Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Tää on kyllä kumma trollipesä ja/tai menneille vuosikymmenille jumittuneiden konservatiivien hautomo.

Se, että täällä meillä on pienet lapsikuolleisuusluvut, ei tarkoita että kaikki olisi jo aivan perfecto ja missään ei olisi mitään parantamisen varaa. Aina voidaan kehittyä ja parantaa systeemejä. Aina. Ehkä seuraavat askeleet on tosiaan synnyttäjän hyvinvointiin liittyviä ja esim synnytyksen jälkihoitoon liittyviä. Menemättä yksityiskohtiin, omissa synnytyksissa on ollut lievästi hämmentävää, miten äiti jää sivuun kun lapsi on syntynyt. Apua on pitänyt hakea yksityiseltä sektorilta, kun julkisella ei ole sitä saatu mm. vaarallisen alas tipahtaneeseen hemoglobiiniin, jäätäviin migreeneihin synnytyksen jälkeen, vatsalihasten erkaumaan ja väärin ommellun episiotomia-haavan korjaukseen. Kun nää vaan "kuuluu asiaan synnytyksen jälkeen".

Muutenkin, synnytys on harvoin alusta loppuun mitään mielettömän dramaattista veitsenterällä kiikkumista, missä pitää toimia ehtimättä kysyä synnyttäjältä mitään. Siksikin hämmentää, että osa henkilökunnasta kokee niin vaikeaksi kommunikoida.

Synnyttäminen on valinta. Sinä olet itse aiheuttanut sen tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten karmea kohtelu ei valitettavasti rajoitu vain synnytyksiin. Gynekologisen leikkauksen jälkitarkastuksessa lääkäri vain tuli ja survaisi voimalla ultralaitteen sisään mitään varoittamatta. Sattui aivan järkyttävästi kun aiheutti jonkunlaisen lantion alueen kouristuksen. Miksi ei voinut kertoa etukäteen? Mikä siinä on oikeasti niin vaikeaa? En minä mitään päänsilityksiä kaipaan, ihan pelkkä "noniin, nyt ultrataan" olisi riittänyt. Samanlaisia kokemuksia on ystäväpiirillä usealla.

Olen sinun ollee gynetuolissa jalat levällään. Niin oikein ymmärrä mikä tuossa yllätti🤔

Et ymmärrä, miksi jääkylmän esineen survaisu liikaa voimaa käyttäen herkälle alueelle yllättää, vielä varoittamatta?

Voi kai siitä huomauttaa heti että sattuu tai tuntuu kylmältä, eihän lääkäri sitä voi tietää jos ei mitään sano.

Huusin ja lantio kramppasi niin, että ultralaite jäi hetkeksi jumiin. Lääkäri ilme värähtämättä jatkoi runttaamista. En olisi varmastikaan saanut kouristusta, jos olisin tiennyt etukäteen ja ei olisi oltu tarpeettoman kovakouraisia. Ettekö te nyt oikeasti käsitä, että väkivaltaa lääkäreiltä kyllä tapahtuu? Miksi tämä on niin vaikea myöntää? Jälkikäteen olen selvittänyt että kramppaamisessa on kyse elimistön puolustusreaktiosta, joka tapahtuu tahdosta riippumatta. Hyvin kivuliasta, se voi tulla esimerkiksi raiskauksen seurauksena. Kyllä lääkäri toimii väärin, jos aiheuttaa tällaisen omalla toiminnallaan. Se ON väkivaltaa.

En vain yksinkertaisesti ymmärrä, että tätä asiaa selitetään kiireellä, inhimillisellä unohduksella ja muulla. Itselle on aina ollut itsestäänselvää, että kun teen potilaan keholle jotain, puhun samalla siitä, mitä olen tekemässä. Jos on kiire, siitä huolimatta pystyn selostamaan tekemiseni potilaalle, jolloin hänellä on oikeus kieltäytyä toimenpiteestä. Tää on minusta ihan perusasia ja kuuluu tehdä AINA kun potilas on hereillä. Olettaisin, että koko hoitohenkilökunnalta tulisi ihan selkäytimestä se potilaalle kommunikointi. Jos on niin taukki, ettei kykene kommunikoimaan potilaan kanssa, suosittelen siirtymään sellaiselle puolelle, jossa potilaita ei tarvitse kohdata heidän ollessa hereillä. 

