Lue keskustelun säännöt.
Miksi on aina niin tärkeää itse ansaita kaikki rahansa?
06.04.2014 |
Miksi sitä korostetaan niin paljon?
Itse olen hyvin ahkera ja työlläni ansainnut ihan sievoisen omaisuuden, mutta sain myös kotoa lähtiessäni yhtä sun toista. Opintoni rahoitettiin ja minulle ostettiin asunto. Oli hienoa aloittaa elämä niin, kultalusikka suussa niinkuin sanotaan. Siitä lähdin sitten vaurastumaan ja olen kovalla työllä ja ahkeruudella nyt tilanteessa, että voin tehdä omille lapsilleni samoin: antaa kunnon pesämunan heille käyttöön, kun he pian lähtevät omilleen. Hekin ovat hyvin kunnianhimoisia ja ahkeria.
Mikä tässä nyt sitten on niin kamalaa? Miksi olisi ollut parempi, etten olisi saanut kotoa tätä kaikkea? Mitä jäi oppimatta?
Kommentit (73)
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:17"]Meillä on toimittu kuin ap, mutta ongelmaksi on tullut tytön poikaystävä. Hän olettaa, että koska tuemme opiskelevaa tytärtä kohtuullisen avokätisesti, niin myös hänen elämänsä tulisi kustantaa. Ei siis riitä, että saa asua ilmaiseksi tyttäremme kanssa kaksiossa tai että tytär (tai oikeastaan me vanhemmat) kustantaa sähköt, netin, suure osan syömisistä. Lisäksi pitäisi maksaa matkustelu, uusi kitara, kännykkä, harrastukset jne. Tytär ei moisia lisäapuja halua, mutta poikaystävä vetoaa siihen, että suhteessa ei saa olla elintasorajoja.
[/quote]
Vaikea tätä uskoa. Elintasoeroja ei kuulu olla puolisoiden välillä, sukupolvien välillä ne ovat ihan normaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:17"]
Meillä on toimittu kuin ap, mutta ongelmaksi on tullut tytön poikaystävä. Hän olettaa, että koska tuemme opiskelevaa tytärtä kohtuullisen avokätisesti, niin myös hänen elämänsä tulisi kustantaa. Ei siis riitä, että saa asua ilmaiseksi tyttäremme kanssa kaksiossa tai että tytär (tai oikeastaan me vanhemmat) kustantaa sähköt, netin, suure osan syömisistä. Lisäksi pitäisi maksaa matkustelu, uusi kitara, kännykkä, harrastukset jne. Tytär ei moisia lisäapuja halua, mutta poikaystävä vetoaa siihen, että suhteessa ei saa olla elintasorajoja.
[/quote]
Meidän tyttäremme on ratkaissut asian niin, ettei halua asua yhdessä. Kummallakin on oma asunto ja omat rahat. Jos he muuttavat myöhemmin yhteen, niin vuokra-asuntoon 50/50, ja kaikki kulut 50/50. /ap
Tavallisesti siihen asetetaan vastakohdaksi yhteiskunnan tuilla loisiminen. Sen rinnalla arvostetaan omaa ahkeruutta ja itsensä elättämistä paljon enemmän. Lapsilisät ja opintotuet luonnollisesti kuuluvat kaikille, mutta opintojen päätyttyä tuille lössähtäminen ja varsinkin töistä kieltäytyminen on halveksittavaa.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:27"]
Tavallisesti siihen asetetaan vastakohdaksi yhteiskunnan tuilla loisiminen. Sen rinnalla arvostetaan omaa ahkeruutta ja itsensä elättämistä paljon enemmän. Lapsilisät ja opintotuet luonnollisesti kuuluvat kaikille, mutta opintojen päätyttyä tuille lössähtäminen ja varsinkin töistä kieltäytyminen on halveksittavaa.
[/quote]
Minusta tuntuu, että paljon halveksittavampaa on elää vanhempien/suvun kuin yhteiskunnan varoilla.
