Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei apu kelpaa sellaisena kuin se annetaan, niin voi jättää ihan kokonaan väliin. Synnyttäköön vaikka omassa (tai vuokrakämpän) saunassa sitten, niin kuin esiäiti aikoinaan.

Kyllä umpparin leikkaamisenkin voisi ihan hyvin suorittaa kylmiltään ilman mitään lääkitystä. Kuolkoon tulehdukseensa sitten, jos ei apu kelpaa sellaisena kuin se annetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse luulin kipujen olevan ohi lapsen synnyttyä, kun käytävällä odotin kuljetusta osastolle. Kätilö tuli sängyn viereen ja alkoi sanaa sanomatta survoa vatsaa nyrkeillään. Se sattui ihan kauheasti enkö tiennyt, miksi niin tehtiin. Yritin huitoa hänen käsiään kauemmaksi.

Yllättäen tulevat toimenpiteet, joista ei edes sanota miksi niin tehdään, ovat inhottavia. Eihän parturiin meneviä miehiäkään leikata yllättäen kaljuiksi vaikka he ovat menneet parturiin vapaaehtoisesti leikkauttamaan hiuksiaan.

Tuo vatsan survominen aiheutti myös todella järkyttävää kipua sektion jälkeen. Sekin tehtiin yleensä niin, että käskettiin sängylle, sitten jo revittiin alushousut pois ja runnottiin vatsaa kaikin voimin varoittamatta. Mutta varmaan siinäkin oli joku hengenhätä kyseessä, vaikka lapsikin oli jo ulkona, ettei millään voinut suhtautua normaalilla kunnioituksella valmiiksi murjeltua kehoa kohtaan.

Kohtu ei sektiossa tyhjene verestä kokonaan ja se ylimääräinen veri ei sieltä tule muuten kuin painelemalla. Jos se jää sinne kohtuun, tulee kohtutulehdus. Itsellä paikalle tuli kaksi kätilöä, jotka pyysivät anteeksi, mutta kohta sattuu. Ja sattuikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen saanut tästä väkivalta-avautumisesta kuvan, että Suomessa synnyttäminen on yleisesti aika karmeaa. Onneksi olin jo synnyttänyt kolmesti ja joka kerralla oli asiallista henkilökuntaa, joka kerta eri ihmiset. Ei mitään valittamista, tämä taitaa olla aika yleistäkin. Lapsivuodeosastolla oli muutama ikävästi käyttäytynyt hoitaja, mm. lisämaitoa pihtailtiin siihen asti, että vauvojen verensokerit alkoi kahdella, jopa ykkösellä. Sain tietysti haukut kun en ollut osannut vaatia lisämaitoa tarpeeksi uskottavasti vaikka ainahan pyytäessäni se kiireinen ammattilainenkin näki vauvan, ei vain kerennyt uskomaan. Enemmistö lapsivuodeosastollakin oli silti ihania. Sillälailla ei potilaan ja hoitohenkilökunnan kommunikointi aina pelitä. On täällä kuitenkin aika uskomattomia kokemuksia. Tuokin, joka pääsi helpommin yli lapsuuden raiskauksista kuin synnytyksestä... Enpä usko. Joillekin, esimerkiksi lapsena raiskatuille, synnytys on lähtökohtaisesti väistämättä kamala koettelemus ja osan pitää löytää siihen syyllinen toisista. Vaikkei se kyllä henkilökunnankaan vika ole, että joidenkin pää ei missään oloissa kestä synnyttämistä. Yleensä parhaansa tekevät kyllä auttaakseen.

Tämä kuulostaa siltä perus: "Mulle ei ole koskaan tapahtunut mitään pahaa, niin eihän kenellekkään muullekkaan ole voinut tapahtua pahaa."

