutenkin epävarmuutta ja paineita, eri asia miettiä asiaa aikuisen näkökulmasta. Nykyään mulla ei olis mitään ongelmaa urheilla miesten kanssa mutta ala- ja yläasteikäisenä se olisi ollut ongelma.
[/quote]
Sama juttu. Nykyään pelailen sählyä, koripalloa ja muita joukkuelajeja jo aikuisten poikien kanssa ihan ongelmitta, vaikken olekaan yhtä hyvä kuin monet heistä. He kuitenkin ymmärtävät siitä huolimatta, että mullekin voi syöttää pallon ja ettei häviäminen ole maailmanloppu, toisin kuin silloin lapsena ja teininä.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 22:06"]
Kaikissa muissa oppiaineissa edetään heikommat huomioiden. Miksi liikunnassa on ok jyrätä ne arimmat ja kömpelöimmät?
[/quote]
Outoa on.
Lisäksi liikunnassa ei ole oikeastaan opetusta. Meillä pojilla homma meni jotakuinkin "tossa on jalka-/kori-/jää-/lento-/sählypallo, huudetaan joukkueet ja pelataan"
Ei näin.
Parasta olisi lisätä tuntien määrää ja valtiolta velvollisuus järjestää, paikkakunnasta riippumatta (koska muuten ei Lapuan perillä ole samoja mahdollisuuksia, kuin Helsingissä), monipuolista tutustumista eri lajeihin. Monenko koulussa esiteltiin esim. miekkailua, tai chitä, ammuntaa, esteratsastusta, karatea tai curlingia?Ei meillä kaakonkulmalla ainakaan.
Uskon, että seurojen aktiiviharrastajat ja valmentajat, sekä eri lajien ammattilaiset tulisivat mielellään esittelemään lajiaan kouluille, kertomaan mistä ko. lajista on oikeasti kyse. Näin saataisiin entistä suurempi joukko löytämään oma lajinsa, mikä parantaisi kansanterveyttä ja toisi uusia huippuja Suomen urheiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpäs muistanut, mutta niinhän ne tunnit oli erikseen. Meillä (USA) tytöt ja pojat yhdessä. Eikä ole kyllä mitään valittamista ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 20:09"]mutta onkohan siellåkin oikeasti urheilua harrastava tytöt ja pojat ihan omissa ryhmissään?
olisihan se yläasteella 150cm pitkän tytön pelata koripalloa 200cm maajoukkue koripalloilijan kanssa :D
[/quote]yleensä tytöt pidempiä tossa iässä. Mut kyllä mun lapsella on yhteisliikuntaa. Kuudennella on.
Meillä oli aina sekaryhmät ala- ja yläasteella, myös lukiossa (ja myös uimatunnit). Voi toki johtua pienestä koulusta, jossa ei välttämättä ollut mahdollista tehdä omia ryhmiä, mutta silti ajatus erillisistä ryhmistä kuulostaa korviini vieraalta, oudolta ja ennen kaikkea tylsältä! Pienenä oli just parasta kun pääsi jollain tavalla kommunikoimaan ihastuksen kanssa liikuntatunneilla. :) (kaikki kaveriporukat ja välitunnit oltiin sitten erillisissä tyttö- ja poikaporukoissa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkos siellä maailmalla sitten kaksi opettajaakin joka ryhmässä, yksi mies ja yksi nainen? Sillä kuka muuten valvoo pukuhuoneessa sähläystä koska valvoa sitä pitää.
Meillä ala-asteella kolmannesta ylöspäin oli liikkatunnit erikseen, samoin yläasteella. Mielestäni tuolloin ihan toimiva systeemi, sillä yläasteella on ehkä vielä vähän semmonen meininki, että naureskellaan muille jne.
