Lue keskustelun säännöt.
Teinillä niin paha ahdistus ja esiintymiskammo ettei kykene edes tavallisille tunneille. Muilla kokemuksia vastaavasta?
26.11.2020 |
Lintsaa kaikki esitelmätunnit ja sen lisäksi muutkin tunnit, joissa voi joutua tekemään jotakin konkreettista. Kavereita on, koskaan ei ole kiusattu mutta ihan järjetön sosiaalinen ahdistus. Mikään ei auta. Sen lisäksi vaikuttaa masentuneelta. Ei ole mitään tulevaisuuden suunnitelmia, eikä pysty kuvittelemaan itseään mihinkään työhön. Ratkaisuna näkee että "ainahan voin tappaa itteni". Psykologille tai terapiaan ei suostu lähtemään.
Kommentit (70)
Kyllä tuohon on puututtava heti. Lapsesi kärsii jo nyt todella paljon. Noin vakava pelko tulee vaikuttamaan muuten jatko-opintoihin ja koko elämään kohtuuttoman paljon. Lapsi on saatava lääkäriin. Beetasalpaajat on aika mietoja lääkkeitä ja toiset saavat apua niistä. Toisekseen 15-vuotiaskin voi tarvita masennuslääkkeitä tai lääkettä ahdistukseen, jos niiden avulla pääsee kiinni normaaliin elämään ja voi tehdä normaaleja asioita. Lisäksi keskusteluapua.
Mielestäni ketään ei tule pakottaa esiintymään, jos pelko on niin lamaannuttavaa, että sen takia lintsaa ja on masentunut. Esitelmän voi tehdä korvaavalla tavalla. Esim. voisiko hän pitää sen vain opettajalle tai omille kavereille tai kuvata kotona videolle ja näyttää opettajalle? Ehkä hän on lahjakas kirjoittamaan ja tekee hyviä kirjallisia tutkielmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistolla oli ainakin tukiryhmä ja esiintymiskurssi jännityksestä kärsiville. Tästä on jo tosin aikaa. En tiedä olisiko koulussa tarjolla jotain vastaavaa? Itselläni se ainakin auttoi kun esiintymistä harjoiteltiin nimenomaan jännityksen kannalta ja tiesi että kaikki muutkin ryhmäläiset jännittävät, eli asiaa ei tarvinnut häpeillä tai piilotella.
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista niin hyvä olisi jos jompi kumpi vanhemmista pääsisi kyyttimään teinin kouluun aamuisin ja mahdollisesti hakemaan. Koulussa luokan edessä esiintyminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Kenenkään ei ole pakko esiintyä luokan edessä. Opettajalle saa tehdä esitelmän myös siten että esittää vain hänelle se. Tai tekee jonkun korvaavan tehtävän. Vapaa-aikana kannattaa tehdä nuoren kanssa kaikkea kivoja juttuja mistä hän saa onnistumisen elämyksiä ja positiivisia elämyksiä. Kannustamista ja kehumista, niistä itsetunto kehittyy.
Opettajan/opettajien kanssa keskustelu asiasta. Kyllä heiltä ymmärrystä löytyy. Omalla luokallani oli poika, joka änkytti voimakkaasti. Ilmeisesti hän oli saanut sovittua esitelmät yms. eritysijärjestelyin, koska en muista hänen pitäneen mitään esitelmiä yms. Koulun on tarkoitus valmentaa oppilaita elämään, kaikkia oppilaita heidän ehdoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä sen mittaluokan ongelma, ettei nuorelta enää kysytä. Hänet viedään terapiaan ja totuttelemaan kammostaan pois. Häneltä jää käytännössä toinen aste käymättä, jos kammo on noin vahva.
Itseasiassa ihmettelen, että olette antaneet tilanteen mennä noin pahaksi? Teidän nuori on syrjäytymässä ja sairastumassa pahasti mieleltään ja huoltajat vain päivittelevät!
