Minulle ollaan kateellisia - niin sen täytyy olla!

Samoja ajatuksia omalla kohdallani miettinyt. Vaikea solmia kestäviä ystävyyssuhteita. Olen kyllä semmoinen ihminen, joka ei jaksa turhan päiväsiä jutella, ns. small talkkia. En pidä kiertelystä ja kaartelusta. En puhu omista ongelmistani paljoa, ellen tunne ihmistä hyvin. Tuntuu, että omista ongelmista puhuminen olisi toisten vaivaamista. Olen ehkä liian kiltti. Hyvin kyllä kuuntelen muiden ongelmia. Perheeni on todella tärkeä. Lapset ja mies. Oma lapsuudenperheeni. Heihin turvaan. Ja en myöskään tykkää juoruta, moraalinen krapula iskee, jos erehdyn niin tekemään. Miesten kanssa tulen hyvin juttuun. Ehkä se on se suoruus. Vaikka kyllä miehistäkin löytyy näitä juorupellejä. Naisten kanssa kuulemma ystävystyy paremmin jos on jotain mistä juoruta. Näin muistan joskus jonkun sanoneen.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 20:01"]

Olen tuo 12, joka kirjoitti aikaisemminkin.

Minulla on samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Ensinnäkin puolisoni on elämäni tärkein ihminen ja paras ystäväni. Koska olen tottunut olemaan todella paljon puolisoni kanssa, koska nautin hänen seurantaan, niin ehkä olen vieraantunut sellaisesta naistenvälisestä juoruamisesta ja ulkonäköpainotteisuudesta. Tämän takia on ehkä vaikea lähentyä naispuolisten ystävien kanssa. Ja ehkä sellainen naisten välinen ystävyys on itselleni joskus liian monimutkaista, aivankuin en osaisi lukea naispuolisia ihmisiä. Epäilen siis, että olen liian suora.

Olen myös miettinyt, että ehkä oma suhteeni vanhempiini, joka ei ole kovin vahva, saattaa myös jollakin tavalla vaikuttaa ystävyyden syventymiseen.

Sinulla on kaksi veljeä, joten ehkä olet tottunut olemaan paljon miespuolisten ihmisten kanssa jo lapsuudesta lähtien.

Nämä nyt oli vain jotain omia ajatuksiani.

[/quote]

Tämä.

Tietyllä älykkyystasolla ja iän myötä taitaa yleistyä tuo suoruudenrakkaus, koska ei kuitenkaan pysty menemään muiden sääntöjen mukaan kadottamatta itseään. Ja sellainen improvisointi taitaa olla monelle senverran vaikea paikka, että ystävystyminen hankaloituu. Moni kertakaikkiaan pelkää ja sekoaa askeleissa eikä saa selvää mitä tanssitaan, kun homma ei etene hovietiketin mukaan.

Tässä ketjussa taitaa nyt olla useampikin suoransorttinen nainen, ja samantyyppisiä kokemuksia kai kaikilla. Itse olen senverran oppinut vetäytymään ja haalimaan muita mukaan vuoron perään, että pystyn avaamaan noita sosiaalisia tilanteita vuoropuhelun suuntaan, ja ihmiset näyttävät nauttivan niistä keskustelunpätkistämme. Mutta pienellä paikkakunnalla tilannetta taitaa helpottaa se, että minun omituisuuteni jo tunnetaan kai etukäteenkin, ja kummallisuuteni on saanut riittävän myönteisen ja vaarattoman sävyn yleisessä mielipiteessä, ehkä siksi, että näytän ladon seinästä reväistyltä, jolloin kaikenlainen pelko, kateus tai huoli on helppo kääntää pieneksi sääliksi. Ja minä kuitenkin pelkään muita naisia sen verran, että mieluusti sen säälin hyväksyn. Se on turvallisimman tuntuinen positio.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 19:07"]

En enää keksi muuta selitystä tähän. Minun on vaikea saada ystäviä, tai siis ei ystävystä mutta vaikea pitää ihmisiä elämässäni. Naispuolisia siis, miespuolisia ystäviä en niin kaipaakaan vaikka muutama kiva tuttu minulla on. Minä olen pohtinut tätä kaikilta kanteilta, olen katsonut peiliin niin monta kertaa että oikeasti itkettää jo.

