Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna

Vierailija kirjoitti:

On kyllä surullista! Mä just kutsuin yksin asuvan systerin meille joulun viettoon, kun ei tänä vuonna luultavasti päästä vanhempien luokse viettämään sukujoulua. Ollaan aika läheisiä enkä halua että viettää yksin joulun. Jos haluaakin viettää sen vaikka ystävänsä kanssa, sekin on ok. Kunhan tuntee olevansa tervetullut meille jos haluaa.

No sä olet hyvä sisar! Eikös tuo just ole normaalia? Miten kukaan kestää jättää omaa siskoaan yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala hommata sitä omaa elämää, etsi seuraa muualta

Ja tee olosi mukavaksi

Kiitos, mulla on omaa elämää. Joulun haluaisin viettää perinteisesti perhepiirissä, niin onhan se järkytys  tajuta, etten mä ole enää kenenkään perhepiiriä. Ap

Velana on niin ihanaa. Nauti nyt.

No voisko ajatella, että kaiki sisarukset kokoonnutte joulukahveille? Muuten kaikki söisi omissa kodeissaan, mutta olisi yksi yhteinen kahvihetki? Ei vaatisi keltään suuria järjestelyjä. Ehkä voisit kutsua sisarukset kotiisi kahville vaikka tapaninpäivänä?

Kyllä ymmärrän myös perheellisiä jotka haluaa olla oman perheen kanssa. Helppohan se on yksineläjien syyllistää muttei nähdä koskaan sitä toista puolta: työssäkäynnin ja perheen pyörittämisen ohella siivoamista, lahjoja, leipomista, ruuanlaittoa jne. Hyvä että jaksaa ne tehdä ja sitten pitäisi vielä huolehtia siitä että kaikilla MUILLA on kivaa ja mukavaa! Just joo. Tänä vuonna on minun vuoroni rentoutua: mies lahjaostoksille, lapset siivoaa, ruoka ostettuna ja itse lepään. En kestitse sukulaisia. Terveisin jouluorjuudesta irtisanoutunut perheenäiti

Jos kärsii yksinäisyydestä, mutta ei halua kumppania elämäänsä. Ei aikuisuudessa ne ystävät poista yksinäisyydentunnetta. Et yleensä jaa jokapäiväistä arkea ystäväsi kanssa, varsinkaan perheellisen ystävän kanssa. Toiset on Joulun töissä eivätkä sitä sure. Hanki itsellesi kissa.

M39 kirjoitti:

Voinko tulla seuraksi?

Reikä mielessä?

Minäkin vietän joulun yksin, sillä olen aineenopettaja isossa koulussa, ja jatkuvasti oppilaita karanteenissa. Joululoma alkaa 23.12., joten en voi mennä 67 v. vanhempieni luokse 24.12., en halua ottaa riskiä. Surettaa.

N36

Meillä on yleensä ollut jouluna mun äitini, koska asuu yksin. Muutoin nähdään lähinnä kun autan asioinnissa jne. , puhelimessa jutellaan kyllä useamman kerran viikossa. Hän kaipaa seuraa ja haluaa että käydään hänen luonaan, työasioiden vuoksi ei ehditä niin usein kuin haluaisi.

Olen ajatellut, että jouluna on aina mukavaa olla porukalla ja rauhoittua ilman kiirettä. Äiti on viihtynyt meillä. Mua hämmentää se, että just tämä joulun aika ei äidille kelpaakaan. Tähän mennessä on siis ollut aina meillä, eikä tämä vastenmielisyys johdu koronasta vaikka siihen nyt vetoaakin. Muutamien vuosien ajan on puhunut että olisi mielummin yksin kotona. Muuten sopisi mulle, mutta kun mä tiedän sen, että sitten alkaa se kysely koska tullaan käymään ja kun kukaan ei käy jne. Eli ei ole hyvä sekään. Sitä paitsi on 364 päivää yksin ja nyt ei yhtä vuorokautta voi olla meillä.

