Mitä mieltä olette tästä? Ollaanko me ihan tyhmiä?

Missä vanhempien omat henkilökohtaiset tavarat ovat? Missä säilytetään sellaista tavaraa mitä ei halua että toinen penkoo ja tutkii? Kuinka hoidetaan ostokset, laskut kummassakin kämpässä, kuinka mitataan kulutus ja tasataan kaikki? Entä siivous, onko se sitten rouva joka jynssää molempia kämppiä? Missä pyykit pestään, kuivataan, roikkuuko lakanat sitten narulla toista varten kuivana kun on vaihtopäivä? Miten sovitaan ruuasta, mitä kummassakin asunnossa on oltava, kuka ne ostaa? Miten vahditaan käykö toisella vieraita ja syökö ne ja kuluttaako muuten yhteistä tavaraa? Mitä jos toinen ei noudata sääntöjä, tuleeko rankkaria?

Homma onnistuu max puoli vuotta, sitten hajoaa mahdottomuuteensa. Jos kaikki säännöt toimisivat, mitä syytä yleensä erota?

http://www.vauva.fi/keskustelu/3889401/ketju/erotessa_vanhemmat_vaihtavat_kotia_lapsi_ei_reissaa

Joku tällainen löytyi. En tiedä, onko tämä 2:n mainitsema

Riippuu aika paljon siitä, miksi olette eroamassa ja miksette enää halua asua yhdessä.

Miksi näissä ero ketjuissa aina ollaan HETI muuttamassa uuden kumppanin kanssa yhteen ja lisääntymäänkin? En yhtään ihmettele jos ero-lapset ovat sekaisin kun lennosta vaan "vaihdetaan vanhempaa"! Mihin on unohtunut vuoden parin tutustuminen ennen yhteen muuttoa? Ja lasten kanssa pitäisi odottaa vielä kauemmin!

Ei tule toimimaan.

Miksette hanki molemmille vanhemmille yksiöitä yhteisen kaksion sijaan? Olisi molemmilla sitten omakin paikka, mahdollisuus (oikeasti) omaan elämään ja omiin juttuihin. Vai ettekö kuitenkaan pysty tai halua irtautua?

Kuulostaa rankalta. Itse asiassa luulen, että kodista toiseen hyppiminen on aikuiselle rankempaa kuin lapselle, koska aikuinenhan se on, joka pyörittää kodin arkea ja kannattelee kotia. En myöskään ole niinkään varma, onko tuo lapselle sen erilaisempaa kuin kaksi omaa kotia.

Ap:n kuopus on nyt 10-v ja aikomus säilyttää lasten lapsuudenkoti kunnes hänkin lähtee opiskelemaan. Se tapahtuu suomalaisnuorilla useimmiten aikaisintaan yo-kirjoitusten jälkeen 19-vuotiaana. Aika pitkä aika asua ei yhtä vaan kahta yhteistä asuntoa exän kanssa. Tai vaikka yhteiskaksiosta luovuttaisiin esim. uusien ihmissuhteiden synnyttyä, mitä tuo uusi puoliso tykkäisi siitä, että ap käyttäisi edelleen rahaa myös entiseen taloonsa yhdessä exän kanssa, mikä saattaisi esim. estää yhteisen ison asunnon hankkimisen tms.

Kuulen jo jäkätyksen korvissani: taas täällä on kaapit tyhjinä kun mä tulen tänne. Munko tänne pitää joka kerta käydä kaupassa. Ei ole edes vessapaperia viitsitty hakea. Viimeksikin ostin ja nyt ne on kaikki käytetty. Sulla on varmaan ollut joku hoito täällä kun lakanatkin on viikattu eri tavalla. Ja mä en maksa puolia vesilaskusta, sä lotraat aina puoli tuntia suihkussa kun mä pesen vaan nopeesti. Ja kuka tän sampoonkin on käyttänyt, viikko sit oli yli puolet jäljellä. Jäkjäkjäk. Ei toivoakaan että onnistuisi.

Hyvä Idea

Muuan kaveriperhe toimi noin ja ymmärtääkseni se toimi ihan hyvin. Pariskunnan erotessa lapset olivat jo murrosikäisiä eikä "kotivuosia" ollut enää monta ennen lasten lähtöä opiskelemaan. 

Mari Möröllä taitaa olla romaani, jossa kuvataan tuollaista  tilannetta. En ikävä kyllä muista kirjan nimeä. 

Ennemmin tai myöhemmin vanhemmat löytävät uudet kumppanit ja siitä voi seurata jotain säätöä; esim jos toinen rakastuu uuteen ja toinen vielä kiinni vanhassa niin saako se rakastunut tuoda yhteiseen vanhempien kotiin omilla viikoillaan sen uuden hoidon jne. jne. jne. Mutta tuostakin varmaan aikuiset ihmiset selviää.