Lue keskustelun säännöt.
Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna
Sisarukset ovat omien perheidensä kanssa kodeissaan. Mulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Kutsu ei ole käynyt mihinkään, enkä osaa itseäni tuputtaa. Ahdistaa. Tätäkö tää nyt tulee olemaan sitten jatkossa, nyt kun nuorinkin sisarukseni sai lapsen hiljattain? Joulut yksin ei oikein houkuttele.
Kommentit (1059)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän myös perheellisiä jotka haluaa olla oman perheen kanssa. Helppohan se on yksineläjien syyllistää muttei nähdä koskaan sitä toista puolta: työssäkäynnin ja perheen pyörittämisen ohella siivoamista, lahjoja, leipomista, ruuanlaittoa jne. Hyvä että jaksaa ne tehdä ja sitten pitäisi vielä huolehtia siitä että kaikilla MUILLA on kivaa ja mukavaa! Just joo. Tänä vuonna on minun vuoroni rentoutua: mies lahjaostoksille, lapset siivoaa, ruoka ostettuna ja itse lepään. En kestitse sukulaisia. Terveisin jouluorjuudesta irtisanoutunut perheenäiti
Muistuikin mieleen miten miehen kanssa pakattiin joululahjoja silmät ristissä myöhään illalla, lapsen ollessa nukkumassa. Ensin oltiin töissä koko joulun alusaika ja sitten 3 päivää vapaata ja taas töihin. Ei siinä houkutellut olla suvun ehtoisa emäntä/isäntä, joka järjestää The Joulun suvulle.
Sinkku on kodin ainoa siivooja ja kokki ja hankkii lahjat kummilapsille ja ystäville ja samalla laittaa itselleen yksinäistä joulua eikä pääse edes availemaan niitä lahjoja yhdessä muiden kanssa.
Sinkku voi itse päättää minkä verran jouluun panostaa.
Samalla logiikalla kuka tahansa on vapaa päättämään omasta panostuksestaan jouluun ja joululahjoihin.
Ei mut jotenkin se on kyllä varmasti sen vanhapiikatädin vika, jos joku vetää ittensä aivan piippuun jouluna. Ylimääräinen desi kinkkusoosia pitää lämmittää, niin siinä kohtaahan se kuppi menee sitten nurin, ei vaan pysty enää.
Tai ehkä muuten syötäisiin pakastepizzaa kalsareissa, mutta kun se saamarin tantta tulee kylään niin on pakko siivota talo lattiasta kattoon ja ostaa tuhannella eurolla beluga-kaviaaria, ettei se sitten natkuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän myös perheellisiä jotka haluaa olla oman perheen kanssa. Helppohan se on yksineläjien syyllistää muttei nähdä koskaan sitä toista puolta: työssäkäynnin ja perheen pyörittämisen ohella siivoamista, lahjoja, leipomista, ruuanlaittoa jne. Hyvä että jaksaa ne tehdä ja sitten pitäisi vielä huolehtia siitä että kaikilla MUILLA on kivaa ja mukavaa! Just joo. Tänä vuonna on minun vuoroni rentoutua: mies lahjaostoksille, lapset siivoaa, ruoka ostettuna ja itse lepään. En kestitse sukulaisia. Terveisin jouluorjuudesta irtisanoutunut perheenäiti
Muistuikin mieleen miten miehen kanssa pakattiin joululahjoja silmät ristissä myöhään illalla, lapsen ollessa nukkumassa. Ensin oltiin töissä koko joulun alusaika ja sitten 3 päivää vapaata ja taas töihin. Ei siinä houkutellut olla suvun ehtoisa emäntä/isäntä, joka järjestää The Joulun suvulle.
Sinkku on kodin ainoa siivooja ja kokki ja hankkii lahjat kummilapsille ja ystäville ja samalla laittaa itselleen yksinäistä joulua eikä pääse edes availemaan niitä lahjoja yhdessä muiden kanssa.
Sinkku voi itse päättää minkä verran jouluun panostaa.
Samalla logiikalla kuka tahansa on vapaa päättämään omasta panostuksestaan jouluun ja joululahjoihin.
Mitä enemmän juhlijoita sitä enemmän kompromisseja.
Äitini tapa juhlistaa joulua on vetää itsensä jouluhommilla ihan piippuun ja sitten räjähtää. Kaikki toki pitää tehdä itse. Sellainen suorittajajoulu, jossa on vain yksi ainoa oikea tapa ja aikataulu.
Itse toimin toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.
No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap
Jos haluaa elää sinkkuelämää eikä halua puolisoa tai lapsia ja perhettä riesakseen, niin siihen täydellisen itselliseen elämään kuuluu myös yksinäiset hetket.
