Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.

No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap

Jos haluaa elää sinkkuelämää eikä halua puolisoa tai lapsia ja perhettä riesakseen, niin siihen täydellisen itselliseen elämään kuuluu myös yksinäiset hetket.

Voi toivoa parasta ja haaveilla että aina on ystäviä ja läheisiä ympärillä. Totuus nyt vain on niin, että ei KUKAAN muu meistä todella välitä ja rakasta kuin omat vanhemmat ja oma puoliso ja lapset, se oikea perhe jonka eteen nähdään vaivaa ja tehdään uhrauksia myös.

Moni kuvittelee nykyisin, että voi elää ikuista nuoruutta ja napsia rusinat pullasta, mutta valitettavasti totuus iskee jossain vaiheessa kasvoille.

Mites jos on tilanne että ei kykene saamaan lapsia eikä vaan ole löytynyt sitä rakasta puolisoa rinnalle? Se on kuule helppo huudella sieltä ruudun takaa kun sulle ne rusinapullat on tullut elämään mutta ei se kaikille niin käy vaikka kaikkensa olisi tehnyt.

Yksinäisyyttä ei voi sellainen ihminen täysin ymmärätä joka ei sitä koskaan ole kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ymmärrän myös perheellisiä jotka haluaa olla oman perheen kanssa. Helppohan se on yksineläjien syyllistää muttei nähdä koskaan sitä toista puolta: työssäkäynnin ja perheen pyörittämisen ohella siivoamista, lahjoja, leipomista, ruuanlaittoa jne. Hyvä että jaksaa ne tehdä ja sitten pitäisi vielä huolehtia siitä että kaikilla MUILLA on kivaa ja mukavaa! Just joo. Tänä vuonna on minun vuoroni rentoutua: mies lahjaostoksille, lapset siivoaa, ruoka ostettuna ja itse lepään. En kestitse sukulaisia. Terveisin jouluorjuudesta irtisanoutunut perheenäiti

Siis mitä helv... Minä olen meidän perheen kokki, jos kylään tulen, tuon ihan tasan tarkkaan kaikki ruoat mukanani, ja sen tietävät kaikki. Muut osaavat suunnilleen lämmittää valmislaatikon mikrossa. Ja näin on ollut aina. Lahjoja on meidän perheessä ollut tapana ostaa joko 0 tai 1, eli mitään lahjarumbaa ei harrasteta. Olen myös yleensä osallistunut siivouksiin jos vain on ollut mahdollista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.

No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap

Jos haluaa elää sinkkuelämää eikä halua puolisoa tai lapsia ja perhettä riesakseen, niin siihen täydellisen itselliseen elämään kuuluu myös yksinäiset hetket.

Voi toivoa parasta ja haaveilla että aina on ystäviä ja läheisiä ympärillä. Totuus nyt vain on niin, että ei KUKAAN muu meistä todella välitä ja rakasta kuin omat vanhemmat ja oma puoliso ja lapset, se oikea perhe jonka eteen nähdään vaivaa ja tehdään uhrauksia myös.

Moni kuvittelee nykyisin, että voi elää ikuista nuoruutta ja napsia rusinat pullasta, mutta valitettavasti totuus iskee jossain vaiheessa kasvoille.

Mites jos on tilanne että ei kykene saamaan lapsia eikä vaan ole löytynyt sitä rakasta puolisoa rinnalle? Se on kuule helppo huudella sieltä ruudun takaa kun sulle ne rusinapullat on tullut elämään mutta ei se kaikille niin käy vaikka kaikkensa olisi tehnyt.

Yksinäisyyttä ei voi sellainen ihminen täysin ymmärätä joka ei sitä koskaan ole kokenut.

Jep. Ihan kuin kaikki voisivat itse päättää että löytävät puolison, tai ettei puoliso jätä tai että voivat saada lapsia. Ap kertoi tuolla, ettei voi saada lapsia ja mies lähti kävelemään. Eivät ne ole aina omia valintoja.  Jeesus että ihmiset osaavat olla ilkeitä ja kapeakatseisia. Ei yhtään osata ymmärtää, ettei kaikkien elämä ole samanlaista kuin itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.