Olet oikeassa. Tilanne on jo paha, merkkejä on täytynyt olla ilmassa ja lapsi on ehkä puhunut mutta häntä ei ole missään kuultu. Noin nuori saa huonosti lääkitystä, itsellä auttoi aikuisena vain beetasalpaaja. Masennuslääkkeet ja bentsodiatsepiinit ei hyödyttäneet mitään pelkoon ja jännittämiseen. Onko hänellä ulkonäkökomplekseja tai muita suuria huonommuudentunteita? Onko hänen elämässään ollut ihmisiä jotka väheksyneet, arvostelleet jatkuvasti? Terapiaan ja koko perhe korjaamaan tilannetta.
Beetasalpaaja auttaa mutta bentso ei? Eka kerta ikinä kun kuulen kenenkään sanovan noin.
Yleensä se menee niin että beetasalpaaja auttaa vain ihan lieviin tapauksiin ja bentso poistaa jännityksen kunnolla.
Näinpä. Mulla beetasalpaaja oli yhtä tyhjän kanssa. Se ilmeisesti auttaa lähinnä niitä, joilla ahdistukseen ja jännitykseen liittyy voimakkaasti fyysisten oireiden komponentti, joka kierteenä pahentaa sitten psyykkistä oloa. Eli jos alkaa ääni vapista, kädet täristä jne niin sitten ahdistus ja mokaamisen, pyörtymisen, set että muut huomaa pelko kasvaa. Mutta mulla ei ollut koskaan tuollaisia ihmeempiä fyysisiä oireita, se oli psyykkinen kauhu joka oli liikaa. Beetasalpaajat ei auttaneet siihen mitään. Bentsot auttoi hyvin.
Haha, itse olin ihan samanlainen. :D Lukioon päädyin kuitenkin (kun kaikki kaveritkin) ja kirjoitin jopa ylioppilaaksi, mutta esitelmiä en koskaan ”oppinut” pitämään.
Yläasteella en pitänyt yhtäkään; lukiossa esitelmätunneille en valmistautunut ollenkaan, vaan menin luokan eteen, kerroin rehellisesti etten ole valmistautunut, ja pidin parin lauseen ”esitelmäni” – tyyliin: ”Kylmä sota oli vuosina xxxx-xxxx. Se tarkoitti sitä, että a, b ja c. Loppu.” Pyörähdin siis luokan edessä kun pakko oli, mutta sain kaikista esitelmistä käytännössä 4-5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä sen mittaluokan ongelma, ettei nuorelta enää kysytä. Hänet viedään terapiaan ja totuttelemaan kammostaan pois. Häneltä jää käytännössä toinen aste käymättä, jos kammo on noin vahva.
Itseasiassa ihmettelen, että olette antaneet tilanteen mennä noin pahaksi? Teidän nuori on syrjäytymässä ja sairastumassa pahasti mieleltään ja huoltajat vain päivittelevät!
Tää on jo törkeää vanhemman syyllistämistä, ihan kuin nuo ongelmat olisi vanhempien syytä.
Itse oon aina ollu vähän samanlainen kuin ap:n lapsi, kärsin valtavasta sosiaalisten tilanteiden kammosta. Osittain johtuu ulkonäöstäkin, siinä on semmoisia häiritseviä piirteitä joita itse häpeän ja josta tuntemattomatkin saattavat huomauttaa. Nuorempana oli aivan kamalaa enkä voi väittää että kovin tyytyväinen itseeni olisin vielä näin nelikymppisenäkään.
Mutta itseäni ovat auttaneet beetasalpaajat, ”löysin” ne tosin vasta yli 30-vuotiaana, mutta ovat olleet suuri apu esiintymisjännitykseen. Ahdistusta ne eivät poista, varmaan bentsotkin olisi paikallaan.
Ap:n lapsen tilanne on kyllä sellainen, että lääkärikäynti tekisi taatusti hyvää. Ne bentsot voi oikeasti parantaa elämänlaatua, ainakin kokeilisin. Elämä tällaisena jännittäjänä on aivan kamalaa ja sympatiseeraan kyllä jokaista, joka tästä vaivasta kärsii.
Ikävää, ymmärrän vanhempien huolen todella. Toivottavasti saisitte taivuteltua terapiaan tai johonkin.