Lukiossa oltiin sekaryhmissä ja lukiosta mulla on ehdottomasti parhaat ja hauskimmat muistot koululiikunnasta. Poikien kanssa aerobicattiin, pelattiin säbää, tanssittiin, pelattiin ringetteä ja lätkää, uitiin jne. Sanoisin tosin, että suurimman työn teki liikkamaikka, huippu tyyppi :)
Tiedän myös, että saman kaupungin toisessa lukiossa sai valita, haluaako sekaryhmään vai ei. Kyseessä siis noin tuhannen opiskelijan lukio, eli näin ollen oli varmasti aika helppo järjestää tuollainenkin järjestely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena oli niin että meillä pojat ja tytöt pelasivat joukkuepelejä yhdessä usein, mutta sitten yleisurheilu ja joku voimistelu tms. olivat useimmiten erikseen ellei ollut jotkut kisat. En minä ymmärrä miksi tytöt ja pojat pitäisi eritellä ryhmiin, yhdessähän he kouluakin käyvät. Suomi nyt on muutenkin niin takapajula mitä tulee moniin muihin Euroopan maihin, ei sallita homoliittoja ja tytöt ja pojat liikkuvat eri ryhmissä. Naisten asema työmarkkinoilla on heikompi kuin miesten ja miesten asema vanhemmuusasioissa heikompi kuin naisten. Uskovaiset saavat eri vapauksia vain uskonnon varjolla milloin missäkin asiassa ja poikia ympärileikataan. Kyllähän täällä touhu on aika kivikautista monessa asiassa. Luomuruokakin kallista verrattuna moneen saati sitten, että olisi kunnon ruokaa enemmän eikä jotain eineslaareja, joilla kansa vaan sairastuu. Voisivat suomalaiset pikkuhiljaa alkaa siirtymään sivistysvaltioksi, olisi jo aika... Ei tyttöjen ja poikien erillisille liikuntaryhmille ole mitään perustetta, toimii asiat toisin muuallakin hyvin. Vähän kuin että jenkkilapset eivät muka suostu juomaan muuta koulussa kuin makumaitoa, siinä missä eurooppalapset juovat tavallista... Se on ihan kansasta kiinni mitä maa on.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 21:57"]
Musta olis kyllä ollut kauheaa lapsena jos liikuntatunnit olis aina olleet sekaryhmissä, paineet olis olleet vielä pahemmat ja häpeä suurempi kun harvemmin pääsin loistamaan liikkatunneilla. Ja muistan kyllä kun ne pojat oli muutaman kerran oikeasti naureskellen kattomassa meidän tyttöjen liikuntasuorituksia, en muistele lämmöllä. Ehkä niille muutamalle liikunnallisesti lahjakkaalle tytölle vois olla ihan mukavaa päästä näyttämään että pärjää poikienkin kanssa, mutta entäs ne (suurin osa) jotka on täynnä epävarmuutta ja joilla on kaikennäköisiä komplekseja muuttuvien kehonosiensa kanssa?
Tuon ikäisenä oli muutenkin epävarmuutta ja paineita, eri asia miettiä asiaa aikuisen näkökulmasta. Nykyään mulla ei olis mitään ongelmaa urheilla miesten kanssa mutta ala- ja yläasteikäisenä se olisi ollut ongelma.
[/quote]
Toki ymmärrän, että kuuluin vähemmistöön, kun tyttönä olisin osan tunneista ollut mielummin poikien puolella, tai jos ei poikien puolella, niin ainakin sekaryhmissä (sitten olisi molemmista sukupuolista päässeet pelaamaan kunnolla ne, jotka sitä toivoivat ja ne joita ei paljoa kiinnostanut, voisivat tehdä jotain muuta, vaikka kävellä kenttää ympäri).
No, yläasteella olisi monta tyttöä viihtynyt mielummin mukavamman miesopettajan ja poikien liikkapuolella (missä esim. sai valita kahdesta lajista kumpaa tekee), kuin vanhan SM-tason voimistelijaopen, joka tietty pääsi täyteen kukoistukseensa niillä voimistelutunneilla. Ja ne aerobic tunnit, huh-huh. Jos sekaryhmät olisivat kuitenkin olleet, niin luulen, että ne arat tai muuten vain liikunnasta pitämättömät hlöt (tytöt tai pojat) olisivat silti seisoneet siellä kentän laidalla.