Ööö ei. En sanonut ettei kellekään ole koskaan käynyt mitään pahaa. Vähän ylitulkintaa oman vihanlietsomisesi tueksi? Huomatkaa arvon muut nuoret naiset, että AV:lla on aika daiju skripti ja suurinosa peukuista tulee samalta sekopäältä. Vääristää näkemyksiä entisestään. Tottakai esimerkiksi gynekologisia tutkimuksia tehdään joskus aivan väärin. Vaikka niin joskus käy, ei se kuitenkaan tarkoita, että näin lääkärit, kätilöt ja opiskelijat toimisivat pääsääntöisesti juuri näin ala-arvoisesti. Varmaan vaikea uskoa, jos ei tiedä vauva-palstan nuolten olevan täysin mielivaltaisesti manipuloitavidsa. Ihme propaganda-alustana tätä pitääkin käyttää mielenvikaisen ihmisen joka haluaa kostaa (ikävät synnytysmuistot? Kostajat nyt yleensä on niitä mielenterveyspotilaita, jotka keksii jotain kostettavaa koska muiden syy)jollain pimeällä loan heitolla synnytyksiin erikoistuneiden ammattilaisten niskaan.

Vai että oikein samalta sekopäältä ja mielenterveyspotilaita. Et sinäkään nyt kovin täyspäiseltä kuulosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, koska olen mies, mutta eikö sitä äitiäkin voisi kohdella hyvin vai mikä sen estää?

Asenneongelma.

Joku ihmeellinen vanhakantainen ajatus, että nainen on haureudellaan ottanut siemeniä sisäänsä, ja että kivulla pitää hänen lapsensa synnyttämän. Lisäksi ajatukset naisten hysteriasta. Miehisen lääkärikunnan syöttämiä ajatuksia, joita naiset (kätilöt) sitten toteuttavat muille naisille. 

No jo on paksua tekstiä.

En kyllä kokenut synnytyksiä yhtään tuollaisina.

Minut sai tutkia ihan vapaasti enkä millään olisi uskaltanut alkaa vastustelemaan tms .

Pääasia että lapsi saatiin kunnialla ulos ja näin kävi.

Olisin kuollut jos olisin jollain omilla vaatimuksillani aiheuttanut lapselle mitään vahinkoa.

Kävin jokin aika sitten koronatestissä: testaaja selitti, että "tuntuu epämiellyttävältä, kestää muutaman sekunnin, hengitä suun kautta, kohta se on ohi".

Ylemmssä postauksessa naisen vaginaan survotaan ilman mitään varoitusta kylmää metallia, ei selitetä, ei kerrota, ei pyritä tuottamaan mahd vähän epämukavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä riittäisi jos vain sanoisivat että jalat nyt auki. 

Mitäs alapeukuttamista tässä on, samallalailla hammaslääkäri sanoo että suu auki. Silloin potilas tietää operaation alkavan. 

Mikä operaatio? Hampaiden fluoraus, röntgenkuvaus vai poraaminen? Vai alkaako hammaslääkäri mitään sanomatta kiskoa hammasta irti?

On aina tiettyjä tahoja jotka nostaa raivon siitä jos nainen ei tajua olevansa ala-arvoisempi ihmisenä kuin mies. Miehiä ei kukaan käske eikä kehtaisi edes olettaa miehen sietävän sitä tahallista kiduttamista ja kiusaamista mitä monilta osin naisten gynekologinen hoito on, ei pelkästään synnytys. Naisen kuuluu näiden mielestä kärsiä ja elää loputtomassa kivussa. Ja tämä on yhä 2020 suomessa monen naisia hoitavan kätilön, synntyslääkärin ja gynekologin näkemys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse luulin kipujen olevan ohi lapsen synnyttyä, kun käytävällä odotin kuljetusta osastolle. Kätilö tuli sängyn viereen ja alkoi sanaa sanomatta survoa vatsaa nyrkeillään. Se sattui ihan kauheasti enkö tiennyt, miksi niin tehtiin. Yritin huitoa hänen käsiään kauemmaksi.

Yllättäen tulevat toimenpiteet, joista ei edes sanota miksi niin tehdään, ovat inhottavia. Eihän parturiin meneviä miehiäkään leikata yllättäen kaljuiksi vaikka he ovat menneet parturiin vapaaehtoisesti leikkauttamaan hiuksiaan.

Tuo vatsan survominen aiheutti myös todella järkyttävää kipua sektion jälkeen. Sekin tehtiin yleensä niin, että käskettiin sängylle, sitten jo revittiin alushousut pois ja runnottiin vatsaa kaikin voimin varoittamatta. Mutta varmaan siinäkin oli joku hengenhätä kyseessä, vaikka lapsikin oli jo ulkona, ettei millään voinut suhtautua normaalilla kunnioituksella valmiiksi murjeltua kehoa kohtaan.

