Neuvoja parisuhdeongelmaan?

Ikäviä kommentteja olet saanut. Pahimpina aikoina ”keskusteltiin” vain viesteillä. Niin ei tullut huutoriitaa ja tavallaan molemmat sai rauhassa miettiä sanomisensa ja lukeakin niitä moneen kertaan. Keskusteltiin myös erosta, eron mahdollisuudesta. Sehän kannattaa selvittää onko molemmilla halua olla yhdessä ja korjata asioita. On myös nettiterapiaa jos kynnys vastaanotolle menoon on liian korkea.

Kysyisin vielä nuorimman lapsen ikää? Alle 2v?

T. Se jolla helpotti masentuneen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itse olen stressaantuneena ja väsyneenä taipuvainen siihen, että räksytän miehelle lyhyitä komentoja että saadaan asiat hoidettua. Olen itse nopeatempoinen ja mies hidastempoinen ihminen. Välillä tulee huono omatunto kun taas komensin, mutta joskus ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa tai energiaa odottaa hitaampaa.

Voisiko teillä olla tällaista?

Kuulostaa kyllä tutulta sillä väsyneenä ja stressaantuneena mies aina alkaa räksyttää ja valittaa minulle ja käskyttää tekemään sitä ja tätä. Hän on nopeatempoinen ja minä selvästi hidastempoisempi. Ap

Ahaa eli noin päin. Onko mies tunteellisempi kuin sinä?

Ainakin hänen negatiiviset tunnereaktiot on voimakkaampia ja minä taas olen aika tasainen luonne. Ap

Ehkä tuo miehen ns. valitus on läheisyyden kaipuun hätähuuto? Voisitteko järjestää yhteistä aikaa ja voisiko miestä huomioida jotenkin?

Joskus on vaikea pyytää rakkautta ja hellyyttä. Helpompaa järjestää riita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itse olen stressaantuneena ja väsyneenä taipuvainen siihen, että räksytän miehelle lyhyitä komentoja että saadaan asiat hoidettua. Olen itse nopeatempoinen ja mies hidastempoinen ihminen. Välillä tulee huono omatunto kun taas komensin, mutta joskus ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa tai energiaa odottaa hitaampaa.

Voisiko teillä olla tällaista?

Kuulostaa kyllä tutulta sillä väsyneenä ja stressaantuneena mies aina alkaa räksyttää ja valittaa minulle ja käskyttää tekemään sitä ja tätä. Hän on nopeatempoinen ja minä selvästi hidastempoisempi. Ap

Ahaa eli noin päin. Onko mies tunteellisempi kuin sinä?

Ainakin hänen negatiiviset tunnereaktiot on voimakkaampia ja minä taas olen aika tasainen luonne. Ap

Eli kaikki on miehen vikaa ja syytät miestäsi. Eipä yllätä. 

Veikkaisin, että siinä on tunteella käyvä ihminen, jolla on kiintymyssuhdeongelmia, jotka tulevat pintaan nyt, kun lapset ovat pieniä. Ei kaikille ihmisille onnistu noin vain puhua, joillekin se puhuminen merkitsee aina liikaa tuskaa. Kaikki kommunikaatioyritykset tuntuvat vihamielisiltä. Siksi mököttää kotona eikä halua sitoutua terapiaankaan. Ei osaa vain olla läsnä lapsille ja siksi vaikeaa luoda kiintymyssuhdetta kovin pieniin lapsiin. Ei pysty ottamaan aikuisen roolia, asettuu mustasukkaisen isoveljen rooliin. Siitä ulkopuolisuuden tunne. Tarvitsisi sitä terapiaa, mutta onnea vaan yrityksiin saada mies sinne.

Oletko kysnyt, mitä hänen tarpeensa ovat? Hän jotain tarvitsee, eikä sitä saa.

Kysy, minkä yksittäisen asian hän haluaa muuttaa elämässänne? Missä tilanteessa sinun pitäisi toimia toisin, ja miten silloin toimisit?