Tosiaan jännä, kuinka synnytyksessä henkilökunnan surkeaa käytöstä katsotaan läpi sormien, koska eihän nyt synnytyksen "kuulukaan olla mukavaa." Varsinkin, jos kyseessä on ensimmäinen synnytys, kaikki siinä tapahtumassa on uutta ja silloin pitää olla erityisen herkkä potilaan suhteen. Empatiaa ei tässä työssä voi harrastaa liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen saanut tästä väkivalta-avautumisesta kuvan, että Suomessa synnyttäminen on yleisesti aika karmeaa. Onneksi olin jo synnyttänyt kolmesti ja joka kerralla oli asiallista henkilökuntaa, joka kerta eri ihmiset. Ei mitään valittamista, tämä taitaa olla aika yleistäkin. Lapsivuodeosastolla oli muutama ikävästi käyttäytynyt hoitaja, mm. lisämaitoa pihtailtiin siihen asti, että vauvojen verensokerit alkoi kahdella, jopa ykkösellä. Sain tietysti haukut kun en ollut osannut vaatia lisämaitoa tarpeeksi uskottavasti vaikka ainahan pyytäessäni se kiireinen ammattilainenkin näki vauvan, ei vain kerennyt uskomaan. Enemmistö lapsivuodeosastollakin oli silti ihania. Sillälailla ei potilaan ja hoitohenkilökunnan kommunikointi aina pelitä. On täällä kuitenkin aika uskomattomia kokemuksia. Tuokin, joka pääsi helpommin yli lapsuuden raiskauksista kuin synnytyksestä... Enpä usko. Joillekin, esimerkiksi lapsena raiskatuille, synnytys on lähtökohtaisesti väistämättä kamala koettelemus ja osan pitää löytää siihen syyllinen toisista. Vaikkei se kyllä henkilökunnankaan vika ole, että joidenkin pää ei missään oloissa kestä synnyttämistä. Yleensä parhaansa tekevät kyllä auttaakseen.

Vierihoitopaikoista on kyllä ollut ihan lehtien sivuillakin juttuja, kuinka vaarantavat potilasturvallisuutta ettei nämä jutut nyt ihan hatusta vedettyjä tosiaan ole.

Olen synnyttänyt Ruotsissa ja USA:ssa.

Amerikassa jouduin allekirjoittamaan vastuuvakuutuksen, koska halusin alatiesynnytyksen. Siellä kalliissa yksityissairaalassa tarjotaan sektioita, koska pelätään hoitovirhesyytteitä tyyliin: lääkärin karvaiset ranteet näkyivät hanskojen varresta ja aiheuttivat tulehduksen.

Göteborgin synnytys samanlainen kuin kommenteista päätellen täällä Suomessa. Molemmissa maissa lapsikuolleisuus on suurempi kuin Suomessa. USA ei mahdu edes 20 tilastoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten karmea kohtelu ei valitettavasti rajoitu vain synnytyksiin. Gynekologisen leikkauksen jälkitarkastuksessa lääkäri vain tuli ja survaisi voimalla ultralaitteen sisään mitään varoittamatta. Sattui aivan järkyttävästi kun aiheutti jonkunlaisen lantion alueen kouristuksen. Miksi ei voinut kertoa etukäteen? Mikä siinä on oikeasti niin vaikeaa? En minä mitään päänsilityksiä kaipaan, ihan pelkkä "noniin, nyt ultrataan" olisi riittänyt. Samanlaisia kokemuksia on ystäväpiirillä usealla.

Olen sinun ollee gynetuolissa jalat levällään. Niin oikein ymmärrä mikä tuossa yllätti🤔

Et ymmärrä, miksi jääkylmän esineen survaisu liikaa voimaa käyttäen herkälle alueelle yllättää, vielä varoittamatta?

