Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alkaa tuntumaan, etten ole enää tässä maailmassa. Koska kannattaa hakea apua?
25.11.2020 |
En muista koskaan olleeni näin masentunut.. Olen kokenut outoja poissaolokohtauksia viime aikoina myös ahdistuksen ollessa pahimmillaan.
Joka päivä olen kuoleman väsynyt ja joka aamu yritän ajatella positiivisesti kun herään.
Yritän ajatella, että selviän tästä päivästä kyllä. En ota liikaa paineita, yritän vain pärjätä.
Silti tiedän, että en ole lainkaan kunnossa enkä tiedä voiko kamelin selkä katketa.
Töissä en yksinkertaisesti muista mitään. Kaikki on ponnistelua ja työkaverit turhautuvat. Olen melko uusi.
En opi kunnolla enää, tunnen itseni täydellisen tyhmäksi. En ole oma itseni ollut kuukausiin. En jaksa edes keskustella niitä ja näitä paitsi sen verran kun on pakko.
Minua ei vain nyt kiinnosta panostaa kun pakollisen verran, tuskin kykenen edes siihenkään.
Taustalla uupumuksia, parisuhde väkivaltaa, muuttoja, ero, tulehtuneita ihmissuhteita, useiden työpaikkojen vaihtaminen jne. Viimeisen kahden vuoden sisään.
Elämä on ollut todella vilkasta, melko epämääräistä.
Kaikenlaisia raskaita asioita, joita vielä täytyy käsitellä ihan käräjilläkin saakka.
En osaa edelleenkään pitää rajojani ja kärsin läheisriippuvuudesta. Nyt on kriisi päällä ja yritän muuttua. Luen erilaisia self-help kirjoja ja haluan muuttaa asennettani.
Silti olen kokonaisvaltaisen masentunut suurimmaksi osaksi.
Oireita on runsaasti. Enkä tiedä pitäiskö jo mennä ammattiavun piiriin.
Pahimmat oireet ovat siis todella kova väsymys, keskittymiskyvyttömyys, aivot sumussa kuljen päivittäin, muistamattomuus, ilottomuus, en luota elämään tai itseeni enää, ahdistus, itsetunto kateissa ja tahdon eristäytyä. Hyvä, että muistan edes sanoja, väsyn jo metelistä, väsyn ihmisistä.
Koen myös epämääräistä kipuja, voimakkaita raajojen särkyä varsinkin ahdistuneena.
Joskus epäilen jotain fyysistä sairautta(on jo kilpirauhasen vajaatoiminta) tai neurologista.
Veikkaan, että moni muukin jo epäilee minulla jotain poikkeavaa. Olen niin hajamielinen.
Minulla on myös traumatausta(lasinen lapsuus, väkivaltaa, mielenterveysongelmia jne.), ehkä sekin vaikuttaa oikeastikin. Kaikki tuntuu nyt tulevan päälle ihan kohinalla enkä tiedä miten selviän ja ahdistaa läheisten mielenterveysongelmat myös. Joudun tukemaan alkoholisti äitiäni saamatta itse häneltä tukea vaikeina aikoina, sekin raivostuttaa enkä en edes kestä hänen raskasta seuraansa.
Terapiaan tahdon mutta ensin täytyy säästää rahaa, muuttaa toiseen kaupunkiin, pois täältä heti kun mahdollista ja se onnistuu seuraavan vuoden puolella.
Ehkä ainoa toivon kipinä, että pääsen tästä ympäristöstä pois. Tämä ei ole yhtään minun paikkani ja kaduttaa, että edes muutin takaisin vaikka tiesin jollain tasolla, etten täällä tule voimaan hyvin mutta onneksi kuitenkin erosin.
Oli pakko kirjoittaa.
Mitä tekisitte tai miten tahtoisitte neuvoa?
Kommentit (28)
No hyvä että avauduit täällä. Lääkäriin ensin ja kilpirauhastutkimuksiin todellakin. Alottelet sen mittaisia kävelyjä kun jaksat ja kun olo on parempi, rupeat käymään hiljalleen kylmäuimassa. Kun voit, aloita taideterapia. Ja huom, terapiaa voi vaihtaa jos yksi ei toimi. Masennus ja voimattomuus voi olla sellainen paussi josta kyllä noustaan, muttei ihan samanlaisena kuin entinen sinä. Masennus on ihan arvokaskin asia, vaikka tuntuu karmealta syöveriltä. Kuulen kirjoituksestasi että tulet nousemaan ja näet erilaisen tulevaisuuden, vaikka se on hahmoton vielä. Hyvä sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että avauduit täällä. Lääkäriin ensin ja kilpirauhastutkimuksiin todellakin. Alottelet sen mittaisia kävelyjä kun jaksat ja kun olo on parempi, rupeat käymään hiljalleen kylmäuimassa. Kun voit, aloita taideterapia. Ja huom, terapiaa voi vaihtaa jos yksi ei toimi. Masennus ja voimattomuus voi olla sellainen paussi josta kyllä noustaan, muttei ihan samanlaisena kuin entinen sinä. Masennus on ihan arvokaskin asia, vaikka tuntuu karmealta syöveriltä. Kuulen kirjoituksestasi että tulet nousemaan ja näet erilaisen tulevaisuuden, vaikka se on hahmoton vielä. Hyvä sinä.
