Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Englantilainen poikaystävä ei halua opetella sanaakaan suomea
26.11.2020 |
Eli otsikon mukaisesti englantilainen poikaystäväni ei halua opetella kieltäni ollenkaan. Olemme seurustelleet vähän reilu vuoden, ja yleensä se olen aina minä joka on reissannut sinne päin ja puhetta on ollut että muutan Englantiin jossain kohtaa jos kaikki menee hyvin ja löydän töitä ym. Mutta itseäni häiritsee ettei hän ole yhtään kiinnostunut minun suomalaisuudestani, ei kulttuurista, kielestä tai mistään muustakaan, ja myöskin sanoi ettei ikinä haluaisi muuttaa tänne (eikä ollut edes käynyt täällä ikinä). Olen koittanut sanoa että olisi mukavaa jos hän opettelisi edes jotain alkeita että voisi pari lausetta vaihtaa suomeksi joskus minun ja perheeni sekä kavereideni kanssa, mutta hän sanoo että suomi on turha kieli eikä tarvitse sitä missään niin ei jaksa nähdä vaivaa. Okei, totta ettei suomen kieli ole mikään yleisesti puhuttu kieli enkä häneltä vaadikaan sujuvaa suomen kielen taitoa missään vaiheessa, mutta ettei edes yhtä sanaa/lausetta? Onko minulla oikeus olla loukkaantunut? Puhumme kuitenkin 100% ajasta hänen natiivikieltään ja minusta se tuntuu tosi epäkunnioittavalta että toinen vain töksäyttää ettei muuten pätkääkään kiinnosta sinun kielesi. Kuitenkin kun seurustelee ulkomaalaisen ihmisen kanssa niin mielestäni on aina ollut itsestäänselvyys että opetellaan edes alkeet toisen natiivikielestä (itse olisin tämän tehnyt mikäli hänen kielensä ei olisi englanti vaikka englanniksi olisikin kommunikoitu).
Kommentit (172)
Kuulostaa kämppiksen exältä. Olivat vuosia yhdessä, eikä mies oppinut sanaakaan suomea, kun taas hänen nykyinen poikaystävä on oppinut ihan kohtuullisesti suomea.
Mun exä taas päätti yllättää mut tässä yksi päivä lähettämällä mulle viestin suomeksi, eikä tosiaan osannut suomea ollenkaan, kun olimme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on oikeus olla loukkaantunut. Suomi on "turha" kieli opetella jos ei täällä asu eikä suomalaisia tunne joo mut eihän se sun poikaystävällesi pitäisi olla turha jos sillä saisi kommunikoitua sun perheesi kanssa. Jos on tosissaan toisen kanssa ja siitä välittää niin luulisi että olisi vähän kiinnostusta toisen kulttuuria ja perhettä kohtaan. Mieti myös miten tuo suhde toimisi tulevaisuudessa jos muutat Englantiin, onko poikaystävä halukas tulemaan Suomeen edes lomalle että näkisit perhettäsi, viettämään joskus joulua? Entä jos saisitte lapsia, voisitteko niiden kanssa tulla Suomeen perhettäsi näkemään, "saisitko" puhua heille suomea? Asun Englannissa ja mulla on englantilainen aviomies ja musta on järkyttävää kun joillain ulkosuomalaisilla täällä on puoliso joka loukkaantuu jos lapsille puhuu suomea hänen läsnäollessa kun ei itse ymmärrä, mut ei kuitenkaan halua edes opetella. Mun mies on yrittänyt opetella alkeita ja ymmärtää ja kunnioittaa sitä että puhun lapsille vain suomea. Eräällä mies lisäksi halunnut käydä Suomessa ollenkaan kun on niin tylsää mut ei myöskään halunnut olla lapsestaan erossa yli viikkoa joten tää suomalainen sai sit käydä lapsensa kanssa Suomessa perhettään tapaamassa vaan viikon verran vuodessa ja lapsi ei tietenkään osaa suomeakaan kun ei sitä usein kuule. Miettisin tarkkaan kannattaako tuollaisen kanssa suhdetta jatkaa jos kiinnostus sun kieltä ja kulttuuria kohtaan on nolla ja oletus on että aina mennään hänen ehdoillaan.
Ihan kamalaa! Minulla on tuttuina perheitä, joissa toinen vanhempi puhuu suomea ja toinen englantia, japania tai saksaa. Kaikille perheille on ollut ihan selvää, että lapsi oppii molempien vanhempien kielen ja vanhemmat opettelevat edes vähän toistensa kieliä. Japanilainen puhuu täysin sujuvaa suomea, mutta puhuu lapsilleen ainoastaan japaniksi ja lasten pitää myös vastata japaniksi, jotta kielitaito pysyy hyvänä. Saksalaiselle lapset juttelevat sekä saksaksi että suomeksi. Englantia puhuva ei osaa suomea kovin hyvin, joten isä hoitaa suomen puhumisen ja äiti puhuu englantia.
suomi on turha kieli eikä tarvitse sitä missään niin ei kannata nähdä vaivaa.
