Oon ollu hereillä tässä nyt aamukahdesta asti ja pelannut vaan koneella, äsken korkkasin lonkeron. Työttömänä viimeiset 12 vuotta, ikää 34v
Kysy mitä vaan
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeutat itsellesi täydellisen luovuttamisen tuossa iässä? Miksi yhteiskunnan pitää olla aikuisesta ihmisestä vastuussa? Joka ei tunnu itse pistävän rikkaa ristiin oman hyvinvointinsa eteen?
Mieti montako työtöntä ihmistä Suomessa on..
Mieti montako avointa työpaikkaa Suomessa on..No nyt voit mollata aptä ja muita työttömiä mikäli sait laskettua jokaiselle ihka omat työpaikat :)
Olen itsekin ollut työttömänä pitkiä aikoja. Se ei tarkoita elämää, jossa lukkiudutaan kuukausiksi pelaamaan videopelejä, aikuisena ihmisenä.
Ihmisiä on erilaisia. Ihmiset pitävät eri asioista. Ihmiset tekevät vapaa ajallaan eri juttuja. Ihan sama montako vuotta mittarissa on.
Jokainen tehköön vapaa-ajallaan mitä vaan, kunhan työt tulevat tehtyä tai muuten jotain järkevää yritettyä kohtuullinen aika päivästä. Minulla ei ole halua maksaa aikuisen ihmisen 24-7-pelaamisesta ja täydellisen epäterveellisestä elämäntavasta koituvista kuluista omasta pussistani. Pientä yritystä ja vastuuta omasta hyvinvoinnista niin voisin miestä hieman edes kunnioittaa.
Muista tuo maksuhaluttomuus äänestyskopissa. Nykyisen hallituksen sanoma on tähän asti ollut, että on ihan sama mitä tekee, kaikille kuuluu samanlainen (kommuuni)asunto, älypuhelin, vaatteet ja bussilippu. Tämä kierre myös johtaa siihen, että niitä töitä on entistä vähemmän tarjolla ja yhä useampi joutuu tyytymään ap:n osaan.
Odottaisin lähinnä että ihminen ottaisi itse itseään persauksista kiinni. Hallituksella ei näiden lapamatojen asenneongelmiin ole kuin rajallisesti vaikutusta.
Hallitus (niputan Rinteen hallituksen tähän samaan) on leväperäisellä rahanjaollaan, maailman halailullaan ja verotuksellisilla linjauksillaan lamauttanut suomalaisen yhteiskunnan jo ennen koronaa ja tällä menolla mikään rokote ei tule lisäämään työpaikkojen määrää. Pikemminkin kaikki siihen kykenevät siirtävät tuotantoa ulkomaille ja me pesisimme täällä toistemme paitoja, jos verojen jälkeen jollain olisi varaa ostaa palveluja. Siinä voit sitten ottaa itseäsi persauksista kiinni, mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.
Kyllä tuntuu löytyvän tälle elämäntavalle puolusteluja. Hallitus on tyhmä, näin tää elämä nyt vaan meni, ei oo mikään oravanpyörä kiva, ilmakin on huono ja lehdet haittaa ulkoilua. Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset kouluttaudu johonkin uuteen ammattiin? Parissa vuodessa olisisit uuden elämän alussa. Kai on joku ala tai asia josta pidät tai jossa olet hyvä?
Jos on 12 vuotta vaan yksinään pelannut, niin vakavat opiskeluvaikeudet ovat lähes taattuja. Opinnoissa pitää totutella kurinalaiseen elämään missä juostaan tunnilta toiselle kello kädessä ja tehdään vapaa-aikana tunnollisesti tehtävät jäämättä jälkeen ja yrittämättä luistaa niistä. Toisten ihmisten kanssakin pitää pärjätä ja oppia olemaan ryhmän jäsen. Ihan oma lukunsa ovat myös harjoittelut ja niissä pärjääminen. Edes yleisin syrjäytyneiden suorittama tutkinto eli lähihoitaja ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu tuolla taustalla.
Kas tässäpä malliesimerkki tämän palstan vakiotyypistä! :) Pääset lannistamaan kaikkia kotiin jumittuneita siitä että tulevaisuudessa "opiskeluvaikeudet ovat lähes taattuja". (Lue = Älkää edes yrittäkö.) Ikäänkuin sinä oraakkelina sen tietäisit ja ikään kuin kaikki kotiin jääneet olisivat samasta puusta veistettyjä.
