Lue keskustelun säännöt.
Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna
Sisarukset ovat omien perheidensä kanssa kodeissaan. Mulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Kutsu ei ole käynyt mihinkään, enkä osaa itseäni tuputtaa. Ahdistaa. Tätäkö tää nyt tulee olemaan sitten jatkossa, nyt kun nuorinkin sisarukseni sai lapsen hiljattain? Joulut yksin ei oikein houkuttele.
Kommentit (1059)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kamalan surullista katkeroituneen ihmisen tekstiä. Tuon uhrautumisen alkusyy on kyllä joku muu kuin joulu. Sääliksi käy,
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän myös perheellisiä jotka haluaa olla oman perheen kanssa. Helppohan se on yksineläjien syyllistää muttei nähdä koskaan sitä toista puolta: työssäkäynnin ja perheen pyörittämisen ohella siivoamista, lahjoja, leipomista, ruuanlaittoa jne. Hyvä että jaksaa ne tehdä ja sitten pitäisi vielä huolehtia siitä että kaikilla MUILLA on kivaa ja mukavaa! Just joo. Tänä vuonna on minun vuoroni rentoutua: mies lahjaostoksille, lapset siivoaa, ruoka ostettuna ja itse lepään. En kestitse sukulaisia. Terveisin jouluorjuudesta irtisanoutunut perheenäiti
Mä en kans tajua tuota, miten monelle on vaikeaa olla luontevasti toisten kanssa. Naiset varsinkin kokevat, että on heidän tehtävänsä järjestää joku hemmetin show vieraita varten, vaikka olisivat omaa lähisukua. Suomessa ei jotenkin osata olla luontevasti yhdessä. Koetaan, että rakkaiden kanssa oleminen on joku arvosteltava esitys, josta muut sitten tuomitsevat, ja epäonnistuminen on katkera paikka. Ihmeellinen ajattelumalli ja kauhea tekosyy sille, että voi vaikkapa jättää oman sisarensa yksin jouluna.
Miksi ei voi vähän höllätä ja sopia, että tehdään joulu yhdessä niillä voimavaroilla mitä itse kullakin on. Ja se riittää. Ihan sama, vaikka ostetaan tortut vaan kaupasta ja pistetään kynttilä pöydälle, kunhan ollaan yhdessä.
Nää on niitä ihmisyyden perusjuttuja. Kuolinvuoteella ei kukaan mieti, että saakeli kun meni kuivaksi se perunalaatikko silloin yhtenä vuonna, me muistetaan läheisten kanssa vietetty aika.
Mutta kuinka pettyneitä nämä yksineläjät olisi, jos kyläpaikka ei olisikaan heille järjestänyt tunnelmallista, perinteistä joulua.
Kokemusta on yhdestä joulusta, kun nuorin oli 6 kuukauden ikäinen. Päätimme viettää joulun perheen kesken ja karsia pois kaikki krumeluudet. Olin valvonut yöt koliikin takia ja vauva nukkui vieläkin huonosti. Tarkoitus oli, että saan nukkua aattoaamuna, kun mies hoitaa lapset ja laittelee aamupalat. Käymme saunassa päivällä rauhassa ja syömme jouluruoan ajoissa ja pukki on tuonut lahjat kuusen alle jo edellisenä iltana. Lapset saa lahjansa ja sitten vain oleskelemme perheen kesken ja minä ehkä saan taas nukkua päiväunet.
Mutta suunnitelma muuttui, kun meille paukkasikin minun pari sukulaista. Heillä oli selvät sävelet. Aamulla joulupuuro,haudoilla käyminen, joulurauhan julistaminen, ulkoilua, joulusauna illemmalla ja illalla jouluateria pitkän kaavan mukaan ja myöhään lahjojen aukaisu ja sitten konjakin ja seurustelun merkeissä jouluiltaa. Koska näin oli ollut tapana viettää suvussamme joulua.
Olin liian kiltti ja annoin periksi ja siitä tuli kauhein joulu, mitä muistamme. Minä olin ihan poikki ja univelkainen ja vauva itki ja lapset riehuivat väsyneinä ja olimme kaikki stressaantuneita. Toki vieraat hehkutti sitä ihanaa, perinteistä joulutunnelmaa.
Siksi tänä vuonna mökille, kun taas pari sukulaista ilmoitti, että tulevat meille tunnelmoimaan perinteistä joulua. Eivät tule, kun karkaamme mökille karkuun oman perheen voimin.