Voi kai siitä huomauttaa heti että sattuu tai tuntuu kylmältä, eihän lääkäri sitä voi tietää jos ei mitään sano.

Lääkärin pitää tietää tuo ja varsinkin silloin, kun hän survoo jotain toisen sisuksiin yllättäen ja vielä leikkauksen jälkeen.

Normaalijärkisen potilaan oletetaan reagoivan tilanteessa jonka kokee epämiellyttävänä. Tai josko on niin suuri shokki ettei saa sanaa suustaan. Mutta ehkä tässä kuitenkin on taustalla, että jälkikäteen on tullut paha mieli, vaikka merkityksetöntä ei ole sekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eivoikunihmetellä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka synnyttää on levittänyt ainakin kerran jalkansa miehelle. Synnärillä ollaan sitten niin kainoja että traumatisoidutaan tavallisesta sisätutkimuksesta. Jotenkin kun tuosta kyseisestä tapauksesta ja muista vastaavista täällä kerrotuista luki ei voi olla nauramatta.

Samoin jo sana "synnytysväkivalta" on käsitteenä yksistään vitsi. Tuo kyseinen tapaus ylittää jo itsessään parodiahorisontin. Ei kukaan pilapiirtäjäkään voisi keksiä tuollaista.

Eli jos sinä miehenä olet ollut jo naisen kanssa sängyssä, niin esim. toinen mies saa raiskata sinut kun kerran olet jo antautunut yhdelle ihmiselle? (sama jos olet nainen mutta en oikein usko että olisit nainen, niin sairas kirjoitustapa)

Onko sisätutkimus kun nainen taatusti ymmärsi mitä on odotettavissa jo raiskaus😅🤣😂😅🤣

No jos huudat ja tappelet vastaan ja se tehdään silti, niin kyllä on.

Kuka täysijärkinen tappelee vastaan kun tehdään tavallinen sisätutkimus? Mammojen jutut käyvät aina vain hämärimmiksi🤣

Täällä on puhuttu kyllä muunkinlaisista toimenpiteistä, kuin tavallinen sisätutkimus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten karmea kohtelu ei valitettavasti rajoitu vain synnytyksiin. Gynekologisen leikkauksen jälkitarkastuksessa lääkäri vain tuli ja survaisi voimalla ultralaitteen sisään mitään varoittamatta. Sattui aivan järkyttävästi kun aiheutti jonkunlaisen lantion alueen kouristuksen. Miksi ei voinut kertoa etukäteen? Mikä siinä on oikeasti niin vaikeaa? En minä mitään päänsilityksiä kaipaan, ihan pelkkä "noniin, nyt ultrataan" olisi riittänyt. Samanlaisia kokemuksia on ystäväpiirillä usealla.

Olen sinun ollee gynetuolissa jalat levällään. Niin oikein ymmärrä mikä tuossa yllätti🤔

Et ymmärrä, miksi jääkylmän esineen survaisu liikaa voimaa käyttäen herkälle alueelle yllättää, vielä varoittamatta?

Voi kai siitä huomauttaa heti että sattuu tai tuntuu kylmältä, eihän lääkäri sitä voi tietää jos ei mitään sano.

Lääkärin pitää tietää tuo ja varsinkin silloin, kun hän survoo jotain toisen sisuksiin yllättäen ja vielä leikkauksen jälkeen.

Normaalijärkisen potilaan oletetaan reagoivan tilanteessa jonka kokee epämiellyttävänä. Tai josko on niin suuri shokki ettei saa sanaa suustaan. Mutta ehkä tässä kuitenkin on taustalla, että jälkikäteen on tullut paha mieli, vaikka merkityksetöntä ei ole sekään. 

Siinä vaiheessa vahinko on jo tapahtunut. Kyllä luulisi lääkörinkoulutuksen käyneen ihmisen ymmärtävän, että käytännössä katsoen minkä tahansa äkillinen survaisu mihin tahansa ruumiinaukkoon sattuu. Jos se on ylivoimaista ymmärtää, pitää vaihtaa alaa.