Tuntuu,,että mies kaipaa kamalasti arvostusta. Onkohan tässä kyse siitä? Kantaa rahaa kotiin, raataa koko ajan, mutta kukaan ei edes arvosta sitä, mitä tekee.

quote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itse olen stressaantuneena ja väsyneenä taipuvainen siihen, että räksytän miehelle lyhyitä komentoja että saadaan asiat hoidettua. Olen itse nopeatempoinen ja mies hidastempoinen ihminen. Välillä tulee huono omatunto kun taas komensin, mutta joskus ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa tai energiaa odottaa hitaampaa.

Voisiko teillä olla tällaista?

Kuulostaa kyllä tutulta sillä väsyneenä ja stressaantuneena mies aina alkaa räksyttää ja valittaa minulle ja käskyttää tekemään sitä ja tätä. Hän on nopeatempoinen ja minä selvästi hidastempoisempi. Ap

Ahaa eli noin päin. Onko mies tunteellisempi kuin sinä?

Ainakin hänen negatiiviset tunnereaktiot on voimakkaampia ja minä taas olen aika tasainen luonne. Ap

Eli kaikki on miehen vikaa ja syytät miestäsi. Eipä yllätä. 

Voitko jotenkin ilmaista, että huutelet sivusta? Häiritset keskustelua jos meidät sekoitetaan toisiimme. T. 22

Vierailija kirjoitti:

Ikäviä kommentteja olet saanut. Pahimpina aikoina ”keskusteltiin” vain viesteillä. Niin ei tullut huutoriitaa ja tavallaan molemmat sai rauhassa miettiä sanomisensa ja lukeakin niitä moneen kertaan. Keskusteltiin myös erosta, eron mahdollisuudesta. Sehän kannattaa selvittää onko molemmilla halua olla yhdessä ja korjata asioita. On myös nettiterapiaa jos kynnys vastaanotolle menoon on liian korkea.

Kysyisin vielä nuorimman lapsen ikää? Alle 2v?

T. Se jolla helpotti masentuneen miehen kanssa.

Lapset on 1 ja 3. Ap

Ap meillä sama. Olen jo pari vuotta ollut sitä mieltä, että mies voisi hakea apua mahdolliseen masennukseensa. Ei suostu. Ei myöskään terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itse olen stressaantuneena ja väsyneenä taipuvainen siihen, että räksytän miehelle lyhyitä komentoja että saadaan asiat hoidettua. Olen itse nopeatempoinen ja mies hidastempoinen ihminen. Välillä tulee huono omatunto kun taas komensin, mutta joskus ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa tai energiaa odottaa hitaampaa.

Voisiko teillä olla tällaista?

Kuulostaa kyllä tutulta sillä väsyneenä ja stressaantuneena mies aina alkaa räksyttää ja valittaa minulle ja käskyttää tekemään sitä ja tätä. Hän on nopeatempoinen ja minä selvästi hidastempoisempi. Ap

Ahaa eli noin päin. Onko mies tunteellisempi kuin sinä?

Ainakin hänen negatiiviset tunnereaktiot on voimakkaampia ja minä taas olen aika tasainen luonne. Ap

Ehkä tuo miehen ns. valitus on läheisyyden kaipuun hätähuuto? Voisitteko järjestää yhteistä aikaa ja voisiko miestä huomioida jotenkin?

Joskus on vaikea pyytää rakkautta ja hellyyttä. Helpompaa järjestää riita.

Tässä voisi olla totuuden siemen. Mutta hän on niin vihainen ja loukkaantunut melkein koko ajan että en uskalla lähestyä häntä. Eikä toisaalta tee tässä tilanteessa enää niin mielikään.

