Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Englantilainen poikaystävä ei halua opetella sanaakaan suomea
26.11.2020 |
Eli otsikon mukaisesti englantilainen poikaystäväni ei halua opetella kieltäni ollenkaan. Olemme seurustelleet vähän reilu vuoden, ja yleensä se olen aina minä joka on reissannut sinne päin ja puhetta on ollut että muutan Englantiin jossain kohtaa jos kaikki menee hyvin ja löydän töitä ym. Mutta itseäni häiritsee ettei hän ole yhtään kiinnostunut minun suomalaisuudestani, ei kulttuurista, kielestä tai mistään muustakaan, ja myöskin sanoi ettei ikinä haluaisi muuttaa tänne (eikä ollut edes käynyt täällä ikinä). Olen koittanut sanoa että olisi mukavaa jos hän opettelisi edes jotain alkeita että voisi pari lausetta vaihtaa suomeksi joskus minun ja perheeni sekä kavereideni kanssa, mutta hän sanoo että suomi on turha kieli eikä tarvitse sitä missään niin ei jaksa nähdä vaivaa. Okei, totta ettei suomen kieli ole mikään yleisesti puhuttu kieli enkä häneltä vaadikaan sujuvaa suomen kielen taitoa missään vaiheessa, mutta ettei edes yhtä sanaa/lausetta? Onko minulla oikeus olla loukkaantunut? Puhumme kuitenkin 100% ajasta hänen natiivikieltään ja minusta se tuntuu tosi epäkunnioittavalta että toinen vain töksäyttää ettei muuten pätkääkään kiinnosta sinun kielesi. Kuitenkin kun seurustelee ulkomaalaisen ihmisen kanssa niin mielestäni on aina ollut itsestäänselvyys että opetellaan edes alkeet toisen natiivikielestä (itse olisin tämän tehnyt mikäli hänen kielensä ei olisi englanti vaikka englanniksi olisikin kommunikoitu).
Kommentit (172)
Sinä et kiinnosta. Olet vain minän jatke.
Hyvä, että on heti alussa tiedossa, niin tiedät paikkasi. Olettaen suhteen jatkuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia nuo brittimiehet ovat, eivät viitsi opetella muita kieliä, kun pärjäävät sillä omallaan ympäri maailmaa. Tunnen parikin vastaavanlaista tapausta, jotka muuttaneet Suomeen ja silti eivät kumpikaan osaa kieltä. Miettisin sinuna ap, onko tuollainen poikaystävä sellainen aarre, että sinun kannattaa hylätä oma kulttuurisi. Ainakin vakavasti keskustelisin siitä, miten arvostaa sinun juuriasi.
Ei tämä ole kulttuurista kiinni, vaan asenteesta. Brittimiehet oppii ja pystyy arvostamaan suomea ihan siinä missä muutkin, jos jaksaa nostaa päänsä sieltä prseestään.
Kyllä se minusta on brittikulttuurissa edelleen joku ylemmyydentunneasenne, mistä eivät ole päässeet irti, vaikka se maailmanherruus valtakunta on jo mennyttä maailmaa.
On, se on ihan totta. Työskentelin vuosia brittiläisessä yrityksessä (Suomessa) ja kaikkea tuli nähtyä. Ei se kumminkaan poista sitä tosiasiaa, että myös britti voi halutessaan kunnioittaa vierasta kulttuuria ja kieltä. Meillä oli töissä kahdenlaisia tyyppejä, oli niitä jotka osoittivat jatkuvaa halveksuntaa Suomea kohtaan, ja muistivat kertoa kuinka väärin täällä kaikki on hoidettu. Ja sitten oli niitä, jotka muistivat painottaa hyviä asioita, kyselivät ja olivat kiinnostuneita. Ei varmaan tarvi sanoa, ketkä olivat kivempia?
Vierailija kirjoitti:
Olen nuorempana seurustellut englantilaisen miehen kanssa jota ei suomalaisuuteni kiinnostanut pätkääkään. Asuin Englannissa ja hän jotenkin vain piti kaikkea ihan tavallisena, ei mitenkään jännänä tai eksoottisena. Ei koskaan kysynyt mitään Suomesta, ei pyytänyt minua koskaan sanomaan mitään suomeksi. Olen kyllä huomannut briteistä yleisesti, että heitä ei hirveästi vieraat kielet kiinnosta, koska englannilla pärjää joka paikassa. Lukevat koulussa ranskaa monta vuotta, mutta eivät puhu sitä. Sama kuin suomalaisilla ruotsinkieli.
Välinpitämättömyys Suomea kohtaan loukkaa, mutta ei se eksotisointikaan kivalta tunnu. Itse tapailin brittiä, joka jossain vaiheessa sanoi olevansa kiinnostunut minusta lähinnä siksi, kun olen "erilainen ja eksoottinen". Minun kiinnostukseni lopahti siihen - hän ei ollutkaan kiinnostunut minusta ihmisenä.