Kohtu ei sektiossa tyhjene verestä kokonaan ja se ylimääräinen veri ei sieltä tule muuten kuin painelemalla. Jos se jää sinne kohtuun, tulee kohtutulehdus. Itsellä paikalle tuli kaksi kätilöä, jotka pyysivät anteeksi, mutta kohta sattuu. Ja sattuikin.

Tässä on se ero, että sinulle kerrottiin että anteeksi, kohta sattuu. Ihanko oikeasti suomalaiset ovat näin tunnevammaisia, ettei ymmärretä normaalia empatiaa ollenkaan? Jos sinulle tehdään todella kivulias toimenpide, saako sen tehdä yllättäen runnomalla, vai voisiko tilannetta hiukan helpottaa kun on kohdeltu kuten ihmistä kohdellaan, varoittaen etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis missä päin Suomea ja millä vuosikymmenellä nuo kokemukset on tapahtunut!?

Itse olen synnyttänyt Naistenklinikalla ja Espoon sairaalassa. Synnytin ilman mitäön kipulääkkeitä ja puudutuksia, ehkä sekin toki vaikuttaa asiaan, mutta mulle tehtiin joka kerta tasan YKSI sisätutkimus: kun saavuin sairaalaan ja kätilö tsekkasi, kuinka paljon olin auki. Siitä sitten lilluin ammeessa siihen saakka, kun tuli ponniatusvaihe, jolloin nousin vedestä sängyn viereen. Ennen ponnistusta taisi kätilö varmistaa, että olin 10cm auki. Mutta vaikka noissa tilanteissa hön ei olisi kysy yt lupaa saako tutkia tms, kyllä siinä vaiheessa on ihan selviö ollut mulle, että pakkohan hänen on se tutkimus tehdä.

Yksikään lääkäri tai kätilö ei tullut kesken avautumusvaiheen häiritsemään ja kurkkimaan kohdunsuuta, onko tää jokin normi sitten?! :O en ole tiennyt!!!

Ja tuolla joku kommentoi, jälkitarkastuksessa lääkärin moittineen, miksi on ollut yhdynnässä ennen jälkitarkastusta!? Öööhh, itse käsitin että nimenomaan mikäli kykenee, olisi hyvä harrastaa seksiä ennen jälkitarkastusta, niin voi siellä sitten ottaa esille, jos on jotain ongelmaa asian suhteen.

Kaikilla ei ole noin helpot synnytykset. Minulla ei ole aavistustakaan, että montako sisätutkimusta minulle tehtiin, mutta todella monta, ja tekijöitä oli usein monta peräkkäin. Lisäksi kohdunkaulaa survottiin ja runnottiin, kun se ei millään meinannut aueta riittävästi, vaikka itkien pyysin lopettamaan. Se kipu on ylivoimaisesti kovinta kipua elämässäni ja se tuntui varmaan puoli tuntia survomisen loppumisen jälkeenkin ilokaasusta ja epiduraalista huolimatta. Sitten olikin jo uuden pahoinpitelyn aika. Ehkä joku raajan irrotus repimällä sattuisi yhtä kovin, mikään normaali asia ei. Nykyään en selviä enää gynekologisesta tarkastuksesta tai papa-kokeesta ilman rauhottavia, koska menen aivan paniikkiin, jos joku lähestyy alapäätä. En todellakaan edes harkitse toisen lapsen hankkimista, kun vielä vuosien jälkeenkin ajatus synnytyksestä ahdistaa ja oksettaa. Antaisin ennemmin jonkun hakata minut sairaalakuntoon kuin ottaisin riskin uudesta kohdunkaulan pahoinpitelystä. Väkivalta on todellakin oikea sana kuvaamaan sitä murjomista.

Näitä kuulee aika usein, kuinka synnyttävien naisten paikkoja runnotaan ja survotaan väkisin ja kipeästi. Eikö tuollaisilla survomisilla oikeasti voida saada vaurioitakin aikaan, vai eikö vain välitetä koska kyseessä on synnytys?