No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap

Jos haluaa elää sinkkuelämää eikä halua puolisoa tai lapsia ja perhettä riesakseen, niin siihen täydellisen itselliseen elämään kuuluu myös yksinäiset hetket.

Voi toivoa parasta ja haaveilla että aina on ystäviä ja läheisiä ympärillä. Totuus nyt vain on niin, että ei KUKAAN muu meistä todella välitä ja rakasta kuin omat vanhemmat ja oma puoliso ja lapset, se oikea perhe jonka eteen nähdään vaivaa ja tehdään uhrauksia myös.

Moni kuvittelee nykyisin, että voi elää ikuista nuoruutta ja napsia rusinat pullasta, mutta valitettavasti totuus iskee jossain vaiheessa kasvoille.

Mites jos on tilanne että ei kykene saamaan lapsia eikä vaan ole löytynyt sitä rakasta puolisoa rinnalle? Se on kuule helppo huudella sieltä ruudun takaa kun sulle ne rusinapullat on tullut elämään mutta ei se kaikille niin käy vaikka kaikkensa olisi tehnyt.

Yksinäisyyttä ei voi sellainen ihminen täysin ymmärätä joka ei sitä koskaan ole kokenut.

Kaikki sympatia aidosti yksinäisille ihmisille, mutta lähipiirissäni on enemmän näitä vela-tyyppejä, jotka koko elämänsä ovat juhlineet itsenäisyyttään ja yökötelleet perhe-elämälle ja lapsille. He ovat valinneet kohtalonsa itse.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ymmärrän myös perheellisiä jotka haluaa olla oman perheen kanssa. Helppohan se on yksineläjien syyllistää muttei nähdä koskaan sitä toista puolta: työssäkäynnin ja perheen pyörittämisen ohella siivoamista, lahjoja, leipomista, ruuanlaittoa jne. Hyvä että jaksaa ne tehdä ja sitten pitäisi vielä huolehtia siitä että kaikilla MUILLA on kivaa ja mukavaa! Just joo. Tänä vuonna on minun vuoroni rentoutua: mies lahjaostoksille, lapset siivoaa, ruoka ostettuna ja itse lepään. En kestitse sukulaisia. Terveisin jouluorjuudesta irtisanoutunut perheenäiti

Muistuikin mieleen miten miehen kanssa pakattiin joululahjoja silmät ristissä myöhään illalla, lapsen ollessa nukkumassa. Ensin oltiin töissä koko joulun alusaika ja sitten 3 päivää vapaata ja taas töihin. Ei siinä houkutellut olla suvun ehtoisa emäntä/isäntä, joka järjestää The Joulun suvulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.

No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap

Jos haluaa elää sinkkuelämää eikä halua puolisoa tai lapsia ja perhettä riesakseen, niin siihen täydellisen itselliseen elämään kuuluu myös yksinäiset hetket.

Voi toivoa parasta ja haaveilla että aina on ystäviä ja läheisiä ympärillä. Totuus nyt vain on niin, että ei KUKAAN muu meistä todella välitä ja rakasta kuin omat vanhemmat ja oma puoliso ja lapset, se oikea perhe jonka eteen nähdään vaivaa ja tehdään uhrauksia myös.

Moni kuvittelee nykyisin, että voi elää ikuista nuoruutta ja napsia rusinat pullasta, mutta valitettavasti totuus iskee jossain vaiheessa kasvoille.

Ei tunnu kivalta ihmisestä, joka on aina toivonut omaa perhettä, avioliittoa ja lapsia. Ja olen kyllä yrittänyt sitä saada aikaan ja itsestä riippumattomista syistä ne ovat aina kariutuneet eikä moniin vuosiin ole enää edes kohdannut ketään, koska suurin osa on pariutunut. Mitään bailuvuosia en ole koskaan elänyt, olen seurustellut tiiviisti vuodet 14-27.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ymmärrän myös perheellisiä jotka haluaa olla oman perheen kanssa. Helppohan se on yksineläjien syyllistää muttei nähdä koskaan sitä toista puolta: työssäkäynnin ja perheen pyörittämisen ohella siivoamista, lahjoja, leipomista, ruuanlaittoa jne. Hyvä että jaksaa ne tehdä ja sitten pitäisi vielä huolehtia siitä että kaikilla MUILLA on kivaa ja mukavaa! Just joo. Tänä vuonna on minun vuoroni rentoutua: mies lahjaostoksille, lapset siivoaa, ruoka ostettuna ja itse lepään. En kestitse sukulaisia. Terveisin jouluorjuudesta irtisanoutunut perheenäiti