Aikoinaan olin tekemisissä suomalaisen miehen afrikkalaisen avovaimon kanssa. Oli asunut pitkään Suomessa. Ei suostunut puhumaan suomea, vaikka ehdotin, että minä puhuisin hänelle englantia ja hän minulle suomea. Noin molemmat oppisimme paremmin. Hän ymmärsi puhuttua suomenkieltä aika hyvin.
Suomalaisen yhteiskunnan ongelma on ollut kaikka nämä vuodet se, että koulutetutkin ulkomaalaistaustaiset hyväksikäyttävät liian kilttejä suomalaisia jatkuvasti. Esimerkiksi Ranskassa puhutaan ranskankieltä tai sitten poistutaan maasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa omituiselta... Mun englantilainen mies on tosi kiinnostunut opettelemaan suomea ja kyselee aina, että miten mikäkin sanotaan suomeksi.
Odotetaan ensimmäistä yhteistä lasta ja on itsekin sanonut että olisi omituista jos ei hän osaisi sanaakaan suomea kun lapsesta tulee kaksikielinen. Koronan ja vauvan takia edessä myös muutto väliaikaisesti Suomeen (molemmat tekee nyt etätöitä) ja hän on tosi innostunut ajatuksesta!
Joten ap:n mies kuulostaa aika ylimieliseltä, mun englantilainen ex ei ollut yhtä paha, mutta osasi parin vuoden jälkeen vain pari sanaa suomea ja paasasi jatkuvasti kuinka mahtava maa Iso-Britannia on....Ja onhan se. :) Minusta suomalaisissa on hauska piirre se, että heti jos joku ulkomaalainen on patriootti, se on jotenkin epäilyttävää ja väärin. Mutta suomalaisen pitää aina väittää asuvansa maailman parhaassa maassa, vaikka ei edes itse olisi sitä mieltä.
En sano että Britanniassa olisi mitään suurta vikaa, mutta en minäkään jatkuvasti ylikorosta Suomen mahtavuutta.
Olen asunut Briteissä vuosia ja työni vuoksi olen seurannut paikallista yhteiskuntaa ja politiikkaa oikein lähietäisyydeltä, ei se mikään ihmemaa ole sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla kysyikin että odotanko mieheltä hieman keskustelutaitoja suomeksi vai esim yksittäisten sanojen opettelua (huomenta ym). Tällä hetkellä lähinnä haluaisin että edes huomenet voisi vaikka aamulla toivottaa ja hyvää yötä illalla minun kielelläni joskus, mutta on tosi jyrkästi edes tätä vastaan. Sen sijaan osaa 2 kirosanaa ja siinäpä se :D. On kyllä nyt tulossa tänne uudeksi vuodeksi ja aikoo olla muutaman viikon (mikäli korona ei taas pilaa tätäkin) joten aion kyllä vakavasti keskustella aiheesta kasvotusten. Ja tosiaan lapset eivät ole kummankaan suunnitelmissa joten onneksi ei tarvitse siitä ainakaan murehtia, mutta eihän tuo nyt mukavaa ole. Jotenkin outoa ajatella olevansa mahdollisesti kymmeniä vuosia yhdessä ja sitten ei viitsi edes opetella paria sanaa tai lausetta toisen kieltä :/. En ihan tätä odottanut kun aloimme tapailla, silloin ei vain tullut asiaa niin paljon mietittyä..
- Ap
Ai että on tulossa uudeksivuodeksi ja aikoo olla koko viikon, mikäli korona ei pilaa suunnitelmaa? Asia on nyt niin, että kyseessä nimenomaan on koronasuunnitelma eli miehellä ei ole aikomustakaan lähteä Suomeen nyt eikä myöhemmin.
Sinultako hän muuten ne kirosanat oppi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia nuo brittimiehet ovat, eivät viitsi opetella muita kieliä, kun pärjäävät sillä omallaan ympäri maailmaa. Tunnen parikin vastaavanlaista tapausta, jotka muuttaneet Suomeen ja silti eivät kumpikaan osaa kieltä. Miettisin sinuna ap, onko tuollainen poikaystävä sellainen aarre, että sinun kannattaa hylätä oma kulttuurisi. Ainakin vakavasti keskustelisin siitä, miten arvostaa sinun juuriasi.
Ei tämä ole kulttuurista kiinni, vaan asenteesta. Brittimiehet oppii ja pystyy arvostamaan suomea ihan siinä missä muutkin, jos jaksaa nostaa päänsä sieltä prseestään.