Ja sitten pääset vielä kunniakkaasti toteuttamaan tätä palstan loputonta lähihoitaja-halveksuntaa. Ajatella niin, että "EDES yleisin syrjäytyneiden suorittama tutkinto eli lähihoitaja ei ole läpihuutojuttu tuolla taustalla".
Tuollainen asian muotoilu on kyllä peräisin hyvin ahtaasta pääkopasta :) Onnea, olet vauvapalstan ylimielisten ankeuttajien parhaimmistoa! :D
Aika typerää sanoa ihmisille, että ottakaa koira, varsinkin jos ovat olleet työttömiä jo vuosikymmenet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeutat itsellesi täydellisen luovuttamisen tuossa iässä? Miksi yhteiskunnan pitää olla aikuisesta ihmisestä vastuussa? Joka ei tunnu itse pistävän rikkaa ristiin oman hyvinvointinsa eteen?
Mieti montako työtöntä ihmistä Suomessa on..
Mieti montako avointa työpaikkaa Suomessa on..No nyt voit mollata aptä ja muita työttömiä mikäli sait laskettua jokaiselle ihka omat työpaikat :)
Olen itsekin ollut työttömänä pitkiä aikoja. Se ei tarkoita elämää, jossa lukkiudutaan kuukausiksi pelaamaan videopelejä, aikuisena ihmisenä.
Ihmisiä on erilaisia. Ihmiset pitävät eri asioista. Ihmiset tekevät vapaa ajallaan eri juttuja. Ihan sama montako vuotta mittarissa on.
Jokainen tehköön vapaa-ajallaan mitä vaan, kunhan työt tulevat tehtyä tai muuten jotain järkevää yritettyä kohtuullinen aika päivästä. Minulla ei ole halua maksaa aikuisen ihmisen 24-7-pelaamisesta ja täydellisen epäterveellisestä elämäntavasta koituvista kuluista omasta pussistani. Pientä yritystä ja vastuuta omasta hyvinvoinnista niin voisin miestä hieman edes kunnioittaa.
Muista tuo maksuhaluttomuus äänestyskopissa. Nykyisen hallituksen sanoma on tähän asti ollut, että on ihan sama mitä tekee, kaikille kuuluu samanlainen (kommuuni)asunto, älypuhelin, vaatteet ja bussilippu. Tämä kierre myös johtaa siihen, että niitä töitä on entistä vähemmän tarjolla ja yhä useampi joutuu tyytymään ap:n osaan.
Odottaisin lähinnä että ihminen ottaisi itse itseään persauksista kiinni. Hallituksella ei näiden lapamatojen asenneongelmiin ole kuin rajallisesti vaikutusta.
Hallitus (niputan Rinteen hallituksen tähän samaan) on leväperäisellä rahanjaollaan, maailman halailullaan ja verotuksellisilla linjauksillaan lamauttanut suomalaisen yhteiskunnan jo ennen koronaa ja tällä menolla mikään rokote ei tule lisäämään työpaikkojen määrää. Pikemminkin kaikki siihen kykenevät siirtävät tuotantoa ulkomaille ja me pesisimme täällä toistemme paitoja, jos verojen jälkeen jollain olisi varaa ostaa palveluja. Siinä voit sitten ottaa itseäsi persauksista kiinni, mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.
Kyllä tuntuu löytyvän tälle elämäntavalle puolusteluja. Hallitus on tyhmä, näin tää elämä nyt vaan meni, ei oo mikään oravanpyörä kiva, ilmakin on huono ja lehdet haittaa ulkoilua. Voi voi.
En minä mitään puolustele. Tällainen vain on vihervasemmiston Suomi, johon kukaan ei halua enää investoida ja siinä todellisuudessa täällä yritteliäisyyttä ja työtä syntyy tai on syntymättä. Hallituksen tehtävä ei ole vain ottaa kantaa somemyrskyihin ja ihmisoikeuksien jakamattomuuteen, vaan aikuisten asioitakin pitäisi hoitaa.
