Mikä saa ihmisen käyttämään huumeita?

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 23:01"]

Pitäiskö ne patoutuneet tunteet käsitellä jollain tapaa jo ennenkuin käyttö menee pahaksi? Tarviiko siellä pohjalla asti käydä ennenkuin pystyy käymään läpi asioita,joista käyttö itseasiassa johtuukin?

[/quote]

Juttu on niin että kun elää siinä omassa mielenterveysongelmassaan sisällä niin ei siinä ole referenssinä normaalia hyvää elämää niin että tietäisi että no tää ja tää asia ei ole mun elämässä normaalia. Tai tietysti osittain tietää ja tiedostaa, mutta kyllä se on monessa asissa niin että ne ongelmat tajuaa sitten vasta kun niistä pääsee. Koska se sairas ja epäterve on itselle normaalia ja kuvittelee muidenkin olevan samanlaisia, vain reippaampia ja kunnollisempia ja paremmalla asenteella varustettuja.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 23:01"]

Pitäiskö ne patoutuneet tunteet käsitellä jollain tapaa jo ennenkuin käyttö menee pahaksi? Tarviiko siellä pohjalla asti käydä ennenkuin pystyy käymään läpi asioita,joista käyttö itseasiassa johtuukin?

[/quote]

Juttu on niin että kun elää siinä omassa mielenterveysongelmassaan sisällä niin ei siinä ole referenssinä normaalia hyvää elämää niin että tietäisi että no tää ja tää asia ei ole mun elämässä normaalia. Tai tietysti osittain tietää ja tiedostaa, mutta kyllä se on monessa asissa niin että ne ongelmat tajuaa sitten vasta kun niistä pääsee. Koska se sairas ja epäterve on itselle normaalia ja kuvittelee muidenkin olevan samanlaisia, vain reippaampia ja kunnollisempia ja paremmalla asenteella varustettuja.

[/quote]

Esimerkki tästä, kysyin kaverilta joskus että muistatko sen kauhean tunteen kun piti mennä syksyllä ja keväällä katsomaan opiskelupaikan uudet lukujärjestykset. Kaveri oli ihan että ööö - niin minkä tunteen? Mä automaattisesti oletin että kaikki tuntee samanlaista paniikkia sen lukkarin edessä ja samalla lailla peittää sen ja yrittää olla ihan cool. Koska sitä mun elämä oli ollut 20 vuotta joka päivä. Ei tullut edes mieleenkään esim. vaihtaa koulua. Miksi olisi? Kun se senhetkinen kauhu lukkarin edessä oli kuitenkin miljoona kertaa parempi kuin se mitä oli ollut kotona asuminen ja koulunkäynti sitä ennen. Mullahan oli asiat suorastaan loistavasti.

Minä tunnen erään mukavan,kunnollisen nelikymppisen naisen. En ikinä olisi uskonut että hän on aikoinaan ollut aivan rappiolla 15vuotta käyttäessään heroiinia,tämän kertoi vasta äskettäin. Kyllä se ihminen pääsee aineista eroon jos oikeasti haluaa. Moni vaan ei halua.

Kiintoisa aihe,minäkin tahtoisin kuulla lisää kokemuksia ja mielipiteitä?

Ettei usko Jumalaan ja pilkkaa Jumalaa. Jumala sitten rankaisee huumeilla ateisteja.

Up

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 15:35"]

Miettiikö kukaan käyttäjä sitä,kuinka paljon huolta ja murhetta aiheuttaa läheisilleen?

[/quote]

Varmasti kaikki ajattelevat joskus. Paha mieli siitä on kuitenkin pelkkä kärpäsenkakka sen rinnalla, miten syvällä on jo siinä suossa (kun yleensä läheiset saavat tietää vasta, kun ollaan jo riippuvaisia ja täysillä mukana siinä elämäntyylissä). Yleensä sen vain yrittää sulkea mielestään pois. Näin ainakin omalla kohdallani.

En ole lukenut ketjua mutta luullakseni huumeiden käyttäjät yrittävät paeta todellisuutta, eivät kestä normaalia elämää. Ovat heikkoja ihmisiä, eivät selviä maailmassa, kenties mielenterveyshäiriöisiä, raasuja kaikenkaikkiaan.

Miksikö aloitin?

Rakkaudeton lapsuus ja masennus nuorena. Olo niin paha, että halusin kuolla. Huumeet auttoi. Oli ihanaa olla vain vähän turta.

En koskaan halunnut päätäni sekaisin, halusin vain kestää olla tässä maailmassa - selvin päin en kestänyt. Käytin kannabista, piriä ja bentsoja ja joskus vähän opiaatteja.