Olen yrittänyt ehdottaa yhteistä aikaa mutta ei hän ole innostunut niistä mitä ehdotan. Haluaisi kuulemmacetyä tehtäisiin ihan muita asioira mutta ne mitä hän ehdottaa ei ole mahdollisia lasten kanssa eikä me saada lapsia minnekään hoitoon eikä toisaalta meillä ole niihin hänen ehdotuksiin oikein rahaakaan. Ne on asioita joita tehtiin ennen lapsia kahdestaan. Ap

Haluaisin sen sanoa että kun teillä on pieniä lapsia ja ilmeisesti miehellä masennusta yms mitä ei suostu hoidattamaan niin se on todella itsekästä häneltä. Sen sijaan että teitä olisi kaksi jotka panostaa lapsiin ja perheen yhteiseen hyvinvointiin tasapaino on vinksahtanut ja sinä mietit lasten ja miehen parasta, mies miettii omaansa tai räpiköi puutteellisissa aivokemioissa ja sinun parasta ei mieti kukaan.

Jos tuota on jatkunut vuosia niin en lasten ollessa mukana kuvioissa suostuisi tuota enää mahdollistamaan satoja kertoja kysymällä voisitko sinä tehdä jotain jos vastausta ei ole tullut ja mikään ei sovi.

Miehen kokemukset on epäilemättä hänelle todellisia mutta niihin kokemuksiin vaikuttaa ilmeisesti masennus. Masennus ja serotoniini on siitä jännä juttu että vaikka masennusta usein pidetään aktiivisina pahan olon tunteina niin oikeasti sitä kuvastaa paremmin kyvyttömyys hyvän olon tunteisiin. Miehesi ei ilmeisesti pysty repimään tarvittavaa iloa siitä mitä teillä on ja lapsilta jää rippeitä aikuisille ja ajattelee että vika on jossain ulkoisessa kuten sinussa. Jos mies ei itse lähde asiaa ratkomaan eikä reagoi siihen että kannustat siihen suuntaan niin tuskin saat sellaista tivolia (jatkuvia mielihyvän kokemuksia) lapsiperhearjen keskellä hänelle tarjottua mitä hän odottaa. Oikeasti se tivoli joka tuo hänelle ilon taas pintaan olisi terapia, elämäntapamuutokset ja mahdollisesti lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysnyt, mitä hänen tarpeensa ovat? Hän jotain tarvitsee, eikä sitä saa.

Kysy, minkä yksittäisen asian hän haluaa muuttaa elämässänne? Missä tilanteessa sinun pitäisi toimia toisin, ja miten silloin toimisit?

Tuntuu,,että mies kaipaa kamalasti arvostusta. Onkohan tässä kyse siitä? Kantaa rahaa kotiin, raataa koko ajan, mutta kukaan ei edes arvosta sitä, mitä tekee.

Olen juyri noita kysellyt aivan jankkaamiseen ja kyllästymiseen asti. Mutta hän ei koskaan vastaa mitään, ei yhtään esimerkkiä edes. Puhuu vain siitä koiran virasta mitä en edes ymmärrä. Aloin kerran väsyneenä itkemään että en ymmärtä mitä tarkoittaa mutta siitä hän vain ärsyyntyi lisää.

Varmaan kumpikaan meistä ei ole osoittanut niin paljon arvostusta toiselle lasten syntymän jälkeen kuin voisi. Kyllä minäkin kaipaisin välillä edes jonkun arvostuksen osoituksen mutta en koskaan saa. Ja vihaiselle on vaikea osoittaa arvostusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itse olen stressaantuneena ja väsyneenä taipuvainen siihen, että räksytän miehelle lyhyitä komentoja että saadaan asiat hoidettua. Olen itse nopeatempoinen ja mies hidastempoinen ihminen. Välillä tulee huono omatunto kun taas komensin, mutta joskus ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa tai energiaa odottaa hitaampaa.

Voisiko teillä olla tällaista?

Kuulostaa kyllä tutulta sillä väsyneenä ja stressaantuneena mies aina alkaa räksyttää ja valittaa minulle ja käskyttää tekemään sitä ja tätä. Hän on nopeatempoinen ja minä selvästi hidastempoisempi. Ap

Ahaa eli noin päin. Onko mies tunteellisempi kuin sinä?