Kyllä se minusta on brittikulttuurissa edelleen joku ylemmyydentunneasenne, mistä eivät ole päässeet irti, vaikka se maailmanherruus valtakunta on jo mennyttä maailmaa.
Eipä taida suominaiset vaatia ruotsalaisilta kusipäiltäkään suomen opettelua. Suominaiset muuttaa ilomielin näihin "ylempien kansojen" maihin ja alkavat seksiorjiksi paikallisille kusipäille. Unohtavat oman kulttuurinsa ja sitten tirauttavat kyyneliä yksinään kun ovat asuneet jonkun ihanan ulkkis statusmiehen kanssa kymmenen vuotta ja menettäneet kaikki mahdollisuutensa mukavaan elämään Suomessa enää, eikä facebook-kaveritkaan jaksaneet olla kateellisia siitä ulkkismiehestä kuin pari ekaa vuotta.
M/40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni opettelee ja on kiinnostunut suomen kielestä. Mutta ei muista pitkään sanoja, mitä on "opetellut".
Joten englannilla mennään sitten. :D
Kumma jos ei kiinnosta, kerran yhdessä olette ja yhteenmuuttoa suunnittelette?
Ja lisäksi molemmilla hauskaa uusia sanoja opetellessa, molemmin puolin. Naurua riittää tämän asian kanssa, vaikka ei oikein sanat menisikään.
Ja miehen äidinkieli ei ole englanti tosin, joten englanti on kieli miten ymmärretään toisiamme. Mutta kumpikaan ei voi suhteessa juuri äidinkieltään puhua.
En olisi tosiaan tuollaista ukkoa katsonut pitkään, jolla ei mitään kiinnostusta ja kunnioitusta olisi minun kotimaatani kohtaan. Oli se kotimaa sitten mikä hyvänsä, jotain kiinnostusta pitäisi löytyä tai jotain on pahasti pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa omituiselta... Mun englantilainen mies on tosi kiinnostunut opettelemaan suomea ja kyselee aina, että miten mikäkin sanotaan suomeksi.
Odotetaan ensimmäistä yhteistä lasta ja on itsekin sanonut että olisi omituista jos ei hän osaisi sanaakaan suomea kun lapsesta tulee kaksikielinen. Koronan ja vauvan takia edessä myös muutto väliaikaisesti Suomeen (molemmat tekee nyt etätöitä) ja hän on tosi innostunut ajatuksesta!
Joten ap:n mies kuulostaa aika ylimieliseltä, mun englantilainen ex ei ollut yhtä paha, mutta osasi parin vuoden jälkeen vain pari sanaa suomea ja paasasi jatkuvasti kuinka mahtava maa Iso-Britannia on....Ja onhan se. :) Minusta suomalaisissa on hauska piirre se, että heti jos joku ulkomaalainen on patriootti, se on jotenkin epäilyttävää ja väärin. Mutta suomalaisen pitää aina väittää asuvansa maailman parhaassa maassa, vaikka ei edes itse olisi sitä mieltä.
Asiahan on täysin päinvastoin. Suomalaiset ovat suunnilleen ainoa kansa, joka pelkästään haukkuu ja väheksyy omaa maataan ja kulttuuriaan muunmaalaisille. Täällä myös katsotaan pahasti Suomen korostamista tai Suomen lipun ja värien näkymistä missään muualla paitsi lipuissa virallisina liputuspäivinä ja jääkiekko-otteluissa. Muissa maissa liput liehuvat parvekkeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa onkin aika hyvin jo sanottu kaikki tarpeellinen. Myös omasta mielestäni kysymys on huomaavaisuudesta ja kiinnostuksesta toisen juuria kohtaan. Itselleni tällainen olisi totaalinen ”turn off”. Ystävälläni oli myös samalla asenteella varustettu brittipoikaystävä. Oli todella noloa kun ei kyennyt appivanhempien kanssa keskustelemaan mitään tai edes tervehtimään niin että olisivat ymmärtäneet toisiaan. No ylläri että suhde ei sitten kestänytkään.
Kun ap sanot että muilla mittapuilla tämä mies on edellistä parempi (joka yritti suomea opiskella), niin mitkä näet itse tämän suhteen vahvuuksiksi?
Poikaystäväsi on itsekäs. Miettisin kahdesti sinuna kannattaako suhdetta jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
suomi on turha kieli eikä tarvitse sitä missään niin ei kannata nähdä vaivaa.
Juuri siksi sitä kannattaa opetella, koska silloin oppii harvinaisen taidon. Englannin tai espanjan taidolla ei erottaudu maailmalla mitenkään.
Lame! kirjoitti:
Poikaystäväsi on itsekäs. Miettisin kahdesti sinuna kannattaako suhdetta jatkaa.
