Kannattaako tyttöjen kaverikuvioihin puuttua?

En puutu. Valitsevat kaverinsa itse. On ihan tekopyhyyttä käskeä olla kaikkien kaveri, ei aikuisetkaan ole kaikkien työkavereidensa kavereita. Opetan omilleni, että toimeen pitää tulla ja kiusata ei saa ketään, mutta varsinaisesti kaveri ei tarvi olla jos ei vaan klikkaa.

Muistan itse, että lapsuudessa joka synttäreillä oli aina joku joka oli kutsuttu koska äiti käski olla jättämttä ketään ulkopuolelle ja tämä saapui paikalle koska äiti käski. Ei se ollut kovin kivaa kummallekaan. Itse jätin kyllä väliin ne synttärit joiden sankarin kanssa ei ollut muuta yhteistä kuin sama luokka, enkä kutsunut heitä omilleni. Kukaan ei loukkaantunut asiasta ja onniteltiin toisiamme koulussa.

Riippuu iästä hirveän paljon. Pienemmille voi puhua kaikkien mukaan ottamisesta mutta isommille on se jo aika vaikeaa. Osa tytöistä on bestistyyppisiä ja ne varmastikin huonosti hyväksyy muita. Toisilla on useita kavereita ja ei ketään tiettyä parasta kaveria. Teineillä ainakin on laajat kaveripiirit mutta heilläkin saattaa olla jo tietty porukka.  

Jos kyse suoranaisesti kiusaamisesta niin puutun. Vaikkakin yritin nätisti sopia naapurin äidin kanssa pelisääntöjä kiusaamisen ehkäisemiseksi, tämä äiti ei halunnut sitä tehdä. Lopulta sanoin nätisti naapurin tytölle asiasta, naapurin tyttö haistatteli mulle pitkät ja naapuri ei puhu mulle. Koetin siis tavata porukalla yhteisen ymmärryksen luomiseksi mutta naapuri vain sanoi ettei hänen lapsensa halua tapaamista...

Me on puuruttu, jos joku kertoo kotona että jätettiin ulkopuolelle. Ei jokaisesta pienemmästä jutusta, mutta esim. pari viikkoa jos jatkuu joku niin otetaan yhteyttää vanhempiin (tunnetaan toisemme) ja kysellään että onko havaittu siellä päässä käytöksen muuttumista. Yleensä onkin niin että sieltä sanotaan että itseasiassa joo oli pikkusen riitaa mutta arveli että menee ohi, ei mennyt joten sitten pidetään pieni palaveri tyttöjen kanssa omissa kodeissamme. :) Me toimitaan ikään kuin virallisina valvojina tyttöjen touhuissa, mutta sillä asenteella että ei missään nimessä arvostella toisia lapsia tai vanhempia. Tytöt tietävät että kunnioitus on molemminpuolista eikä konflikteja synny usein. Minusta tämä on toimiva systeemi, enkä voisi kuvitellakaan että en tuntisi lapseni kavereitten vanhempia. Se tuo turvaa myös lapsille, sillä he tietävät että joku pitää huolta/tarkkailee kauempaa joten me ollaan kuin henkisiä välituntivalvojia. :D Minusta tämä "aina joku jää ulkopuolelle" on vaan selitys sille että ei oikeasti kiinnosta ne lapsen asiat ja kaverisuhteet. Lapsen luokalla on yksi tyttö joka on ulkopuolella siitä syystä, että äitinsä haukkuu meitä muita vanhempia ja lapsia sille lapselle, joka sitten käyttäytyy ylimielisesti koulussa toisia kohtaan. Saattaa esim sanoa että hänen ei tarvitse jäädä hipaksi yms. Tää tyttö saa myös jäädä kotiin jos siltä tuntuu, ei tarvitse lähteä kouluun. Mutta ei tollaselle voi mitään tehdä, on vaan neuvottu että eivät nyt ainakaan kiusaa sitä lasta jos jättäytyy pois jutuista. Synttäreille yms. kuitenkin aina kutsutaan kaikki luokan tytöt, näin on jokaisessa lapsen koulukaverin perheessä.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 11:56"]

Jos kyse suoranaisesti kiusaamisesta niin puutun. Vaikkakin yritin nätisti sopia naapurin äidin kanssa pelisääntöjä kiusaamisen ehkäisemiseksi, tämä äiti ei halunnut sitä tehdä. Lopulta sanoin nätisti naapurin tytölle asiasta, naapurin tyttö haistatteli mulle pitkät ja naapuri ei puhu mulle. Koetin siis tavata porukalla yhteisen ymmärryksen luomiseksi mutta naapuri vain sanoi ettei hänen lapsensa halua tapaamista...

[/quote]

Tajuat kai ettei ketään voi pakottaa kaveraamaan. Jos tyttö ei halua tavata niin hän ei halua. On se kyllä vaikea joillekin ymmärtää....

Mulla on se linja, että ketään ei saa kiusata ja koulussa on oltava kaikkien kaveri. Välitunnilla kaikki on otettava porukkaan mukaan. synttäreille kutsutaan vain pari kaveria siltä luokalta tai sitten kaikki - ei niin, että yksi tai kaksi jää kutsumatta.

Jos jonkun kanssa ei synkkaa tai jonkun käytös on sellaista, että hän ei lapsesta tunnu reilulta kaverilta, niin aktiivisesti ei tarvitse vapaa-ajalla nähdä ja soitella niille, joille ei halua. Sen olen kyllä sanonut, että jos mun lapsella on kaveri ja joku toinen kaveri soittaa, niin sanot, että meille voi tulla ja mukaan mahtuu. Mutta yksi kaveri on vähän huonokäytöksinen ja lapseni ei (ihan perustellusta syystä) hänestä oikein pidä. Huomaan, että mun lapsi ei hänelle halua soitella. Minusta ei ole pakko aktiivisesti vapaa-ajalla pitää yhteyttä. Ovat yhdessä, jos tämä kaveri soittelee.

En olenkoskaan sanonut omalle lapselleni että kaikkien kaveri pitäisi olla. Eihän se ole realistista. Sen sijaan olen sanonut, että kohtelias pitää olla kaikille Eikä ketään saa kiusata. Kohteliaisuus tarkoittaa sitä, että vaikkei kaveri olisikaan niin puhutaan kaikille ystävällisesti, ketään ei haukuta, ketään ei jätetä täysin yksin, kenestäkään ei puhuta selän takana pahaa jne. Mutta kaveri ei pidä silti olla. 

Yksi lempiajatuksistani: "Just because I'm nice to you doesn't mean i like you. I'm just being polite". 

Mielestäni kaikkeen kiusaamiseen on puututtava, mutta lapsille tekee ihan hyvää ratkaista pieniä riitoja ihan omin avuin. Tietenkin juttelen lapsen kanssa ja annan neuvoja, jos niitä tarvitaan, mutta kavereiden vanhempiin (etenkin, jos en itse tunne heitä) olen aika vastahakoisesti yhteydessä. Onneksi meillä ei mitään suurta draamaa olekaan ollut!

Jotain rajoja pitää kuitenkin vetää: eräs tuttavani päätti jokin aika sitten puuttua 20-vuotiaan tyttärensä riitoihin, ja tilanne onkin sitten vain pahentunut äidin sekaannuttua asioihin. Antakaa siis hyvät ihmiset lastenne aikuistua! Pienten lasten kanssa on toki ihan erilaiset asiat kyseessä :D