Vaihtoehtoina olisi myös erittäin pätevä NLP terapeutti tai hypnoosivalmentaja. Yrittäkää saada puhuttua, että lähtisi keskustelemaan,
Itselläni oli järjetön pelko esitelmiin ja lopuksi kieltäydyinkin kokonaan myös niistä. Sain itse apua NLP:stä aikuisiällä.
Laittakaa hyvät ihmiset asiallisia viestejä täällä, ihan käsittämätöntä välillä tuntuu olevan jotkut kommentit yleisesti näillä keskustelupalstoilla.
Voitte itse olla yhteydessä alueenne mielenterveystoimistoon/koulupsykologiin ja kysyä neuvoa sieltä myös.
Bentsot voi olla hyvä mutta nykyään niitä määrätään käsittääkseni ei kovin helpolla. Ne voi olla myös huono vaihtoehto, koukuttaa todella nopsaan ja aina on vaarana porttiteoria niidenkin tapauksessa.
Toivon, että saisitte apua lapsellenne ja voimia vanhemmuuteen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka aloittaisitte niistä betasalpaajista. Se estää adrenaliinipurskahdusten vaikutukset kropassa. Pystyy olemaan. Itse vedin pari vuotta sitten 40mg annksella 200 ihmiselle shown. Koulussa (20v aiemmin) en edes uskaltanut puhua ja olin että "Suomessahan pärjätään omilla aivokemioilla" -> meni teini-ikä ja nuoruus hukkaan. Arvaa kaduttaako.
Jos ei lasta nyt ohjata ammattitaitoiselle nuorisopsykiatrille esim. koululääkärin kautta tai yksityisesti, hän on suuressa vaarassa myöhemmin ruveta itse lääkitsemään ahdistustaan alkoholilla tai muilla päihteillä - tai päätyä epäpätevyyden rajalla huojuviin rahanahneisiin yksityislääkäreihin, jotka tosiaan tuuppaavat ne bentsot kehiin - ja siitä alkaa koukku.
Nuorella on hyvät edellytykset saada psykoterapiahoidolleen myös rahoitus, vaikeampaa hänen on yksin etsiä apua sitten aikuisena. Terapioilla on erittäin hyvä teho näihin ahdistuneisuusongelmiin. Joten vanhemmat, niskasta kiinni itseänne, ja lähdette puuttumaan tähän asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on vaikea edelleenkin 35 vuotiaana pitää esitelmiä. En yleensä jännitä mitään. Mutta voi kristus miten vaikeaa ihmisten edessä esiintyminen on. Silti olen hammasta purren takellellut läpi yläasteen, lukion ja ammattikorkeakoulun, töissäkin joudun toisinaan esiintymään, eikä se vaan helpota. Mitään syytä kammolle en keksi, eikä minun ole muuten hankala saada suutani auki.
Olen itse edennyt tämän asian kanssa vain niin, että joskus on pakko tehdä hankaliakin asioita, piste. Tunnin pituisenkin esitelmän olen kirjoittanut sanasta sanaan valmiiksi ja lukenut pädin näytöltä (ei tärise niin kuin paperi), istuminen pöydänkulmalla auttaa myös. Pitää vaan löytää keinot. (olisipa joku joskus tarjonnut lääkitystä 😂)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä sen mittaluokan ongelma, ettei nuorelta enää kysytä. Hänet viedään terapiaan ja totuttelemaan kammostaan pois. Häneltä jää käytännössä toinen aste käymättä, jos kammo on noin vahva.
Itseasiassa ihmettelen, että olette antaneet tilanteen mennä noin pahaksi? Teidän nuori on syrjäytymässä ja sairastumassa pahasti mieleltään ja huoltajat vain päivittelevät!
Olet oikeassa. Tilanne on jo paha, merkkejä on täytynyt olla ilmassa ja lapsi on ehkä puhunut mutta häntä ei ole missään kuultu. Noin nuori saa huonosti lääkitystä, itsellä auttoi aikuisena vain beetasalpaaja. Masennuslääkkeet ja bentsodiatsepiinit ei hyödyttäneet mitään pelkoon ja jännittämiseen. Onko hänellä ulkonäkökomplekseja tai muita suuria huonommuudentunteita? Onko hänen elämässään ollut ihmisiä jotka väheksyneet, arvostelleet jatkuvasti? Terapiaan ja koko perhe korjaamaan tilannetta.