Joo. Vaihtoehdot eivät kuitenkaan varmaan ole ainoastaan ääripäät, eli kuvaamasi kaltainen kauhutarina tai se, että kukaan ei kutsu yksin jäävää sisartaan koskaan mukaan joulunviettoon. Mikä ihmeen ajatus jengillä on, että kaikki leviää heti käsistä ja laiva uppoaa, jos siellä pöydässä istuu kinkkua nakertamassa joku sellainenkin henkilö, jonka kanssa ei ole naimisissa tai jota ei ole itse siittänyt tai synnyttänyt? On olemassa myös mukavia ja osallistuvia vieraita. Esimerkiksi sinkkutätejä, jotka tuovat ruoat mukanaan ja päästävät talon kaikki aikuiset päikkäreille ja hoitavat lapsia.
Tajuatko yhtään että se homma ei ole vain se joulupöydässä syöminen? Ne sukulaiset tulee usein eri kaupungista, ja niille pitää MONEN PÄIVÄN AJAN laittaa aamupla, lounas, päiväkahvi, päivällinen, iltapala, sijata vuoteet, majoittaa, seurustella ja palvella!???
Kuka ihmeen tossu laittaa ja palvelee?? Eiköhän aikuiset ihmiset osaa ihan itse laittaa ja vastavuoroisesti kattaa.. ihme marttyyri ajatusta täällä..
Kenellä mahtuu jääkaappiin monen päivän sukutarjoilut?
Kuka haluaa sukulaisen pörräävän keittiön kaapeilla ja jääkaapilla. Ainoa paikka missä oman koyini lisäjsi käyn jääkaapilla itse on lapsuuden kotini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, oletko etätöissä tai miten muuten suhtaudut kotonaan? Onko sisarusten perheissä riskiryhmäläisiä? Vai olettaako muut, että se toinen sisarus pyytää sinut luoksensa? Normaalisti empatiakykyinen ihminen kyllä ihan taatusti sisarensa jouluksi pyytää, jos osallistut kokkaamiseen ja muuhun touhuun, ja pakkaat autoon ne periaatteet ja muut. Eiköhän joku vielä ennen joulua muista ja kutsu ja toki voit itsekin pyytää.
Meillä on nää korona-asiat mietitty tosi tarkasti kyllä. Riskejä ei oteta. Olen etätöissä ja käytännössä ollut kuukauden karanteenia muistuttavissa oloissa ja tätä on ihan helppo kyllä jatkaa edelleen. En käy edes kaupassa tällä hetkellä. En myöskään menisi itse kylään, jos olisi riskejä. Tää on ihan tärkeä pointti, koronan kanssa ei pidä hölmöillä.
Pitää vielä jutella sisarusten kanssa tilanteesta. Nyt ainakin tiedän sen verran, että jokainen heistä on tietoinen, että mulle on tulossa yksinäinen joulu. Jokainen heistä myös tietää, että multa ei koronaa saa, joten se ei varmastikaan ole nyt syynä.
Ap
Todella outoja sinkkuja tässä ketjussa, varsinkin tuo yksi mikä sättii perheellisiä joka viestissä. Katkeraa.
Vierailija kirjoitti:
Puolet liitoista päättyy eroon ja viimeistään kuolema katkaisee suhteen. Eiköhän näistäkin perheihmisistä aika moni pääse kokemaan sen tunteen, kun lapset ovatkin isällä ja edessä on yksinäinen joulu, ehkä jo heti ensi jouluna..
Ensimmäisistä avioliitoista 30% päättyy eroon ja nämä eronneet kun menevät toisiin ja kolmansiin avioliittoihinsa vielä eroamaan niin luku puoleen nousee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyökkäileepäs, juuri tuo siteerattu sinkku joka pätee ja lässyttää miten perheelliset saa primitiivipuolustusresaktion. Ihan kuin kaikki perheelliset olisi ihan samanlaisia ja ajattelisi samalla lailla.
Siinä se primitiivireaktio tulikin. Sinulla ei taida olla mitään kykyä säädellä itseäsi tai ymmärtää mikä on sopivaa?
Olet uskomattoman katkera ja sen huomaa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka erilainen tämä ketju olisi ollut, jos kyseessä olisi ollut juuri eronnut, jonka lapset viettävät joulun isällään? Ja muut sisarukset lapsettomia, mutta puolison kanssa joulua viettäviä..
Millä tavoin se olisi ollut erilainen?