Hei, tämä ketju on saanut kruunun! Kiitos! Voin vilpittömästi sanoa, että tuli oikeaan osoitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäminen on valinta. Sinä olet itse aiheuttanut sen tilanteen.

Niin eli synnyttäjien huono kohtelu johtuu siitä että joku ylipäänsä on vielä 2020 niin typerä että uskaltaa mennä synnyttämään. Can't argue with that.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä riittäisi jos vain sanoisivat että jalat nyt auki. 

Mitäs alapeukuttamista tässä on, samallalailla hammaslääkäri sanoo että suu auki. Silloin potilas tietää operaation alkavan. 

Mikä operaatio? Hampaiden fluoraus, röntgenkuvaus vai poraaminen? Vai alkaako hammaslääkäri mitään sanomatta kiskoa hammasta irti?

Muista kyllä kun nuorena oli ensimmäisellä kerralla tehty tarkastus. Toisella käynnillä suu auki ja samantien alkoi poraaminen. Puristit vain penkin kahvoja ja koitit kestää.

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä kumma trollipesä ja/tai menneille vuosikymmenille jumittuneiden konservatiivien hautomo.

Se, että täällä meillä on pienet lapsikuolleisuusluvut, ei tarkoita että kaikki olisi jo aivan perfecto ja missään ei olisi mitään parantamisen varaa. Aina voidaan kehittyä ja parantaa systeemejä. Aina. Ehkä seuraavat askeleet on tosiaan synnyttäjän hyvinvointiin liittyviä ja esim synnytyksen jälkihoitoon liittyviä. Menemättä yksityiskohtiin, omissa synnytyksissa on ollut lievästi hämmentävää, miten äiti jää sivuun kun lapsi on syntynyt. Apua on pitänyt hakea yksityiseltä sektorilta, kun julkisella ei ole sitä saatu mm. vaarallisen alas tipahtaneeseen hemoglobiiniin, jäätäviin migreeneihin synnytyksen jälkeen, vatsalihasten erkaumaan ja väärin ommellun episiotomia-haavan korjaukseen. Kun nää vaan "kuuluu asiaan synnytyksen jälkeen".

Muutenkin, synnytys on harvoin alusta loppuun mitään mielettömän dramaattista veitsenterällä kiikkumista, missä pitää toimia ehtimättä kysyä synnyttäjältä mitään. Siksikin hämmentää, että osa henkilökunnasta kokee niin vaikeaksi kommunikoida.

Olisikin hyvä pohtia onko meillä alhainen lapsikuolleisuusluku osittain myös naisten kustannuksella? Jälkihoidolla etenkin kyllä tosiaan kuulostaisi Suomessa olevan parantamisen varaa. Olen myös kuullut, että Suomessa tilastoitaisiin synnytysvaurioita eri tavalla, kuin monissa muissa maissa ja tästä johtuen ne näyttäisivät pienemmiltä. 

Eihän tuolla luvulla tosiaan kannata loputtomiin juhlia, vaikka se totta kai hyvä asia on. Nimenomaan kerran se on nyt hyvällä mallilla, olisi hyvä hetki keskittyä muuhun.

Minua myös ärsyttää se jatkuva selittely, kuinka synnytys on niin luonnollinen tapahtuma. Sillä kun usein perustellaan ties mitä käytäntöjä ja kipuja, mutta sitten kun kritiikkiä tulee aiheesta miten synnyttäjiä kohdellaan tulee nämä väitteet, että toimenpiteitä täytyykin tehdä henkien pelastamiseksi ja hätätilanteiden takia. Sopivasti se on luonnollista silloin, kun ei jakseta/haluta panostaa, mutta toisaalta voidaan pelastaa hätätilanne kortti hihasta.