Näistä asioista olen aivan varma: en ole ilkeä enkä ivallinen. En ole roikkuja. En juoruile, en kerjää kehuja, en vittuile piilosti enkä avoimesti. Sarkastinen osaan olla, mutta valitsen hetkeni tarkasti. Ja näistä olen varma myös: olen iloinen, huumorintajuinen ja positiivinen, mutta minulla on myös menneisyydessä monta asiaa joiden takia en ole naiivi enkä sinisilmäinen. Olen kiinnostunut asioista, olen kiinnostunut ihmisistä. Kehun muita, kun siihen on aihetta. 

Ja kuitenkin en vain saa ystäviä. Minusta ei vain pidetä. Olen ihan kohtuu kivan näköinen, kolmekymppinen nainen joka on hoitovapaalla ja hakee ensi vuonna yliopistoon. Mieheni on insinööri ja me asumme tavallisessa kodissa tavallisella alueella ja ajamme tavallista autoa ja meillä on kaksi tavallista lasta. Oikeasti en ajattele, kuten otsikossa sanotaan, halusin vain huomiota.

MIKÄ saa sinut karttamaan jotakin naista niin, ettet halua häntä seuraasi?

[/quote]

Kirjoitit juuri näin: "Oikeasti en ajattele, kuten otsikossa sanotaan, halusin vain huomiota." Onko useinkin tapana käyttää tällaisia kikkoja? Ehkä olet jollakin tavalla kiero tai peluri tai oudolla tavalla huomion hakuinen , ja se näkyy sinusta.

Hei, olisi kiva tavata sinut ap ja ap:n kaltaisia ihmisiä pääkaupunkiseudulla. Mailiosoite shheer8@hotmail.com.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 02:05"]Hei, olisi kiva tavata sinut ap ja ap:n kaltaisia ihmisiä pääkaupunkiseudulla. Mailiosoite shheer8@hotmail.com.

[/quote]

Hei! En ole ap,mutta monilta osin voisin jakaa saman tarinan.Laitan sinulle viestiä huomenissa. :) N37 pk-seudulta

Ratkaisuja en osaa tarjota, mutta sanon vain, että kuulostat aika paljon minulta. En usko kenenkään olevan minulle kateellinen, olisi kuitenkin hauska tietää, miksi mun ystävyyssuhteet aina lakastuu ilman omaa tahtoani kuihduttaa ne. Jotain mä varmaan teen väärin, tai olen tekemättä oikein.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 00:53"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 19:07"]

En enää keksi muuta selitystä tähän. Minun on vaikea saada ystäviä, tai siis ei ystävystä mutta vaikea pitää ihmisiä elämässäni. Naispuolisia siis, miespuolisia ystäviä en niin kaipaakaan vaikka muutama kiva tuttu minulla on. Minä olen pohtinut tätä kaikilta kanteilta, olen katsonut peiliin niin monta kertaa että oikeasti itkettää jo.

Näistä asioista olen aivan varma: en ole ilkeä enkä ivallinen. En ole roikkuja. En juoruile, en kerjää kehuja, en vittuile piilosti enkä avoimesti. Sarkastinen osaan olla, mutta valitsen hetkeni tarkasti. Ja näistä olen varma myös: olen iloinen, huumorintajuinen ja positiivinen, mutta minulla on myös menneisyydessä monta asiaa joiden takia en ole naiivi enkä sinisilmäinen. Olen kiinnostunut asioista, olen kiinnostunut ihmisistä. Kehun muita, kun siihen on aihetta. 