Myöhemmin yliopisto-opintojen myötä pääsin terapiaan, sain traumani käsiteltyä, masennuksen hoidettua, enkä sen koomin tarvinnut mitään aineita. Tästä on aikaa jo 15 vuotta, ja nykyään elämä on seesteistä ja ihanan tylsää perhe-elämää, töitä, asuntolainaa, sitä normaalia.

sinulle 60. Tuota olen itsekkin sosiologina ja perheenäitinä ja tylsänä vaimona ajatellut. Rakkaudeton lapsuus jättää jälkensä. Tänään juuri paasasin ( puhuin ) tutulleni että vihaan vanhempia jotka tekevät lapsia joita eivät pysty rakastamaan ja hoitamaan, sitten me täällä yhteiskunnassa haukutaan rikollisia ja narkkeja. Joo, pitää kattoa pintaa syvemmälle. Onni on että selvisit, toivottavasti saat rakkautta tänä päivänä. Toivon sitä sinulle sydämestäni.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 23:30"]

sinulle 60. Tuota olen itsekkin sosiologina ja perheenäitinä ja tylsänä vaimona ajatellut. Rakkaudeton lapsuus jättää jälkensä. Tänään juuri paasasin ( puhuin ) tutulleni että vihaan vanhempia jotka tekevät lapsia joita eivät pysty rakastamaan ja hoitamaan, sitten me täällä yhteiskunnassa haukutaan rikollisia ja narkkeja. Joo, pitää kattoa pintaa syvemmälle. Onni on että selvisit, toivottavasti saat rakkautta tänä päivänä. Toivon sitä sinulle sydämestäni.

[/quote]

Kiitos, ihan herkistyn kauniista sanoistasi. Yhä edelleen ihmettelen onneani, että olen elämäni alusta ja "mokistani" huolimatta saanut näin ihanan elämän sittenkin. Arvostan todella tätä tavallisuutta, ennustettavuutta ja tylsyyttä. Omien lasten rakkaus on riipaisevan ihanaa, samalla suren omaa itseäni lapsena - kuinka riipaisevaa on, kun rakkautesi ei kelpaa etkä ihmisenäkään ole tärkeä kenellekään. Jaksan yhä myös ihmetellä miestäni ja hänen rakkauttaan (niin, arkistahan tämä on riitoineen...), ja mielestäni häkellyttävää onneani, että olemme kaikki terveitä ja hyvinvoivia. Taustastani johtuen välillä kuin odotan sitä, milloin jotain särkyy... Vaikka toki toivon että niin ei käy, ja olen onnekseni terapiassa ymmärtänyt olla hakematta enää katastrofeja elämääni.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 17:18"]

Jos todella haluatte ymmärtää, suosittelen esim. PsychoVaultin tai Päihdelinkin keskustelupalstaa. Siellä ne asiantuntijat on, täällä harvempi tietää huumeista muuta kuin että "serkku käytti kannabista ja kuoli siihen kolmekymppisenä"...

[/quote]

Muutit juuri historian kulun. WHO:kaan ei ole vielä kuullut serkustasi. Juuri kaltaisesi ihmiset saavat sen aikaan, että aletaan kokeilemaan. Yksikään ja korostan yksikään ihminen ei ole nykytietämyksen valossa koskaan kuollut kannabiksen käyttöön. Tarkoitus ei pyhitä keinoja varsinkaan kun pohdin samaa kysymystä vierestä seuraajana kun ap, niin en todellakaan ymmärrä miksi tuollaista pitää edes yrittää?

Olen menettänyt kaksi isoveljeäni huumeille, toinen on vielä elossa toinen teki itsemurhan. He päätyivät käyttämään huumeita eritavoin mutta molempia yhdistää traumaattinen lapsuus ja nuoruus.

Nyt kuollutta velipuoltani hyväksikäytettiin lapsena ja kiusattiin koko elämänsä niin kotona kuin koulussa. Hän myös joutui pitämään meistä nuoremmista huolta kun vanhempamme ryyppäsivät, meillä ei siis ollut aina edes ruokaa. Hän jotui kantamaan kohtuutonta vastuuta ja palkaksi sai vain haukut. Varsinkin narsisti-alkoholisti isäni teki hänen elämästään yhtä helvettiä. En usko että hän olisi ikinä kyennyt toipumaan traumoistaan ja mielenterveysongelmistaan. Huumeet olivat hänelle ainoa keino kestää elämää.

Toinen veljeni, joka on perinyt isämme narsisti luonteen, oli koulukiusaaja. Uskon että hän alkoi käyttää huumeita koska se oli hänen mielestään "coolia". Vartuimme yhdessä lastensuojelulaitoksessa missä täytyi olla kova jätkä ja mitä enemmän päihteitä käytti sitä korkeammalla oli arvohierarkiassa. Itse olin nuorin ja hiljainen hissukka, hikari. Sain kuitenki olla rauhassa kiusaajilta koska veljeni oli heistä pahin ja piti minun puoliani. Aineiden käyttö kuitenkin riistäytyi häneltä käsistä ja hän on tehnyt niiin monen ihmisen elämästä helvettiä ilman tunnontuskia että häntä ei enää jaksa sääliä. Hänelläkin on paljon mielenterveys ongelmia eikä minkäänlaista moraalia. Apua on tarjottu lukuisia kertoja vaan ei hän koe sitä tarpeelliseksi.

Huumeesta tule hurjan hyvä olo. Siinä syy.