Jos tässä ilmapiirissä joku laskee elävänsä tuilla lähes yhtä "leveästi" kuin Helsinkiin keskitetyssä matalapalkkatyössä, jonka lisäksi tarvitsee asumis- tai toimeentulotukea, niin mikä minä olen sitä moittimaan?
huvittaa kyllä aina nämä tavoitteelliset "hommaa kumppani, elämäsi paranee kun hommaat puolison ja lapsia". minunkin pitäisi kaiketi olla jotenkin maailman onnellisin ja tuottoisin ihminen koska olen parisuhteessa. ei parisuhde ole mikään syy jämähtää saamattomaksi lampaaksi. ongelmat lähtee ihmisestä itsestään, samoin myös onnellisuus, eikä niitä paranna yhtään se onko vieressä kumppani vai ei. kukaan muu ei voi parantaa elämää kuin ap itse. enemmänkin ap'n kaltaisille pitäisi sanoa neuvoksi se että kehitä itseäsi äläkä jää tuleen makaamaan tai odota että joku toinen ihminen muka voisi muuttaa elämääsi yhtään mihinkään - opiskele, tee vapaaehtoistyötä yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset kouluttaudu johonkin uuteen ammattiin? Parissa vuodessa olisisit uuden elämän alussa. Kai on joku ala tai asia josta pidät tai jossa olet hyvä?
Jos on 12 vuotta vaan yksinään pelannut, niin vakavat opiskeluvaikeudet ovat lähes taattuja. Opinnoissa pitää totutella kurinalaiseen elämään missä juostaan tunnilta toiselle kello kädessä ja tehdään vapaa-aikana tunnollisesti tehtävät jäämättä jälkeen ja yrittämättä luistaa niistä. Toisten ihmisten kanssakin pitää pärjätä ja oppia olemaan ryhmän jäsen. Ihan oma lukunsa ovat myös harjoittelut ja niissä pärjääminen. Edes yleisin syrjäytyneiden suorittama tutkinto eli lähihoitaja ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu tuolla taustalla.
Kas tässäpä malliesimerkki tämän palstan vakiotyypistä! :) Pääset lannistamaan kaikkia kotiin jumittuneita siitä että tulevaisuudessa "opiskeluvaikeudet ovat lähes taattuja". (Lue = Älkää edes yrittäkö.) Ikäänkuin sinä oraakkelina sen tietäisit ja ikään kuin kaikki kotiin jääneet olisivat samasta puusta veistettyjä.
Ja sitten pääset vielä kunniakkaasti toteuttamaan tätä palstan loputonta lähihoitaja-halveksuntaa. Ajatella niin, että "EDES yleisin syrjäytyneiden suorittama tutkinto eli lähihoitaja ei ole läpihuutojuttu tuolla taustalla".
Tuollainen asian muotoilu on kyllä peräisin hyvin ahtaasta pääkopasta :) Onnea, olet vauvapalstan ylimielisten ankeuttajien parhaimmistoa! :D
Pitää olla realisti. Siitä ei pääse mihinkään, että opinnoissa on tuolla taustalla odotettavissa merkittäviä vaikeuksia erittäin isolla todennäköisyydellä. Tietenkään se ei tarkoita sitä, ettäkö ei tulisi yrittää, mutta pitää olla valmis siihen, ettei se opiskelu todellakaan ole mikään pari vuoden läpihuutojuttu. On hyvin todennäköistä, että opinnot venyvät merkittävästi tavoiteajasta ja/tai tulee yksi tai useampia keskeytyksiä tai koulunvaihtoja.
Vierailija kirjoitti:
Normi persu
Kappas, hapansilakkakin heräsi liimakoomastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää sinua hankkimasta itsellesi elämää? Työtä, naisystävää, lapsia?
Naisystävä? Oletit heti, että ao on mies.
Oletit heti että ap on hetero?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää sinua hankkimasta itsellesi elämää? Työtä, naisystävää, lapsia?
Naisystävä? Oletit heti, että ao on mies.
Oletit heti että ap on hetero?
Niinpä. Nykyään moni on esim. bi-queer-muunsukupuolinen.
Oletko menettänyt toivon?
Mä olin toimettomana ikävuodet 17-33. Se on pitkä aika nuoren ihmisen elämässä. Mielenterveysongelmia, paska parisuhde. Olin jo ehtinyt luovuttaa elämässä, ja niin olivat kaikki muutkin ympärilläni sitä mieltä että minusta ei tule koskaan mitään - mukaanlukien terapeuttini, joka väläytti minulle jopa eläkkeen hakemisen ajatusta.