Ainakin hänen negatiiviset tunnereaktiot on voimakkaampia ja minä taas olen aika tasainen luonne. Ap

Ehkä tuo miehen ns. valitus on läheisyyden kaipuun hätähuuto? Voisitteko järjestää yhteistä aikaa ja voisiko miestä huomioida jotenkin?

Joskus on vaikea pyytää rakkautta ja hellyyttä. Helpompaa järjestää riita.

Tässä voisi olla totuuden siemen. Mutta hän on niin vihainen ja loukkaantunut melkein koko ajan että en uskalla lähestyä häntä. Eikä toisaalta tee tässä tilanteessa enää niin mielikään.

Olen yrittänyt ehdottaa yhteistä aikaa mutta ei hän ole innostunut niistä mitä ehdotan. Haluaisi kuulemmacetyä tehtäisiin ihan muita asioira mutta ne mitä hän ehdottaa ei ole mahdollisia lasten kanssa eikä me saada lapsia minnekään hoitoon eikä toisaalta meillä ole niihin hänen ehdotuksiin oikein rahaakaan. Ne on asioita joita tehtiin ennen lapsia kahdestaan. Ap

Entä jos riisuisit hänet aseista hellyydellä? Pitkä lämmin halaus, syvä katsekontakti ja rakkaudentunnustus? Sellainen pysäyttävä.

Mielestäni tuo, ettei oikein tee enää mielikään, kuulostaa hälyttävältä. Jos molemmat tai jompi kumpi luovuttaa, siitä ei mielestäni ole enää paluuta.

Jotainhan tähän on pakko keksiä. Voisiko mies järjestää jotain niin ettei sun tarvitse miettiä käytännön ratkaisua? Mies keksii jotain realistisesti toteutettavaa ja järjestää kaiken. Sä voisit ehkä tehdä saman? Tuo kukkia ja herkkua kaupasta! Nainenkin saa tehdä niin :)

Ulkopuolisen silmään näyttää siltä, että teidän parisuhde tulee kaatumaan ylpeyteen.

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisen silmään näyttää siltä, että teidän parisuhde tulee kaatumaan ylpeyteen.

Selittäisitkö tarkemmin? Ap

Lapset niin pieniä, että varmasti on takana molemmilla huonosti nukuttuja öitä. Ihan tuokin voi selittää kaikki ongelmat. Jos saisitte puhuttua asioista. Sovitte että jonain iltana kun lapset nukkuvat, juttelette tunnin ajan. Katsotte ajan kellosta. Kun aika loppuu, sovitte seuraavan ajan. Tehtiin myös tällaista. Pieniä askelia.

T. Se jolla huomattavasti helpompaa ja nuorin lapsi nukkunut jo vuoden hyvin. Nämä asiat usein liittyvät toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisen silmään näyttää siltä, että teidän parisuhde tulee kaatumaan ylpeyteen.

Selittäisitkö tarkemmin? Ap

Kumpikaan teistä ei tunnu halukkaalta oikeasti herkistyä ja pysähtyä kuuntelemaan toista. Vaatii nöyryyttä olla se joka ensimmäisenä oikeasti kuulee ja näkee toisen ja antaa sen toisen myös tuntea sen.

Huutamisen ja riitelyn takana on lähes poikkeuksetta kipua, jota ei osata tai uskalleta tuoda kuuluviin sellaisenaan. Syyttely ja haukkuminen on haavoittuneen ihmisen tapa puolustaa itseään kun ei koe tulleensa aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi. Läheskään aina näitä asioita ei syystä tai toisesta osata pukea sanoiksi.

On vaikea vastata rakkaudella kun toinen huutaa, mutta siitäpä se parisuhteen haaste tuleekin. Ei saa lopettaa rakastamasta yhtäaikaa.

