Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin tuoreena isänä, oli selvää että naiseni, äiti, sai enemmän huomiota ja arvostustakin. Ei sillä, että en itse olisi kokenut saavani arvostusta myöskin, mutta ihan oikeutetusti se huomio ja kunnia lapsen saannista menee äidille. Ei tässä mitään epäselvyyksiä. Puolisoni kärsi rankan synnytyksen ja on muutenkin taistellut kaikenlaisten traumojensa kanssa, mitä tulee naistenvaivoihin. Ei se multa ole isänä pois, että äiti tässä kohtaa, kovan työn tehneenä, ansaitsee hiukan enemmän arvostusta kuin minä. Joku sanoi tässä hyvin sen, että isä voi myöhemmin lapsen synnyttyä olla tasavertaisesti mukana lapsen kasvatuksessa ja elämässä. Siten kun lapsi kasvaa, äidin ja isän rooli toivottavasti ovat sitten tasavertaisia.

Oikein 👍 tuo on minusta asia mistä ei terveessä parisuhteessa tarvitse edes keskustella. Oman mieheni kanssa haluan jakaa täysin yhdessä vanhemmuuden kokekemuksen ja laitankin hänet välillä viettämään meidän tyttärien kanssa laatuaikaa, vaikka hieman on epäileväinen löytyykö aina yhteistä kivaa. Hyvin on löytynyt ja olemmekin tosi läheisiä koko perhe 😊 kun tytöt syntyi niin olivat alkupäivät ihan kiinni minussa niin että sai isän syliin välillä pakottaakin 😅 myös itku loppui vain minun sylissä kun lauloin (lauloin paljon raskausaikana). Nämä nyt vain kuuluu asiaan, eivät tee kuitenkaan isästä mitenkään merkityksetöntä.

Mitä isyystestiin tulee niin puolisoni ei mitään ole pyytänyt, eikä kuulukaan koska luotamme toisiimme 100%. Jos lapsi on avioliiton ulkopuolinen niin isyystesti tehdään automaattisesti ensimmäisten kuukausien aikana, tämä on toki oikein jottei tule tilannetta että elareita maksaisi "viaton" mies 👍

Aika kurjalta kuulostaa, että isä pitää oikein laittaa viettämään laatuaikaa omien lapsiensa kanssa....

Täällä viestin kirjoittaja 🙋‍♀️ oli tarkoitukseni sanalla "laitan" painottaa sitä, että haluan hänelle muodostuvan yhtä läheisen suhteen kuin tytöillä ja minulla on. Mielestäni isä kun ei ole vähemmän tärkeä kuin äiti. Harmi jos sana johti sinut harhaan, olisi pitänyt käyttää sanaa kannustan! Toivottavasti et vaivaa päätäsi liikaa asialla, meillä menee todella hyvin, toivon sulle samaa 😊👍

Vierailija kirjoitti:

Aika jättää tämä uppoava laiva. Sen on nyt vallanneet palstan laasaslaiset ja miesasiamiehet.

No minä olen ainakin nainen, enkä edes tiedä, mitä tarkoittaa olla "laasaslainen".

- se biologisen siteen kiistävä

Vierailija kirjoitti:

Aika jättää tämä uppoava laiva. Sen on nyt vallanneet palstan laasaslaiset ja miesasiamiehet.

Tai ihmiset jotka eivät kaipaa vuonna 2020 enää sukupuolijaotteluja.

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

Sen päättää synnyttäjä. Äidin hyvinvointi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Traumaattisessa synnytyksessä vs sektiossa negatiivisesti.

Kumpi sinun mielestäsi on tärkeämpi periaatteen tasolla, jos voit valita vain toisen? Äidin hyvinvointi?

Periaatteessa, jos pakko olisi valita, niin äidin. Siksi äiti pelastetaan synnytyksessä ennen vauvaa tarpeen vaatiessa, onneksi tosi harvoin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jättää tämä uppoava laiva. Sen on nyt vallanneet palstan laasaslaiset ja miesasiamiehet.

Tai ihmiset jotka eivät kaipaa vuonna 2020 enää sukupuolijaotteluja.

Niinpä. Täällä jotkut ihan oikeasti kuvittelevat, että kromosomit määräävät sen, millaisia mielipiteitä ihminen muodostaa.

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

😂👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheessa äitipolille synnytystapa-arvioon, koska neuvolalääkäri epäili, että lapsi ei mahdu alakautta syntymään. Polilla lääkäri oli tyly, vttuili minulle, kun en osannut mennä ponnistusasentoon, runnoi nyrkillä, murahti "mahtuu" ja käänsi selän. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa pois. Sanoin asiasta neuvolassa, jossa terveydenhoitaja pahoitteli asiaa. Valituksen tekeminen on ison kynnyksen takana, sillä sama lääkäri voi olla vastassa sitten itse synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en halua lähelleni ihmisiä, jotka jo alusta asti suhtautuvat minuun negatiivisesti. Synnyttävä on avuton ja toisten armoilla.