Ja kuitenkin en vain saa ystäviä. Minusta ei vain pidetä. Olen ihan kohtuu kivan näköinen, kolmekymppinen nainen joka on hoitovapaalla ja hakee ensi vuonna yliopistoon. Mieheni on insinööri ja me asumme tavallisessa kodissa tavallisella alueella ja ajamme tavallista autoa ja meillä on kaksi tavallista lasta. Oikeasti en ajattele, kuten otsikossa sanotaan, halusin vain huomiota.

MIKÄ saa sinut karttamaan jotakin naista niin, ettet halua häntä seuraasi?

[/quote]

Kirjoitit juuri näin: "Oikeasti en ajattele, kuten otsikossa sanotaan, halusin vain huomiota." Onko useinkin tapana käyttää tällaisia kikkoja? Ehkä olet jollakin tavalla kiero tai peluri tai oudolla tavalla huomion hakuinen , ja se näkyy sinusta.

[/quote]

En käytä tuollaisia kikkoja. Niin hyvä ihmisten kanssa en ole, että osaisin livenä jotenkin kieroilla huomion itselleni. Mutta tulin tässä miettineeksi, ovatko muut sitten kovinkin tarkkoja takertumaan yksityiskohtiin? Ovatko toiset ihmiset hanakoita tekemään päätelmiä niistä? Tuolla on sellainen koti, sellainen mies, tuo sanoi asian sillä tavalla, että... Aina tuo on tuon näköinen, en minä vaan viitsisi... 

Ihan tässä vain mietin. Itse olen avoin, enkä välitä yksityiskohdista ihmisten kanssa, tai jos välitän, ne ovat sellaisia jotka tekevät toisesta entistä mielenkiintoisemman. Miesten kanssa minäkin tulen juttuun ihan hyvin, mutta heidän kanssaan tiedän että olen tietyllä tasolla äärimmäisen varautunut kuitenkin.

Muille kiitos vastauksista ja kiitos sähköpostiosoitteesta 46:lle. Harkitsen yhteydenottoa (anteeksi, että olen tässä seurassa jotenkin todella varovainen). Ap.

up

Sama taalla-vaikeaa on saada pysyvia ystavia. Kun tapaan uusia ystavia ,kutsun ne kylaan meille , olen yksinainen aiti mutta kuiteskin kovalla tyollani olen saanut kauniin talon ja kalusteet. Koskaan en kehu mistaan , ajan 14 vuotta vanhalla autolla vaikka pystyisinkin kateisella ostamaan uuden. Kaikki tuttavat tietavat etta voivat kaantya puoleeni milloin vaan ja autan heita.Olen sydamellinen tyyppi.Olen yksin hoitanut lapseni ja kouluttanut ilman lapsi lisia. Soitan muille useesti mutta tuntuu etta puhelut ovat yksisuuntaisia.

Kannusta aina ystaviani joka asiassa ,en sano pahaa heista ,en juoruile .

En riipu heissa kiinni. Monet ns ystavat tulevat meille kaymaan mutta minua ei niille kasketa vasta vierailulle. Onkohan minussa se vika vaiko pitaisko minun etsia ystavia parempi tuloisista ihmisista?

Sama taalla-vaikeaa on saada pysyvia ystavia. Kun tapaan uusia ystavia ,kutsun ne kylaan meille , olen yksinainen aiti mutta kuiteskin kovalla tyollani olen saanut kauniin talon ja kalusteet. Koskaan en kehu mistaan , ajan 14 vuotta vanhalla autolla vaikka pystyisinkin kateisella ostamaan uuden. Kaikki tuttavat tietavat etta voivat kaantya puoleeni milloin vaan ja autan heita.Olen sydamellinen tyyppi.Olen yksin hoitanut lapseni ja kouluttanut ilman lapsi lisia. Soitan muille useesti mutta tuntuu etta puhelut ovat yksisuuntaisia.

Kannusta aina ystaviani joka asiassa ,en sano pahaa heista ,en juoruile .

En riipu heissa kiinni. Monet ns ystavat tulevat meille kaymaan mutta minua ei niille kasketa vasta vierailulle. Onkohan minussa se vika vaiko pitaisko minun etsia ystavia parempi tuloisista ihmisista?