Olen samaa mieltä. Itse asun ja opiskelen ensimmäistä vuotta omillani, ja otan kyllä kaksin käsin vastaan apurahat (20-50€), joita vanhemmat silloin tällöib tarjoavat. En todellakaan kieltäytyisi suuremmastakaan avusta, sillä elämäni on ylitsepääsemättömän kurjaa ja köyhää pelkällä opintotuella eläessä. On hassua lukea toisten tarintoita, missä ylpeinä korostetaan, etteivät he saaneet kotoa mitään mukaan ensimmäiseen kotiinsa eivätkä suostuneet ottamaan penniäkään täytettyään 18 vuotta, yms. Ajattelen, etteivät he olisi saaneetkaan mitään, tai kuitenkin vanhemmat kalustivat heille asunnon valmiiksi, mutteivat antaneet rahaa. Näin köyhänä olisi minusta typerää kieltäytyä rahasta johonkin olemattomaan ylpeyteen vedoten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se aikuistuminen oikein on? Eikö elämä ole vain elämää? Kun nykyään eletään lähes 100-vuotiaaksi, miksi on niin tärkeää ns. aikuistua jo alle 2-kymppisenä? Ehtiihän sitä olla töissä ja kantaa vastuuta vuosikymmeniä, joten miksi siihen on rynnistettävä mahdollisimman aikaisin? En ole tätä oikein koskaan tajunnut. Aikuisen elämä on jopa 80 vuotta pitkä nykyään.
Harvassa ovat ne, jotka eivät ota vastaan vanhempien apua heidän sitä tarjotessa, vaan äänessä itsenäisyyden tärkeydestä ovat ne jotka eivät kotoa mitään saa. Kaikki tuntemani "minä en kotoa enää mitään ottanut"-tyypit eivät sieltä olisi mitään saaneetkaan. He tekevät tilanteestaan hyveen, vaikka riemusta kiljuen olisivat ottaneet asunnon, auton ym. jos olisivat saaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 11:59"]
No siksi on tärkeää ansaita omat rahansa kun minä en ainakaan ole kotoa mitää saanut. Mistä sitä rahaa sais jos ei itse tienaisi? Tyhmä aloitus.
[/quote]
pointtina olikin, että JOS kotoa sitä rahaa saa, niin miksi se on paha? Miksi on muka hienompaa kituuttaa opiskeluajat ja tehdä jotain myöhemmän työllistymisen kannalta merkityksettömiä hanttihommia, jos vanhemmat haluavat auttaa taloudellisesti?
[/quote]
Ne "merkityksettömät hanttihommat" usein kasvattavat sitä nuorta ihmisenä. Siellä, kun tutustuu niihin "merkityksettömiä hanttihommia" työkseen tekeviin ihmisiin ja tekee itsekin tällaista työtä, niin ymmärtää ehkä vähän paremmin sitten näitä köyhemmistäkin oloista tulevia erilaisia ihmisiä.
Kuvailemasi kaltainen tilanne, jossa nuoren koko elämä rahoitetaan omistuasuntoja ja uusia autoja myöten, niin ettei ikinä tarvitse käydä edes kesätöissä, tekee ihmisestä usein aika kuplassa kasvaneen. Näiden ihmisten tuntuu olevan vaikea ymmärtää, ettei kaikilla ole samoja mahdollisuuksia ja lähtökohtia elämään kuin heillä ja he usein myös avoimesti halveksivat köyhempää osaa väestöstä. Yleistä on esim. ajatus, että köyhät on köyhiä, koska ovat vaan laiskoja ja tyhmiä.
Minä en saanut kotoa lähtiessäni paljon mitään, ei ollut vanhemmilla mitä antaa. En ole myöskään ahkera, teen mieluummin jotain muuta kuin töitä. Onnekseni opin jo vuosia sitten, että ajatukset luovat todellisuutta. Niinpä minun ei tarvitse koskaan kärsiä puutetta, minulla on aina kaikkea mitä tarvitsen ja opetan lapsillemmekin, että raha kasvaa puussa, ei tarvitse kuin ojentaa kätensä ja ottaa.
En siis elä sossutuilla, vaan vedän puoleeni rahaa ja tavaraa muilla keinoin. Harmittaa, kun ei lähes kukaan usko, että tämä on mahdollista, mutta minkäs teet. Saan siis kaiken haluamani ilman ponnisteluita ja työntekoa, ellei ajatustyötä ja keskittymistä lasketa sellaiseksi! Itse en laske, koska tällainen ajatustyö on pelkkä nautinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 12:27"]
Tavallisesti siihen asetetaan vastakohdaksi yhteiskunnan tuilla loisiminen. Sen rinnalla arvostetaan omaa ahkeruutta ja itsensä elättämistä paljon enemmän. Lapsilisät ja opintotuet luonnollisesti kuuluvat kaikille, mutta opintojen päätyttyä tuille lössähtäminen ja varsinkin töistä kieltäytyminen on halveksittavaa.