Lääkäri totesi vauvan mahtuvan syntymään. Luulisi jo tuossa vaiheessa raskautta. Tutustuneen aiheeseen sen verran jotta tietää mikä on pinnistusasenti. Tai mitä synnytystapa arviossa tehdään. Sitä millainen lantiosi on ei voi selvittää vain ihan kevyesti painelemalla. Taas yksi oman elämänsä prinsessa.

Sen rakenteen voi selvittää hellästikin tunnustelemalla. Ja eikö röntgenilläkin näkisi? Tuntuu että näitä alatutkimuksia tehdään yhtenään. Omana raskausaikana suostuin yhteen ja sillä pärjättiin. Harmi jos muut ei ole tajunneet samaa

Ensin tutkitaan käsin ja sen jälkeen vielä kuvataankin jos muuten ei saada varmuutta. Toiseksi röntgenissä on myös riisuttava lantion alue paljaaksi.

Ennemmin se kuin nyrkki p*llussa, mutta tämäkin toimenpide pitää näköjään saada tehdä ns kajoavana

Eli saisit turhaan sädeannoksen. Sekä aiheuttaisi turhia kustannuksia turhalla kuvauksella. Jos olisi voitu selvittää käsin lapsen mahtuvan syntymään.

Pitäisi kuitenkin olla potilaan päätettävissä haluaako hän kivuttoman sädeannoksen vai mahdollisesti hyvin kivuliaan tutkimuksen aikana jolloin muutenkin on kivuista ja hormoneista erityisen herkkä? Kustannuksia aiheuttaa leikkauksissakin se anestesiologi, vaikka periaatteessa voitaisiin leikata ilmankin. Samalla tavalla toimittaisiin kuin synnytyksissäkin, eli jos potilas nyt sattuisi menemään kipushokkiin ja tekisi kuolemaa, niin sitten laitettaisiin kunnon koneet käyntiin ja pelastettaisiin potilas. Miksi tämä katsotaan synnyttäjien suhteen ihan turhaksi toiminnaksi, mutta muiden esim leikkausten suhteen välttämättömäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin tuoreena isänä, oli selvää että naiseni, äiti, sai enemmän huomiota ja arvostustakin. Ei sillä, että en itse olisi kokenut saavani arvostusta myöskin, mutta ihan oikeutetusti se huomio ja kunnia lapsen saannista menee äidille. Ei tässä mitään epäselvyyksiä. Puolisoni kärsi rankan synnytyksen ja on muutenkin taistellut kaikenlaisten traumojensa kanssa, mitä tulee naistenvaivoihin. Ei se multa ole isänä pois, että äiti tässä kohtaa, kovan työn tehneenä, ansaitsee hiukan enemmän arvostusta kuin minä. Joku sanoi tässä hyvin sen, että isä voi myöhemmin lapsen synnyttyä olla tasavertaisesti mukana lapsen kasvatuksessa ja elämässä. Siten kun lapsi kasvaa, äidin ja isän rooli toivottavasti ovat sitten tasavertaisia.

Oikein 👍 tuo on minusta asia mistä ei terveessä parisuhteessa tarvitse edes keskustella. Oman mieheni kanssa haluan jakaa täysin yhdessä vanhemmuuden kokekemuksen ja laitankin hänet välillä viettämään meidän tyttärien kanssa laatuaikaa, vaikka hieman on epäileväinen löytyykö aina yhteistä kivaa. Hyvin on löytynyt ja olemmekin tosi läheisiä koko perhe 😊 kun tytöt syntyi niin olivat alkupäivät ihan kiinni minussa niin että sai isän syliin välillä pakottaakin 😅 myös itku loppui vain minun sylissä kun lauloin (lauloin paljon raskausaikana). Nämä nyt vain kuuluu asiaan, eivät tee kuitenkaan isästä mitenkään merkityksetöntä.

Mitä isyystestiin tulee niin puolisoni ei mitään ole pyytänyt, eikä kuulukaan koska luotamme toisiimme 100%. Jos lapsi on avioliiton ulkopuolinen niin isyystesti tehdään automaattisesti ensimmäisten kuukausien aikana, tämä on toki oikein jottei tule tilannetta että elareita maksaisi "viaton" mies 👍

Aika kurjalta kuulostaa, että isä pitää oikein laittaa viettämään laatuaikaa omien lapsiensa kanssa....