Yksin minäkin olen joulun, niin kuin ennenkin. Mitä ihmeellistä siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kamalan surullista katkeroituneen ihmisen tekstiä. Tuon uhrautumisen alkusyy on kyllä joku muu kuin joulu. Sääliksi käy,
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän myös perheellisiä jotka haluaa olla oman perheen kanssa. Helppohan se on yksineläjien syyllistää muttei nähdä koskaan sitä toista puolta: työssäkäynnin ja perheen pyörittämisen ohella siivoamista, lahjoja, leipomista, ruuanlaittoa jne. Hyvä että jaksaa ne tehdä ja sitten pitäisi vielä huolehtia siitä että kaikilla MUILLA on kivaa ja mukavaa! Just joo. Tänä vuonna on minun vuoroni rentoutua: mies lahjaostoksille, lapset siivoaa, ruoka ostettuna ja itse lepään. En kestitse sukulaisia. Terveisin jouluorjuudesta irtisanoutunut perheenäiti
Mä en kans tajua tuota, miten monelle on vaikeaa olla luontevasti toisten kanssa. Naiset varsinkin kokevat, että on heidän tehtävänsä järjestää joku hemmetin show vieraita varten, vaikka olisivat omaa lähisukua. Suomessa ei jotenkin osata olla luontevasti yhdessä. Koetaan, että rakkaiden kanssa oleminen on joku arvosteltava esitys, josta muut sitten tuomitsevat, ja epäonnistuminen on katkera paikka. Ihmeellinen ajattelumalli ja kauhea tekosyy sille, että voi vaikkapa jättää oman sisarensa yksin jouluna.
Miksi ei voi vähän höllätä ja sopia, että tehdään joulu yhdessä niillä voimavaroilla mitä itse kullakin on. Ja se riittää. Ihan sama, vaikka ostetaan tortut vaan kaupasta ja pistetään kynttilä pöydälle, kunhan ollaan yhdessä.
Nää on niitä ihmisyyden perusjuttuja. Kuolinvuoteella ei kukaan mieti, että saakeli kun meni kuivaksi se perunalaatikko silloin yhtenä vuonna, me muistetaan läheisten kanssa vietetty aika.
Mutta kuinka pettyneitä nämä yksineläjät olisi, jos kyläpaikka ei olisikaan heille järjestänyt tunnelmallista, perinteistä joulua.
Kokemusta on yhdestä joulusta, kun nuorin oli 6 kuukauden ikäinen. Päätimme viettää joulun perheen kesken ja karsia pois kaikki krumeluudet. Olin valvonut yöt koliikin takia ja vauva nukkui vieläkin huonosti. Tarkoitus oli, että saan nukkua aattoaamuna, kun mies hoitaa lapset ja laittelee aamupalat. Käymme saunassa päivällä rauhassa ja syömme jouluruoan ajoissa ja pukki on tuonut lahjat kuusen alle jo edellisenä iltana. Lapset saa lahjansa ja sitten vain oleskelemme perheen kesken ja minä ehkä saan taas nukkua päiväunet.
Mutta suunnitelma muuttui, kun meille paukkasikin minun pari sukulaista. Heillä oli selvät sävelet. Aamulla joulupuuro,haudoilla käyminen, joulurauhan julistaminen, ulkoilua, joulusauna illemmalla ja illalla jouluateria pitkän kaavan mukaan ja myöhään lahjojen aukaisu ja sitten konjakin ja seurustelun merkeissä jouluiltaa. Koska näin oli ollut tapana viettää suvussamme joulua.
Olin liian kiltti ja annoin periksi ja siitä tuli kauhein joulu, mitä muistamme. Minä olin ihan poikki ja univelkainen ja vauva itki ja lapset riehuivat väsyneinä ja olimme kaikki stressaantuneita. Toki vieraat hehkutti sitä ihanaa, perinteistä joulutunnelmaa.
Siksi tänä vuonna mökille, kun taas pari sukulaista ilmoitti, että tulevat meille tunnelmoimaan perinteistä joulua. Eivät tule, kun karkaamme mökille karkuun oman perheen voimin.