Olen varma, että poikaystävä pitää itseään ja taustaansa parempana ja arvokkaampana kuin Ap:lla. Tulee ilmi myöhemmin muissakin asioissa.
Lähtisin suhteesta jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa onkin aika hyvin jo sanottu kaikki tarpeellinen. Myös omasta mielestäni kysymys on huomaavaisuudesta ja kiinnostuksesta toisen juuria kohtaan. Itselleni tällainen olisi totaalinen ”turn off”. Ystävälläni oli myös samalla asenteella varustettu brittipoikaystävä. Oli todella noloa kun ei kyennyt appivanhempien kanssa keskustelemaan mitään tai edes tervehtimään niin että olisivat ymmärtäneet toisiaan. No ylläri että suhde ei sitten kestänytkään.
Kun ap sanot että muilla mittapuilla tämä mies on edellistä parempi (joka yritti suomea opiskella), niin mitkä näet itse tämän suhteen vahvuuksiksi?
Veikkaisin että sopiva yhdistelmä adjektiiveja komeampi/ jännempi/ rikkaampi kuin se poikaystävä, joka ei ollut kusipää vaan oli valmis opettelemaan suomenkieltä ja suomalaisuutta.
M/40
Vierailija kirjoitti:
Teille tulee ongelmia sitten kun teette lapsia ja haluat ne Suomeen kouluun. Harkitse kaksi kertaa!
No itse sanoin ainakin miehelle että haluan lapseni Suomeen kouluun, koska Suomen koulujärjestelmä on ylivoimainen USAan verrattuna ja muutimme Suomeen. Tadaa. Sama ongelma voisi olla jos toinen on Utsjoelta ja toinen Vantaalta.
Onpa todella monella täällä ollut brittipoikaystävä. Piirrän raksin seinään sitten kun kuulen että joku suomalainen mies ois seurustellu englantilaisen naisen kanssa.
Jännä juttu kyllä.
Tyttäreni on naimisissa amerikkalaisen miehen kanssa. Mies on todella kiinnostunut Suomesta ja koettaa opetella kieltä. Myös hänen perheensä ja ystävänsä ovat kiinnostuneita ja ottaneet selvää maastamme. Paras oli heidän häissään, kun vävyn ystävän appi oli opetellut useita lauseita suomeksi ja olipa lukenut lähihistoriastakin.
Tuli sellainen tunne että tytär on lämpimästi tervetullut porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa onkin aika hyvin jo sanottu kaikki tarpeellinen. Myös omasta mielestäni kysymys on huomaavaisuudesta ja kiinnostuksesta toisen juuria kohtaan. Itselleni tällainen olisi totaalinen ”turn off”. Ystävälläni oli myös samalla asenteella varustettu brittipoikaystävä. Oli todella noloa kun ei kyennyt appivanhempien kanssa keskustelemaan mitään tai edes tervehtimään niin että olisivat ymmärtäneet toisiaan. No ylläri että suhde ei sitten kestänytkään.
Kun ap sanot että muilla mittapuilla tämä mies on edellistä parempi (joka yritti suomea opiskella), niin mitkä näet itse tämän suhteen vahvuuksiksi?
No onpa ollut harvinaisen kielitaidottomat appivanhemmat, jos ei ton vertaa englantia osaa, että voisi edes tervehtiä. Onpa noloa 🙄
Mulla oli aikoinaan suhde vähän vanhemman brittimiehen kanssa, hän työskenteli ja asui hetken Suomessa. Oli vielä geordie tai ainakin jotain sieltäpäin, joten voisi sanoa että englanninkin lausuminen oli hänelle vaikeaa 😅 Hänellä ei kieli tahtonut millään taipua puhumaan suomea, muttei se estänyt häntä urhoollisesti joskus yrittämästä. Hän jaksoi aina kysyä ja pyytää minua opettamaan, ja saattoi sitten jossain sanoa, että hei minähän tunnistan tämän sanan! Joskus hän pyysi minua lukemaan kirjoja suomeksi, ihan vain siksi että hän sai tuijottaa minua ja kuunnella puhettani. Tosin hän jaksoi kyllä yhtä lumoutuneena kuunnella englantianikin, hänestä se oli ”hienoa ja vähän hassua” kun puhuin. Hauskoja hetkiä oli kyllä kun minä opettelin geordieta ja hän vastaavasti suomea. Suhde kaatui ja hän on palannut sinne geordieseuduilleen, mutta lämmöllä muistelen häntä silti ❤️
Alue: Aihe vapaa
On syytä olla loukkaantunut. Jos itse seurustelisin ulkomaalaisen kanssa, opettelisin kielen, mikä hyvänsä se olisikaan, tutustuisin läpikotaisin kulttuuriin ja kävisin siinä maassa.
Poikaystäväsi ei kuulosta saaliilta. Onnea valitsemallesi tielle.