Beetasalpaaja auttaa mutta bentso ei? Eka kerta ikinä kun kuulen kenenkään sanovan noin.
Yleensä se menee niin että beetasalpaaja auttaa vain ihan lieviin tapauksiin ja bentso poistaa jännityksen kunnolla.
En todellakaan ole lievä tapaus ja minulla auttoi vaan beetasalpaaja. Ottakaa ihmiset yksilöinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lasta nyt ohjata ammattitaitoiselle nuorisopsykiatrille esim. koululääkärin kautta tai yksityisesti, hän on suuressa vaarassa myöhemmin ruveta itse lääkitsemään ahdistustaan alkoholilla tai muilla päihteillä - tai päätyä epäpätevyyden rajalla huojuviin rahanahneisiin yksityislääkäreihin, jotka tosiaan tuuppaavat ne bentsot kehiin - ja siitä alkaa koukku.
Nuorella on hyvät edellytykset saada psykoterapiahoidolleen myös rahoitus, vaikeampaa hänen on yksin etsiä apua sitten aikuisena. Terapioilla on erittäin hyvä teho näihin ahdistuneisuusongelmiin. Joten vanhemmat, niskasta kiinni itseänne, ja lähdette puuttumaan tähän asiaan.
Pelkkä psykoterapia ei auta koviin fyysisiin jännityoireisiin. Sama kun diabeetikolle määräisi terapiaa insuliinin sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä sen mittaluokan ongelma, ettei nuorelta enää kysytä. Hänet viedään terapiaan ja totuttelemaan kammostaan pois. Häneltä jää käytännössä toinen aste käymättä, jos kammo on noin vahva.
Itseasiassa ihmettelen, että olette antaneet tilanteen mennä noin pahaksi? Teidän nuori on syrjäytymässä ja sairastumassa pahasti mieleltään ja huoltajat vain päivittelevät!
Olet oikeassa. Tilanne on jo paha, merkkejä on täytynyt olla ilmassa ja lapsi on ehkä puhunut mutta häntä ei ole missään kuultu. Noin nuori saa huonosti lääkitystä, itsellä auttoi aikuisena vain beetasalpaaja. Masennuslääkkeet ja bentsodiatsepiinit ei hyödyttäneet mitään pelkoon ja jännittämiseen. Onko hänellä ulkonäkökomplekseja tai muita suuria huonommuudentunteita? Onko hänen elämässään ollut ihmisiä jotka väheksyneet, arvostelleet jatkuvasti? Terapiaan ja koko perhe korjaamaan tilannetta.
Beetasalpaaja auttaa mutta bentso ei? Eka kerta ikinä kun kuulen kenenkään sanovan noin.
Yleensä se menee niin että beetasalpaaja auttaa vain ihan lieviin tapauksiin ja bentso poistaa jännityksen kunnolla.
Mulla on sama tilanne. Bentso (Alprox, Opamox) ei juuri auta ahdistukseen, paitsi väsyttämällä niin paljon että noin puoli tuntia lääkkeen otosta nukahdan vaikka seisaalleen. Sen sijaan Propral on auttanut ahdistukseen aivan älyttömän hyvin ja sen voimin olen selvinnyt useimmista ahdistavista tilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä mun lukiokaverilla oli niin paha esiintymispelko, että hän ei pystynyt pitämään esitelmiä ryhmän edessä. Muistan, että kerran ehdotimme äikänopelle, että hän saisi pitää esitelmänsä opelle + parille kaverille, mutta opettaja ei suostunut. Nyt olen itse opettaja ja pyrin järjestämään esiintymispelkoisten kanssa vaihtoehtoisia suoritustapoja (pari- tai ryhmäesitelmät, esiintyminen kavereille, video vain open nähtäväksi tms), jotta saisivat kuitenkin harjoitella esitelmän pitämistä. Lintsaaminen on toki helppo keino, mutta ei kovin kehittävä.
