Lue keskustelun säännöt.
Työttömät! Miten jaksatte jatkuvat pettymykset työnhaussa? Mistä
04.04.2014 |
taas uutta intoa ja uskoa tulevaisuuteen? Kun lähetätte hakemuksia ja käytte haastatteluissa, mutta aina valitaan joku muu. Mistä saatte energiaa uuteen haastatteluun ja uusien hakemusten lähettämiseen? taas uutta uskoa ja intoa että asiat järjestyy? Miten innostutte taas sadannen kerran uudesta paikasta ja vakuutatte jälleen kerran haastattelijat että Juuri Tämä paikka on se johon aina olen halunnut?
Alkaa tulla luovuttamisen olo itselle kun on kovasti yrittänyt ja silti aina jää rannalle.
Kommentit (69)
Ja toisaalta pitää näyttää motivaationsa juuri kyseiseen tehtävään. Jos on valmiiks jo luovuttanut niin ei ainakaan saa sitä työtä. Ja sitten kun on valmiiksi innostunut niin saa taas nuolla haavojaan.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:19"]
En innostu paikasta ennenkuin saan sen. Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:23"]
Ja toisaalta pitää näyttää motivaationsa juuri kyseiseen tehtävään. Jos on valmiiks jo luovuttanut niin ei ainakaan saa sitä työtä. Ja sitten kun on valmiiksi innostunut niin saa taas nuolla haavojaan.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:19"]
En innostu paikasta ennenkuin saan sen. Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa.
[/quote]
[/quote]
Mun alalla sellanen innostunut hihkuilu "oi miten kiva työpaikka teillä" ei tuo sitä paikkaa. Haastattelua varten otan toki selvää firmasta jne., mutta asialinjalla pysytään.
Toiset onnelliset saavat työttömyyskorvausta, mutta minä en saa yhtikäs mitään. Miehen tulot katsotaan esteeksi työmarkkinatuelle. Arvatkaa, onko kiva elellä miehen ja vanhempiensa siivellä? Velkani miehelleni on aika huikea, kun vihdoin töihin pääsen.
Ärsyttää myös, että Suomi panostaa kaikkien korkeakoulutukseen - koulutus on jo kärsinyt inflaation. Hakijoita riittää paikkoihin, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto, mutta toisaalta minua ei huolita esim. myyjäksi, sillä "sinähän lähtisit näistä töistä varmaankin heti, jos oman alasi töitä saat".
Stressiä?
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:27"]Toiset onnelliset saavat työttömyyskorvausta, mutta minä en saa yhtikäs mitään. Miehen tulot katsotaan esteeksi työmarkkinatuelle. Arvatkaa, onko kiva elellä miehen ja vanhempiensa siivellä? Velkani miehelleni on aika huikea, kun vihdoin töihin pääsen.
Ärsyttää myös, että Suomi panostaa kaikkien korkeakoulutukseen - koulutus on jo kärsinyt inflaation. Hakijoita riittää paikkoihin, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto, mutta toisaalta minua ei huolita esim. myyjäksi, sillä "sinähän lähtisit näistä töistä varmaankin heti, jos oman alasi töitä saat".
Stressiä?
[/quote]
Puolison tulot ei vaikuta työttömyyskorvaukseen
http://www.kela.fi/ajankohtaista-tyottomat/-/asset_publisher/I7X3vuEkReGH/content/id/625899
Miehesi on elatusvelvollinen, joten et ole hänelle velkaa yhtään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole työtön vaan työssä josta haluaisin kiihkeästi pois koska se on ahdistavaa, turhauttavaa ja paikoitellen nöyryyttävää.
Olen viimeiset neljä vuotta lähetellyt hakemuksia ja ravannut haastatteluissa, usein päässyt ihan loppusuoralle eli käynyt läpi useita kierroksia haastatteluja ja ennakkotehtäviä ja jopa koko päivän kestäviä soveltuvuustestejä, moneen kertaan suosittelijakierroksiakin (mikä tarkoittaa sitä että pitää itsekin taas soittaa koko kööri läpi että tietävät mitä odottaa), ja tähän kaikkeen on mennyt valtavasti aikaa ja vaivaa. Tämä ei varmaan työttömiä lohduta, mutta kun kuitenkin on se kokopäivätyö myös hoidettavana niin välillä tämä ylimääräinen työnhakutyön määrä on tuntunut jopa aika musertavalta.
Ainoa tapa jolla mä jaksan tätä jatkuvaa viime metreillä häviämistä on se että pistän koko homman taakseni heti kun kuulen sen "ei":n. En jää miettimään olenko huono ja ikuisesti tässä kamalassa ei-minnekään johtavassa työssäni, ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin jotta ehkä sittenkin kuitenkin olisin ollut se ihan kaikkein paras vaikka olin kaikkeni yrittänyt. Totean itselleni että tein parhaani ja aktiivisesti lopetan asian ajattelun. Hiljennän itseni jos yritän alkaa vatvoa, ja aktivoidun mahdollisimman puhtaalta pöydältä sitten kun seuraava tilaisuus tulee.