Vierailija kirjoitti:

En vain yksinkertaisesti ymmärrä, että tätä asiaa selitetään kiireellä, inhimillisellä unohduksella ja muulla. Itselle on aina ollut itsestäänselvää, että kun teen potilaan keholle jotain, puhun samalla siitä, mitä olen tekemässä. Jos on kiire, siitä huolimatta pystyn selostamaan tekemiseni potilaalle, jolloin hänellä on oikeus kieltäytyä toimenpiteestä. Tää on minusta ihan perusasia ja kuuluu tehdä AINA kun potilas on hereillä. Olettaisin, että koko hoitohenkilökunnalta tulisi ihan selkäytimestä se potilaalle kommunikointi. Jos on niin taukki, ettei kykene kommunikoimaan potilaan kanssa, suosittelen siirtymään sellaiselle puolelle, jossa potilaita ei tarvitse kohdata heidän ollessa hereillä. 

Tosiaan jännä, kuinka synnytyksessä henkilökunnan surkeaa käytöstä katsotaan läpi sormien, koska eihän nyt synnytyksen "kuulukaan olla mukavaa." Varsinkin, jos kyseessä on ensimmäinen synnytys, kaikki siinä tapahtumassa on uutta ja silloin pitää olla erityisen herkkä potilaan suhteen. Empatiaa ei tässä työssä voi harrastaa liikaa. 

Samat mietteet täällä. Ei meidän erikoisalalla tulisi mieleenkään tehdä ihmisille tutkimuksia tai toimenpiteitä varoittamatta tai suorastaan väkisin, siitä joutuisi hyvin äkkiä vastuuseen. Potilasta täytyy kohdella kunnioituksella ja tutkimuksesta tai hoitovaihtoehdosta kieltäytymistä täytyy noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin pitää ilmoittaa mitä tekee ja miksi tekee, vaikka hän työntäisi sormen nenääni. Silti se että tässä synnytysväkivallassa ihmiset kokevat seksuaalista häirintää tai vertaavat tekoa raiskaukseen on naurettavaa. Edelleen sama asia kun tunkisi sormensa mihin tahansa muuhun ruumiin onteloon. Tässä tosin vielä kaksi ihmishenkeä usein kyseessä joten ratkaisuja potilaan parhaaksi on joskus tehtävä kysymättä ja nopeasti ja selitellä jälkikäteen.

Ylen dokumentissa asiaan perehtynyt kätilö kertoi synnytysväkivaltaa tai raiskaamisen kokeneiden naisten puhuvan asiasta samalla tavalla ja samoin termein. Ei niinkään väitetty, että synnytysväkivalta on yhtä kuin raiskaus. Ts. kokemus on yhtä nöyryyttävä ja väkivaltainen naisen näkökulmasta silloinkin, kun teoista puhutaan itsenäisinä tekoina ilman rinnastuksia.

Erityisesti nämä tuntemukset voivat sekoittua sellaisilla naisilla, jotka ovat kokeneet molemmat. Silloin pitäisi henkilökunnan olla erityisen hienotunteista, mutta joskus henkilökunta päinvastoin ärtyy ja provosoituu näiden naisten mennessä paniikkiin henkilökunnan näkökulmasta "ilman syytä". Naisten intiimialueita hoitavien ammattilaisten soisikin muistavan, ettei seksuaaliväkivaltaa kokeneilla naisilla ole mitään leimaa otsassa. Joskus se hankala ja ärsyttävä uniikkilumihiutale voi taistella niin suurten traumojen kanssa ettei niitä voi muut edes kuvitella.

Siis tämä on niiiiin tärkeä pointti!!!!

Ei ihminen välttämättä aina itse tiedosta olevansa traumatisoitunut tai osaa/halua/jaksa/muista/kehtaa kommunikoida sille hoitavalle tasolle nätisti ja selkeästi hymyillen, että "ainiin muuten pahoittelen valitettavasti etukäteen että minulla on vähän sellaista traumaa heh heh että olen kovin pahoillani jo nyt jos meinaan olla hieman hankala potilas". 