Nää on valtasuhdeasioita. Ulkomaalaiset miehet opettelevat suomea kunnolla harvemmin kuin ulkomaalaiset vaimot. Ja molemmat sitä harvemmin, mitä isompi valtakieli oma äidinkieli on.
Eli juurikin vähiten kiinnostaa englanninkielisiä miehiä. Tiedän pari, jotka naimisissa suomalaisen kanssa ja asuvat pysyvästi Suomessa (vuosikymmeniä jo). Mutta eivät osaa suomea. Eivätkä siis voi saada kansalaisuutta, nyt siitä olisi brexitin takia aika paljon hyötyäkin. Hienosti ovat tilanteensa hoitaneet.
Britithän on koko Euroopan huonoimpia kielissä, mikä nyt ei sinänsä yllätä kun ovat tottuneet siihen että englannilla pärjää aina melkein missä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä ei kiinnosta sinä eikä tulevaisuus kanssasi. Olen pari kertaa seurustellut ulkomaalaisen kanssa, ja he todellakin ovat halunneet oppia ainakin perusteet. Samoin ystävieni seurustelukumppani. Jopa ulkomaalaiset kaverini ovat opetelleet hieman suomea, vaikkeivät vielä ole edes Suomessa käyneet. Osa näistä on muuten brittejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin omalle ulkomaalaiselle miehelle että sitten jos lapsia tulee niin en sano sanaakaan muuta kieltä kuin suomea heille. Mies kysyi, että voinko alkaa jo nyt toistella jotain perusjuttuja suomeksi silloin tällöin, että sitten ymmärtää. Ja on opeteltu moikat yms. ja mies kertoo työkavereilleenkin suomalaisista jutuista, joita olen maininnut.
Todella outoa, luulisi että jos on rakastunut toiseen, olisi tietysti myös tosi kiinnostunut tämän juurista ja kulttuurista....kuulostaa epäilyttävältä kaverilta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Britithän on koko Euroopan huonoimpia kielissä, mikä nyt ei sinänsä yllätä kun ovat tottuneet siihen että englannilla pärjää aina melkein missä vain.
Tämä on sinänsä epäolennaista, kun en usko Ap:n odottavan brittipojun menevän kielioppitunnille ja opiskelevan täydellistä Suomea vaan ongelma on muualla. Minä seurustelin hetken aikaa espanjalaisen miehen kanssa, ja vaikka yhteinen kielemme oli englanti, niin kyllä mua kiinnosti oppia joitakin sanoja ja fraaseja hänen kielellään. Oli kiva kuunnella, kun hän puhui äidinkieltään ja yrittää poimia sieltä jotain tuttua.
No ei pelkästään tuo suomalaisuuden halveksinta, mutta sekin, että se olet yleensä sinä, joka reissaat poikaystävän luo, kertoo minusta kyllä välinpitämättömyydestä. En ennustaisi kovin pitkää yhteistä taivalta teille. Sinuna en muuttaisi tyypin perässä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki Suomeen ei ole kenenkään pakko haluta tulla, eikä varsinaista kielenopiskeluakaan tarvitse juuri ajatella, jos ei tänne ole aikeissa muuttaa. Mutta jos ei voi edes YHTÄ lausetta/sanaa oppia, niin silloin kuulostaa enemmänkin joltain asennevammalta. Onko hän siis itse näin jyrkästi sen asian ilmaissut?
Ap aiemmin sanoo, että haluaisi poikaystävän voivan "pari lausetta vaihtaa suomeksi" perheen ja kavereiden kanssa, jossa on sitten jo kyse ihan keskustelusta, mikä saattaa kuulostaa kielitaidottomalle aika kammottavalta. Pitää pitää mielessä, että britit ovat todella ummikoja kielten suhteen, eikä vieraita kieliä juuri osata. Vierasta kieltä osaavaa katsotaan, kuin jotain suurtakin gurua, sillä ihmisllä ei ole mitään käsitystä siitä kuinka helppoa, tai vaikeaa kielten oppiminen on. Siksi tämä saattaa kuulostaa aivan mahdottomalta tehtävältä.
Eli onko nyt siis kyse siitä, että mies on niin jääräpäinen ettei voi opetella sanomaan "huomenta", vai siitä, että on kieltäytynyt toiveesta keskustella suomeksi? Sillä nämä on kaksi aika eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Nää on valtasuhdeasioita. Ulkomaalaiset miehet opettelevat suomea kunnolla harvemmin kuin ulkomaalaiset vaimot. Ja molemmat sitä harvemmin, mitä isompi valtakieli oma äidinkieli on.