Joo. Vaihtoehdot eivät kuitenkaan varmaan ole ainoastaan ääripäät, eli kuvaamasi kaltainen kauhutarina tai se, että kukaan ei kutsu yksin jäävää sisartaan koskaan mukaan joulunviettoon. Mikä ihmeen ajatus jengillä on, että kaikki leviää heti käsistä ja laiva uppoaa, jos siellä pöydässä istuu kinkkua nakertamassa joku sellainenkin henkilö, jonka kanssa ei ole naimisissa tai jota ei ole itse siittänyt tai synnyttänyt? On olemassa myös mukavia ja osallistuvia vieraita. Esimerkiksi sinkkutätejä, jotka tuovat ruoat mukanaan ja päästävät talon kaikki aikuiset päikkäreille ja hoitavat lapsia.
Tajuatko yhtään että se homma ei ole vain se joulupöydässä syöminen? Ne sukulaiset tulee usein eri kaupungista, ja niille pitää MONEN PÄIVÄN AJAN laittaa aamupla, lounas, päiväkahvi, päivällinen, iltapala, sijata vuoteet, majoittaa, seurustella ja palvella!???
Kuka ihmeen tossu laittaa ja palvelee?? Eiköhän aikuiset ihmiset osaa ihan itse laittaa ja vastavuoroisesti kattaa.. ihme marttyyri ajatusta täällä..
Kenellä mahtuu jääkaappiin monen päivän sukutarjoilut?
Kuka haluaa sukulaisen pörräävän keittiön kaapeilla ja jääkaapilla. Ainoa paikka missä oman koyini lisäjsi käyn jääkaapilla itse on lapsuuden kotini.
Kaikki te ”tehkää ruuat kimpassa”, ette oikein tajua monien sukujen sovinistista menoa. Kun kutsut veljen, enon, isoisän jouluksi niin kukaan niistä ei pistä kotitöiden eteen tikkua ristiin, kertaakaan koko jouluna, ei edes silloin vaikka emäntä pyytää apua. On hemmetin raskasta palvella viisi kattausta päivässä ja se talonnväki joutuu koko ajan asumaan keittiössä. Edellisen ruokailun jäljet kun saa siivottua alkaa seuraavan aterin valmistelu. Viisi kattausta päivässä, aatosta tapaniin, todellakin tuskanhiki valuu selässä ja rennosta joulusta ei tietoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kamalan surullista katkeroituneen ihmisen tekstiä. Tuon uhrautumisen alkusyy on kyllä joku muu kuin joulu. Sääliksi käy,
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän myös perheellisiä jotka haluaa olla oman perheen kanssa. Helppohan se on yksineläjien syyllistää muttei nähdä koskaan sitä toista puolta: työssäkäynnin ja perheen pyörittämisen ohella siivoamista, lahjoja, leipomista, ruuanlaittoa jne. Hyvä että jaksaa ne tehdä ja sitten pitäisi vielä huolehtia siitä että kaikilla MUILLA on kivaa ja mukavaa! Just joo. Tänä vuonna on minun vuoroni rentoutua: mies lahjaostoksille, lapset siivoaa, ruoka ostettuna ja itse lepään. En kestitse sukulaisia. Terveisin jouluorjuudesta irtisanoutunut perheenäiti
Mä en kans tajua tuota, miten monelle on vaikeaa olla luontevasti toisten kanssa. Naiset varsinkin kokevat, että on heidän tehtävänsä järjestää joku hemmetin show vieraita varten, vaikka olisivat omaa lähisukua. Suomessa ei jotenkin osata olla luontevasti yhdessä. Koetaan, että rakkaiden kanssa oleminen on joku arvosteltava esitys, josta muut sitten tuomitsevat, ja epäonnistuminen on katkera paikka. Ihmeellinen ajattelumalli ja kauhea tekosyy sille, että voi vaikkapa jättää oman sisarensa yksin jouluna.
Miksi ei voi vähän höllätä ja sopia, että tehdään joulu yhdessä niillä voimavaroilla mitä itse kullakin on. Ja se riittää. Ihan sama, vaikka ostetaan tortut vaan kaupasta ja pistetään kynttilä pöydälle, kunhan ollaan yhdessä.
Nää on niitä ihmisyyden perusjuttuja. Kuolinvuoteella ei kukaan mieti, että saakeli kun meni kuivaksi se perunalaatikko silloin yhtenä vuonna, me muistetaan läheisten kanssa vietetty aika.
Mutta kuinka pettyneitä nämä yksineläjät olisi, jos kyläpaikka ei olisikaan heille järjestänyt tunnelmallista, perinteistä joulua.