Mitäpä se nainen sillä ehjällä pimpillä tekisi? Naisen seksuaalisuushan on lasten tekemistä ja miestä varten, ei hänen omalla nautinnollaan ole tässä yhteiskunnassa väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen saanut tästä väkivalta-avautumisesta kuvan, että Suomessa synnyttäminen on yleisesti aika karmeaa. Onneksi olin jo synnyttänyt kolmesti ja joka kerralla oli asiallista henkilökuntaa, joka kerta eri ihmiset. Ei mitään valittamista, tämä taitaa olla aika yleistäkin. Lapsivuodeosastolla oli muutama ikävästi käyttäytynyt hoitaja, mm. lisämaitoa pihtailtiin siihen asti, että vauvojen verensokerit alkoi kahdella, jopa ykkösellä. Sain tietysti haukut kun en ollut osannut vaatia lisämaitoa tarpeeksi uskottavasti vaikka ainahan pyytäessäni se kiireinen ammattilainenkin näki vauvan, ei vain kerennyt uskomaan. Enemmistö lapsivuodeosastollakin oli silti ihania. Sillälailla ei potilaan ja hoitohenkilökunnan kommunikointi aina pelitä. On täällä kuitenkin aika uskomattomia kokemuksia. Tuokin, joka pääsi helpommin yli lapsuuden raiskauksista kuin synnytyksestä... Enpä usko. Joillekin, esimerkiksi lapsena raiskatuille, synnytys on lähtökohtaisesti väistämättä kamala koettelemus ja osan pitää löytää siihen syyllinen toisista. Vaikkei se kyllä henkilökunnankaan vika ole, että joidenkin pää ei missään oloissa kestä synnyttämistä. Yleensä parhaansa tekevät kyllä auttaakseen.

Tämä kuulostaa siltä perus: "Mulle ei ole koskaan tapahtunut mitään pahaa, niin eihän kenellekkään muullekkaan ole voinut tapahtua pahaa."

Ööö ei. En sanonut ettei kellekään ole koskaan käynyt mitään pahaa. Vähän ylitulkintaa oman vihanlietsomisesi tueksi? Huomatkaa arvon muut nuoret naiset, että AV:lla on aika daiju skripti ja suurinosa peukuista tulee samalta sekopäältä. Vääristää näkemyksiä entisestään. Tottakai esimerkiksi gynekologisia tutkimuksia tehdään joskus aivan väärin. Vaikka niin joskus käy, ei se kuitenkaan tarkoita, että näin lääkärit, kätilöt ja opiskelijat toimisivat pääsääntöisesti juuri näin ala-arvoisesti. Varmaan vaikea uskoa, jos ei tiedä vauva-palstan nuolten olevan täysin mielivaltaisesti manipuloitavidsa. Ihme propaganda-alustana tätä pitääkin käyttää mielenvikaisen ihmisen joka haluaa kostaa (ikävät synnytysmuistot? Kostajat nyt yleensä on niitä mielenterveyspotilaita, jotka keksii jotain kostettavaa koska muiden syy)jollain pimeällä loan heitolla synnytyksiin erikoistuneiden ammattilaisten niskaan.

Siis eli mielestäsi av:n nuolia manipuloivat synnytyksestä traumatisoituneet mt-potilaat, vaikkei kukaan synnytyksistä oikeasti tietenkään voi traumatisoitua, koska sinäkään ei traumatisoitunut? Entäs kaikki nuo julkisuudessa jaetut synnytystraumat? Ovatko nekin jonkun ”kostoa”? Vai samaa porukkaa joka manipuloi näinkin tärkeää asiaa kuin av:n nuolet?

Osa synnytyksiin erikoistuneista ammattilaisista on aivan loistavia ja mahtavia, mutta osa ei. Ja tästä tulee saada puhua. Luulisi että se olisi niiden ammattilaistenkin etu että homma saataisiin toimimaan paremmin.

Vierailija kirjoitti:

hmmmp kirjoitti:

Minulla oli 7 vuotiaana hiivatulehdus ja neuvolan akka piti väkisin jalkoja auki vaikka huusin ja potkin eivät selittäneet mitään repivät vaan jalat väkisin auki

vieläkin puistattaa. Tuo synnytysväkivalta joillain vakavimmilla varmaan samanlainen kokemus.

Eivät sentään klitoristasi leikanneet pois ja ommelleet pimpparallaa umpeen?

