Mikä oli ikävinta lapsuuden jouluissasi?

Vanhempien ryyppäämiset aina aaton lopuksi ja siinä sitten olivatkin loppuloman krapulassa.

Sen loppuminen.

Se oli ainoa juhla jolloin isä ei vetänyt lärvejä mutta oli (ehkä juuri siksi : D) hiton stressaantunut ja valitti joka asiasta. Parhaita lapsuusmuistojani on isän ryyppyputkien jälkeiset päivät, kun isä oli hiljaista poikaa. Ja omat sairaaloissa vietetyt ajat.

vanhempien riitely. ja ihan selvinpäin.

En oikein muista mitään lapsuuden jouluista. Johtuneeko siitä ettei niistä ole mitään kuvia. Muistan välähdyksiä sieltä täältä, jännityksen siitä milloin pukki tulee mutta en muuta. Tämä muistamattomuus on ehkä tylsintä.

Ehkä meillä ei juhlittu joulua kovin paljoa kun olimme aika köyhiä 🤔 En siis oikeasti muista joulukuusta, joululahjoja, jouluruokia jne. Luulen että kyllä joulua silti selvästi juhlittiin kun muistan tuon odotuksen pukista.

Tuskin joulut kovin ikäviäkään olivat koska vanhemmat olivat aina kovin sydämellisiä ja alkoholia ei meillä käytetty. Sisaruksia minulla ei ole joten en voi kysyä heiltäkään muistaisivatko enemmän.

Isän raivonpuuskat.

Isän juominen ja äitiin kohdistunut väkivalta. Pelon ilmapiiri. Kun äiti otti eron, se meni suoraan toisen samanlaisen äijän kanssa yhteen. Meillä oli joulu ja kaikki muutkin juhlapyhät, viikonloput ja arkipäivät pelkkää halloweenia.

Aikuisten humalahakuinen juominen.

Riitaisat vanhemmat, räjähdysherkkä tunnelma.

Äidin stressaaminen ja hermoilu, kun kaiken piti olla täydellistä. Lapsilla ei saanut olla minkäänlaisia oloja ja tunteenpurkauksia, kun muuten kaikki menee pilalle. En tiedä kenelle hän sitä joulua teki. Ahdistavat muistot jäänyt mieleen.

Ollessani lapsi vietimme perhejoulua.

Kaikki jouluvalmistelut menivät hyvin. Leivoimme, isä paistoi kinkun ja me lapset saimme koristella kuusen.

Ja sitten aattoiltapäivänä n.klo 15.00. tulee mummo joulunviettoon. Hieman humalassa jo silloin. Illan kuluessa humala vahvistui. Mummo naukkaili sherryä aluksi ja myöhemmin illalla votkaa. Tultuaan tarpeeksi humalaan alkoi hän haukkua vanhempiani ja jopa meitä lapsia. Joskus huuto oli kauheaa. Siis mummon, ei vanhempieni.

Illan edetessä mummo kaatuili, pissasi housuihinsa, oksensi rinnuksilleen ja, onneksi, sammui.

Joulupäivän mummo oli vierashuoneessa makoillen ja oksentaen krapulassa eikä tullut edes syömään.

Saimme viettää sentään joulupäivän iloisesti ja rauhallisesti. Kiitos mummon ankaran krapulan.

Teeskentely.

Isä oli juoppo mutta pysyi aaton selvinpäin.

Oli sitten kireä kuin viulunkieli ja odotti kuin kuuta nousevaa tapaninpäivää että saa häipyä dokaamaan. Oli siis joku ihme sääntö että aatto ja joulupäivä pitää kökkiä sisällä koko perhe.

Aaton ja joulupäivän vanhemmat oli riitelemättä koska joulu. Sitten teeskenneltiin koko perhe että ompa ihana joulurauha.

Tapaninpäivänä oli taas sama huutokonsertti ja sitä samaa joka päivä seuraavaan jouluaattoon asti.

Isä ryyppäsi joulut kun olin pieni, myöhemmin sitten muuten vaan motkotti ja haastoi riitaa. Aikuistui onneksi joskus siinä 45-vuotiaana ja nykyään on ihan kiva käydä kotona jouluna.

Mummolassa pitkään vietetty aika, kun taas itse olisin halunnut kotiin. Lapsena se aikakin tuntuu pidemmältä.

Se, että oli vitu pimeetä ja juhannukseen oli puoli vuotta aikaa. Lisäksi piti syödä monta päivää kuvottavia ruokia, koskapa se kuului tyyliin. Onneks nyt saa itte päättää.

Mielenterveysongelmista kärsivien sukulaisten oireilut sukujouluissa olivat pelottavia.

Pehmeät paketit

Vanhempani olivat jehovan todistajia. Emme viettäneet joulua ollenkaan. Harmitti, ja harmittaa edelleen. Nyt vietämme perheeni kanssa oikein perinteisen joulun. Joulukirkko, jouluruoat, joululahjat, joulukuusi, joulurauhan julistuksen kuunteleminen/katseleminen.

Kaikkea mitä en lapsena saanut kokea.

Ei ollut minulla joulua lapsena.

Äidin raivoisa stressaus ennen aattoa, joka huipentui Aina aattona ruokailun yhteydessä alkoholin juomiseen, sitä hörppimistä jatkui koko ilta (olen ansainnut rentoutumisen) ja yleensä jossain vaiheessa äiti oli niin kännissä, että sai marttyyriraivarit ja se tunnettiin nahoissamme.

Se että olin aina kipeänä. Oivalsin vasta aikuisena, että jouluflunssa ei ollutkaan huonoa tuuria vaan allergiaa. En enää vietä joulua sellaisessa huushollissa missä on luonnonkuusi.