Kaverilla (työssäkäyvä, perheellinen mies) oli niin kova työstressi, että veti oxycontteja aamuisin (vahvuus n. 50% morfiinista), että jaksoi/uskalsi mennä töihin. Tälläisestä se lähtee. Onneksi kaveri lopetti käytön, ennen kun kehittyi pahemmaksi ongelmaksi. Kova on yhä ottamaan viinaa kuitenkin.

Itse olen niin kokeilunhaluinen ja tunnen itseni sen verran hyvin, että luultavasti nuorena oikeassa seurassa ja oikeaan aikaan tarjottuna, olisin varmasti kokeillut kovempiakin huumeita. Edelleen huumeiden aiheuttama kokemus kiehtoo, vaikka koskaan en ole edes pilveä polttanut. Olen tunneihminen. Teen hyvin paljon asioita tunteen perusteella. Kaikki uusi ja pelottava kiehtoo suunnattomasti.  Haluaisin tietää miltä se tuntuu eikä vain arvella toisten kertomusten pohjalta. Täytyyhän sen olla hyvä fiilis, koska se koukuttaa niiin vahvasti. Nyt aikuisena osaan jo suhtautua järkevästi tunteisiini, mutta nuorena asia oli toisin. Onneksi ajauduin liikkumaan vain "kilttien" tyttöjen seurassa.

Huumeidenkäyttäjiä tulee kaikista sosiaaliluokista ja kaikenlaisista perhetaustoista. Kaikki voi olla hyvin, vanhemmat voivat olla mitä parhaimmat ja silti nuori sattumusten kautta ajautuu käyttämään huumeita. Päihteiden käyttö toki valinta. En vain jaksa lähteä haukkumaan ja syyllistämään vaan pyrin sinänsä ymmärtämään ihmistä ja syitä, miki joku valitsee huumeiden käytön. Se ei poista käyttäjän vastuuta omasta tilanteestaan.

http://www.hs.fi/tiede/Kolumni+Addiktiot+ovat+korvikkeita+hengen+k%C3%B6yhyydelle/a1392605099085

"Heroiinin vaikutuksia tutkittiin tieteen metodein 1920-luvulta 1960-luvulle, minkä jälkeen heroiinista tuli laitonta ja tutkimukset lopetettiin. Tutustuin näihin varhaisiin tutkimuksiin hiljattain, ja suhteessa siihen, mitä olen heroiinista lukenut ja kuullut, tuloksissa oli paljon nieltävää.

Parhaiten toteutetut kokeet suoritettiin Harvardin lääketieteellisessä koulussa 1960-luvun alussa. Niissä terveille vapaaehtoisille annettiin heroiinia, morfiinia tai vaihtoehtoisesti plaseboa siten, että edes tutkijat eivät tienneet, mikä ryhmä sai mitäkin ainetta ennen kuin tulokset oli analysoitu.

Tulokset olivat johdonmukaiset kautta linjan. Suurin osa ihmisistä ei raportoinut saavansa heroiinista tai morfiinista minkäänlaista mielihyvää. Ne, jotka kokivat jonkinlaista mielihyvää, eivät maininneet mitään poikkeuksellisesta euforiasta."

Kannattaa lukea koko kolmen sivun kolumni jos heroiinista oli kysymys.

Miksi joku poltaa tupakkaa? Se on niin idioottimainen tapa tuhlata rahaa ja tuhota luontoa. Tupakkaviljelmät ja kuivaus yms.tuhoaa enemän kuin tuottaa elinkeinon. Mikä luonteenpiirre saa tupakoimaan?

Kyse on TUNTEISTA. Haetaan esim. mielihyvän tunnetta, hauskuuden tunnetta, itsevarmuuden tunnetta, energisyyden tunnetta, kaikkivoipaisuuden tunnetta, elämänhallinnan tunnetta, rauhoittumisen tunnetta, lohdun tunnetta, yhteenkuuluvuuden tunnetta, unohdusta, mitä nyt kukin etsiikin. Surullista tietenkin on, että kyse on myös HARHASTA ja VALHEESTA. Ne tunteet kun eivät ole todellisia ja aitoja. Samalla kyky kokea ja hallita oikeita tunteita heikkenee.

Olen joskus käyttänyt satunnaisesti mietoja huumeita lähinnä biletys- tai toisaalta rahoittumistarkoituksissa, joten tiedän mistä puhun. Läheltä myös seuraan ja olen yrittänyt auttaa koukkuun jäänyttä ihmistä. Aina sitä miettii, että MIKSI. Ja tosiaan toiset jatkavat elämäänsä ja huumeet jää luonnollisesti pois jossain vaiheessa kun ei vain kiinnosta. Ja jotkut sitten vain jatkavat ja jatkavat ja sotkevat koko elämänsä ja mielenterveytensä. Sitten se on enää vain surullista kun elämä ei ole enää arvokasta.

49 kirjoitti hyvin. Toki voidaan väitellä onko ne tunteet "aitoja" ja "todellisia". Mielestäni ovat, joskin ohimeneviä ja kemiallisesti saavutettuja.