Mutta yllättäen aloinkin jaksamaan ajatella omaa tulevaisuutta vaikka olin ollut jo vuosia eristyksissä, minulla ei ollut edes yhtään kaveria melkein 15 vuoteen. Nyt opiskelen alaa josta olen innoissani, olen 35 ja tulevaisuudessa on kaikkea jännää vielä tuloillaan. Ennen en edes nähnyt tulevaisuutta, oli vain menneisyys joka oli menetetty.
Usko minua, sinäkin pystyt vielä nousta tilanteestasi vaikka 10 vuoden päästäkin, tai viisikymmisenä! Ehkä et nyt jaksa, mutta ehkä myöhemmin tuletkin jaksamaan. Ole itsellesi armollinen tämän menetetyn ajan osalta. Peliä EI OLE vielä menetetty, vaikka yhteiskunta tai muut ihmiset ehkä näkisikin sen niin.
Voit AINA alkaa kokeilemaan jotain uutta. Minä aloitin menemällä amikseen. Kouluttautuminen tai uudelleenkouluttautuminen voi tuoda elämään sellasta sisältöä että siitä saa kipinää jatkaa matkaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset kouluttaudu johonkin uuteen ammattiin? Parissa vuodessa olisisit uuden elämän alussa. Kai on joku ala tai asia josta pidät tai jossa olet hyvä?
Jos on 12 vuotta vaan yksinään pelannut, niin vakavat opiskeluvaikeudet ovat lähes taattuja. Opinnoissa pitää totutella kurinalaiseen elämään missä juostaan tunnilta toiselle kello kädessä ja tehdään vapaa-aikana tunnollisesti tehtävät jäämättä jälkeen ja yrittämättä luistaa niistä. Toisten ihmisten kanssakin pitää pärjätä ja oppia olemaan ryhmän jäsen. Ihan oma lukunsa ovat myös harjoittelut ja niissä pärjääminen. Edes yleisin syrjäytyneiden suorittama tutkinto eli lähihoitaja ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu tuolla taustalla.
Kas tässäpä malliesimerkki tämän palstan vakiotyypistä! :) Pääset lannistamaan kaikkia kotiin jumittuneita siitä että tulevaisuudessa "opiskeluvaikeudet ovat lähes taattuja". (Lue = Älkää edes yrittäkö.) Ikäänkuin sinä oraakkelina sen tietäisit ja ikään kuin kaikki kotiin jääneet olisivat samasta puusta veistettyjä.
Ja sitten pääset vielä kunniakkaasti toteuttamaan tätä palstan loputonta lähihoitaja-halveksuntaa. Ajatella niin, että "EDES yleisin syrjäytyneiden suorittama tutkinto eli lähihoitaja ei ole läpihuutojuttu tuolla taustalla".
Tuollainen asian muotoilu on kyllä peräisin hyvin ahtaasta pääkopasta :) Onnea, olet vauvapalstan ylimielisten ankeuttajien parhaimmistoa! :D
Pitää olla realisti. Siitä ei pääse mihinkään, että opinnoissa on tuolla taustalla odotettavissa merkittäviä vaikeuksia erittäin isolla todennäköisyydellä. Tietenkään se ei tarkoita sitä, ettäkö ei tulisi yrittää, mutta pitää olla valmis siihen, ettei se opiskelu todellakaan ole mikään pari vuoden läpihuutojuttu. On hyvin todennäköistä, että opinnot venyvät merkittävästi tavoiteajasta ja/tai tulee yksi tai useampia keskeytyksiä tai koulunvaihtoja.
Sinulla on kummallisen ehdoton, jopa jääräpäinen suhtautuminen siihen, että niitä vaikeuksia todennäköisesti tulee. Opiskelukatkoksia, ajanvenymisiä ja alanvaihtoja tulee kyllä ihan kaikenlaisista taustoista tuleville opiskelijoille - ei vain syrjässä olleille. Olen samaa mieltä siitä, että realisti pitää olla - mutta ei lannistaja. Ihmisiä ei kannata laittaa lokeroon ja lokeron etikettiin kirjata jotain negatiivista ja ennakkoluuloista oletusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää sinua hankkimasta itsellesi elämää? Työtä, naisystävää, lapsia?
