Lue keskustelun säännöt.
Työttömät! Miten jaksatte jatkuvat pettymykset työnhaussa? Mistä
04.04.2014 |
taas uutta intoa ja uskoa tulevaisuuteen? Kun lähetätte hakemuksia ja käytte haastatteluissa, mutta aina valitaan joku muu. Mistä saatte energiaa uuteen haastatteluun ja uusien hakemusten lähettämiseen? taas uutta uskoa ja intoa että asiat järjestyy? Miten innostutte taas sadannen kerran uudesta paikasta ja vakuutatte jälleen kerran haastattelijat että Juuri Tämä paikka on se johon aina olen halunnut?
Alkaa tulla luovuttamisen olo itselle kun on kovasti yrittänyt ja silti aina jää rannalle.
Kommentit (69)
En saanut hiljattain työpaikkaa,johon olin kokenein ja pätevin hakija. Kokematon nuori oli parempi. Ajattelin, että jos oon kaamea persoona, niin hyvä että tuli heti kättelyssä selville. Jos olisi minut valittu ja myöhemmin todettu, etten sovi joukkoon, olisin ollut todella pahoillani.
Minä hankin korkeamman koulutuksen vanhalle työalalleni huomatakseni, ettei minua ylemmille tasoille kaivattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksakaan, en edes yritä enää.
Työllistymisestä ja työpaikasta on tullut minulle saavuttamaton asia, sellainen mitä muut tekevät ja saavat, mutta minä en.
Mä teen lyhyitä sijaisuuksia ja vapaaehtoistyötä. Rahaahan niistä ei juuri saa (kun kompensoituu päivärahassa), mutta jonkinlaisen kokemuksen siitä, että on tarpeellinen ja normaalissa arjessa mukana. Ja sit koitan tehdä päivälle aina jonkin tavoitteen, jonka jälkeen "saa" hyvällä omalla tunnolla viettää vapaa-aikaakin. Kun mun mielestä se raskain puoli on siinä, että kun ei ole ansiotyötä, niin ei tavallaan ole vapaa-aikaakaan ollenkaan. Ihan eri homma olisi, jos olisi vaikka lomalla.
10, samoilla linjoilla. Oikeaa työtä ei meinaa löytyä, siis oman alan työtä. Teen siivouskeikkoja (kokemusta jo lukioiästä) ja kaiken maailman pikkuhommia, esim lyhennän lahkeita kaverille jonka kautta saa ehkä taas uuden kaverin kaverin jonka takin vetoketju pitää vaihtaa. Tekemisen keksiminen on tärkeää, että herää aamulla ja pysyy ihmisten keskellä. Kotiin unhotuminen on mulle ainakin vihoviimeisin painajainen.
Tsemppiä kaikille ja uskoa tulevaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä saat sijaisuuksia? Mikä ala? Voisin tehdä melkein mitä vaan.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 12:14"]
Mä teen lyhyitä sijaisuuksia ja vapaaehtoistyötä. Rahaahan niistä ei juuri saa (kun kompensoituu päivärahassa), mutta jonkinlaisen kokemuksen siitä, että on tarpeellinen ja normaalissa arjessa mukana. Ja sit koitan tehdä päivälle aina jonkin tavoitteen, jonka jälkeen "saa" hyvällä omalla tunnolla viettää vapaa-aikaakin. Kun mun mielestä se raskain puoli on siinä, että kun ei ole ansiotyötä, niin ei tavallaan ole vapaa-aikaakaan ollenkaan. Ihan eri homma olisi, jos olisi vaikka lomalla.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanos muuta. Tänään piti tulla päätös valinnasta, paikkaa haien jo helmikuussa.
Nyt ilmoittivat että päättävät ensi tiistaina.Että löysässä hirressä roikkuminen jatkuu.
" Rentoa viikonloppua". Välitysfirma sanoi, että kolme on enää jatkossa ja minä kärjessä. Mutta pelottaa niin perk*****i , että taas tulee jotain.
Toinen haastaatelu oli pariviikkoa sitten, sanoivat osaamisestani, että vaikuttavaa.Olen tehnyt vastaavaa työtä 10 vuotta. Eilen illalla soittivat sen perinteisen " Valitettavasti valinta ei...." .Ja olit kyllä hyvä ja pidetään tää sun hakemus jos jotain tulee... Ja mitäänhän ei tuu....
HUH HUH elämä on
Harvoin viitsin hakea mitään, varsinkin kun omaa koulutusta vastaavia töitä ei juuri ole tarjolla. Alkuviikosta kävin haastattelussa, paikka meni ihmiselle josta en ole ikinä edes kuullut (oman alan piirit on pienet). Kai se oli se (hänen) puoluekirja tai muuten ihminen tyyppinä oli kivempi. En jaksa ottaa itseeni, eniten rassaa jatkuva rahanpuute ja v*tus kun ei ole järkevää tekemistä.