Vuoktatyöpaikoilla on aika huono maine. Vetävät välistä ja maksavat surkeaa palkkaa työntekijälle. Vaikka osoittautuisitkin hyväksi työntekijäksi, et saisi mennä työpaikkaan omillasi ennen kuin tietty aika vuokratyösuhteen lopettamisesta on kulunut.
Ja jos työpaikan sijainti vaihtuu fyysisesti usein, on sekin raskasta. Menisitkö itse ilman autoa ympäri Uuttamaata viiteen eri toimipisteeseen 3-4 tunnin ajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:27"]
Toiset onnelliset saavat työttömyyskorvausta, mutta minä en saa yhtikäs mitään. Miehen tulot katsotaan esteeksi työmarkkinatuelle. Arvatkaa, onko kiva elellä miehen ja vanhempiensa siivellä? Velkani miehelleni on aika huikea, kun vihdoin töihin pääsen.
Ärsyttää myös, että Suomi panostaa kaikkien korkeakoulutukseen - koulutus on jo kärsinyt inflaation. Hakijoita riittää paikkoihin, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto, mutta toisaalta minua ei huolita esim. myyjäksi, sillä "sinähän lähtisit näistä töistä varmaankin heti, jos oman alasi töitä saat".
Stressiä?
[/quote]
Laki uudistui vuosi sitten! Saat työttömyysetuutta katsomatta miehesi tuloja!
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:27"]Toiset onnelliset saavat työttömyyskorvausta, mutta minä en saa yhtikäs mitään. Miehen tulot katsotaan esteeksi työmarkkinatuelle. Arvatkaa, onko kiva elellä miehen ja vanhempiensa siivellä? Velkani miehelleni on aika huikea, kun vihdoin töihin pääsen.
Ärsyttää myös, että Suomi panostaa kaikkien korkeakoulutukseen - koulutus on jo kärsinyt inflaation. Hakijoita riittää paikkoihin, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto, mutta toisaalta minua ei huolita esim. myyjäksi, sillä "sinähän lähtisit näistä töistä varmaankin heti, jos oman alasi töitä saat".
Stressiä?
[/quote]
Puolison tulot ei vaikuta työttömyyskorvaukseen
http://www.kela.fi/ajankohtaista-tyottomat/-/asset_publisher/I7X3vuEkReGH/content/id/625899
[/quote]
Minä hain tuolloin Kelalta uusiksi työmarkkinatukea, kun tämä uusi asetus astui voimaan, mutta kieltävä päätös tuli. En tiedä, vaikuttaako tässä sitten puolison pääomatulot vai mitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:36"][quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:27"]Toiset onnelliset saavat työttömyyskorvausta, mutta minä en saa yhtikäs mitään. Miehen tulot katsotaan esteeksi työmarkkinatuelle. Arvatkaa, onko kiva elellä miehen ja vanhempiensa siivellä? Velkani miehelleni on aika huikea, kun vihdoin töihin pääsen.
Ärsyttää myös, että Suomi panostaa kaikkien korkeakoulutukseen - koulutus on jo kärsinyt inflaation. Hakijoita riittää paikkoihin, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto, mutta toisaalta minua ei huolita esim. myyjäksi, sillä "sinähän lähtisit näistä töistä varmaankin heti, jos oman alasi töitä saat".
Stressiä?
[/quote]
Puolison tulot ei vaikuta työttömyyskorvaukseen
http://www.kela.fi/ajankohtaista-tyottomat/-/asset_publisher/I7X3vuEkReGH/content/id/625899
[/quote]
Minä hain tuolloin Kelalta uusiksi työmarkkinatukea, kun tämä uusi asetus astui voimaan, mutta kieltävä päätös tuli. En tiedä, vaikuttaako tässä sitten puolison pääomatulot vai mitkä.
[/quote]
Ei vaikuta usko jo tai sit porvoon kelassa on eri säännöt
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:36"][quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:27"]Toiset onnelliset saavat työttömyyskorvausta, mutta minä en saa yhtikäs mitään. Miehen tulot katsotaan esteeksi työmarkkinatuelle. Arvatkaa, onko kiva elellä miehen ja vanhempiensa siivellä? Velkani miehelleni on aika huikea, kun vihdoin töihin pääsen.
Ärsyttää myös, että Suomi panostaa kaikkien korkeakoulutukseen - koulutus on jo kärsinyt inflaation. Hakijoita riittää paikkoihin, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto, mutta toisaalta minua ei huolita esim. myyjäksi, sillä "sinähän lähtisit näistä töistä varmaankin heti, jos oman alasi töitä saat".