Leikattiinko sinulta pippeliini irti kun noin katkera olet? :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, koska olen mies, mutta eikö sitä äitiäkin voisi kohdella hyvin vai mikä sen estää?

Asenneongelma.

Joku ihmeellinen vanhakantainen ajatus, että nainen on haureudellaan ottanut siemeniä sisäänsä, ja että kivulla pitää hänen lapsensa synnyttämän. Lisäksi ajatukset naisten hysteriasta. Miehisen lääkärikunnan syöttämiä ajatuksia, joita naiset (kätilöt) sitten toteuttavat muille naisille. 

No jo on paksua tekstiä.

En kyllä kokenut synnytyksiä yhtään tuollaisina.

Minut sai tutkia ihan vapaasti enkä millään olisi uskaltanut alkaa vastustelemaan tms .

Pääasia että lapsi saatiin kunnialla ulos ja näin kävi.

Olisin kuollut jos olisin jollain omilla vaatimuksillani aiheuttanut lapselle mitään vahinkoa.

Aina se ei mene noin. Jos minä olisin saanut päättää, minun lapseni enkä minä olisi joutuneet teholle moneksi päiväksi. En olisi joutunut hengenvaaraan tai joutunut kärsimään vuosikausia täysin vältettävissä olevista kivuista, jos minua olisi uskottu ja tehty sektio ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka synnyttää on levittänyt ainakin kerran jalkansa miehelle. Synnärillä ollaan sitten niin kainoja että traumatisoidutaan tavallisesta sisätutkimuksesta. Jotenkin kun tuosta kyseisestä tapauksesta ja muista vastaavista täällä kerrotuista luki ei voi olla nauramatta.

Samoin jo sana "synnytysväkivalta" on käsitteenä yksistään vitsi. Tuo kyseinen tapaus ylittää jo itsessään parodiahorisontin. Ei kukaan pilapiirtäjäkään voisi keksiä tuollaista.

Eli jos sinä miehenä olet ollut jo naisen kanssa sängyssä, niin esim. toinen mies saa raiskata sinut kun kerran olet jo antautunut yhdelle ihmiselle? (sama jos olet nainen mutta en oikein usko että olisit nainen, niin sairas kirjoitustapa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen saanut tästä väkivalta-avautumisesta kuvan, että Suomessa synnyttäminen on yleisesti aika karmeaa. Onneksi olin jo synnyttänyt kolmesti ja joka kerralla oli asiallista henkilökuntaa, joka kerta eri ihmiset. Ei mitään valittamista, tämä taitaa olla aika yleistäkin. Lapsivuodeosastolla oli muutama ikävästi käyttäytynyt hoitaja, mm. lisämaitoa pihtailtiin siihen asti, että vauvojen verensokerit alkoi kahdella, jopa ykkösellä. Sain tietysti haukut kun en ollut osannut vaatia lisämaitoa tarpeeksi uskottavasti vaikka ainahan pyytäessäni se kiireinen ammattilainenkin näki vauvan, ei vain kerennyt uskomaan. Enemmistö lapsivuodeosastollakin oli silti ihania. Sillälailla ei potilaan ja hoitohenkilökunnan kommunikointi aina pelitä. On täällä kuitenkin aika uskomattomia kokemuksia. Tuokin, joka pääsi helpommin yli lapsuuden raiskauksista kuin synnytyksestä... Enpä usko. Joillekin, esimerkiksi lapsena raiskatuille, synnytys on lähtökohtaisesti väistämättä kamala koettelemus ja osan pitää löytää siihen syyllinen toisista. Vaikkei se kyllä henkilökunnankaan vika ole, että joidenkin pää ei missään oloissa kestä synnyttämistä. Yleensä parhaansa tekevät kyllä auttaakseen.

Tämä kuulostaa siltä perus: "Mulle ei ole koskaan tapahtunut mitään pahaa, niin eihän kenellekkään muullekkaan ole voinut tapahtua pahaa."