Kokemusta on yhdestä joulusta, kun nuorin oli 6 kuukauden ikäinen. Päätimme viettää joulun perheen kesken ja karsia pois kaikki krumeluudet. Olin valvonut yöt koliikin takia ja vauva nukkui vieläkin huonosti. Tarkoitus oli, että saan nukkua aattoaamuna, kun mies hoitaa lapset ja laittelee aamupalat. Käymme saunassa päivällä rauhassa ja syömme jouluruoan ajoissa ja pukki on tuonut lahjat kuusen alle jo edellisenä iltana. Lapset saa lahjansa ja sitten vain oleskelemme perheen kesken ja minä ehkä saan taas nukkua päiväunet.
Mutta suunnitelma muuttui, kun meille paukkasikin minun pari sukulaista. Heillä oli selvät sävelet. Aamulla joulupuuro,haudoilla käyminen, joulurauhan julistaminen, ulkoilua, joulusauna illemmalla ja illalla jouluateria pitkän kaavan mukaan ja myöhään lahjojen aukaisu ja sitten konjakin ja seurustelun merkeissä jouluiltaa. Koska näin oli ollut tapana viettää suvussamme joulua.
Olin liian kiltti ja annoin periksi ja siitä tuli kauhein joulu, mitä muistamme. Minä olin ihan poikki ja univelkainen ja vauva itki ja lapset riehuivat väsyneinä ja olimme kaikki stressaantuneita. Toki vieraat hehkutti sitä ihanaa, perinteistä joulutunnelmaa.
Siksi tänä vuonna mökille, kun taas pari sukulaista ilmoitti, että tulevat meille tunnelmoimaan perinteistä joulua. Eivät tule, kun karkaamme mökille karkuun oman perheen voimin.
Joo. Vaihtoehdot eivät kuitenkaan varmaan ole ainoastaan ääripäät, eli kuvaamasi kaltainen kauhutarina tai se, että kukaan ei kutsu yksin jäävää sisartaan koskaan mukaan joulunviettoon. Mikä ihmeen ajatus jengillä on, että kaikki leviää heti käsistä ja laiva uppoaa, jos siellä pöydässä istuu kinkkua nakertamassa joku sellainenkin henkilö, jonka kanssa ei ole naimisissa tai jota ei ole itse siittänyt tai synnyttänyt? On olemassa myös mukavia ja osallistuvia vieraita. Esimerkiksi sinkkutätejä, jotka tuovat ruoat mukanaan ja päästävät talon kaikki aikuiset päikkäreille ja hoitavat lapsia.
Tajuatko yhtään että se homma ei ole vain se joulupöydässä syöminen? Ne sukulaiset tulee usein eri kaupungista, ja niille pitää MONEN PÄIVÄN AJAN laittaa aamupla, lounas, päiväkahvi, päivällinen, iltapala, sijata vuoteet, majoittaa, seurustella ja palvella!???
Kuka ihmeen tossu laittaa ja palvelee?? Eiköhän aikuiset ihmiset osaa ihan itse laittaa ja vastavuoroisesti kattaa.. ihme marttyyri ajatusta täällä..
Kenellä mahtuu jääkaappiin monen päivän sukutarjoilut?
Kuka haluaa sukulaisen pörräävän keittiön kaapeilla ja jääkaapilla. Ainoa paikka missä oman koyini lisäjsi käyn jääkaapilla itse on lapsuuden kotini.Kaikki te ”tehkää ruuat kimpassa”, ette oikein tajua monien sukujen sovinistista menoa. Kun kutsut veljen, enon, isoisän jouluksi niin kukaan niistä ei pistä kotitöiden eteen tikkua ristiin, kertaakaan koko jouluna, ei edes silloin vaikka emäntä pyytää apua. On hemmetin raskasta palvella viisi kattausta päivässä ja se talonnväki joutuu koko ajan asumaan keittiössä. Edellisen ruokailun jäljet kun saa siivottua alkaa seuraavan aterin valmistelu. Viisi kattausta päivässä, aatosta tapaniin, todellakin tuskanhiki valuu selässä ja rennosta joulusta ei tietoakaan.
No hyi, tommoseen ei todellakaan pidäkään suostua. Jos tulisin itse kutsutuksi jonnekin, pitäisin todellakin huolen, että kantaisin korteni kekoon. Meidän suvussa sellainen on tapana, että tehdään yhdessä. Se on puolet siitä hauskuudesta. En edes osaisi pönähtää vaan valmiiseen pöytään, hävettäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avasin tämän ketjun ensimmäistä kertaa, ihmettelin pituutta. Ajattelin, että ehkä täällä on vertaistukea meille yksinäisille, mutta ilmeisesti ei.