[/quote]
Minusta tuntuu, että paljon halveksittavampaa on elää vanhempien/suvun kuin yhteiskunnan varoilla.
[/quote]
Mutta eihän tässä ole järkeä? Parempihan se on kaikille, jos perheet elättävät itse lapsensa jos siihen kerran psytyvät.
Kateus tosiaan taitaa tämänkin ajatusmallin takana.
Totta tuo, että monet kotoa "kaiken" saaneet nuoret, ja aikuisetkin tietty yhtä lailla, elävät usein kuplassa.
Esimerkkejä tästä näin opiskeluaikoina lääkiksessä aika paljon, siellä kuitenkin törmäsi sellaisiin ihmisiin, jotka elivät ja elävät sellaista elämää, jollaista minä eikä kukaan aikaisemmin tuntemani ihminen pääse ikinä edes maistamaan.
Minua mm. pidettiin hölmönä kun maksan vuokraa enkä osta omaa. Eivät ymmärtäneet, että varattomalla yh-perheen opintotuella elävällä lapsella ei ole mitään mahdollisuuksia saada lainaa, vaan hänet nauretaan pankista ulos. Eivät voineet ymmärtää miksei mulla ole autoa tai miksi hankin sitten aikanaan ensiautoksi käytetyn pikkuauton enkä uutta Audia. Eivät voineet ymmärtää, että joku asuu pienessä nuhjuisessa yksiössä. Eivät ymmärtäneet, että joku ei voi olla kesätöissä kuukautta ja sitten kierrellä toista kuukautta Aasiassa tai Etelä-Amerikassa, vaan että joidenkin on pakko työskennellä se koko loma, jotta selviävät vuokranmaksusta.
Jäi melkein traumat kun tunsi olevansa niin paljon eräitä huonompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muistan kun abivuoden jälkeen pääsin kesätöihin ja siellä sai tehdä reippaasti ylitöitäkin. Pakattiin hammastahnaa johonkin Neuvostoliittoon ja tein hulluna ylitöitä jonkun lappilaisen tytön kanssa niin että murrekin tarttui.
Kesän jälkeen tein elämäni ensimmäisen ulkomaanmatkan, joka ei ollut koulun retki tai urheilumatka (olin käynyt Ruotsissa ja Saksassa näissä merkeissä). Lainasin pikkuveljelle rahaa, että hän pääsi mukaani ja menimme kahdeksi viikoksi Miamiin. Muistan menolennolla sen mielettömän fiiliksen kun oltiin laskeutumassa ja tajusin, että äidilläni ei olisi koskaan ollut varaa maksaa meille sellaista reissua. Tuntui ihan mahtavalta, että pystyi tienaamaan ja matkustamaan ulkomaille!
Oma lapseni on päässyt pienestä asti matkustamaan. On pyöritty Euroopassa ja lisäksi käyty USA:ssa, Japanissa ja Intiassa. Joskus minua hieman harmittaa hänen puolestaan, että hän on päässyt kokemaan jo niin paljon. Ei hän voi koskaan saada samanlaisia kicksejä matkustamisesta kuin minä sain 19-vuotiaana ensimmäisellä lomamatkallani.
Meillä on toimittu kuin ap, mutta ongelmaksi on tullut tytön poikaystävä. Hän olettaa, että koska tuemme opiskelevaa tytärtä kohtuullisen avokätisesti, niin myös hänen elämänsä tulisi kustantaa. Ei siis riitä, että saa asua ilmaiseksi tyttäremme kanssa kaksiossa tai että tytär (tai oikeastaan me vanhemmat) kustantaa sähköt, netin, suure osan syömisistä. Lisäksi pitäisi maksaa matkustelu, uusi kitara, kännykkä, harrastukset jne. Tytär ei moisia lisäapuja halua, mutta poikaystävä vetoaa siihen, että suhteessa ei saa olla elintasorajoja.