Eli juurikin vähiten kiinnostaa englanninkielisiä miehiä. Tiedän pari, jotka naimisissa suomalaisen kanssa ja asuvat pysyvästi Suomessa (vuosikymmeniä jo). Mutta eivät osaa suomea. Eivätkä siis voi saada kansalaisuutta, nyt siitä olisi brexitin takia aika paljon hyötyäkin. Hienosti ovat tilanteensa hoitaneet.
Kyllä, kyse on juuri valtasuhteesta. Mietin kaikkia niitä Suomessa asuvia venäläisiä, virolaisia, thaimaalaisia ym. naisia, joilla on suomalainen mies. Nuo miehethän ovat niitä, jotka julkisissa puheenvuoroissa ylistävät ulkomaalaisia naisia - ja samanaikaisesti pinnan alla saattaa kyteä suunnaton halveksunta vaimon kotimaata ja kulttuuria kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on muuten huomaavainen ja meillä on mukavaa yhdessä, mutta tämä kieliasia on alkanut vaivaamaan viime aikoina :/. Hänen mielestään on jotenkin "noloa" jos ulkomaalaiset opettelevat vain pari lausetta vierasta kieltä ym joten ei itsekään halua sitten, saati sitten opetella suomea kunnolla. Tuntuu vain pahalta kun toinen silminnähden oikein ärsyyntyy jos olen kysynyt asiasta ja koittanut normaalisti keskustella. Kontrastia vielä tuo tähän se, että ennen kuin tapasin hänet niin tapailin hetken toista brittiä (vain muutaman viikon) ja hän taas oli erittäin kiinnostunut kielestäni, kyseli kokoajan että miten mikäkin sanotaan ym. ja opetteli jopa syntymäpäiväkseni sanomaan "hyvää syntymäpäivää!" suomeksi mikä oli itselleni tosi iso juttu. Tuo homma sitten kaatui muihin erimielisyyksiin ja nykyiseni on muilla mittapuilla parempi mies itselleni mutta nyt olen alkanut miettiä että tuleekohan tästä mitään kun toinen tuntuu oikein halveksivan maatani ja kieltäni (tai sellaisen kuvan ainakin tästä saan) :/.
- Ap
Ihan mielenkiinnosta kysyn, onko sulla joku pakkomielle brittiläisiin miehiin? Kun viimeksikin deittailit brittiä vaikka ilmeisesti suomessa asut...onko sulla siis poikaystävävaatimuksena 'britti'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on muuten huomaavainen ja meillä on mukavaa yhdessä, mutta tämä kieliasia on alkanut vaivaamaan viime aikoina :/. Hänen mielestään on jotenkin "noloa" jos ulkomaalaiset opettelevat vain pari lausetta vierasta kieltä ym joten ei itsekään halua sitten, saati sitten opetella suomea kunnolla. Tuntuu vain pahalta kun toinen silminnähden oikein ärsyyntyy jos olen kysynyt asiasta ja koittanut normaalisti keskustella. Kontrastia vielä tuo tähän se, että ennen kuin tapasin hänet niin tapailin hetken toista brittiä (vain muutaman viikon) ja hän taas oli erittäin kiinnostunut kielestäni, kyseli kokoajan että miten mikäkin sanotaan ym. ja opetteli jopa syntymäpäiväkseni sanomaan "hyvää syntymäpäivää!" suomeksi mikä oli itselleni tosi iso juttu. Tuo homma sitten kaatui muihin erimielisyyksiin ja nykyiseni on muilla mittapuilla parempi mies itselleni mutta nyt olen alkanut miettiä että tuleekohan tästä mitään kun toinen tuntuu oikein halveksivan maatani ja kieltäni (tai sellaisen kuvan ainakin tästä saan) :/.
- Ap
Ihan mielenkiinnosta kysyn, onko sulla joku pakkomielle brittiläisiin miehiin? Kun viimeksikin deittailit brittiä vaikka ilmeisesti suomessa asut...onko sulla siis poikaystävävaatimuksena 'britti'.
AP on joku wowin pelaaja tai vastaava ja löytää kumppaninsa pelistä.
Asun itse ulkomailla maassa, jossa puhutaan kohtalaisen harvinaista ja (suomalaisille) vaikeata kieltä. Tämän kielen opiskelu ei rehellisesti sanottuna kiinnosta minua juuri lainkaan, eikä asiaa auta paikallisten vouhotus omasta kielestään. Yleinen mielipide tuntuu olevan, etteivät ulkomaalaiset voi oppia heidän kieltään sillä se on niin vaikea ja erityinen. Tiedän, ettei tämä ole välttämättä se viesti mitä paikalliset haluavat välittää, mutta kun harvinaisen kielen opiskelu ei muutenkaan ole prioriteettilistalla kovinkaan korkealla niin paikallisten ei-niin-zemppaava asenne ei ainakaan lisää kiinnostusta kielen opiskeluun. Myöskään paikallinen kulttuuri ei lähtökohtaisesti kiinnosta minua mitenkään erityisesti sillä se ei ole suomalaiselle mitenkään erityisen eksoottinen.