Mies ei hyväksy lasten tuomaa muutosta parisuhteeseenne, sitä ettei ole enää kaiken aikasi, huomiosi ja hellyydestä kohde. Ehkä on jo tavannut uuden, jolta saa kaiken ja vertaa teidän tilannettanne uuteen suhteeseen. Tajuaa ettei sinun kanssasi tule olemaan samanlaista pitkiin aikoihin, jos koskaan. Ei ole kypsä perhe-elämään, on mustasukkaineen lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisen silmään näyttää siltä, että teidän parisuhde tulee kaatumaan ylpeyteen.

Selittäisitkö tarkemmin? Ap

Kumpikaan teistä ei tunnu halukkaalta oikeasti herkistyä ja pysähtyä kuuntelemaan toista. Vaatii nöyryyttä olla se joka ensimmäisenä oikeasti kuulee ja näkee toisen ja antaa sen toisen myös tuntea sen.

Huutamisen ja riitelyn takana on lähes poikkeuksetta kipua, jota ei osata tai uskalleta tuoda kuuluviin sellaisenaan. Syyttely ja haukkuminen on haavoittuneen ihmisen tapa puolustaa itseään kun ei koe tulleensa aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi. Läheskään aina näitä asioita ei syystä tai toisesta osata pukea sanoiksi.

On vaikea vastata rakkaudella kun toinen huutaa, mutta siitäpä se parisuhteen haaste tuleekin. Ei saa lopettaa rakastamasta yhtäaikaa.

En ainakaan tiedä olevani ylpeä. Yritän kuunnella miestä mutta tilanteet menee niin että hän vihaisena vain ripittää minua siitä koiran virka asiasta , välillä huutaa, ei anna sanaa sanoa väliin ja lopulta alan itkemään sillä minun tulee siitä ripityksestä jota en edes ymmärrä niin paha mieli. Sitten mies suuttuu lusää kun itken ja häipyy ovet paukkuen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisen silmään näyttää siltä, että teidän parisuhde tulee kaatumaan ylpeyteen.

Selittäisitkö tarkemmin? Ap

Kumpikaan teistä ei tunnu halukkaalta oikeasti herkistyä ja pysähtyä kuuntelemaan toista. Vaatii nöyryyttä olla se joka ensimmäisenä oikeasti kuulee ja näkee toisen ja antaa sen toisen myös tuntea sen.

Huutamisen ja riitelyn takana on lähes poikkeuksetta kipua, jota ei osata tai uskalleta tuoda kuuluviin sellaisenaan. Syyttely ja haukkuminen on haavoittuneen ihmisen tapa puolustaa itseään kun ei koe tulleensa aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi. Läheskään aina näitä asioita ei syystä tai toisesta osata pukea sanoiksi.

On vaikea vastata rakkaudella kun toinen huutaa, mutta siitäpä se parisuhteen haaste tuleekin. Ei saa lopettaa rakastamasta yhtäaikaa.

En ainakaan tiedä olevani ylpeä. Yritän kuunnella miestä mutta tilanteet menee niin että hän vihaisena vain ripittää minua siitä koiran virka asiasta , välillä huutaa, ei anna sanaa sanoa väliin ja lopulta alan itkemään sillä minun tulee siitä ripityksestä jota en edes ymmärrä niin paha mieli. Sitten mies suuttuu lusää kun itken ja häipyy ovet paukkuen. Ap

Sanoit, ettei huvita edes yrittää tai jotain sinnepäin.

Oletko henkisesti väkivaltaisessa suhteessa? Jos et tee mitään ”väärää” ja mies yksipuolisesti vaan haukkuu ja itkettää sinua?

Mulle tulee tosi surullinen olo tällaisista ketjuista. Ap on yrittänyt parhaan kykynsä mukaan keskustella yms jo vaikka kuinka pitkään mutta terhakkaat toimeliaat mammojen ensimmäinen reaktio on että syyn täytyy olla ap:n yrittämisen puutteessa.

Toivoisin niin että naiset oppisivat yrittämään vähän vähemmän ja viheltämään pelin aiemmin poikki niin ratkaistavissa olevat ongelmat ei pyörisi samoja ratoja vuosia. Tässäkin tapauksessa avain muutokseen on ap:n puolisolla eikä se asia siitä miksikään muutu.