Töissä olevat ei useinkaan ymmärrä kuinka paljon sisältöä sieltä töistä saa. Aika kuluu nopeasti, tapaa ihmisiä, ei tarvitse koko ajan ajatella omia juttujaan. Jotenkin tuntuu että tämä ns. työttömyys (en ole työkkärissä työttämänä koska on yritystoimintaa ja useinkin lyhyitä työpätkiä) on minulle vain normaalin elämän jatkumo. Jos en keksi muuta niin kirjoitan tästä mun elämästä kirjan. Siitä kirjasta tulee niin absurdi ja ahdistava ettei sitä sit kukaan varmaan ostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään ollut aika masentunut, kun uutisissa oli, että toiseen korkeakoulututkintoon ei heru enää opintotukea. Tuntuu että nousi seinä pystyyn. Töihin ei pääse, alaa ei saa vaihtaa!
Ehkä jos yo:lle pääsen, saan toimeentulotukea. Mun alan työpaikkoja koulutusta vastaavia työpaikkoja on mollissa viimeisen vuoden aikana ollut kaksi. Needless to say, että haastatteluissa ei ole käyty.
Voi myös lukea näitä "elämä on pelkkää työntekoa" juttuja ja saada perspektiivi' siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksette mene jonkin vuokrafirman kautta työhön jos noin ahdistaa?
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 12:47"]Tänään ollut aika masentunut, kun uutisissa oli, että toiseen korkeakoulututkintoon ei heru enää opintotukea. Tuntuu että nousi seinä pystyyn. Töihin ei pääse, alaa ei saa vaihtaa!
Ehkä jos yo:lle pääsen, saan toimeentulotukea. Mun alan työpaikkoja koulutusta vastaavia työpaikkoja on mollissa viimeisen vuoden aikana ollut kaksi. Needless to say, että haastatteluissa ei ole käyty.
[/quote]
Oletko selvittänyt mahdollisuustesi ns. työttömän omaehtoisiin opintoihin?
t.ansiosidonnaisella toista kk-tutkintoa suorittava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toimi lainaus jostain syystä... Mutta siis opetusalan sijaisuuksia teen. Koulutusta on alalle mutta ei sellaista pätevyyttä että voisin vakipaikkaa tai pidempää pätkää saada.
10
Ajatelkaa, että parempi ilman duunia kuin paskassa duunissa kiusattuna enkä voi edes irtisanoutua, enkä saa yrityksistä huolimatta uutta duunia. Joka päivä saa tulla itku kurkussa kotiin ja masentaa jo niin ettei jaksa edes mitään enää harrastaa eikä nähdä ketään. Teitä tuskin siellä kotona kiusataan..
Viimeisimmän haastatteluhylsyn jälkeen tuli vaan semmoinen tunne, että se oli viimeinen niitti. En vain jaksa enää. Vuodatat oman itsesi ensin hakemukseen, jonka jälkeen saat kutsun haastatteluun joka onkin jo pieni voitto sinällään. Sitten haastattelussa tuot pöytään itsesi, osaamisesi ja tiedät tarjoavasi heille juuri sitä mitä he tarvitsevat. Viikko tämän jälkeen saat yhden rivin sähköpostin "Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun...". Miten tuosta jatkat? Kuinka voit kehittyä työnhakijana jos et koskaan saa vastausta, että miksi ei? Syitä saa kuulla hylsyille harvemmin, mutta olen kuullut "Meillä ei juuri nyt ole resursseja", "Toisella oli osuvampi työkokemus", "Sinulla on niin korkea koulutus, että tulisit vain tylsistymään täällä" yms.
Kaiken tämän lisäksi saat kuulla tutuilta tai pahimmassa tapauksessa puolisolta jatkuvaa vihjailua kuinka olisi kiva jos menisit töihin kun olet niin kauan jo ollut työttömänä.
Hain paikkaa vuokrafirman kautta, mutta olen korkeakoulutettu ja minua ei otettu hommaan johon olin selkeästi ylikokenut ja ylikoulutettu.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:06"]
Miksette mene jonkin vuokrafirman kautta työhön jos noin ahdistaa?
[/quote]
En innostu paikasta ennenkuin saan sen. Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 16:16"]Ajatelkaa, että parempi ilman duunia kuin paskassa duunissa kiusattuna enkä voi edes irtisanoutua, enkä saa yrityksistä huolimatta uutta duunia. Joka päivä saa tulla itku kurkussa kotiin ja masentaa jo niin ettei jaksa edes mitään enää harrastaa eikä nähdä ketään. Teitä tuskin siellä kotona kiusataan..
[/quote]
Mikset voi irtisanoutua.
Olen saanut kolmessa kuukaudessa tasan kaksi haastattelukutsua. Hakemuksia olen lähettänyt kymmeniä. Yleensä tulee vain s-postivastaus, että "150 hakemusta ja kolme haastateltiin ja X valittiin. Kiitos kiinnostuksesta". Totta kai tämä vituttaa ja syö naista, kun tietää kuitenkin olevansa hyvä ja osaava ja huomattavasti parempi kuin moni töissä olevista.
Suunnittelen jatko-opintoja, lähinnä siksi, että saan elämääni jotain projektia ja tuottavalta tuntuvaa puuhaa.