Neuvoja parisuhdeongelmaan?

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mitä ajatuksia nuo asialliset vastaukset joissa sinua ei syyllistetä on herättänyt?

Täsmennä vähän mitä niistä tarkoitat. Yleisesti kommentoiden tunnen vain olevani ihan solmussa ja väsynyt tämän tilanteen kanssa. Kukaan täällä ei tietenkään voi tietää mitä mieheni päässä liikkuu. Itse ahdistun kun hän vain syyttää minua enkä tiedä oikein mistä ja miksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mitä ajatuksia nuo asialliset vastaukset joissa sinua ei syyllistetä on herättänyt?

Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että aina on joku täyshyvis ja täyspahis kuten lasten saduissa. Kyseenalaistaminen ja kysyminen ei ole syyllistämistä.

Ap olet varmaan lasten kanssa kotona ? Olisiko mies siitä kateellinen? Haluaisi itsekin jäädä pois töistä vuodeksi kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Ap olet varmaan lasten kanssa kotona ? Olisiko mies siitä kateellinen? Haluaisi itsekin jäädä pois töistä vuodeksi kotiin?

Omen lasten kanssa kotona. Mies ei ole ollut innostunut jäämään hoitovapaalle olen sitä kysynyt. Ei hän isyyslomaakaan pitänyt kuin viisi päivää. Ap

Meillä oli tätä ongelmaa jossa huutaja olin minä. Riehuin miehelle pahaa oloa ja sitä ettei minua otettu huomioon. Mies ei käsittänyt missä on vika ja minä en osannut tarkalleen sanoa mistä hiertää.

Kävi niin, että huomattiin kommunikointityylien olevan paikoin täysin päinvastaisia. Minulle vaikeneminen tarkoitti ihan eri asiaa kuin miehelle. Mies puuhaili kun kerroin kipeistä tunteista, että pystyisi keskittymään paremmin, mutta minä koin että häntä ei kiinnosta. Mies lähti heti ratkaisemaan murheitani antamatta minun rauhassa puhua, koska se oli hänen tapansa välittää. Minä taas koin tulleeni sivuutetuksi.

Olisiko tästä apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mitä ajatuksia nuo asialliset vastaukset joissa sinua ei syyllistetä on herättänyt?

Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että aina on joku täyshyvis ja täyspahis kuten lasten saduissa. Kyseenalaistaminen ja kysyminen ei ole syyllistämistä.

On totta, että kukaan ei ole täydellinen. Me kaikki olemme myös sokeita omalle käytöksellemme.

Mutta jos itsellä on puhtaat jauhot pussissa, oma motiivi on siis puhas, tahtoo toiselle pelkkää hyvää - niin kuin ap näyttää olevan - niin miten voi vaatia enempää?

Parisuhde on vuorovaikutussuhde. Siksi on parisuhdeterapeutteja, jotka ulkopuolisena pystyvät näkemään tämän vuorovaikutuksen dynamiikan. Sisällä oleva ei sitä kovin helposti näe, ei, vaikka yrittäisi. Kyllä se menee helposti syyllistämisen puolelle, kun kysyy asioista, joita ei edes pysty huomaamaan.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Ap olet varmaan lasten kanssa kotona ? Olisiko mies siitä kateellinen? Haluaisi itsekin jäädä pois töistä vuodeksi kotiin?

Erityisesti jos mies ei ole viettänyt paljoa aikaa itsekseen molempien lasten kanssa saattaa tuntua hyvin epäreilulta että toinen saa olla kotona. Ja kyllä minä naisena nautein vuosista lasten kanssa kotona. Mutta ei se silti ole lähellekkään sellaista mitä monet asiaa kokeilemattomat miehet kuvittelevat. Siis he saattaavat kuvitella että se on suunnilleen sellaista kun sunnuntait kun makoilevat sohvalla ja pelailevat tietokoneella ja käydään koko perheenä ulkoilemassa. Heiltä unohtuu että se joka on yksin lasten kanssa kotona ei kerkeä paljoa sohvalla makoilemaan (toki jotkut kerkeävät jos helpot lapset jne mutta ei useimmat) ja että jonkun täytyy oikeasti vaihtaa ne vaipat, käyttää taapero potalla, pukea, laittaa ruuat, siivota, pyykätä, käyttää lapsia ulkona jne. Eli arki on kaukana siitä kunhan makoilee sohvalla pelaamassa/katsomassa telkkua ja laittaa eineksiä kerran päivässä pöydälle lasten eteen.