Päätin että nyt saa tehdä ihan miten haluaa, en pyytele. Logiikka ei vain aukea, ettei halua tulla meille koska korona, mutta seuraavassa lauseessa ehdottikin että me tulisimme jouluksi hänelle. Eli meillä korona tarttuu, hänellä ei. Hänellä todella pienet tila verrattuna meille ja kun viisi henkeä sinne menee niin tunnelma hiukan liiankin tiivis.

Toki mua loukkaa, että äitini ei halua viettää aikaa minun ja perheeni luona, mutta on aikuinen joten tehköön kuten haluaa. En vain haluaisi sitä syyllistämistä kun sitten on joulun yksin eikä kukaan käy. Tässä en vain voi voittaa.

Silloin kun mä olin parisuhteessa ja sisko oli sinkkuna, mä suhtauduin häneen aivan samoin kuin ennenkin. Halusin viettää hänen kanssaan paljon aikaa, ja meidän koti oli melkein hänenkin kotinsa, aina sai tulla ja olla kuin kotonaan. En edes osaisi elää toisin, sisko on pitkäaikaisin ihmissuhteeni, kuten sisarukset kaikille ovat. Nyt kun mä olen sinkkuna ollut jo pitkään, on ollut kyllä hämmentävää huomata, että hän näkeekin asiat ihan toisin. Hän on todella omaan perheeseensä sulkeutuva, eikä halua mitenkään aktiivisesti pitää mua osana elämäänsä. Se on ollut aika järkytys. Tuntuu, ettei olla enää perhettä.

Vierailija kirjoitti:

No voisko ajatella, että kaiki sisarukset kokoonnutte joulukahveille? Muuten kaikki söisi omissa kodeissaan, mutta olisi yksi yhteinen kahvihetki? Ei vaatisi keltään suuria järjestelyjä. Ehkä voisit kutsua sisarukset kotiisi kahville vaikka tapaninpäivänä?

Joulu ja tapaninpäivä on ihan eri asiat. Kun olin ekoja jouluja täysin yksin ja surin vielä menetyksiäni niin kyllä se vaan tuntui jotenkin vielä pahemmalta, että kummi kutsui tapaninpäivänä kahville, jos molempien aikataulut natsaa. Olen kuitenkin aiemmin elämässäni viettänyt monet yhteiset joulut porukassa, jossa olemme molemmat olleet, mutta nyt ei sitten voinut kutsua jouluksi, vaikka juuri se on se vaikein hetki.

Kyllä lapsettomat sinkku tädit/sedät on lapsille mieluinen vieras ja kuuluu perheen jouluun! Ei ehkä tänä vuonna jos matkaa on mutta muuten. Kurja tilanne. Hali sinulle, ap ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala hommata sitä omaa elämää, etsi seuraa muualta

Ja tee olosi mukavaksi

Kiitos, mulla on omaa elämää. Joulun haluaisin viettää perinteisesti perhepiirissä, niin onhan se järkytys  tajuta, etten mä ole enää kenenkään perhepiiriä. Ap

Velana on niin ihanaa. Nauti nyt.

Just tää mua ihmetyttää. Kun kaikki ei voi saada lapsia. Ja mitä sitten vaikka joku ei haluiskaan? Miksi lapsettomista ja perheettömistä saa puhua aina ihan h-vetin rumasti? Kerroin tuolla jo aiemmin mikä mun tarina on. Hyvin vaikee ymmärtää, miten jollekin tulee tommosesta ilkeydestä hyvä mieli. Toivottavasti löydät valoa elämääsi jollain muulla tavalla pian.

Ap

Jos olisin sinä, olisin yhteydessä sisaruksiin ja sanoisin rehellisesti: en hakua viettää joulua yksin. Voisimmeko tavata jouluna? Tai sano että voisit tuoda lahjat heille, maski päällä ja piipahtaa sisällä jos sopii. Kannattaa sanoa ääneen mitä haluaa. Itse vietän joulua ekan kerran eronneena ja perheen kanssa luonnollisesti. Jouluna kuuluu olla yhdessä.