Kyllä minä yritin aikani, ei vain onnistunut kohdallani. Ei ne naiset ikinä kiinnostuneet joihin ihastuin
Nyt ei enää jaksa yrittää, kun lopputuloksen tietää.
Ei kaikista ole siihen....ihan evoluutioonkiin kuuluu tämä
Ap
Tiesitkö, että nainen valitsee miehen, ja että sinun tyyppinen nainen on siis se, joka tykkää sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Opiskelukatkoksia, ajanvenymisiä ja alanvaihtoja tulee kyllä ihan kaikenlaisista taustoista tuleville opiskelijoille - ei vain syrjässä olleille. Olen samaa mieltä siitä, että realisti pitää olla - mutta ei lannistaja. Ihmisiä ei kannata laittaa lokeroon ja lokeron etikettiin kirjata jotain negatiivista ja ennakkoluuloista oletusta.
Et ymmärrä käsitettä todennäköisyys? Siinä on iso ero, että onko jonkun asian todennäköisyys vaikka 0,3% vai 80% (nämä luvut ovat pelkkiä esimerkkejä).
Opiskeluvalmiudet eivät synny tyhjästä ja eletty elämä jättää väistämättä isot jäljet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää sinua hankkimasta itsellesi elämää? Työtä, naisystävää, lapsia?
Joillakin ihmisillä on kaikki nuo ja ovat silti onnettomia. Ei edes tuo kliseinen trio takaa kaikkien ihmisten onnellisuutta.
Ei kai sitä pelkästään onnellinen koko aikaa ole kukaan. Kyllä nuo ap:n päivät kuulostavat kovin yksitoikkoisilta. Se tunnin ulkoilu ainakin päivittäin on minimi, muutenhan sitä menee kunto tosi alas ja se päivärytmikään ei pysy hanskassa.
Ota ap joku tietty kellonaika milloin aina lähdet edes kävelylle. Rytmittäähän se jo sitä sinun päivääsikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset kouluttaudu johonkin uuteen ammattiin? Parissa vuodessa olisisit uuden elämän alussa. Kai on joku ala tai asia josta pidät tai jossa olet hyvä?
Jos on 12 vuotta vaan yksinään pelannut, niin vakavat opiskeluvaikeudet ovat lähes taattuja. Opinnoissa pitää totutella kurinalaiseen elämään missä juostaan tunnilta toiselle kello kädessä ja tehdään vapaa-aikana tunnollisesti tehtävät jäämättä jälkeen ja yrittämättä luistaa niistä. Toisten ihmisten kanssakin pitää pärjätä ja oppia olemaan ryhmän jäsen. Ihan oma lukunsa ovat myös harjoittelut ja niissä pärjääminen. Edes yleisin syrjäytyneiden suorittama tutkinto eli lähihoitaja ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu tuolla taustalla.
Kas tässäpä malliesimerkki tämän palstan vakiotyypistä! :) Pääset lannistamaan kaikkia kotiin jumittuneita siitä että tulevaisuudessa "opiskeluvaikeudet ovat lähes taattuja". (Lue = Älkää edes yrittäkö.) Ikäänkuin sinä oraakkelina sen tietäisit ja ikään kuin kaikki kotiin jääneet olisivat samasta puusta veistettyjä.
Ja sitten pääset vielä kunniakkaasti toteuttamaan tätä palstan loputonta lähihoitaja-halveksuntaa. Ajatella niin, että "EDES yleisin syrjäytyneiden suorittama tutkinto eli lähihoitaja ei ole läpihuutojuttu tuolla taustalla".
Tuollainen asian muotoilu on kyllä peräisin hyvin ahtaasta pääkopasta :) Onnea, olet vauvapalstan ylimielisten ankeuttajien parhaimmistoa! :D
Pitää olla realisti. Siitä ei pääse mihinkään, että opinnoissa on tuolla taustalla odotettavissa merkittäviä vaikeuksia erittäin isolla todennäköisyydellä. Tietenkään se ei tarkoita sitä, ettäkö ei tulisi yrittää, mutta pitää olla valmis siihen, ettei se opiskelu todellakaan ole mikään pari vuoden läpihuutojuttu. On hyvin todennäköistä, että opinnot venyvät merkittävästi tavoiteajasta ja/tai tulee yksi tai useampia keskeytyksiä tai koulunvaihtoja.