Silloin saattaa tuntua niin kurjalta käydä töissä kuin koira ja toinen saa olla kotona vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mitä ajatuksia nuo asialliset vastaukset joissa sinua ei syyllistetä on herättänyt?

Täsmennä vähän mitä niistä tarkoitat. Yleisesti kommentoiden tunnen vain olevani ihan solmussa ja väsynyt tämän tilanteen kanssa. Kukaan täällä ei tietenkään voi tietää mitä mieheni päässä liikkuu. Itse ahdistun kun hän vain syyttää minua enkä tiedä oikein mistä ja miksi. Ap

Sitä että haastavassa tilanteessa on helppo juuttua tuollaisiin älyttömiin juttuihin mikä esimerkiksi tuo seksisepustus oli mutta onhan täällä ollut ihan fiksujakin vastauksia. Niin toivottavasti niistä jää jotain käteen ja nekin herättää jotain ajatuksia.

-kysyjä-

Olet antanut hänen tehdä sitten yksin tai kavereiden kanssa, lauseesi kertoo aika paljon. Saa varmasti tuntemaan itsensä koiranvirassa olevalta, kun joutuu anomaan vaimolta lupaa, jonka hän noin marttyyrimäisesti antaa.

Olisiko kyse siitä, että mies kokee onnellisuutensa riippuvan sinusta? Sinä toit hänelle onnen niin kauan kunnes lapset sotkivat kuvion.

Mies ei tiedä mitä elämässään haluaa. Eikä tajua sitä, että jokainen on loppujen lopuksi vastuussa omasta onnellisuudestaan.

Ap toki on sitten vielä se vaihtoehto että mies on ihastunut johonkin toiseen. Haluaisi lähteä hänen kanssaan viettämään kahden aikuisen elämää josta nautti. Joko ihastuksen kohde ei suostu tähän tai miehen moraali ei anna periksi jättää ydinperhettä. Mutta pettymys siitä ettei saa sitä mitä haluaisi puretaan sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Olet antanut hänen tehdä sitten yksin tai kavereiden kanssa, lauseesi kertoo aika paljon. Saa varmasti tuntemaan itsensä koiranvirassa olevalta, kun joutuu anomaan vaimolta lupaa, jonka hän noin marttyyrimäisesti antaa.

No lienee kohtuullista kysyä vaimolta lupa lähteä päiväksi harrastamaan kun vaimo joutuu tällöin hoitamaan yhteiset lapset yksin. Jos haluaa elää kuin ilman lapsia niin ei hanki lapsia! Ja jos et ole huomannut niin tämä mies ei ilmeisesti järjestä vaimolleen mahdollisuutta vuorostaan mennä päiväksi harrastamaan kavereidensa kanssa niin että mies hoitaisi sen päivän lapset.

Siinä olisikin aplle vinkki että. Kerro miehelle että sinä haluaisit kanssa käydä päivän harrastusreissulla (vaikka hotellissa nukkumassa ja katsomassa telkkua päivän). Eli hoitaisiko mies lapsia päivän. Voi olla että päivä lasten kanssa yksin saisi miehen tajuamaan edes vähän sitä kuinka paljon sinä teet perheen eteen töitä ja hänelle voisi tulla tunne ettei itse olekkaan niin huonossa asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo kirjoitti:

Voisit uhata jättää hänet, jos hän ei pysty perustelemaan miksi kokee omaavansa koiran viran perheessänne. Jos, ei möllikkä saa edelleen avauduttua olisiko täysin mahdoton ajatus heittää tyyppi pihalle?

Jos jollain on hankaluuksia pukea tarpeitaan tai tunteitaan sanoiksi, ei sen pitäisi olla peruste ”heittää pihalle” lastensa isää. Kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Kyllä ne asiat jollain tavalla selviää kun jaksaa selvittää.

Kauan tällaista yksipuolista selvitystyötä kuuluu jatkaa jos toinen ei näe sille tarvetta?