Muistuikin mieleen miten miehen kanssa pakattiin joululahjoja silmät ristissä myöhään illalla, lapsen ollessa nukkumassa. Ensin oltiin töissä koko joulun alusaika ja sitten 3 päivää vapaata ja taas töihin. Ei siinä houkutellut olla suvun ehtoisa emäntä/isäntä, joka järjestää The Joulun suvulle.

Sinkku on kodin ainoa siivooja ja kokki ja hankkii lahjat kummilapsille ja ystäville ja samalla laittaa itselleen yksinäistä joulua eikä pääse edes availemaan niitä lahjoja yhdessä muiden kanssa.

Ihan kuin kumppanin löytäminen olisi niin helppoa, että voi tuosta vaan mennä ja hakea itselleen sopivan :D Sen sijaan, että ripustaa koko elämänsä sen varaan, että se oikea löytyy ihan kohta, kannattaa kyllä ehdottomasti enemmänkin suuntautua siihen nykyiseen elämään ja tehdä siitä niin hyvää kuin mahdollista. Ei puolisottomuus kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voisi olla hyviä ja läheisiä ihmissuhteita, ja etteikö haluaisi olla läheinen oman lapsuudenperheensä kanssa. Vissiin moni sitten ajattelee niin, että jos jollain ei ole perhettä, se on oma vika, ja sellainen ihminen ansaitseekin olla yksin. Ja että oikeaa rakkautta ja välittämistä voi olla vain oman puolison ja omien lasten kanssa. Tosi surullista.

Parisuhdeihmiset raivoavat sinkuille, että on oma vika jos on yksin, jos sanoo ihan rehellisesti, että mulla ei nyt ole haku päällä. Sitten taas jos on haku päällä, sitten haukutaan epätoivoiseksi tai lutkaksi tai miksikä milloinkin. Sinkun elämä on aina parisuhteellisten arvioinnin kohde, ja he kokevat olevansa jotenkin parempaa porukkaa, jolla on oikeus kertoa jatkuvasti, mikä sinkussa on vikana. Oikeastihan parisuhteeseen päätyminen tai lasten saaminen ei ole mikään meriitti, eikä todista millään tavalla paremmuutta.

Että ole vaan yksin jouluna, senkin luuseri, sinä et välittämistä ansaitse, kun et ole löytänyt puolisoa ja saanut lapsia, hah hah! T. Ylivertainen perheellinen ihminen

Kun mulla oli vastaava tilanne ja oivalsin että olen yksin, tajusin alkaa etsimään kunnolla suhdetta. Silloin vasta rakastui. Muutoksen aika sulla. Olihan se karu hetki kun tajusi mutta sille pitää tehdä jotain.

Kuka sanoo et niitä jouluja vielä tulis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.

No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap

Jos haluaa elää sinkkuelämää eikä halua puolisoa tai lapsia ja perhettä riesakseen, niin siihen täydellisen itselliseen elämään kuuluu myös yksinäiset hetket.

Voi toivoa parasta ja haaveilla että aina on ystäviä ja läheisiä ympärillä. Totuus nyt vain on niin, että ei KUKAAN muu meistä todella välitä ja rakasta kuin omat vanhemmat ja oma puoliso ja lapset, se oikea perhe jonka eteen nähdään vaivaa ja tehdään uhrauksia myös.

Moni kuvittelee nykyisin, että voi elää ikuista nuoruutta ja napsia rusinat pullasta, mutta valitettavasti totuus iskee jossain vaiheessa kasvoille.

Mites jos on tilanne että ei kykene saamaan lapsia eikä vaan ole löytynyt sitä rakasta puolisoa rinnalle? Se on kuule helppo huudella sieltä ruudun takaa kun sulle ne rusinapullat on tullut elämään mutta ei se kaikille niin käy vaikka kaikkensa olisi tehnyt.

Yksinäisyyttä ei voi sellainen ihminen täysin ymmärätä joka ei sitä koskaan ole kokenut.