Voi toivoa parasta ja haaveilla että aina on ystäviä ja läheisiä ympärillä. Totuus nyt vain on niin, että ei KUKAAN muu meistä todella välitä ja rakasta kuin omat vanhemmat ja oma puoliso ja lapset, se oikea perhe jonka eteen nähdään vaivaa ja tehdään uhrauksia myös.
Moni kuvittelee nykyisin, että voi elää ikuista nuoruutta ja napsia rusinat pullasta, mutta valitettavasti totuus iskee jossain vaiheessa kasvoille.
Mites jos on tilanne että ei kykene saamaan lapsia eikä vaan ole löytynyt sitä rakasta puolisoa rinnalle? Se on kuule helppo huudella sieltä ruudun takaa kun sulle ne rusinapullat on tullut elämään mutta ei se kaikille niin käy vaikka kaikkensa olisi tehnyt.
Yksinäisyyttä ei voi sellainen ihminen täysin ymmärätä joka ei sitä koskaan ole kokenut.
Kaikki sympatia aidosti yksinäisille ihmisille, mutta lähipiirissäni on enemmän näitä vela-tyyppejä, jotka koko elämänsä ovat juhlineet itsenäisyyttään ja yökötelleet perhe-elämälle ja lapsille. He ovat valinneet kohtalonsa itse.
Ja tämä liittyi APn aloitukseen miten? Ei täällä puhuta nyt sinun lähipiiristäsi.
Näissä keskusteluissa kyllä yleensä puhutaan omista aiheeseen liittyvistä kokemuksista.
Ne eivät aina ole samanlaisia kuin aloittajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.
No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap
Jos haluaa elää sinkkuelämää eikä halua puolisoa tai lapsia ja perhettä riesakseen, niin siihen täydellisen itselliseen elämään kuuluu myös yksinäiset hetket.
Voi toivoa parasta ja haaveilla että aina on ystäviä ja läheisiä ympärillä. Totuus nyt vain on niin, että ei KUKAAN muu meistä todella välitä ja rakasta kuin omat vanhemmat ja oma puoliso ja lapset, se oikea perhe jonka eteen nähdään vaivaa ja tehdään uhrauksia myös.
Moni kuvittelee nykyisin, että voi elää ikuista nuoruutta ja napsia rusinat pullasta, mutta valitettavasti totuus iskee jossain vaiheessa kasvoille.
Mites jos on tilanne että ei kykene saamaan lapsia eikä vaan ole löytynyt sitä rakasta puolisoa rinnalle? Se on kuule helppo huudella sieltä ruudun takaa kun sulle ne rusinapullat on tullut elämään mutta ei se kaikille niin käy vaikka kaikkensa olisi tehnyt.
Yksinäisyyttä ei voi sellainen ihminen täysin ymmärätä joka ei sitä koskaan ole kokenut.
Kaikki sympatia aidosti yksinäisille ihmisille, mutta lähipiirissäni on enemmän näitä vela-tyyppejä, jotka koko elämänsä ovat juhlineet itsenäisyyttään ja yökötelleet perhe-elämälle ja lapsille. He ovat valinneet kohtalonsa itse.
Ja tämä liittyi APn aloitukseen miten? Ei täällä puhuta nyt sinun lähipiiristäsi.
Näissä keskusteluissa kyllä yleensä puhutaan omista aiheeseen liittyvistä kokemuksista.
Ne eivät aina ole samanlaisia kuin aloittajalla.
Yleensä jotkut pystyvät puhumaan vain omista kokemuksistaan, oli aihe mikä tahansa. Se saattaa yleensä vähän rasittaa muita. Jos ei niinkuin koske sitä ketjun aihetta ollenkaan, ja varsinkin jos alkaa sitten haukkumaan muita ihan ohi aiheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.
No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap
Herranjestas! Itse olet päättänyt elää yksin tai ilman lapsia. Ole itse aktiivinen.
No ei kai sitä kenellekään voi väkisin tunkea, varsinkaan näin korona aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.
No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap
Herranjestas! Itse olet päättänyt elää yksin tai ilman lapsia. Ole itse aktiivinen.
No ei kai sitä kenellekään voi väkisin tunkea, varsinkaan näin korona aikana.
No ei tietenkään, eikä muutenkaan.