Mulla on epämääräinen onoff suhde yhden miehen kanssa. Lapsi menee jouluna isälleen. Joko menen sen miehen luokse tai sitten olen yksin kotona. En ole vielä oikeastaan päättänyt, että ehdotanko sitä. Niin. Joulu yksin on toisaalta ihan ok, tykkään olla yksin ja viihdyn yksin. Täytän jouluna myös neljäkymmentä. En aio enkä halua juhlia, ihan ok olla silloinkin yksin.
Mutta on tietysti taustalla tyytymättömyys elämäntilanteeseen, kaipaan ihmisiä ympärilleni ja etenkin rakastavaa parisuhdetta. Se ei vain kulminoidu jouluun, vaan pikemminkin näihin ihan tavallisiin viikonloppuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mä järjestin joulun isommalle porukalle, homma toimi täysin nyyttäriperiaatteella. Valmistin yhden ruokalajin, muut toivat jotain muuta, ja loput ostettiin yhdessä kaupasta. Sisko ja ystävä tulivat siivousavuksi yhtenä päivänä, siivottiin se mikä jaksettiin ja sitten juotiin viiniglögiä ja hihiteltiin. Koristeltiin kuusi yhdessä. Aattona ihmiset toivat lainaan mulle myös astioita, mm. jälkkärikulhot, joita en itse omista, enkä halua omistaa, kun en yleensä jälkkäreitä syö. Ne jotka halusivat, saivat jäädä mun pieneen kaksioon patjalle yöksi. Vanhemmat olivat kuitenkin halunneet varata hotellin, etteivät olisi vaivaksi. Meillä oli lahjakielto, ajateltiin niin, että jokaisen tuoma ruokalaji oli se yhteinen lahja.
Oli aivan mahtavaa ja stressitöntä. Ei tullut konkurssia eikä burn-outia kenellekään.
On ihan omassa päässä, jos joulun järkkääminen tarkoittaa itselle jotain kauheaa vannekiristääpäätäni-enjaksaenää-työleiriä.
Mikä sopii yhdelle, ei sovi ehkä toiselle.
Minulla ei olisi aikaa ennen joulua siivoilla kotiamme siskojeni kanssa ja hihitellä ja juoda glögiä. Aika tiukka työputki ennen joulua ja monta muutakin asiaa ennen sitä.
Ei myöskään suunnitella tarkkaan, mitä itse kukin tuo yms.
Haluan helpon joulun, missä ei etukäteen siivoilla kotia, eikä tarvitse suunnitella kenenkään astioita, eikä hommata patjoja yms.
Siksi vietämme joulun omalla porukalla. Itse koen, että saisin sen burnoutin siinä vaiheessa, kun pitäisi suunnitella ennen viikkoja jo, milloin on vapaata, että sukulaiset voi tulla hihittelemään ja siivoamaan ja järjestellä, kuka tuo mitäkin ja laskea astioita ja miettiä tilaa, mihin millekkin patja ja onko vuodevaatteita.
Joten antakaamme kaikkien viettää joulunsa, miten haluaa, älkääkä tuppautuko, jos teitä ei haluta.
Joo ei ole varmaan kukaan ollut tuppautumassa. Voihan sitä jättää siivoamattakin, jos ei jaksa, hyvänen aika sentään. Suomalaiset on kyllä kireetä porukkaa. Kivoista perhejuhlista saadaan itkupotkustressiraivot ja kauhee marttyyrimeininki aikaan.
Hyvää joulua vaan teille!
Kiitos. Vietämme hyvän joulun ja 23.12 starttaamme auton ja lähdemme mökille. Emme järjestä vierailla ja sukulaisille joulua. Hyvää joulua sinullekkin ja toivon, että jokainen saa järjestää sellaisen joulun, kun haluaa.
Joku haluaa suuren suvun luokseen ja joku viettää sen oman perheen kesken. Joku haluaa istua aaton autossa, jotta ehtii tavata kaikki vanhemmat ja isovanhemmat. Tärkeintä, että kaikki saa viettää sellaista joulua, kuin haluaa, eikä kukaan syyllistä toisia, kun he eivät toimikkaan, kuten joku muu haluaa.
Jos kukaan ei kuitenkaan halua huomioida vastentahtoisesti yksin joulua viettävää, silloin hän ei vietä sellaista joulua kuin haluaa.
Viettääkö kaikki sellaisen joulun kuin itse jahaluaa?
