Mikä oli ikävinta lapsuuden jouluissasi?

Vierailija kirjoitti:

Se, kun risupakettien risut otettiin käyttöön.

Siis oli väkivaltaa?

Alkoholi vei mennessään joulutunnelman vuosikymmenien ajan.

Joulut oli ihanaa aikaa, vaikka molemmat vanhemmat joi lasilliset taikka pari jouluna eivät ikinä vetäneet överiksi tai örveltäneet tai riidelleet.

Piti oikein miettiä pää puhki että mikä mahtoi olla ikävintä lapsuuteni jouluissa niin kai se kun eräs joulu tajusin että joulusta on taika katoamassa koska alan olla jo "vanha"(tyyliin 13v) ja jouluissa sen jälkeen oli aina vaan vähemmän taikkaa ja nyt aikuisena en tunne joulussa yhtään mitään vaikka kuinka yritän laittaa itselleni taianomaista joulua.

Se, että jos jouduin viettämään joulun kotona, jouduin myös kärsimään äitini "jouluraivosta". Kaikki mahdolliset jouluasiat tehtiin, mutta maustettuna marttyyrin ilmeillä ja raivonpurkauksilla. 

Kukaan ei nauttinut.

50-luvulla ei ollut mitään ikävää, lämpimät muistot joulun odotuksesta ja joulusta. Lahjat eivät olleet tärkeintä.

Tuttavan mies jonka täytyi ottaa sitten viinaa ja lopuksi haastoi riitaa isän kanssa joka oli mitä kunnollisin mies.

Vanhempien riitely, rahasta valittaminen, isän juopottelu, teininä koko joulun viettäminen yksin sisarusten kanssa kun eronneet vanhemmat olivat puolisoidensa luona. Jotkut joulut parempia kuin toiset. 

Sukujoulut olivat ... no, toisaalta mukavia, mutta toisaalta sitten taas ei. Myöhemmin aattoiltana miehet alkoivat kerääntyä yhteen huoneeseen ja pullonkorkit alkoivat narskahdella. Ahdistuin siitä aina, sillä en ole koskaan voinut sietää humalaisia ihmisiä. 

Alkoholisti vanhempieni lisääntynyt alkoholin juominen ja heidän riitely.

Aikuisista välittyvä todella kireä tunnelma, riitely. Aikuisten alkoholin käyttö. Minulle joulu on hirveän surullista aikaa lapsuuden kokemusten vuoksi ja olen onnellinen, kun se on ohi. 

En saanut olla tietokoneella vaan jouduin olemaan vieraiden kanssa. 

Pahinta oli ihan joka joulu toivon menettäminen. Aina toivoin, että jos tulisi sellainen joulu kuin naapurin lapsilla. Ei tullut. Meillä vanhemmat alkoi juoda heti aattona joulurauhan julistuksen jälkeen. Sitä huutoa ja lyömistä, vieläkin ahdistaa ja olen kohta eläkkeellä. 

                       kaikki

Köyhyys, joka sitten jouluisin tuntui vieläkin pahemmalta. Ei jouluruokia, ei lahjoja, vain paha mieli.

Kaikki se hössötys ja säätäminen ja poukkoilu. Jouluruokien pakkosyönti. Marttyyrimainen jankutus lahjoista (joista en edelleenkään piittaa) ja jouluvalmisteluista alkoi jo pari kuukautta aiemmin tyylin "ei kai tänä vuonna tarvitse". No ei olis kyllä tarvinnutkaan. Joo, en ole jouluihminen.  

Ainoat kurjat muistot ovat kuusiallergia ja sen aiheuttama flunssa sekä pari kertaa siskolle joulupukin jännittämisestä tullut migreeni :D

Köyhyys ja puute kaikesta, toisilla oli, mutta meillä ei.

Raivosiivoaminen ja pakkopynttäytyminen

Täälläkin äidin raivosiivoaminen ja isän passiivis-aggressiivinen vastustus. Kumpikaan ei ollut kummoinen kokki eikä leipuri, ja päiväkausien valmistelut huipentuivat kuiviin kökkäreisiin, joita kinkuksi ja laatikoiksi kutsuttiin.

Helpommalla olisi päästy, jos vanhemmat olisivat ostaneet valmiita eineksiä, mutta kaikki piti olla alusta asti itse tehtyä, koska PAKKO. Hirveää stressiä, tiskiä, siivousta ja pahaa mieltä epäonnistumisista.

Olisin halunnut aattona katsoa rauhassa lastenohjelmia, mutta sen sijaan kuuntelin äidin marttyyri-itkua, koska vielä piti ehtiä siivota makuuhuoneet lattiasta kattoon ennen joulurauhan julistusta. 

Vierailija kirjoitti:

Mummolassa pitkään vietetty aika, kun taas itse olisin halunnut kotiin. Lapsena se aikakin tuntuu pidemmältä.

Yhyyyhyy.

Traumaattista totta tosiaan.