Se potilas-hoitotaho-suhde ei ole lähtökohtaisesti tasa-arvoinen, vaan potilas on automaattisesti alisteisessa asemassa, koska häntä hoidetaan, ja siksi se nostaa hoitotahon vastuun erityisen korkealle. Hoitotahon täytyy ymmärtää potilasta ja olla tämän tukena yksilöllisellä tavalla, eikä lähteä mihinkään sotaan, jos potilas ei ole malliesimerkki potilaasta jolle kaikki käy eikä mikään tuota ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos huono synnytyskokemus aiheuttaa masennusta ja vaikeutta lapsen ja äidin vuorovaikutukseen, niin eikö silloin olisi tärkeää edesauttaa hyvän synnytyksen toteutumista? Järjellä ajateltuna. Kumma juttu, miten joillekin on kätilöiden ja lääkärien oikeudet tässä tärkeimmät.

Voisi toki miettiä sitäkin, että miksi nykyäidit ovat äitejään ja isoäitejään niin paljon herkempiä masentumaan, jos synnytyskokemus ei olekaan odotettu.

Mites se vauva?

Itse en ymmärrä sitä, ettei synnytyksiin liittyviä haavoja ja vammoja hoideta kuten muita haavoja ja vammoja.

Ison vuotavan repeämän kanssa kärsivälle tuodaan vain buranaa. Sängystä saa vääntää itsensä ihan omin avuin laidan takaa ylös ja vessaan saa itse köpötellä. Sairaalan yhteinen vessa oli ihan täynnä huonosti pyyhittyjä veritahroja, yäk. Samoin suihku, yäk yäk. Veripisarat vain tippui kaakeleille. Millä muulla osastolla vuotavien haavojen hoito on tätä tasoa ja vessat ja suihkut yhteiset?? Näin siis KYS:ssä.

Sektion jälkeen pari päivää sairaalassa ja sitten vain kotiin toipumaan. Ainoa ohje on, että suihkuttele ja vältä nostamista (miten, kun vauvaa pitäisi jotenkin hoitaakin..??). Siis minkä muun noin ison haavan kohdalla potilas jätetään niin omilleen parantumaan ja komplikaatiot kuten järkyttävä kiristys ja kykenemättönyys seisoa suorassa ovat ihan normaaleja ja voi voi? Siis ei mitään fysioterapiaa tms. hoitoa.

Naisten vaivoja ja vammoja ei myöskään hoideta. Muihin vaivoihin saa asiallista hoitoa, mutta virtsankarkailu, vatsalihasten erkanema ja vatsalihasten heikkous, roikkuva ja hautuva vatsanahka jne. ovat ”vain tyypillisiä synnyttäneen naisen vaivoja”. Miksi saan kaatumisen myötä sijoiltaan muljahtelevaan polveen fysioterapiaa ja jopa leikkaushoitoa, mutta synnytyksen myötä tulleisiin täysin hoidettavissa oleviin vammoihin en saa? Koska synnyttäneillä naisilla ei ole samanlaista oikeutta terveeseen elämään kuin muilla ihmisillä.

Jos emme olisi eläneet niin pitkään kristillisessä ja patriarkaalisessa kulttuurissa, olisi suhtautuminen synnyttämiseen erilaista. Näin väitän. Synnytys nähdään jotenkin saastaisena ja syntisenä ja nainen arvottomana. Mies kyllä voi saada hoitoa vaikka mihin pikkuvaivaan, tupakoinnin aiheuttamiin vaivoihin ja vaikka mihin, mutta synnytäneen naisen vaivat ovat vain hänen omaa syytään. Mitäs levitti reitensä, kärsiköön siitä! Tällainen asenne heijastelee vielä nykyaikanakin. Synnyttäviä ja synnyttäneitä naisia pitäisi hoitaa kuten muitakin! Fysioterapiaa, haavanhoitoa yms.

Vierailija kirjoitti:

Lääketieteen suunnalta katsottuna se p***u on ELIN, siinä missä korvakin. Ei sen kummempaa. Eli hyvähän se on toki varottaa, että sinne katsotaan, mutta ei siinä sen dramaattisempaa.

t. Mies

Mutta potilaan kannalta ei ole ja lääkäritkin sen tietää.

