Teiniin vaikea saada kontaktia + tyttö tulossa kylään

Hahhahhaa! Hössöttämisestä tuli mieleen. Nuorena kävin poikaystäväni luona. Pojan vanhemmat olivat kotona ja heillä oli saunailta. Saunaan lähtiessään pojan äiti vielä kaahotti keittiöön luoksemme kylpytakki päällä ja alkoi kohkata että osaammeko varmasti leikata kurkkuviipaleita voileipiemme päälle. Olimme molemmat opiskelemassa yliopistossa. Siis yli 18v.

Muista koputtaa, pojalle tulee nyt pano käymään.

Meillä ei ollut noin puhumattomat välit kun ensimmäinen tytöstä kiinnostunut poika tuli kylään. Mutta kyllä mekin sitä vähän mietittiin ja jännättiin ja kyseltiin tytöltä syömisistä ja muusta. Poika kuulemma ei kauheasti liharuuista tykännyt ja oli kuulemma ehdottanut linssikeittoa itselleen. Me sitten etsittiin joku resepti ja hankittiin ainekset, sitten meillä oli salaattiainekset ja olikohan jotain lammasta muille. Kun poika sitten tuli, me muut aloimme tehdä salaattia ja sitä toista ruokaa ja hänelle annettiin ne linssikeittoainekset ja hän kokkasi siitä itselleen. Me kaikki maistoimme hänen linssikeittooaan ja hän söi sen lisäksi salaattia ja maistoi vähän lammastakin. Ihana poika oli, mutta ei hänestä meille vävyä tullut. 

Meillä teini oli aina mukana ruuanlaitossa ja ruoka syötiin myös yhdessä keittiön ääressä ja keskusteltiin samalla. Nuo oli meillä sellaiset hetket kun perhe kokoontui yhteen ja sen jälkeen kaikki taas vetäytyivät omiin oloihinsa. Kannattaa tiedostaa tuossa vaiheessa, että omilleen muuttavan nuoren aikuisen olisi hyvä osata laittaa ruokaa itselleen. Siksi on hyvä ottaa se teini mukaan siihen ruuanvalmistukseen, että oppii ja tottuu. Hyvässä lykyssä innostuu ja alkaa kokkailla oma-aloitteisesti jollain netistä löytämillään resepteillä. Samalla tulee sitä yhdessäoloa ja jutustelua luontevasti. 

Älkää hyvät äidit ollenkaan totuttako poikianne sellaiseen, että tulevat vielä teini-iässä valmiiseen pöytään, saati että häipyisivät ruokansa kanssa omaan huoneeseen! Ei kukaan halua vävykseen sellaista vätystä, saati puolisokseen!

Voi ei. Tulee mieleen eräs 15 -vuotias, joka esitteli äidilleen (siis minulle) tyttöystävänsä. Olivat meillä odottaneet, että tulen töistä kotiin.

Olin varmaan tosi hölmistyneen näköinen. Pidin poikaani lapsena, jota kiinnostivat lähinnä pleikkaripelit ja jalkapallo.

Seurustelivat sitten vuoden verran.

Jälkikäteen on kyllä hymyilyttänyt oma reaktioni, kun itselläni ole eka poikakaveri 12-vuotiaana. Suutelua pidemmälle ei kyllä menty.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt ainakaan istuta heitä ruokapöytään :D osta jotain naposteltavaa tai itse koottavaa, hampurilaisia tai tortilloja. Et voi tietää mistä tyttö tykkää tai ei.

Anna heidän keskenään keittiössä olla jos syövät, kasuaalisti vaan huikkaat että keittiössä on vieraallekin sapuskaa ja menet toiseen huoneeseen.

Näitä kohtia mä vähän protestoin. Jos poika tuo tytön kotiin esiteltäväksi, niin eikö häneen muka ole hyvä tutustua? Miksei tyttöä voi ottaa vastaan niin kuin ketä tahansa muutakin perheen lapsen kaveria = otetaan mukaan perheen yhteisiin hommiin (=ruuanlaitto) ja keskusteluihin, tutustutaan puolin ja toisin.

Mulla on ihan tosi hyvät muistot meidän ensimmäisestä vävykokelaasta, joka solahti hyvin mukaan meidän keittiötiimiin. Ekalla kerralla kokkasi oman linssikeittonsa ja jollain toisella viisiitillä teki Apfelstrudelia alusta asti, kun minä olisin tyytynyt valmistaikinaan. Ja siinä samassa tuli juteltua kaikenlaista, hänen opinnoistaan, vanhempien töistä ja vähän muustakin maan ja taivaan välillä. Vieläkin muistelen häntä lämmöllä, vaikka tästä on monta vuotta, ja välillä viestittelen kuulumisia.

Ei siitä pojan ensimmäisestä kotiin tuomasta tytöstä välttämättä miniää tule, mutta onhan tämä nyt hyvä tilaisuus harjoitella, miten tutustutaan niihin miniäkokelaisiin! Käyttäkää se hyväksi! 

Ja vaikka olisi ihan vaan koulukaveri, mistä ei sen kummempaa kehkeydy, niin ainahan se on hyvä tutustua oman lapsen kavereihin, että tietää millaisissa porukoissa hän liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut noin puhumattomat välit kun ensimmäinen tytöstä kiinnostunut poika tuli kylään. Mutta kyllä mekin sitä vähän mietittiin ja jännättiin ja kyseltiin tytöltä syömisistä ja muusta. Poika kuulemma ei kauheasti liharuuista tykännyt ja oli kuulemma ehdottanut linssikeittoa itselleen. Me sitten etsittiin joku resepti ja hankittiin ainekset, sitten meillä oli salaattiainekset ja olikohan jotain lammasta muille. Kun poika sitten tuli, me muut aloimme tehdä salaattia ja sitä toista ruokaa ja hänelle annettiin ne linssikeittoainekset ja hän kokkasi siitä itselleen. Me kaikki maistoimme hänen linssikeittooaan ja hän söi sen lisäksi salaattia ja maistoi vähän lammastakin. Ihana poika oli, mutta ei hänestä meille vävyä tullut. 

Meillä teini oli aina mukana ruuanlaitossa ja ruoka syötiin myös yhdessä keittiön ääressä ja keskusteltiin samalla. Nuo oli meillä sellaiset hetket kun perhe kokoontui yhteen ja sen jälkeen kaikki taas vetäytyivät omiin oloihinsa. Kannattaa tiedostaa tuossa vaiheessa, että omilleen muuttavan nuoren aikuisen olisi hyvä osata laittaa ruokaa itselleen. Siksi on hyvä ottaa se teini mukaan siihen ruuanvalmistukseen, että oppii ja tottuu. Hyvässä lykyssä innostuu ja alkaa kokkailla oma-aloitteisesti jollain netistä löytämillään resepteillä. Samalla tulee sitä yhdessäoloa ja jutustelua luontevasti. 

Älkää hyvät äidit ollenkaan totuttako poikianne sellaiseen, että tulevat vielä teini-iässä valmiiseen pöytään, saati että häipyisivät ruokansa kanssa omaan huoneeseen! Ei kukaan halua vävykseen sellaista vätystä, saati puolisokseen!

Mä olen kasvattanut kolme poikaani niin että osaavat pitää huolen itsestään. Kokkaavat ja käyttävät kaikkia kodinkoneita. Osaavat myös korjata vaatteensa.

Se ei ole mies eikä mikään joka tarvitsee äitiä pitämään huolta asioistaan.