-pakko lähteä isovanhemmille?
-pakko lähteä anoppilaan?
-pakko istua joulun pyhät autossa kiertäen sukua?
-pakko järjestää sukujoulu?
-pakko leipoa kaikki itse?
-saako jouluna olla yöpaita päällä koko joulun? Vai pitääkö olla ykköset päälle?
-saako olla selvinpäin?
-pitääkö olla kännissä?
Lista jatkuu varmaan loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avasin tämän ketjun ensimmäistä kertaa, ihmettelin pituutta. Ajattelin, että ehkä täällä on vertaistukea meille yksinäisille, mutta ilmeisesti ei.
Mulla on epämääräinen onoff suhde yhden miehen kanssa. Lapsi menee jouluna isälleen. Joko menen sen miehen luokse tai sitten olen yksin kotona. En ole vielä oikeastaan päättänyt, että ehdotanko sitä. Niin. Joulu yksin on toisaalta ihan ok, tykkään olla yksin ja viihdyn yksin. Täytän jouluna myös neljäkymmentä. En aio enkä halua juhlia, ihan ok olla silloinkin yksin.
Mutta on tietysti taustalla tyytymättömyys elämäntilanteeseen, kaipaan ihmisiä ympärilleni ja etenkin rakastavaa parisuhdetta. Se ei vain kulminoidu jouluun, vaan pikemminkin näihin ihan tavallisiin viikonloppuihin.
Hyvä viesti! Koitetaan kääntää tää vertaistueksi! Mä ainakin tajuan ihan täysin mitä sanot.
Voisitko ap kutsua sisarukset vaikka glögille joulua ennen tai tapanina. Saisit siinä joulua🎄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua kyllä glögit tapanina lohduttais, jos olisin aaton yksin. Tai no ehkä vähän, mutta aika vähän. En haluaisi olla se pakollisen joulusukulaisvierailun kohde, vaan ihan orgaanisesti osa yhteistä joulunviettoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kutsu sukulaiset sinun luo glögille ja joulutortuille Joulupäivänä tai Tapanina.
Ne sisarukset ei lähde toiselta puolen suomea ajamaan glögien takia!
Onko nyt niin, että ap pitäisi sitten majoittaa koiransa kanssa jonkun kotiin? Harva haluaa koiraa kylään, harvalla on vierashuonetta kyläilijälle, harva haluaa siskonpetejä olohuoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kutsu sukulaiset sinun luo glögille ja joulutortuille Joulupäivänä tai Tapanina.
Ne sisarukset ei lähde toiselta puolen suomea ajamaan glögien takia!
Onko nyt niin, että ap pitäisi sitten majoittaa koiransa kanssa jonkun kotiin? Harva haluaa koiraa kylään, harvalla on vierashuonetta kyläilijälle, harva haluaa siskonpetejä olohuoneeseen.
Eihän kenenkään pidä tehdä yhtään mitään.
Ap kertoi, että yksi sisaruksista asuu samassa kaupungissa, yksi sellaisen ajomatkan päässä, että yöksi voi tulla kotiin, loput kauempana. Ja ettei koira ole perheessä ongelma.
Olispa av:lla sellainen sivupalkki, johon voisi kiinnittää jo keskustelussa esiin tulleet faktat :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, oletko etätöissä tai miten muuten suhtaudut kotonaan? Onko sisarusten perheissä riskiryhmäläisiä? Vai olettaako muut, että se toinen sisarus pyytää sinut luoksensa? Normaalisti empatiakykyinen ihminen kyllä ihan taatusti sisarensa jouluksi pyytää, jos osallistut kokkaamiseen ja muuhun touhuun, ja pakkaat autoon ne periaatteet ja muut. Eiköhän joku vielä ennen joulua muista ja kutsu ja toki voit itsekin pyytää.
Olen myös tätä mieltä. Sisaruksilla ollut raskaa vuosi ja hirveä homma jouluhärdellin organisoimisessa lapsille. Ovat voineet unohtaa edes ajatella apn tilannetta ja se todennköisesti tulee mieleen vasta ihan joulun lähellä, silloin saattaa asia tulla vasta mieleen.
Apn tulee kuitenkin nyt luopua vastarinnasta ja vanhan kaihoamisesta - ja myös kutsun odottamisesta - ja alkaa miettimään omia jouluperinteitä. Aplla jouluja on edessä kymmenittäin ja se vanha lapsuuden perhejoulu ja tunnelma ei vaan enää samanlaisena ehkä koskaan palaa.
