Lue keskustelun säännöt.
Työttömät! Miten jaksatte jatkuvat pettymykset työnhaussa? Mistä
04.04.2014 |
taas uutta intoa ja uskoa tulevaisuuteen? Kun lähetätte hakemuksia ja käytte haastatteluissa, mutta aina valitaan joku muu. Mistä saatte energiaa uuteen haastatteluun ja uusien hakemusten lähettämiseen? taas uutta uskoa ja intoa että asiat järjestyy? Miten innostutte taas sadannen kerran uudesta paikasta ja vakuutatte jälleen kerran haastattelijat että Juuri Tämä paikka on se johon aina olen halunnut?
Alkaa tulla luovuttamisen olo itselle kun on kovasti yrittänyt ja silti aina jää rannalle.
Kommentit (69)
Asennoidun työnhakuun nykyään jo luovuttaneena. Lähetän hakemuksia ehkä enemmän kuin koskaan, kaikkien rekrytoijien ym. ohjeiden mukaisesti kuntoon viilailtuna. Silloin kun haen paikkaa, jonka todella haluaisin, itkettää jo hakemusta kirjoittaessa, koska tiedän, etten paikkaa tule saamaan. Silloin, kun haen paikkaa, joka ei kiinnosta, on helpompi kirjoittaa hakemus, koska harmitus ei ole niin iso kun paikkaa ei tule. Jotenkin tarkkailen itseäni ulkoapäin, listaan osaamistani ja kokemustani paperille. Vähän päivästä riippuen on epätoivoinen olo siitä, etten osaa mitään, tai jopa naurattaa se, että oikeasti osaan kyllä paljonkin, mutta en vain millään kelpaa.
Minulla olisi paljon harrastuksia, eikä työ määrittelisi elämääni mitenkään, jos nyt voittaisin lotossa. Mutta koska tarvitsen rahaa hengissä pysymiseen, ja koko elämäni ajan ainoa toiveeni olisi ollut nousta pois köyhyydestä, edes alempaan keskiluokkaan, niin työttömyys määrittää elämää enemmän kuin mikään. Harrastaminenkin maksaa, ja toisaalta on ihan turhaa, jos tulevaisuudella ei ole mitään annettavaa.
Uskon, että kaikki tuet tullaan vähitellen lakkauttamaan tai pienentämään niin pieneen määrään, että asumiskuluja ei enää voi maksaa, opintolainasta puhumattakaan. Vaihtoehtoina tulee olemaan hoitoala tai asunnottomuus, ehkä itsemurha. Enkä edes tiedä, mikä noista olisi henkilökohtaisesti minulle pahin, ja johtaisiko ensimmäinen jonkin ajan kuluttua automaattisesti viimeiseen.
Ja yksi asia, joka harmittaa, on se, että opiskelijana pystyi menemään sellaiseen kaupungin ylläpitämään tietokantaan, jonne koottiin sijaisuuksia tekeviä opiskelijoita ja tarjottiin heille sitten lyhyellä varoitusajalla työtä. Kyllä sinne työttömätkin kelpaavat, mutta sen yhden keikan, jonka tuota kautta tein, takia menetin työttömyyskorvaukseni 2 kuukaudeksi, koska asiat piti käsitellä perinpohjin uudestaan. Silloin oli vielä säästöjä, nyt en asuntoa menettämättä tuohonkaan pystyisi. Mutta te, joilla on mies tai muu laskujen maksaja, jos ette vielä ole ottanut tuosta selvää, niin ottakaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bump. Taas olen parilla kymmenellä pettymyksellä rikkaampi. T. KTM.
MITEN TÄTÄ PITÄISI JAKSAA?
Kun ei hae ikinä töitä, ei voi myöskään pettynyt.
t. viisi työhakemusta viidessä vuodessa
On cv:t ja hakemukset räätälöity vimpan päälle jokaista haettua paikkaa kohti. Ei silti kuulu kutsua haastatteluihin, ei edes kohteliasta "valitettavasti valintamme ei kohdistunut tällä kertaa sinuun" viestiä.
En enää edes muista mihin kaikkialle on tullut hakemuksia lähetettyä eikä tämä tarkoita sitä etten olisi nähnyt vaivaa ja käyttänyt aikaa hakemuksen kirjoittamiseen. Vielä muutama vuosi sitten töitä löysi kun nakkasi maailmalle noin viisi hakemusta, mutta nyt näyttää siltä että niitä pitäisi lähettää yli 50 että edes joku reagoisi.
Vierailija kirjoitti:
On cv:t ja hakemukset räätälöity vimpan päälle jokaista haettua paikkaa kohti. Ei silti kuulu kutsua haastatteluihin, ei edes kohteliasta "valitettavasti valintamme ei kohdistunut tällä kertaa sinuun" viestiä.
En enää edes muista mihin kaikkialle on tullut hakemuksia lähetettyä eikä tämä tarkoita sitä etten olisi nähnyt vaivaa ja käyttänyt aikaa hakemuksen kirjoittamiseen. Vielä muutama vuosi sitten töitä löysi kun nakkasi maailmalle noin viisi hakemusta, mutta nyt näyttää siltä että niitä pitäisi lähettää yli 50 että edes joku reagoisi.
Sama juttu, kaikkialla toitotettua "räätälöi hakemus ja cv" on noudatettu, mutta en pääse edes haastatteluun.
Ja niinpä, muutamassa vuodessa on homma muuttunut vaikeammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettymys se on aina kun ei tule valituksi. Monesti jään miettimään mikä minussa on oikein vikana. Kiva olisi edes joskus tietää onko valittu ollut esimerkiksi firmassa aiemmin töissä, oliko valitulla enemmän työkokemusta vai oliko valittu vaan haastattelijan arpoma hakija. Vaikea se on petrata seuraavaa työpaikkaa varten jos ei tiedä missä kohtaa tulee mokattua vaikka itse pidän itseäni ihan kelvollisena ihmisenä joka on tunnollisesti opiskellut ja töitä tehnyt.
Eniten harmittaa jos työpaikasta ei tosiaan kuulu yhtään mitään. Silloin alkaa epäillä jo omaa ihmisarvoaan kun ei vaivauduta edes kiittämään hakemuksesta tai kertomaan jos työhön on valittu toinen. Eipä hirveästi kiinnosta näiden yritysten asiakkaaksikaan enää ruveta jos harrastetaan noin piittaamatonta touhua. Moni kun ihan oikeasti olisi kiinnostunut työpaikasta jota hakee, käyttää rutosti aikaa hakemuksensa kanssa ja jännittää jopa hakemuksen lähettämistä.
Ei sitä ole enää ajatellut. Ennen ajatteli että itseppähän häviävät, nykyään haen ihan piruuttani työtä vaikka en sitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin ettei ilmoiteta mitään on käynyt ihan arkipäiväiseksi.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 01:15"]
Ihmettelen kyllä että miten te jaksatte takoa päätänne seinään, kun se on noin toivotonta. Itse olen ollut työttömänä jo yli 2 vuotta putkeen ja olen luovuttanut työnhaun kokonaan jo aikoja sitten. Elelen sossutuilla ja olen tyytyväinen siihen. Aluksi kohtaloni tuntui hirveältä, mutta nyt olen jo tottunut vähäosaisuuteen.
[/quote]
Olen opiskellut monta vuotta ja työkokemustakin on jo useampi vuosi, joten en usko tilanteeni olevan aivan toivoton. Enkä halua vasta vähän päälle kolmekymppisenä alkaa vain levätä laakereillani. En haluaisi myöskään joutua taloudelliseen tilanteeseen, jossa joutuu elämään kituuttaen.