Jos mies huutaa että häntä kohdellaan kuin koiraa ja selvästi ahdistaa, kyllä hän ainakin tuntuu olevan halukas selvittämään asioita, vakka sen tehottomasti ja epärakentavasti tekeekin.

Kauan sitä pitää odotella että toinen nousee sille aikuisuuden tasolle että muuta kuin epärakentavaa huutamista on luvassa? Jos mikään rakentavaan suuntaan vievä ehdotus ei kelpaa eikä lapsiakaan saa arjesta toisen mieliksi katoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap olet varmaan lasten kanssa kotona ? Olisiko mies siitä kateellinen? Haluaisi itsekin jäädä pois töistä vuodeksi kotiin?

Erityisesti jos mies ei ole viettänyt paljoa aikaa itsekseen molempien lasten kanssa saattaa tuntua hyvin epäreilulta että toinen saa olla kotona. Ja kyllä minä naisena nautein vuosista lasten kanssa kotona. Mutta ei se silti ole lähellekkään sellaista mitä monet asiaa kokeilemattomat miehet kuvittelevat. Siis he saattaavat kuvitella että se on suunnilleen sellaista kun sunnuntait kun makoilevat sohvalla ja pelailevat tietokoneella ja käydään koko perheenä ulkoilemassa. Heiltä unohtuu että se joka on yksin lasten kanssa kotona ei kerkeä paljoa sohvalla makoilemaan (toki jotkut kerkeävät jos helpot lapset jne mutta ei useimmat) ja että jonkun täytyy oikeasti vaihtaa ne vaipat, käyttää taapero potalla, pukea, laittaa ruuat, siivota, pyykätä, käyttää lapsia ulkona jne. Eli arki on kaukana siitä kunhan makoilee sohvalla pelaamassa/katsomassa telkkua ja laittaa eineksiä kerran päivässä pöydälle lasten eteen.

Silloin saattaa tuntua niin kurjalta käydä töissä kuin koira ja toinen saa olla kotona vaan.

Meitä on niin monenlaisia. Meillä aivan toisinpäin, minä äitinä olin kateellinen lapsen isälle, joka pääsi pois kotoa töihin päivittäin, ja minä jouduin olemaan vauvan kanssa kotona. Ratkaisuksi meilläkin löydettiin roolien vaihto, minä palasin työelämään heti, kun mahdollista, eli löysin työpaikan kun lapsi oli 9 kk. Isä jäi sitten 3 kuukaudeksi kotiin ennen kuin lapsi meni 1v täytettyään perhepäivähoitoon. Senkin jälkeen tosin olin kateellinen isälle, joka vuorotyöläisenä vei lapsen aina aamulla hoitoon vaikka olisi ollut iltavuorossa tai vapaalla, eikä hakenut heti aamuvuoron jälkeen, vaan sai viettää omaa aikaa kaikessa rauhassa parhaimmillaan 40 tuntia viikossa ja lopun ajan levätä töissä. Itse kävin töissä lepäämässä, mutta kaiken muun ajan olin lapsessa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Olet antanut hänen tehdä sitten yksin tai kavereiden kanssa, lauseesi kertoo aika paljon. Saa varmasti tuntemaan itsensä koiranvirassa olevalta, kun joutuu anomaan vaimolta lupaa, jonka hän noin marttyyrimäisesti antaa.

Höpsis. Ei joudu anelemaan mitään. Tarkoitin että en valita ja nalkuta siitä jos menee vaan sanon että vietä hauska päivä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kyse siitä, että mies kokee onnellisuutensa riippuvan sinusta? Sinä toit hänelle onnen niin kauan kunnes lapset sotkivat kuvion.

Mies ei tiedä mitä elämässään haluaa. Eikä tajua sitä, että jokainen on loppujen lopuksi vastuussa omasta onnellisuudestaan.

Tästä voi kyllä olla kyse :(. Mutta tähän en taida voida vaikuttaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvo kirjoitti:

Voisit uhata jättää hänet, jos hän ei pysty perustelemaan miksi kokee omaavansa koiran viran perheessänne. Jos, ei möllikkä saa edelleen avauduttua olisiko täysin mahdoton ajatus heittää tyyppi pihalle?