Kaikki sympatia aidosti yksinäisille ihmisille, mutta lähipiirissäni on enemmän näitä vela-tyyppejä, jotka koko elämänsä ovat juhlineet itsenäisyyttään ja yökötelleet perhe-elämälle ja lapsille. He ovat valinneet kohtalonsa itse.

No jos se sinua ahdistaa, niin mene sitten ystävällisesti kertomaan heille, kuinka paskoja ihmisiä ovat.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että sun lähipiiri ei ole edustava otos maailmasta. Suurin osa lapsettomista on tahattomasti lapsettomia, lapsettomuus kohtaa Suomessa joka viidettä ihmistä, kenen tahansa parisuhde saattaa päättyä ja kuka tahansa meistä saattaa löytää itsensä yksin.

Ja kun tässä nyt taas kävi näin, että tästäkin keskustelusta tuli sinkkujen ja lapsettomien haukkumisketju, vaikka se ei ollut edes aihe. Onhan se nyt hemmetin paljon mielenkiintoisempaa siirtyä hieman ylätasolle tästä (jos pystyy) ja miettiä, miksi meidän yhteiskunnassa toimitaan niin, että oma lapsuudenperhekin hylkää, jos ei ole saanut omaa perhettä. Että jos se, että joku kertoo olevansa joulun yksin, saa sinutkin aivan raivon partaalla haukkumaan täällä kaikki lapsettomat paskoiksi kertomaan, että he ansaitsevat tulla jätetyiksi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.

No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap

Jos haluaa elää sinkkuelämää eikä halua puolisoa tai lapsia ja perhettä riesakseen, niin siihen täydellisen itselliseen elämään kuuluu myös yksinäiset hetket.

Voi toivoa parasta ja haaveilla että aina on ystäviä ja läheisiä ympärillä. Totuus nyt vain on niin, että ei KUKAAN muu meistä todella välitä ja rakasta kuin omat vanhemmat ja oma puoliso ja lapset, se oikea perhe jonka eteen nähdään vaivaa ja tehdään uhrauksia myös.

Moni kuvittelee nykyisin, että voi elää ikuista nuoruutta ja napsia rusinat pullasta, mutta valitettavasti totuus iskee jossain vaiheessa kasvoille.

Mites jos on tilanne että ei kykene saamaan lapsia eikä vaan ole löytynyt sitä rakasta puolisoa rinnalle? Se on kuule helppo huudella sieltä ruudun takaa kun sulle ne rusinapullat on tullut elämään mutta ei se kaikille niin käy vaikka kaikkensa olisi tehnyt.

Yksinäisyyttä ei voi sellainen ihminen täysin ymmärätä joka ei sitä koskaan ole kokenut.

Kaikki sympatia aidosti yksinäisille ihmisille, mutta lähipiirissäni on enemmän näitä vela-tyyppejä, jotka koko elämänsä ovat juhlineet itsenäisyyttään ja yökötelleet perhe-elämälle ja lapsille. He ovat valinneet kohtalonsa itse.

Ja tämä liittyi APn aloitukseen miten? Ei täällä puhuta nyt sinun lähipiiristäsi.

Sanot siskollesi ettet haluaisi viettää Joulua yksin ja kerrot tuovasi mukanasi jouluherkkuja jos vaan pääset yhteiseen joulun viettoon. Voisithan mennä vaikka vaan aamupäivällä käymään ja viet mennessäsi siskolle itserakentamasi herkkukorin. Juot siinä kahvit ja poistut sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kun mulla oli vastaava tilanne ja oivalsin että olen yksin, tajusin alkaa etsimään kunnolla suhdetta. Silloin vasta rakastui. Muutoksen aika sulla. Olihan se karu hetki kun tajusi mutta sille pitää tehdä jotain.

Mene itseesi. Miten edes kehtaat kirjottaa tollasta? Lue ketju ennen kuin kommentoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kutsu sisaruksille vielä ehdi tulla.