Neuvoni siis on ottaa yhteyttä opettajiin ja miettiä, miten lapsi saisi tehtyä suoritukset ja siinä samalla toivottavasti kehitettyä itsevarmuutta, jotta jossain vaiheessa pystyisi jo tulemaan luokan eteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka aloittaisitte niistä betasalpaajista. Se estää adrenaliinipurskahdusten vaikutukset kropassa. Pystyy olemaan. Itse vedin pari vuotta sitten 40mg annksella 200 ihmiselle shown. Koulussa (20v aiemmin) en edes uskaltanut puhua ja olin että "Suomessahan pärjätään omilla aivokemioilla" -> meni teini-ikä ja nuoruus hukkaan. Arvaa kaduttaako.
Olen pahoillani, toisaalta olisi voinut mennä myös aikuisuus ja keski-ikäkin hukkaan jos olisit syntynyt 70-luvulla. Ollessani nuori ei lääkärit antaneet mitään lääkitystä alaikäiselle. Piti vaan yksin ilman apua pärjätä tai lintsata.. itseluottamus jäi nollaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä mun lukiokaverilla oli niin paha esiintymispelko, että hän ei pystynyt pitämään esitelmiä ryhmän edessä. Muistan, että kerran ehdotimme äikänopelle, että hän saisi pitää esitelmänsä opelle + parille kaverille, mutta opettaja ei suostunut. Nyt olen itse opettaja ja pyrin järjestämään esiintymispelkoisten kanssa vaihtoehtoisia suoritustapoja (pari- tai ryhmäesitelmät, esiintyminen kavereille, video vain open nähtäväksi tms), jotta saisivat kuitenkin harjoitella esitelmän pitämistä. Lintsaaminen on toki helppo keino, mutta ei kovin kehittävä.
Neuvoni siis on ottaa yhteyttä opettajiin ja miettiä, miten lapsi saisi tehtyä suoritukset ja siinä samalla toivottavasti kehitettyä itsevarmuutta, jotta jossain vaiheessa pystyisi jo tulemaan luokan eteen.
Hyvä! Ennen ei ollut mitään vaihtoehtoa eikä kehittymismahdollisuutta. Oli vain mielenterveysongelma.
Minä en suoraan sanottuna terapiaan usko. Näyttäkää yksikin ihminen, joka olisi aidosti hyötynyt siitä. Ja nimenomaan tämmöisessä sosiaalisten tilanteiden pelko-asiassa. Pientä apua voi ehkä saada, mutta kokonaistilanteen kannalta aivan se ja sama.
Ja itse siis jännitän todella paljon!
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea edelleenkin 35 vuotiaana pitää esitelmiä. En yleensä jännitä mitään. Mutta voi kristus miten vaikeaa ihmisten edessä esiintyminen on. Silti olen hammasta purren takellellut läpi yläasteen, lukion ja ammattikorkeakoulun, töissäkin joudun toisinaan esiintymään, eikä se vaan helpota. Mitään syytä kammolle en keksi, eikä minun ole muuten hankala saada suutani auki.
Olen itse edennyt tämän asian kanssa vain niin, että joskus on pakko tehdä hankaliakin asioita, piste. Tunnin pituisenkin esitelmän olen kirjoittanut sanasta sanaan valmiiksi ja lukenut pädin näytöltä (ei tärise niin kuin paperi), istuminen pöydänkulmalla auttaa myös. Pitää vaan löytää keinot. (olisipa joku joskus tarjonnut lääkitystä 😂)
En voi edes yrittää ilman lääkitystä koska hengitykseni salpautuu ja puhe katkeilee. Aivan sietämätön tilanne puhujalle.
Itselläni oli teininä paha sosiaalinen ahdistus ja esiintymispelko, mutta en lintsannut. Ongelmani oli seurausta pitkäaikaisesta kiusaamisesta. Tulee väkisinkin mieleen, että ap:n lapselle on sattunut jotain, mikä on aiheuttanut tuon. Ei se sosiaalinen ahdistus ihan tyhjästä tule.
Kunnon yöunet, paljon liikuntaa ja kofeiini pois. Nämä auttavat ahdistuksen hoitoon.
Ahdistuksen laukaisee stressi. Lastasi on saatettu joskus kiusata. Elimistö ei unohda.