Jos jollain on hankaluuksia pukea tarpeitaan tai tunteitaan sanoiksi, ei sen pitäisi olla peruste ”heittää pihalle” lastensa isää. Kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Kyllä ne asiat jollain tavalla selviää kun jaksaa selvittää.

Kauan tällaista yksipuolista selvitystyötä kuuluu jatkaa jos toinen ei näe sille tarvetta?

Jos mies huutaa että häntä kohdellaan kuin koiraa ja selvästi ahdistaa, kyllä hän ainakin tuntuu olevan halukas selvittämään asioita, vakka sen tehottomasti ja epärakentavasti tekeekin.

Kauan sitä pitää odotella että toinen nousee sille aikuisuuden tasolle että muuta kuin epärakentavaa huutamista on luvassa? Jos mikään rakentavaan suuntaan vievä ehdotus ei kelpaa eikä lapsiakaan saa arjesta toisen mieliksi katoamaan.

Tuo on liian ankara ja kova ote toimivaan, rakastavaan ja pitkään parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet antanut hänen tehdä sitten yksin tai kavereiden kanssa, lauseesi kertoo aika paljon. Saa varmasti tuntemaan itsensä koiranvirassa olevalta, kun joutuu anomaan vaimolta lupaa, jonka hän noin marttyyrimäisesti antaa.

No lienee kohtuullista kysyä vaimolta lupa lähteä päiväksi harrastamaan kun vaimo joutuu tällöin hoitamaan yhteiset lapset yksin. Jos haluaa elää kuin ilman lapsia niin ei hanki lapsia! Ja jos et ole huomannut niin tämä mies ei ilmeisesti järjestä vaimolleen mahdollisuutta vuorostaan mennä päiväksi harrastamaan kavereidensa kanssa niin että mies hoitaisi sen päivän lapset.

Siinä olisikin aplle vinkki että. Kerro miehelle että sinä haluaisit kanssa käydä päivän harrastusreissulla (vaikka hotellissa nukkumassa ja katsomassa telkkua päivän). Eli hoitaisiko mies lapsia päivän. Voi olla että päivä lasten kanssa yksin saisi miehen tajuamaan edes vähän sitä kuinka paljon sinä teet perheen eteen töitä ja hänelle voisi tulla tunne ettei itse olekkaan niin huonossa asemassa.

Ei mies suostu hoitamaan lapsia yksin kuin hetken. Tunnin pari. Eipä minulla ole mahdollisuutta sellaiseen omaan aikaan kuin mitä itse hänelle tarjoan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet antanut hänen tehdä sitten yksin tai kavereiden kanssa, lauseesi kertoo aika paljon. Saa varmasti tuntemaan itsensä koiranvirassa olevalta, kun joutuu anomaan vaimolta lupaa, jonka hän noin marttyyrimäisesti antaa.

No lienee kohtuullista kysyä vaimolta lupa lähteä päiväksi harrastamaan kun vaimo joutuu tällöin hoitamaan yhteiset lapset yksin. Jos haluaa elää kuin ilman lapsia niin ei hanki lapsia! Ja jos et ole huomannut niin tämä mies ei ilmeisesti järjestä vaimolleen mahdollisuutta vuorostaan mennä päiväksi harrastamaan kavereidensa kanssa niin että mies hoitaisi sen päivän lapset.

Siinä olisikin aplle vinkki että. Kerro miehelle että sinä haluaisit kanssa käydä päivän harrastusreissulla (vaikka hotellissa nukkumassa ja katsomassa telkkua päivän). Eli hoitaisiko mies lapsia päivän. Voi olla että päivä lasten kanssa yksin saisi miehen tajuamaan edes vähän sitä kuinka paljon sinä teet perheen eteen töitä ja hänelle voisi tulla tunne ettei itse olekkaan niin huonossa asemassa.

Ei mies suostu hoitamaan lapsia yksin kuin hetken. Tunnin pari. Eipä minulla ole mahdollisuutta sellaiseen omaan aikaan kuin mitä itse hänelle tarjoan. Ap

Entä jos kirjaatte oman ajan ylös niin että kummallekin tulee yhtä paljon?

Monessa perheessä miestä komennellaan, kyn koiraa. Juoksutetaan, maksatutetaan ja jätetään huomioimatta.