No kun itse asiassa just viimeinenkin heistä ilmaisi mulle puhelimessa äsken kautta rantain, kuinka ihanaa on nyt olla ihan vaan oman perheen kesken ilman yhtäkään vierasta. Oon jotenkin järkyttynyt, että eikö ketään nappaa, että oon yksin. Toisaalta en säälistäkään tietenkään kutsua haluaisi, mutta tuntuu kyllä tosi pahalta, etteikö kukaan nyt koe mua sitten enää osaksi jouluaan, kun on itsellä se oma ydinperhe. Ap

Jos haluaa elää sinkkuelämää eikä halua puolisoa tai lapsia ja perhettä riesakseen, niin siihen täydellisen itselliseen elämään kuuluu myös yksinäiset hetket.

Voi toivoa parasta ja haaveilla että aina on ystäviä ja läheisiä ympärillä. Totuus nyt vain on niin, että ei KUKAAN muu meistä todella välitä ja rakasta kuin omat vanhemmat ja oma puoliso ja lapset, se oikea perhe jonka eteen nähdään vaivaa ja tehdään uhrauksia myös.

Moni kuvittelee nykyisin, että voi elää ikuista nuoruutta ja napsia rusinat pullasta, mutta valitettavasti totuus iskee jossain vaiheessa kasvoille.

Mä korjaan sen verran, että voi olla että KUKAAN muu ei ehkä SUSTA välitä, mutta onneksi meillä kaikilla ei ole noin kurja tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ymmärrän myös perheellisiä jotka haluaa olla oman perheen kanssa. Helppohan se on yksineläjien syyllistää muttei nähdä koskaan sitä toista puolta: työssäkäynnin ja perheen pyörittämisen ohella siivoamista, lahjoja, leipomista, ruuanlaittoa jne. Hyvä että jaksaa ne tehdä ja sitten pitäisi vielä huolehtia siitä että kaikilla MUILLA on kivaa ja mukavaa! Just joo. Tänä vuonna on minun vuoroni rentoutua: mies lahjaostoksille, lapset siivoaa, ruoka ostettuna ja itse lepään. En kestitse sukulaisia. Terveisin jouluorjuudesta irtisanoutunut perheenäiti

Muistuikin mieleen miten miehen kanssa pakattiin joululahjoja silmät ristissä myöhään illalla, lapsen ollessa nukkumassa. Ensin oltiin töissä koko joulun alusaika ja sitten 3 päivää vapaata ja taas töihin. Ei siinä houkutellut olla suvun ehtoisa emäntä/isäntä, joka järjestää The Joulun suvulle.

Sinkku on kodin ainoa siivooja ja kokki ja hankkii lahjat kummilapsille ja ystäville ja samalla laittaa itselleen yksinäistä joulua eikä pääse edes availemaan niitä lahjoja yhdessä muiden kanssa.

Sinkku voi itse päättää minkä verran jouluun panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Sanot siskollesi ettet haluaisi viettää Joulua yksin ja kerrot tuovasi mukanasi jouluherkkuja jos vaan pääset yhteiseen joulun viettoon. Voisithan mennä vaikka vaan aamupäivällä käymään ja viet mennessäsi siskolle itserakentamasi herkkukorin. Juot siinä kahvit ja poistut sitten.

Mutta älä sitten vaan toista kuppia juo, ettet ole liikaa vaivaksi!

Ymmärrätkö, ettei tuossa ehkä ole ihmisellä kovin tervetullut ja toivottu olo?

Yksin on joulu vietetty jo kymmeniä vuosi joten tervetuloa vain joukkoon. Mitä järkeä yleensä on valmistautua yhteen päivään kuukausi etunenässä ja ostaa sitä ja tätä. Normi päivä meikäläiselle ja ainoastaa vituttaa ne joulun jälkeiset turhat pyhät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni lapsi näkee isovanhempansa tänä jouluna viimeisen kerran.

No just joo, meinaat että se Korona on miljoona kertaa pahempi vanhuksille kuin vaikka influenssa? Influenssaa ei voi muka saada niissä sukujuhlissa?

Meillä lopetettiin sukujouluihin osallistuminen, kun aina joku perhe oli joko toipilaana tai sairastumassa. Sitten sairastettiin meillä

Mä sanoin mun siskolle kerran, että surettaa tosi paljon olla joulu yksin. Hän sanoi siihen "voi että". En sitten saanut enää kysyttyä, että saanko tulla kylään. Yksin olin.