Elämä on luopumista, muuttumista. Vastaan haraamisen sijaan kannatta olla joustava. Ja kyllä, minä olen joutunut myös luopumaan erittäin monesta tärkeästä asiasta.
Tämä on todella tärkeä pointti. Itselläni on monta sisarusta ja joulut on aina olleet yhtä isoa perhejuhlaa. Vuosien aikana kuitenkin, kun osa sisaruksista on saanut lapsia, niin luonnollisesti se joulu on pyöriny näiden pienten lasten ympärillä. Aikuisten keskinäinen tekeminen on vähentynyt. Nyt vielä kun vanhemmat erosivat ja alkavat muutenkin olla vanhoja, niin väistämättä tulevaisuudessa olisin joulut yksin. Näin sinkkuna ja aikuisena en välttämättä edes haluaisi kenenkään sisaruksen luo viettämään joulua, se olisi vaan kiusalllista. Vain ja ainoastaan silloin voisin viettää perhejoulua, kun koko perhe olisi yhdessä paikassa, muuten se olisi vaan kiusallista.
Mutta vaikka tällä hetkellä olenkin sinkku, niin tunnistan sen etten kestäisi olla tulevaisuudessa aina sinkku. Ja itelle riittäisi joulu ihan vaan jonkun toisen tärkeän ihmisen kanssa :) Silloin se olisikin parasta, kun ei ole kiire mihinkään ja voi rentoutua.
Meillä on lähiperheenjoulu, pääsen itse työstä jouluaattona klo 14, kotona klo 15. Mies on pyytänyt aaton vapaaksi, jotta hoitaa lapset, muttä lähtee työhön klo 5.00 seuraavana päivänä.
Kun tulen kotiin vaihan mukavammat vaatteet, kätdään ulkoilemassa ehkä jalkapalloa jos ei sada. Laitetaan pitsat uuniin ja siirretään vaivihkaa lahjat kuusen alle, lahjojen avaamisen jälkeen loikoillaan varmaan perhepedissä ja lapset leikkii uusilla leluillaan. Työvuorot tekevät joulun välillä tällaiseksi. Olen etukäteen yrittänyt varoitella perhettä että tänävuonnamennään näin, sekä koronan, jaksamisen, että töiden takia.
Sukulaiset ovat onneksi ymmärtäneet.
Hyvä ap, joskus ei vain jaksa ja yrittää hoitaa lähinnä lapset, ja luoda heille hyvän joulun. Ehkä ensivuonna erilailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kutsu sukulaiset sinun luo glögille ja joulutortuille Joulupäivänä tai Tapanina.
Ne sisarukset ei lähde toiselta puolen suomea ajamaan glögien takia!
Onko nyt niin, että ap pitäisi sitten majoittaa koiransa kanssa jonkun kotiin? Harva haluaa koiraa kylään, harvalla on vierashuonetta kyläilijälle, harva haluaa siskonpetejä olohuoneeseen.
Eihän kenenkään pidä tehdä yhtään mitään.
Ap kertoi, että yksi sisaruksista asuu samassa kaupungissa, yksi sellaisen ajomatkan päässä, että yöksi voi tulla kotiin, loput kauempana. Ja ettei koira ole perheessä ongelma.
Olispa av:lla sellainen sivupalkki, johon voisi kiinnittää jo keskustelussa esiin tulleet faktat :D
Heistä siis kukaan ei pysty pistäytymään ap:lla pitkästä ajomatkasta johtuen?
Olen myös tätä mieltä. Sisaruksilla ollut raskaa vuosi ja hirveä homma jouluhärdellin organisoimisessa lapsille. Ovat voineet unohtaa edes ajatella apn tilannetta ja se todennköisesti tulee mieleen vasta ihan joulun lähellä, silloin saattaa asia tulla vasta mieleen.
Apn tulee kuitenkin nyt luopua vastarinnasta ja vanhan kaihoamisesta - ja myös kutsun odottamisesta - ja alkaa miettimään omia jouluperinteitä. Aplla jouluja on edessä kymmenittäin ja se vanha lapsuuden perhejoulu ja tunnelma ei vaan enää samanlaisena ehkä koskaan palaa.
Elämä on luopumista, muuttumista. Vastaan haraamisen sijaan kannatta olla joustava. Ja kyllä, minä olen joutunut myös luopumaan erittäin monesta tärkeästä asiasta.