Ööö ei. En sanonut ettei kellekään ole koskaan käynyt mitään pahaa. Vähän ylitulkintaa oman vihanlietsomisesi tueksi? Huomatkaa arvon muut nuoret naiset, että AV:lla on aika daiju skripti ja suurinosa peukuista tulee samalta sekopäältä. Vääristää näkemyksiä entisestään. Tottakai esimerkiksi gynekologisia tutkimuksia tehdään joskus aivan väärin. Vaikka niin joskus käy, ei se kuitenkaan tarkoita, että näin lääkärit, kätilöt ja opiskelijat toimisivat pääsääntöisesti juuri näin ala-arvoisesti. Varmaan vaikea uskoa, jos ei tiedä vauva-palstan nuolten olevan täysin mielivaltaisesti manipuloitavidsa. Ihme propaganda-alustana tätä pitääkin käyttää mielenvikaisen ihmisen joka haluaa kostaa (ikävät synnytysmuistot? Kostajat nyt yleensä on niitä mielenterveyspotilaita, jotka keksii jotain kostettavaa koska muiden syy)jollain pimeällä loan heitolla synnytyksiin erikoistuneiden ammattilaisten niskaan.

Vai että oikein samalta sekopäältä ja mielenterveyspotilaita. Et sinäkään nyt kovin täyspäiseltä kuulosta. 

Niin, suuri osa tulee samalta. Ei kaikki. Luetun ymmärtäminen 😁 olisi vähän uskottavampaa jos tämä sekopää jakaisi peukkuja vähän vähemmän 100 ylös tai 100 alas meinigillä. Tuskin jokaikinen kommentti jakaa ihmiset näin selvästi puolesta tai vastaan. Toki hänen takiaan keskusteluunosallistujiakin on vähemmän kun jutut on näin äärilaitaan meneviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten karmea kohtelu ei valitettavasti rajoitu vain synnytyksiin. Gynekologisen leikkauksen jälkitarkastuksessa lääkäri vain tuli ja survaisi voimalla ultralaitteen sisään mitään varoittamatta. Sattui aivan järkyttävästi kun aiheutti jonkunlaisen lantion alueen kouristuksen. Miksi ei voinut kertoa etukäteen? Mikä siinä on oikeasti niin vaikeaa? En minä mitään päänsilityksiä kaipaan, ihan pelkkä "noniin, nyt ultrataan" olisi riittänyt. Samanlaisia kokemuksia on ystäväpiirillä usealla.

Olen sinun ollee gynetuolissa jalat levällään. Niin oikein ymmärrä mikä tuossa yllätti🤔

En ole tuo kirjoittaja, mutta kyllä tuossa yllättävää on se, että lääkäri survaisee ultralaitteen voimalla sisään. Sen voi laittaa myös hiljalleen ja nätisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, koska olen mies, mutta eikö sitä äitiäkin voisi kohdella hyvin vai mikä sen estää?

Asenneongelma.

Joku ihmeellinen vanhakantainen ajatus, että nainen on haureudellaan ottanut siemeniä sisäänsä, ja että kivulla pitää hänen lapsensa synnyttämän. Lisäksi ajatukset naisten hysteriasta. Miehisen lääkärikunnan syöttämiä ajatuksia, joita naiset (kätilöt) sitten toteuttavat muille naisille. 

No jo on paksua tekstiä.

En kyllä kokenut synnytyksiä yhtään tuollaisina.

Minut sai tutkia ihan vapaasti enkä millään olisi uskaltanut alkaa vastustelemaan tms .

Pääasia että lapsi saatiin kunnialla ulos ja näin kävi.

Olisin kuollut jos olisin jollain omilla vaatimuksillani aiheuttanut lapselle mitään vahinkoa.

Kannattaa lukea se Ylen artikkeli synnytyksen historiasta. Siinä tulee ilmi ei-niin-mukavia juttuja ja asenteita ihan lähihistoriasta, joita lienee vaikea uskoa nykyään. Esimerkiksi synnytyskipujen lievittämiseen panostaminen alkoi todella myöhään ihan vain siitä syystä ettei niitä ollut kiinnostusta kehittää, koska sitä ei nähty tarpeellisena. Aika ajoin vielä nykyäänkin lehtien palstoille tulee joku lääkäri vinkumaan siitä, kuinka kivunlievitys synnytyksessä on oikeastaan ihan turhaa ja naisten pitäisi oikein todella harkita tarvitsevatko sitä lainkaan. 