Stressiä?
[/quote]
Puolison tulot ei vaikuta työttömyyskorvaukseen
http://www.kela.fi/ajankohtaista-tyottomat/-/asset_publisher/I7X3vuEkReGH/content/id/625899
[/quote]
Minä hain tuolloin Kelalta uusiksi työmarkkinatukea, kun tämä uusi asetus astui voimaan, mutta kieltävä päätös tuli. En tiedä, vaikuttaako tässä sitten puolison pääomatulot vai mitkä.
[/quote]
Ei vaikuta usko jo tai sit porvoon kelassa on eri säännöt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:18"]
Viimeisimmän haastatteluhylsyn jälkeen tuli vaan semmoinen tunne, että se oli viimeinen niitti. En vain jaksa enää. Vuodatat oman itsesi ensin hakemukseen, jonka jälkeen saat kutsun haastatteluun joka onkin jo pieni voitto sinällään. Sitten haastattelussa tuot pöytään itsesi, osaamisesi ja tiedät tarjoavasi heille juuri sitä mitä he tarvitsevat. Viikko tämän jälkeen saat yhden rivin sähköpostin "Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun...". Miten tuosta jatkat? Kuinka voit kehittyä työnhakijana jos et koskaan saa vastausta, että miksi ei? Syitä saa kuulla hylsyille harvemmin, mutta olen kuullut "Meillä ei juuri nyt ole resursseja", "Toisella oli osuvampi työkokemus", "Sinulla on niin korkea koulutus, että tulisit vain tylsistymään täällä" yms.
Kaiken tämän lisäksi saat kuulla tutuilta tai pahimmassa tapauksessa puolisolta jatkuvaa vihjailua kuinka olisi kiva jos menisit töihin kun olet niin kauan jo ollut työttömänä.
[/quote]
Jos lohduttaa, niin niitä haasteltavia on usein ainakin kymmenkunta asiantuntijatyössä. Eli ei se tarkoita että olit huono.
Olen itse työssä, mutta kyllä tajuan tuon epätoivon mikä voi nousta. Lisäksi kun se voi tovin jälkeen olla pysyvää..
KTM
Jotenkin siihen vaan turtuu. Itse olen lähettänyt n. 40 hakemusta ja käynyt 14 haastattelussa, joten aika monta hylsyä on jo tullut. Nykyään ei tunnu oikeastaan enää kauhean paljon missään, kun ei kiitos -viesti tulee. Jaksan kyllä edelleen panostaa innokkaasti hakemuksiin, mutta olen vähän huolestunut siitä että haastattelut alkavat mennä jo rutiinilla. Jokaiseen pitäisi edelleen suhtautua ainutlaatuisena tilaisuutena, mutta tuntuu hankalalta. Toki se tuo tilanteeseen tiettyä rentouttakin ettei jännitä lopputulosta, mutta pelkään että alan suhtautua koko asiaan liian välinpitämättömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:27"]
Toiset onnelliset saavat työttömyyskorvausta, mutta minä en saa yhtikäs mitään. Miehen tulot katsotaan esteeksi työmarkkinatuelle. Arvatkaa, onko kiva elellä miehen ja vanhempiensa siivellä? Velkani miehelleni on aika huikea, kun vihdoin töihin pääsen.
[/quote]
Ensinnäkin sekä eettisesti että moraalisesti (ja ainakin vanhan avioliittolain mukaan) puolisot osallistuvat perheensä elatukseen "kykyjensä mukaan", eli kotona ilman rahaa oleva tekee muuta. Juuri tähän pykälään perustui se, että puolison tulot estivät työttömyyskorvauksen saannin.
Laki on nyt muuttunut ja todella vaikea uskoa, että puolison tulojen vuoksi sinä et saisi mitään. Oletko nyt varmasti ymmärtänyt oikein, ettei kyse ole siitä, että työkkäri olettaa sinun työllistyvän perheenjäsenen yrityksessä? Jos näin on, niin sitä suuremmalla syyllä miehesi pitäisi osallistua sinun elatukseen vielä enemmän kuin normaalin perheen elättäjänä.
Onneksi mulla on mies, joka on vilpittömästi iloinen siitä, että kotona on joku valmistanut lämmintä ruokaa ja lämmittänyt taloakin sillä aikaa kun hän on ollut töissä.
Aika huonosti kestän. Olen nyt taas opiskelemassa -loppusuoralla- ja olen lykännyt tuon rumban ajattelemista nyt hetkellisesti. Tai ainakin yrittänyt. Kai se on uskottava, että uskoa löytyy sitten kun sen tarve taas on.