Ja tiedän, että koululiikunta vienyt innon monelta liikuntaa kohtaan ja mitä nöyryytyksiä siellä joutunutkaan kokemaan. Miten siitä koululiikunnasta ylipäätänsä sitten saisi kivempia kokemuksia? Amiksessa olinkin ihan ihmeissäni, kun liikkatunneilla käytiin keilaamassa, ampumassa jousipyssyillä, seinäkiipeilyä jne. tutustuttiin erilaisiin lajeihin. Toki sielläkin sai sen cooperin testin juosta.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 21:00"]
Meilläkin taisi olla tytöt ja pojat erikseen. Eihän siinä mitään järkeä ollut, mutta itse vihasin "poikien liikuntaa" ja pidin siitä aerobicista kun ei paljoa tarvinnut tehdä.
[/quote]
Meillä oli samoin mutta vihasin sitä tyttöjen liikuntaa. Kun pojat pelasivat koripalloa, me tytöt teimme jotain hiivatun kuperkeikkoja tms. Ja sama kun tuli luistelukausi. Pojat pelasivat ja me tytöt opettelimme piruetteja. Mielenosoituksena menin aina hokkareissa tunneille ja käskyistä huolimatta en käynyt vaihtamassa kaunoluistimiin (ne löytyivät kyllä mutta tykkäsin enemmän hokkareista). Ei ihme, että liikunannannumero oli kutonen vaikka olin luokkani parhaimpia ja edustin koulua monissa yleisurheilukisoissa.
Minua ei häirinnyt se, että pojilla ja tytöillä oli eri tunnit mutta se lajivalikoima...juu.
Nimim. jo ala-asteella kapinallinen :D
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 22:06"]
Kaikissa muissa oppiaineissa edetään heikommat huomioiden. Miksi liikunnassa on ok jyrätä ne arimmat ja kömpelöimmät?
[/quote]
Ja vielä opettajan hyväksynnällä.
Tulipa mieleen että ei tuo liikunta ole ainut esimerkki sukupuolierottelusta. Käsityö oli sukupuolierotettua koko minun peruskouluaikani. Ei yhtään tyttöä näkynyt koskaan siellä. Siellä oltiin monesti aika tunkkaisissakin luokissa ja pelattiin vaarallisten sähkösahojen sun muiden vaara-alttiiden välineiden kanssa. Yhdeltä opettajalta puuttui muutama sormi.
-Mies 28v-
Mä uskon, että jos alusta saakka tytöt ja pojat olisivat yhdessä liikuntatunnilla, ei edes pääsisi syntymään noita asetelmia, että "pojat kävivät naureskelemassa tyttöjen suorituksille" jne. Tehtäisiin yhdessä, kuten muillakin tunneilla eikä asiaan kiinnittäisi erityistä huomiota. Suomen koko liikunnanopetuksen saisi kyllä laittaa täysremonttiin muutenkin, niin surkeaa touhua se on, ja isoin ongelma on liikunnanopettajat itse, jotka tosiaan samastuvat niihin liikunnallisimpiin. Pedagogiikka myöskin loistaa poissaolollaan suomalaisilla liikuntatunneilla. Pallo heitetään kentälle ja sanotaan, että pelatkaa. Öö, miten? Mitkä on säännöt? Tekniikan opettelua? Jotain?
Itse kävin peruskoulun ulkomailla. Liikuntaa oli joka päivä, ja pojat ja tytöt olivat yhdessä. Jokaista lajia harrastettiin kolme viikkoa. Eli esim uintia, koripalloa tai pesäpalloa 3 viikkoa putkeen, niin että kaikki varmasti osasivat ja kehittyivät, ja sitten vaihdoimme lajia. Todella toimiva systeemi minusta, mutta tietenkin koululla oli omat uima-altaat ja kaikki mahdolliset kentät ja välineet. Mutta voin sanoa että olimme kaikki todella hyvässä kunnossa! Ja tietty kun olimme siihen pienestä pitäen tottuneet, niin oli täysin normaalia olla poikien kanssa samassa ryhmässä.