Kyllä tällaisissa paistaa aika kauas jonkinlainen vallankäyttö haavoittuvassa asemassa oleviin naisiin ja kun synnytyksen historia todistettavasti on tällainen ollutkin, on aika selvää että nämä asenteet saattavat heijastua vielä tähän päiväänkin. Siltä vähän vaikuttaa, että näin tilanne todella onkin.

eivoikunihmetellä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka synnyttää on levittänyt ainakin kerran jalkansa miehelle. Synnärillä ollaan sitten niin kainoja että traumatisoidutaan tavallisesta sisätutkimuksesta. Jotenkin kun tuosta kyseisestä tapauksesta ja muista vastaavista täällä kerrotuista luki ei voi olla nauramatta.

Samoin jo sana "synnytysväkivalta" on käsitteenä yksistään vitsi. Tuo kyseinen tapaus ylittää jo itsessään parodiahorisontin. Ei kukaan pilapiirtäjäkään voisi keksiä tuollaista.

Eli jos sinä miehenä olet ollut jo naisen kanssa sängyssä, niin esim. toinen mies saa raiskata sinut kun kerran olet jo antautunut yhdelle ihmiselle? (sama jos olet nainen mutta en oikein usko että olisit nainen, niin sairas kirjoitustapa)

Onko sisätutkimus kun nainen taatusti ymmärsi mitä on odotettavissa jo raiskaus😅🤣😂😅🤣

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kaikista hoitotoimenpiteistä saa kieltäytyä, se on tosiaan äidin oikeus joka ajaa syntymättömän lapsen oikeuksien edelle. Itse olen nähnyt näin tapahtuvan:  luomusynnytykseen voimakkaasti perehtynyt ja orientoitunut äiti (isän ponnekkaasti säestämänä) kieltäytyi vauvan sydänäänten tutkimisesta ja synnytyksen ponnitusvaiheen pitkittyessä sitä avustavista toimepiteistä. Tämän seurauksena syntyi lapsi jolla oli hapenpuutteesta johtuva aivovaurio. Pariskunnalle puhuttiin lukusia kertoja mutta mikään ei kääntänyt heidän päätään.

JUURI NÄIN VOI TAPAHTUA. Enkä ole edes pahoillani näiden vanhempien puolesta. Eivät ansainneet lasta,

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka synnyttää on levittänyt ainakin kerran jalkansa miehelle. Synnärillä ollaan sitten niin kainoja että traumatisoidutaan tavallisesta sisätutkimuksesta. Jotenkin kun tuosta kyseisestä tapauksesta ja muista vastaavista täällä kerrotuista luki ei voi olla nauramatta.

Samoin jo sana "synnytysväkivalta" on käsitteenä yksistään vitsi. Tuo kyseinen tapaus ylittää jo itsessään parodiahorisontin. Ei kukaan pilapiirtäjäkään voisi keksiä tuollaista.

Ahaa, se 60-luvun kätilökö se siellä taas on? Silloin kätilöt saattoivat sanoa kivusta vaikeroivalle naiselle, että suu kiinni, et sinä silloinkaan valittanut kun lasta olit tekemässä. Asenteet ei ole muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Raiskaus on toisen henkilö pakottamista sukupuoliyhteyteen, elimellä tai jollain muulla.  Tahallinen teko ja halutaan halventaa ja tehdä seksuaalista väkivaltaa ja väkivaltaa

Ymmärrän että nuo naiset ovat kokeneet tulleensa väärin kohdelluiksi kun heille ei kiireessä tarpeeksi rauhallisesti kerrottu miksi sisätutkimus tarvitsee tehdä ja annettu mahdollisuuta kieltäytyä toimenpiteestä, mutta sen rinnastaminen seksuaaliseen väkivaltaan on aika törkeää. En usko että yhdessäkään noissa tilanteessa on ollut kyse _seksuaalisesta_ tahallisesta väkivallasta. Tässä nuom naiset vain profiloituvat hihhuleiksi ja se tärkeä asia (kommunikaation parantaminen) jää taka-alalle.

Monet sanovat, että tuntuu kuin olisi raiskattu, kun kodissa on käynyt murtovarkaita. Ihmiset puhuvat kuvaillen. Raiskaukseksi jonkin kuvaaminen saa (yleensä) toisen ihmisen ymmärtämään, miten järkyttävä tilanne on ollut sen kokeneelle. Ei sen kummempaa.