Eli palatakseni alkuperäisen aiheeseen niin ymmärrän kyllä ulkomaalaista, jota ei suomen kielen opiskelu tai suomen kulttuuriin tutustuminen kiinnosta lainkaan. Se ei silti tarkoita, etteikö voisi olla kiinnostunut jostain suomalaisesta kaveri/seurustelu/työ -merkeissä, mutta tuo oman kielen/kulttuurin tuputtaminen kannattaa ehkä laittaa hieman taustalle. Seurustelusuhteessa toki olisi toivottavaa, että joustetaan molemmat ja osoitetaan kiinnostutaan esim. toisen harrastuksiin, kulttuuriperimään tms. mutta se kuinka paljon ja missä määrin onkin sitten kokonaan toinen keskustelu.
Tunnen paljon brittejä ja tuollainen halveksiva asenne tuntuu täysin vieraalta. Britithän nimenomaan intoilevat välillä ihan liikaakin kaikesta vähänkin erilaisesta, ja siis ihastuneesti. Muistan omien sukulaisteni kanssa olleeni monesti tosi kiusaantunutkin kaikesta huomiosta, mitä he juuri suomalaisuuteeni kiinnittivät, kun minusta asia nyt ei ole niin ihmeellinen. En ole koskaan ollut mikään Suomi-intoilija, ja tykkään monista asioista Englannissa enemmän kuin kotimaassa. Miehelläni on tosi huono kielipää, mutta pärjää suomeksi oikein hyvin.
Ap on tainnut löytää jonkun poikkeusyksilön, jota ei ap kiinnosta tipan vertaa. Tuskinpa kiinnostumattomuus kieliasioihin rajoittuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on valtasuhdeasioita. Ulkomaalaiset miehet opettelevat suomea kunnolla harvemmin kuin ulkomaalaiset vaimot. Ja molemmat sitä harvemmin, mitä isompi valtakieli oma äidinkieli on.
Eli juurikin vähiten kiinnostaa englanninkielisiä miehiä. Tiedän pari, jotka naimisissa suomalaisen kanssa ja asuvat pysyvästi Suomessa (vuosikymmeniä jo). Mutta eivät osaa suomea. Eivätkä siis voi saada kansalaisuutta, nyt siitä olisi brexitin takia aika paljon hyötyäkin. Hienosti ovat tilanteensa hoitaneet.
Kyllä, kyse on juuri valtasuhteesta. Mietin kaikkia niitä Suomessa asuvia venäläisiä, virolaisia, thaimaalaisia ym. naisia, joilla on suomalainen mies. Nuo miehethän ovat niitä, jotka julkisissa puheenvuoroissa ylistävät ulkomaalaisia naisia - ja samanaikaisesti pinnan alla saattaa kyteä suunnaton halveksunta vaimon kotimaata ja kulttuuria kohtaan.
Mitenköhän muuten on näitten suomalaisten miesten kanssa? Opettelevatko vaimojensa äidinkieltä ja ovatko kiinnostuneita kulttuurista? Vai ovatko ihan samanlaisia kuin monet britit?
...sitten kun muutat hänen luokseen englantiin, et saa enää käydä suomessa, etkä puhua perheellesi. Joudut soittamaan niille salaa. Jos ukko kuulee mitään suomesta tai kun puhut suomea, vetää kuonoon...
Kuulostaa tuollaiselta tyypiltä, sori vaan... toki nuo pahimmat piirteensä näyttää vasta sitten, kun asut hänen luonaan ja pakeneminen on vaikeampaa.
Alue: Aihe vapaa
Jaa. Minä tiedän Suomessa asuvan britti miehen, jonka työkieli on englanti (kansainvälinen työyhteisö), ja on opetellut puhumaan suomea.
OT. Meidän naapurissamme asui vuosia sitten kaksi kiinalaista pariskuntaa. Toinen oli asunut suomessa jo 10 vuotta. Olivat suomenkielen kurssinkin käyneet, mutta eivät suostuneet puhumaan sanaakaan suomea. Toinen pariskunta taas oli asunut Suomessa alle vuoden, ja kovasti oli yritystä kommunikoida suomenkielellä. Kaikki akateemista väkeä.
Eli ei ole kiinni kansalaisuudesta eikä edes koulutustasosta, vaan asenteesta, onko valmis opiskelemaan jotain kieltä ja/tai kulttuuria vai ei.
Itse en voisi edes turistina matkustaa maahan, jonka kieltä en osaisi yhtään sanaa. Ainakin perus tervehdykset, kiitos, anteeksi ja olehyvä pitää opetella ennen reissua, jotta ei tule "vammainen" olo vieraassa maassa.