Puhutteko nyksienne kanssa eksistä?
Esim. mikä johti eroon, mikä toimi vanhassa suhteessa ja mikä ei?
Kommentit (33)
En suostu puhumaan existä tai petikumppaneista. Ne ovat minun elettyä elämää eikä kuulu muille. Olen kertonut että olen ollut avoliitossa ja se riittää.
Olen kysynyt ja kysyn kaikilta. Sellaista sekoilua naisilta että jos järkevää vastausta ei tule pistän sekopäät kiertoon aika nopeesti. Noh ..koska se sama sekoilu iskis itseen myöhemmin.
Tottakai puhutaan. Mulle miehet on olleet myös parhaita ystäviä niin en tiedä miten voisin historiastani ylipäänsä mitään puhua jos exiä ei saisi mainita. Miehen existä kuuleminen on lisäksi jotenkin kiihottavaa.
Jos en saa puhua vapaasti eksistä niin mies on liian huonoitsetuntoinen eikä mene jatkoon.
Itsellä tulee mainittua, jos liittyvät johonkin tapahtumaan elämässäni.
Mutta en kuulemma saa mainita enää.
Seurusteluaikana puhuttiin sen verran, että kysyttiin onko ollut pidempiä suhteita taustalla, ollaanko vielä tekemisissä jne. Muuten ei puhuta. Eikä tee mieli heitä muistella eikä kiinnosta miehen exät yhtään.
Sovittiin ihan aluksi, että existä ei jauheta paskaa ja että exien kanssa saa sekstailla, ilman että tarvitsee isompaa haloota nostaa. Hyvin on toiminut, exilläkin on jo uudet kumppanit niin ei sekstailuja liian usein ole.
Puhumme, mutta kuitenkin enimmäkseen omista näkökulmistamme. Eksilläkin on oikeus yksityisyyteen ja esimerkiksi yksityiskohdat sänkypuuhista eivät mielestäni kuulu kuin asianosaisille. Emme koskaan hauku eksiä ja välit ovat tallella. Minulle olisi suuri turn off, jos kumppani haukkuisi eksiään, koska siitä tietäisin, mitä hän tekisi, jos meidän suhde ikinä päättyisi.
Kaikissa parisuhteissani (5) ollaan puhuttu eksistä. Ensimmäisessä suhteessa kumppanin eksistä ja muissa suhteissa myös omistani. Nykyinen suhde kestänyt vuoden, harvemmin puhutaan ku ennen. Tosin yhden eksän kanssa mulla on lapsi ja toinen on läheinen ystäväni, joten heistä tulee puhuttua. Mutta lähinnä lapsen isänä ja ystävänä, ei niinkään eksinä.
En voisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka ei haluaisi _ollenkaan_ avata entisiä suhteitaan. Ei tarvitse kaikkea jakaa, mutta mun olis vaikea luottaa tai edes tutustua ihmiseen, joka ei halua puhua mistään merkittävästä ihmissuhteestaan menneisyydestään. Olen itse melko avoin ihminen ja kaipaan avoimuutta läheisissä ihmissuhteissani.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa niistä jotain puhua yleisellä tasolla jo ihan alkavassa suhteessa. Jos mies ei mitään muuta tee kuin haukkuu exiä miten löysäpilluisia kusipäitä he ovat kaikki olleet, niin siitä saat viitteitä siitä miten hän tulee sinua luonnehtimaan eron jälkeen. Toisaalta, jos miehen kaikki exät ovat miehen mielestä hulluja tai narsisteja, mistä mies raivoaa eikä puhu niinkuin traumoista puhutaan, mies on itse narsisti tai vielä pahempi.
Eli jo lähtökohtaisesti olet päättänyt, että eroat jossain vaiheessa. Kannattaisiko jättää ennemmin suhteet kokonaan väliin eikä satuttaa tieten tahtoen toista? En siis ota kantaa exien haukkumiseen vaan tummennettuun kommenttiisi, jonka pitäisi kuulua -mahdollisen eron jälkeen, jos aikomuksena olisi edes yrittää loppuelämän suhdetta.
Mites muilla?