Vierailija kirjoitti:

Se potilas-hoitotaho-suhde ei ole lähtökohtaisesti tasa-arvoinen, vaan potilas on automaattisesti alisteisessa asemassa, koska häntä hoidetaan, ja siksi se nostaa hoitotahon vastuun erityisen korkealle. Hoitotahon täytyy ymmärtää potilasta ja olla tämän tukena yksilöllisellä tavalla, eikä lähteä mihinkään sotaan, jos potilas ei ole malliesimerkki potilaasta jolle kaikki käy eikä mikään tuota ongelmaa. 

Tämä niin paljon. Sitten kun mennään vielä henkilökohtaisille ja intiimeille alueille, jossa ollaan väkisin toisten outojen ihmisten armoilla. Jos asenne näillä on vähättelevä, välinpitämätön tai jopa aggressiivinen niin onko ihmekään, että tuollainen jättää jälkensä?

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä sitä, ettei synnytyksiin liittyviä haavoja ja vammoja hoideta kuten muita haavoja ja vammoja.

Ison vuotavan repeämän kanssa kärsivälle tuodaan vain buranaa. Sängystä saa vääntää itsensä ihan omin avuin laidan takaa ylös ja vessaan saa itse köpötellä. Sairaalan yhteinen vessa oli ihan täynnä huonosti pyyhittyjä veritahroja, yäk. Samoin suihku, yäk yäk. Veripisarat vain tippui kaakeleille. Millä muulla osastolla vuotavien haavojen hoito on tätä tasoa ja vessat ja suihkut yhteiset?? Näin siis KYS:ssä.

Sektion jälkeen pari päivää sairaalassa ja sitten vain kotiin toipumaan. Ainoa ohje on, että suihkuttele ja vältä nostamista (miten, kun vauvaa pitäisi jotenkin hoitaakin..??). Siis minkä muun noin ison haavan kohdalla potilas jätetään niin omilleen parantumaan ja komplikaatiot kuten järkyttävä kiristys ja kykenemättönyys seisoa suorassa ovat ihan normaaleja ja voi voi? Siis ei mitään fysioterapiaa tms. hoitoa.

Naisten vaivoja ja vammoja ei myöskään hoideta. Muihin vaivoihin saa asiallista hoitoa, mutta virtsankarkailu, vatsalihasten erkanema ja vatsalihasten heikkous, roikkuva ja hautuva vatsanahka jne. ovat ”vain tyypillisiä synnyttäneen naisen vaivoja”. Miksi saan kaatumisen myötä sijoiltaan muljahtelevaan polveen fysioterapiaa ja jopa leikkaushoitoa, mutta synnytyksen myötä tulleisiin täysin hoidettavissa oleviin vammoihin en saa? Koska synnyttäneillä naisilla ei ole samanlaista oikeutta terveeseen elämään kuin muilla ihmisillä.

Jos emme olisi eläneet niin pitkään kristillisessä ja patriarkaalisessa kulttuurissa, olisi suhtautuminen synnyttämiseen erilaista. Näin väitän. Synnytys nähdään jotenkin saastaisena ja syntisenä ja nainen arvottomana. Mies kyllä voi saada hoitoa vaikka mihin pikkuvaivaan, tupakoinnin aiheuttamiin vaivoihin ja vaikka mihin, mutta synnytäneen naisen vaivat ovat vain hänen omaa syytään. Mitäs levitti reitensä, kärsiköön siitä! Tällainen asenne heijastelee vielä nykyaikanakin. Synnyttäviä ja synnyttäneitä naisia pitäisi hoitaa kuten muitakin! Fysioterapiaa, haavanhoitoa yms.

Niinpä x 100000. Olen itsekin aina miettinyt että harmi jos joutuu itse joskus synnyttämään kun se vaan nyt on vähän semmoista, traumaattista ja tuskallista. Kamalaa, miten sellaisen ajatusmaailman on itse sisäistänyt. :( Näihin asioihin on tultava muutos!