Rekrytointikanavat ovat niin tukossa monella alalla tällä hetkellä, olleet jo pitkään että ihmettelen miten rauhallista täällä on. Työttömyys ja koulutusta ja osaamista vastaamattoman työn tekeminen aiheuttaa monelle suunnatonta turhautumista, masennusta, mielenterveyshäiriöitä, aggressiivisuutta, katkeruutta, kateutta, päihteiden käytön lisääntymistä, avioeroja, perheiden hajoamisia, lasten ja nuorten oireilua siten, että masennus kyllä tarttuu koko perheeseen.
Vastaus on, hinta tulee olemaan aika kova kun toivonsa menettäneet ihmiset oireilevat. Itsemurhakin on mielessä silloin tällöin, mutta lasteni takia en sitä tee.
Sitä on tullut aiempaa valikoivammaksi. Ennen lähettelin hakemuksia kaikkiin suinkin soveltuviin paikkoihin. Nykyään enää niihin, joita OIKEASTI kuvittelisin haluavani tehdä. Tällä valikoivuudella ei ole ollut merkitystä haastatteluihin pääsyn kanssa, samaa tahtia (yhtä vähän) kutsuja haastatteluihin tulee kuin ennenkin.
Minulla kanssa metodi, kuin tuolla ylempänä jollain. Haku, haastattelu ja unohtaminen (irti päästäminen). En ajattele asiaa enempää. Kun ei-kiitos-viesti on tullut, olen jo suunnannut energiani muualle, joten se siitä.
Nyt seuraava haastattelu maanantaina. Tämä tehtävä on minulle :o)
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:33"]
Vuoktatyöpaikoilla on aika huono maine. Vetävät välistä ja maksavat surkeaa palkkaa työntekijälle. Vaikka osoittautuisitkin hyväksi työntekijäksi, et saisi mennä työpaikkaan omillasi ennen kuin tietty aika vuokratyösuhteen lopettamisesta on kulunut.
Ja jos työpaikan sijainti vaihtuu fyysisesti usein, on sekin raskasta. Menisitkö itse ilman autoa ympäri Uuttamaata viiteen eri toimipisteeseen 3-4 tunnin ajaksi?
[/quote]
No eivät todellakaan "vedä välistä" vaan työnantaja on se, joka niille maksaa enemmän kuin työntekijän palkkakustannukset tekisivät. Työnantaja maksaa siksi, että sille rekrytointi on turvallista vuokrafirman kautta.
Oma aikuinen lapseni on tehnyt koko tähän astisen työuransa vuokrafirman kautta ja molemmat työsuhteet ovat olleet pitkiä määräaikaisuuksia samassa toimipaikassa. Ja kun on oman alan vuokrafirmassa hankkinut itselleen hyvän työntekijän maineen niin sieltä oli helppo saada uusia töitä entisen määräaikaisuuden päätyttyä. Palkka on sama mikä kyseistä työtä tekevillä työntekijöillä muutenkin on.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 12:13"]
En jaksakaan, en edes yritä enää.
Työllistymisestä ja työpaikasta on tullut minulle saavuttamaton asia, sellainen mitä muut tekevät ja saavat, mutta minä en.
[/quote]
Aivan samat tuntemukset minulla!
Naulan kantaan. Aina pistät parastasi, palautetta ei tule (tai korkeintaan että olit tosi hyvä hakija mutta painotimme nyt vähän erilaista osaamisprofiilia). Itsellä tosin puoliso tukee mutta omat vanhemmat, suurten ikäluokkien edustajat, ihmettelevät miksen vaan mene töihin. Epäilevät että olen liian valikoiva. Just joo. Ottaisin tällä hetkellä melkein mitä vaan.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:18"]
Viimeisimmän haastatteluhylsyn jälkeen tuli vaan semmoinen tunne, että se oli viimeinen niitti. En vain jaksa enää. Vuodatat oman itsesi ensin hakemukseen, jonka jälkeen saat kutsun haastatteluun joka onkin jo pieni voitto sinällään. Sitten haastattelussa tuot pöytään itsesi, osaamisesi ja tiedät tarjoavasi heille juuri sitä mitä he tarvitsevat. Viikko tämän jälkeen saat yhden rivin sähköpostin "Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun...". Miten tuosta jatkat? Kuinka voit kehittyä työnhakijana jos et koskaan saa vastausta, että miksi ei? Syitä saa kuulla hylsyille harvemmin, mutta olen kuullut "Meillä ei juuri nyt ole resursseja", "Toisella oli osuvampi työkokemus", "Sinulla on niin korkea koulutus, että tulisit vain tylsistymään täällä" yms.
Kaiken tämän lisäksi saat kuulla tutuilta tai pahimmassa tapauksessa puolisolta jatkuvaa vihjailua kuinka olisi kiva jos menisit töihin kun olet niin kauan jo ollut työttömänä.
[/quote]