Ei taas tullut ollenkaan yllätyksenä että ihmiset joilla on se perhe, ovat näin itsekkäitä ja julmia. Se tukeekin täysin sitä mitä olen itsekin huomannut, kun "saa" sen miehen ja lapset, ystävillä ei ole monellekaan mitään väliä, tai sisaruksilla. Edes sen vertaa, että joskus soittaisi. No ehkä nämä joutuvat joskus maistamaan omaa lääkettään. Viimeistään vanhuksina, kun ei osata eikä pystytä olla ollenkaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun mä olin parisuhteessa ja sisko oli sinkkuna, mä suhtauduin häneen aivan samoin kuin ennenkin. Halusin viettää hänen kanssaan paljon aikaa, ja meidän koti oli melkein hänenkin kotinsa, aina sai tulla ja olla kuin kotonaan. En edes osaisi elää toisin, sisko on pitkäaikaisin ihmissuhteeni, kuten sisarukset kaikille ovat. Nyt kun mä olen sinkkuna ollut jo pitkään, on ollut kyllä hämmentävää huomata, että hän näkeekin asiat ihan toisin. Hän on todella omaan perheeseensä sulkeutuva, eikä halua mitenkään aktiivisesti pitää mua osana elämäänsä. Se on ollut aika järkytys. Tuntuu, ettei olla enää perhettä.
Ei ole sisarukset kaikille pisin ihmissuhde. Esim.omat sisarukseni olivat jo muuttaneet pois kotoa kun synnyin.
Et kertonut ovatko vanhempasi elossa. Jos ovat, voisit kutsua heidät kylään luoksesi. Tai ne sisarukset. Jos aaton haluavat viettää oman perheensä kesken, niin vaikkapa joulu- tai Tapaninpäiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän myös perheellisiä jotka haluaa olla oman perheen kanssa. Helppohan se on yksineläjien syyllistää muttei nähdä koskaan sitä toista puolta: työssäkäynnin ja perheen pyörittämisen ohella siivoamista, lahjoja, leipomista, ruuanlaittoa jne. Hyvä että jaksaa ne tehdä ja sitten pitäisi vielä huolehtia siitä että kaikilla MUILLA on kivaa ja mukavaa! Just joo. Tänä vuonna on minun vuoroni rentoutua: mies lahjaostoksille, lapset siivoaa, ruoka ostettuna ja itse lepään. En kestitse sukulaisia. Terveisin jouluorjuudesta irtisanoutunut perheenäiti
Miksi ihmeessä olet alunperinkään ryhtynyt yksin tekemään kaikki? Miksei puolisosi ole tehnyt omaa osaansa? Hyvä jos viimein järkiinnyit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni lapsi näkee isovanhempansa tänä jouluna viimeisen kerran.
No just joo, meinaat että se Korona on miljoona kertaa pahempi vanhuksille kuin vaikka influenssa? Influenssaa ei voi muka saada niissä sukujuhlissa?
Edelleen, influenssaan on se rokote.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.
No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap
Jos haluaa elää sinkkuelämää eikä halua puolisoa tai lapsia ja perhettä riesakseen, niin siihen täydellisen itselliseen elämään kuuluu myös yksinäiset hetket.
Voi toivoa parasta ja haaveilla että aina on ystäviä ja läheisiä ympärillä. Totuus nyt vain on niin, että ei KUKAAN muu meistä todella välitä ja rakasta kuin omat vanhemmat ja oma puoliso ja lapset, se oikea perhe jonka eteen nähdään vaivaa ja tehdään uhrauksia myös.
Moni kuvittelee nykyisin, että voi elää ikuista nuoruutta ja napsia rusinat pullasta, mutta valitettavasti totuus iskee jossain vaiheessa kasvoille.
Etkö osaa lukea?? Ap:n puoliso jätti hänet.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut matkustaa, mutta tänä jouluna se on vaikeaa. Suomi on täynnä sinkkuja, täytyy yrittää löytää samassa elämäntilanteessa olevia ja keksiä jotain yhdessä.
Korona joulu 2020 yhdistää kaikki sinkut saman katon alle.
Minnes lähetään?
Laivalle, mikäs hotelli Tikkurilassa olikaan vai mihin mentäis?
Haittaaks se kun on työtön ja rahaton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei taas tullut ollenkaan yllätyksenä että ihmiset joilla on se perhe, ovat näin itsekkäitä ja julmia. Se tukeekin täysin sitä mitä olen itsekin huomannut, kun "saa" sen miehen ja lapset, ystävillä ei ole monellekaan mitään väliä, tai sisaruksilla. Edes sen vertaa, että joskus soittaisi. No ehkä nämä joutuvat joskus maistamaan omaa lääkettään. Viimeistään vanhuksina, kun ei osata eikä pystytä olla ollenkaan yksin.
Sinkkuja on kovin monenlaisia. Osa todella mukavia, osa taas ei. Sama toki koskee parisuhteessa olevia.