Jossain on tälläkin hetkellä yksinäisiä mukavia miehiä joita odottaa yksinäinen Joulu kun sisarukset perheineen haluaa viettää perhejoulua. Mutta jos ei kiinnosta niin se on oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni lapsi näkee isovanhempansa tänä jouluna viimeisen kerran.

No just joo, meinaat että se Korona on miljoona kertaa pahempi vanhuksille kuin vaikka influenssa? Influenssaa ei voi muka saada niissä sukujuhlissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.

No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap

Jos haluaa elää sinkkuelämää eikä halua puolisoa tai lapsia ja perhettä riesakseen, niin siihen täydellisen itselliseen elämään kuuluu myös yksinäiset hetket.

Voi toivoa parasta ja haaveilla että aina on ystäviä ja läheisiä ympärillä. Totuus nyt vain on niin, että ei KUKAAN muu meistä todella välitä ja rakasta kuin omat vanhemmat ja oma puoliso ja lapset, se oikea perhe jonka eteen nähdään vaivaa ja tehdään uhrauksia myös.

Moni kuvittelee nykyisin, että voi elää ikuista nuoruutta ja napsia rusinat pullasta, mutta valitettavasti totuus iskee jossain vaiheessa kasvoille.

Vierailija kirjoitti:

No voisko ajatella, että kaiki sisarukset kokoonnutte joulukahveille? Muuten kaikki söisi omissa kodeissaan, mutta olisi yksi yhteinen kahvihetki? Ei vaatisi keltään suuria järjestelyjä. Ehkä voisit kutsua sisarukset kotiisi kahville vaikka tapaninpäivänä?

Asutaan ympäri maata. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjestetäänkö tänä vuonna yksinäisten joulujuhlia? Kotikunnassani se on jo perinne.

Hmmm... Mä en oikeastaan ole yksinäinen, enkä kokisi millään tavalla tuollaisia tilaisuuksia itselleni tarkoitetuiksi. Siis ihanaa, että niitä järjestetään (tosin ehkä tänä vuonna ei?), mutta en mä kokisi oloani yhtään paremmaksi lusikoidessani luumusoppaa ventovieraiden ja ehkä osin syrjäytyneiden elämän kolhimien ihmisten kanssa jossain seurakunnan kerhohuoneella. En voisi edes kuvitella. Ap

No just sen takia niitä omanoloisia sinkkukavereita pitäisi etsiä. On muitakin ihmisiä, kuin perheelliset ja rantojen ranet. En tarkoita, että kaverin kanssa vietetty joulu olisi sama kuin perhejoulu, mutta kyllä itse koen, että se, että esim syödään tuttujen kesken kuitenkin on parempi kuin että olisi ihan yksin koko pitkän joulun. Välillä elämä ei ole ihan sellaista kuin haluaa, mutta omaa tilannettaan voi kuitenkin omilla valinnoillaan parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos kärsii yksinäisyydestä, mutta ei halua kumppania elämäänsä. Ei aikuisuudessa ne ystävät poista yksinäisyydentunnetta. Et yleensä jaa jokapäiväistä arkea ystäväsi kanssa, varsinkaan perheellisen ystävän kanssa. Toiset on Joulun töissä eivätkä sitä sure. Hanki itsellesi kissa.

Kyllä täytyy ihmisen olla empatiakyvytön ja tyhmä kun tällästä pskaa suoltaa ulos itsestään. Ei kaikki saa kumppania vaikka haluaisi, kyllä moni töissä oleva suree ettei ole jouluna kotona ja moni on töissä siksi ettei ole ketään kenen kanssa juhlia. Hanki vaan itsellesi kissa ja mene itseesi.

Tarjoudu pukiksi sisarperheeseen aattona. Pukinparta ja kledjut päälle, madallat ääntäsi. Tai entä jos pukilla olis 'ääni mennyt' flunssan takia ja olis puhumaton pukki.