Sinulla on kummallisen ehdoton, jopa jääräpäinen suhtautuminen siihen, että niitä vaikeuksia todennäköisesti tulee. Opiskelukatkoksia, ajanvenymisiä ja alanvaihtoja tulee kyllä ihan kaikenlaisista taustoista tuleville opiskelijoille - ei vain syrjässä olleille. Olen samaa mieltä siitä, että realisti pitää olla - mutta ei lannistaja. Ihmisiä ei kannata laittaa lokeroon ja lokeron etikettiin kirjata jotain negatiivista ja ennakkoluuloista oletusta.
Todellakin, turhaa lyttäystä. Olen ylläoleva joka kirjoitti juuri että olin syrjäytynyt yli 15v. Minusta olisi satavarmasti jokainen minut tunteva sanonut että minä en pärjää koulussa. Yritin teininä opiskella useaan otteeseen kunnes ihan oikeasti luovutin 15 vuodeksi.
Mutta kas, nyt minä olen ammattikouluopintoissani menestynyt erittäin hyvin. Itseasiassa täydellisesti. Minulla on ollut todella korkea motivaatiotaso opiskelussa, sillä kouluun pääsy oli minulle niin merkittävä asia. Tiesin sen arvon omassa elämässäni, joten panostin ja panostan siihen täysillä. Aion myös jatkaa opiskelua seuraavalle tasolle.
Menneisyys ei määrää tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelukatkoksia, ajanvenymisiä ja alanvaihtoja tulee kyllä ihan kaikenlaisista taustoista tuleville opiskelijoille - ei vain syrjässä olleille. Olen samaa mieltä siitä, että realisti pitää olla - mutta ei lannistaja. Ihmisiä ei kannata laittaa lokeroon ja lokeron etikettiin kirjata jotain negatiivista ja ennakkoluuloista oletusta.
Et ymmärrä käsitettä todennäköisyys? Siinä on iso ero, että onko jonkun asian todennäköisyys vaikka 0,3% vai 80% (nämä luvut ovat pelkkiä esimerkkejä).
Opiskeluvalmiudet eivät synny tyhjästä ja eletty elämä jättää väistämättä isot jäljet.
No iskepä sitten pöytään prosentit tästä jankuttamastasi aiheesta? T. Eri
Tee lapsia ja osallistut samalla synnytystalkoisiin! Harkitse tätä oikeasti, ap. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelukatkoksia, ajanvenymisiä ja alanvaihtoja tulee kyllä ihan kaikenlaisista taustoista tuleville opiskelijoille - ei vain syrjässä olleille. Olen samaa mieltä siitä, että realisti pitää olla - mutta ei lannistaja. Ihmisiä ei kannata laittaa lokeroon ja lokeron etikettiin kirjata jotain negatiivista ja ennakkoluuloista oletusta.
Et ymmärrä käsitettä todennäköisyys? Siinä on iso ero, että onko jonkun asian todennäköisyys vaikka 0,3% vai 80% (nämä luvut ovat pelkkiä esimerkkejä).
Opiskeluvalmiudet eivät synny tyhjästä ja eletty elämä jättää väistämättä isot jäljet.
No iskepä sitten pöytään prosentit tästä jankuttamastasi aiheesta? T. Eri
Iske itse.
Nauttiiko? Siinä mielessä nauttii, että saa dopamiiniryöppyjä aina onnistuessaan ja myös vuorovaikutuksesta muiden pelaajien kanssa. Mutta onko se sama kuin nauttia elämästä, olla onnellinen? Alkoholistikin nauttii ollessaan nousuhumalassa. Aivokemiallinen reaktio siinäkin on taustalla. Toisin kuin peliriippuvaisella, hänellä riippuvuus aiheuttaa selkeämmin tuhoa elimistössä ja nopeammin myös aivoissa, mutta elämänilon, nautinnon ja onnellisuuden kannalta peliriippuvuus ei ole yhtään sen parempi vaihtoehto kuin joku kemiallinen riippuvuus. Nopeat kicksit, dopamiiniryöpyt, sopivasti muitakin hormoneja - mutta elämä kapeutuu pelaamisen ympärille eikä niitä hyvänolon-välittäjäaineita enää pysty saamaan pienemmistä asioista kuten luonnosta, sosiaalisista suhteista jne.