Miehen siskolla on ollut useita parisuhteita ikänsä aikana. Parin kanssa mentiin jopa kihloihin, yhden kanssa naimisiin. Lopulta miehet kuitenkin olivat hänen mielestään ääliöitä, itse ei tietenkään mitään vikaa ikinä koskaan milloinkaan. Hänellä on myös ikävä tapa haukkua muiden järjestämät juhlat lyttyyn, tietenkin selän takana.
Liitossa ollessani kotini ja perheeni oli avoinna sisaruksille. Nyt sinkkuna ollessani huomaan etten ole tervetullut sisarusteni elämään.
Surettaahan se.
Tätä ketjua lukiessa nousi mieleen kuinka aina ihannoidaan amerikkalaista tapaa viettää kiitospäivää, joulua yms Ja siellä kokoontuu suurin piirtein naapurista isosedän serkkuun yhteen.
Ollaan me tajapajula, pakko se on todeta.
Tästä yhteenvetona todetaan meistä jokaisen yksinäisen järkkäävän juri sellaisen joulun kuin haluaa. Ei oteta syyllistämistä vastaan eikä muutakaan negatiivista. Jos kaveri, kummi tai joku muu kysyy niin koska korona.
Miksi vain ydinperhejoulu on ainut oikea?
Muistan tuon saman fiiliksen omilta sinkkuajoilta. Aina sai itse kuulostella joulun aikatauluja, että millon nähtäisiin porukalla (meillä siis useampi sisarus + puolisot ja asuttiin aika lähekkäin). Kukaan ei ikinä kysynyt mua varsinaisesti mihinkään, noiden pariskuntamenojen jälkeen (= viettivät aaton yleensä puolison perheen luona) saatiin sovittua joku yhteinen kahvittelu joulupäivälle tms. Eli muut päivät yksin ollessa. Ja tää sama kuvio toistui tietty uutenavuotena, juhannuksena jne. Eli ikinä ei oikein tiennyt, että onko yksin kotona vai ei.
Toki tuo joulun kahvittelukin parempi kuin ei mitään, mutta joululta kaipaisi usein rentoa yhdessäoloa. Sitä että oikeasti ollaan läsnä. Sitä, että olisi tervetullut.
Muttajoo, nykyään puolison kanssa vietetään aatto kotona, mutta meille saa aina tulla. Ei aikatauluja, paljon ruokaa ja herkkuja. Tosin nyt tulevana jouluna ollaan kaksistaan koronan takia. Mutta Skypellä onneksi saa yhteyden muihin :)
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon saman fiiliksen omilta sinkkuajoilta. Aina sai itse kuulostella joulun aikatauluja, että millon nähtäisiin porukalla (meillä siis useampi sisarus + puolisot ja asuttiin aika lähekkäin). Kukaan ei ikinä kysynyt mua varsinaisesti mihinkään, noiden pariskuntamenojen jälkeen (= viettivät aaton yleensä puolison perheen luona) saatiin sovittua joku yhteinen kahvittelu joulupäivälle tms. Eli muut päivät yksin ollessa. Ja tää sama kuvio toistui tietty uutenavuotena, juhannuksena jne. Eli ikinä ei oikein tiennyt, että onko yksin kotona vai ei.
Toki tuo joulun kahvittelukin parempi kuin ei mitään, mutta joululta kaipaisi usein rentoa yhdessäoloa. Sitä että oikeasti ollaan läsnä. Sitä, että olisi tervetullut.
Muttajoo, nykyään puolison kanssa vietetään aatto kotona, mutta meille saa aina tulla. Ei aikatauluja, paljon ruokaa ja herkkuja. Tosin nyt tulevana jouluna ollaan kaksistaan koronan takia. Mutta Skypellä onneksi saa yhteyden muihin :)
Jep. Aina noin kuukausi ennen isompia juhlapyhiä alkaa kylmä hiki nousta, että keneltäköhän nyt kehtais kysellä. Sit kun tulee tarpeeksi monet pakit, ei kehtaa enää ollenkaan, jää vaan yksin. Kun ei oikein kuulu kenenkään perheeseen, on aina semmonen olo että ei oikein väkisin viitsis itseään tyrkyttää, etteivät sit myönny kun eivät kehtaa kieltäytyä. Kunpa joku joskus sanois spontaanisti, että tuuthan sä muuten sit meille jouluna, se ois meistä ihanaa!
Tosi ikävältä kuulostaa sisarustesi käytös. Only in Finland. ..
Samalla logiikalla kuka tahansa on vapaa päättämään omasta panostuksestaan jouluun ja joululahjoihin.