Hei, kiitos sinulle.
Sekä tietysti muillekin vastanneille. Kiitos kun rohkaisette eteenpäin ja lääkäriin.
Soitan heti huomenna lääkäriin, toivon, että saan ajan jo perjantaille.
Kaikki nuo muutkin ehdotukset kuulostavat todella hyvälle.
Pyöräilen kyllä nyt n. 6 km päivässä. Se ei ole paljoa mutta ainakin jotain liikuntaa tulee päivässä harrastettua.
Salilla kävin mutta se jäi eron myötä, pitäisi taas mutta en jaksa nyt liikaa mitään hälinää ja vaatimuksia. Haluan rauhallisesti tästä eteenpäin, ei liikaa suorittamista mutta kutenkin päämääriä ajatellen.
Haluan myös ruokavalioni taas parempaan jamaan, silläkin on melko ihmeellinen vaikutus loppuen lopuksi.
Avanto voisi tehdä hyvää, pidän siitä paljon ja olen kuullut sen hyödyistä runsaasti. Voisi olla minun juttuni käydä kylmässä pulahtelemassa.
Taideterapia kuulostaa mielenkiintoiselta, koskaan ei kukaan ole ehdottanut sellaista. Yleensä psykoterapiaa ehdotetaan minulle mutta tuostakin täytyy ottaa selvää.
Ymmärrän hyvin pitkälle pointtisi, en vielä tiedä mitä tämän hetkinen vaihe voi tuoda tulevaisuuteen, se saattaa olla myös jotain tärkeää ja arvokasta.
Viimeiset lauseesi sai kyyneleet valumaan.
Kiitos neuvoista ja tsemppaamisesta!
Ap
"Olen kuitenkin ajatellut, että kun kuukautisia ei ole kohta ollut vuoteen koska hormonikierukka, niin ehkä varastot täyttyvät. "
Voisiko yhtenä syynä oireisiisi olla hormonaalinen ehkäisy? Olisiko mahdollista kokeilla olla ilman sitä (kierukan poisto ei ole kummoinen toimenpide) ja katsoa muuttuuko mikään? Tietenkään ei päde, jos esim. tarvitset sitä runsaiden kuukautisten hoitoon.
Ehdottomasti hae muunkinlaista apua, mutta hormoniehkäisyn vaikutus mielialaan on ihan todellinen asia ja on mahdollista että sen poistaminen antaisi lisää voimaa ratkoa muita ongelmiasi.
Joka tapauksessa paljon voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
"Olen kuitenkin ajatellut, että kun kuukautisia ei ole kohta ollut vuoteen koska hormonikierukka, niin ehkä varastot täyttyvät. "
Voisiko yhtenä syynä oireisiisi olla hormonaalinen ehkäisy? Olisiko mahdollista kokeilla olla ilman sitä (kierukan poisto ei ole kummoinen toimenpide) ja katsoa muuttuuko mikään? Tietenkään ei päde, jos esim. tarvitset sitä runsaiden kuukautisten hoitoon.Ehdottomasti hae muunkinlaista apua, mutta hormoniehkäisyn vaikutus mielialaan on ihan todellinen asia ja on mahdollista että sen poistaminen antaisi lisää voimaa ratkoa muita ongelmiasi.
Joka tapauksessa paljon voimia sinulle!
Juu, olen oikeastaan miettinyt tätä useaan otteeseen. Voi olla hyvinkin, että myös sillä on vaikutusta asioihin myös, edes hitusen.
Olin todella paljon hormonaalista ehkäisyä vastaan aluksi, sillä en halua kehooni mitään ylimääräistä mutta suostuin lopulta.
Nyt kun olen eronnut niin voisin kyllä käydä poistattamaan, sekin kun on ollut mielessä.
Taidan puhua tästäkin seuraavalla lääkärikäynnillä, että haluan kierukasta eroon.
Olen halunnut jo pitkään mutta tottunut.
Kiitos paljon!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan ajatellut, että ehkä vika ei olekaan sinussa, vaan tässä ympäröivässä maailmassa, joka on tullut hulluksi?
Yritä löytää jostain valoa ja tervejärkisyyden saarekkeita, niin pysyt järjissäsi. Täällä kohinan seassa on muitakin turhautuneita ja loppuunpalaneita. Tai siitä suosta ylös rämpineitä. Tämä maailma sairastaa. Yritä sinä tervehtyä. Kun jokainen tekee oman parhaansa, niin jospa se siitä, pikkuhiljaa.
Alue: Aihe vapaa
Oletko kokeillut nettiterapiaa? Mielenterveystalo tms?