Täällä viestin kirjoittaja 🙋‍♀️ oli tarkoitukseni sanalla "laitan" painottaa sitä, että haluan hänelle muodostuvan yhtä läheisen suhteen kuin tytöillä ja minulla on. Mielestäni isä kun ei ole vähemmän tärkeä kuin äiti. Harmi jos sana johti sinut harhaan, olisi pitänyt käyttää sanaa kannustan! Toivottavasti et vaivaa päätäsi liikaa asialla, meillä menee todella hyvin, toivon sulle samaa 😊👍

Sanavalinnat ja kirjoitusvirheet ovat synti koko vauva.fi sivustolla, pakollinen oikoluku lähetettäviin viesteihin kaikille

Tämä on ihan sama potilaan kohtaamisen ongelma kuin kaikilla terveydenhuollon alueilla. Suurin osa valituksista tulee käytökseen ja kohteluun, ei hoitoon sinänsä, liittyen. Terv.huollon henkilöstön tulisi ymmärtää tilanne jossa ollaan, kipu, pelko ym. ja huomioida se kanssakäymisessä. Jotenkin luulisi, ettei se olisi ylitsepääsemätön haaste fiksuille ammattilaisille. "Päivää, nyt olisi tarkoitus edetä näin ja näin, aloitetaan vaikka tästä, sopiiko, että..." Ei vie sen enempää aikaa selittää samalla mitä tekee. Kulttuuri vaan on osittain hoitoalalla ihan älytön, ei ole väliä miten tekee, muut ja organisaatio ovat ammattilaisia varten, ei niinkuin kuuluisi, eli he ovat töissä potilaita varten.

Taas esimerkki miesten pakottavasta tarpeesta tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Keskustelusta äitien oikeuksista terveydenhuollossa saadaan väännettyä keskustelu miehen oikeuksista parisuhteessa / vanhemmuudessa. Ja tottakai palstan oma isyystestihullu säntää paikalle rummuttamaan agendaansa.

Pakko olla aika huono itsetunto, jos ei kestä ettei keskustelu aina pyöri teissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

Sen päättää synnyttäjä. Äidin hyvinvointi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Traumaattisessa synnytyksessä vs sektiossa negatiivisesti.

Kumpi sinun mielestäsi on tärkeämpi periaatteen tasolla, jos voit valita vain toisen? Äidin hyvinvointi?

Periaatteessa, jos pakko olisi valita, niin äidin. Siksi äiti pelastetaan synnytyksessä ennen vauvaa tarpeen vaatiessa, onneksi tosi harvoin

Okei, kiitos vastauksesta. Kunnioitan mielipidettäsi, enkä puutu siihen.

Noin yleisesti ottaen esitän jatkokysymyksen: pystytkö kuvittelemaan tilanteen, jossa vallitseva käytäntö ei välttämättä ole oikea? Tai tilanteen, jossa mitään absoluuttista totuutta moraalisesti oikeasta ja väärästä ei ylipäänsä ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin tuoreena isänä, oli selvää että naiseni, äiti, sai enemmän huomiota ja arvostustakin. Ei sillä, että en itse olisi kokenut saavani arvostusta myöskin, mutta ihan oikeutetusti se huomio ja kunnia lapsen saannista menee äidille. Ei tässä mitään epäselvyyksiä. Puolisoni kärsi rankan synnytyksen ja on muutenkin taistellut kaikenlaisten traumojensa kanssa, mitä tulee naistenvaivoihin. Ei se multa ole isänä pois, että äiti tässä kohtaa, kovan työn tehneenä, ansaitsee hiukan enemmän arvostusta kuin minä. Joku sanoi tässä hyvin sen, että isä voi myöhemmin lapsen synnyttyä olla tasavertaisesti mukana lapsen kasvatuksessa ja elämässä. Siten kun lapsi kasvaa, äidin ja isän rooli toivottavasti ovat sitten tasavertaisia.

Oikein 👍 tuo on minusta asia mistä ei terveessä parisuhteessa tarvitse edes keskustella. Oman mieheni kanssa haluan jakaa täysin yhdessä vanhemmuuden kokekemuksen ja laitankin hänet välillä viettämään meidän tyttärien kanssa laatuaikaa, vaikka hieman on epäileväinen löytyykö aina yhteistä kivaa. Hyvin on löytynyt ja olemmekin tosi läheisiä koko perhe 😊 kun tytöt syntyi niin olivat alkupäivät ihan kiinni minussa niin että sai isän syliin välillä pakottaakin 😅 myös itku loppui vain minun sylissä kun lauloin (lauloin paljon raskausaikana). Nämä nyt vain kuuluu asiaan, eivät tee kuitenkaan isästä mitenkään merkityksetöntä.

Mitä isyystestiin tulee niin puolisoni ei mitään ole pyytänyt, eikä kuulukaan koska luotamme toisiimme 100%. Jos lapsi on avioliiton ulkopuolinen niin isyystesti tehdään automaattisesti ensimmäisten kuukausien aikana, tämä on toki oikein jottei tule tilannetta että elareita maksaisi "viaton" mies 👍

Aika kurjalta kuulostaa, että isä pitää oikein laittaa viettämään laatuaikaa omien lapsiensa kanssa....

Täällä viestin kirjoittaja 🙋‍♀️ oli tarkoitukseni sanalla "laitan" painottaa sitä, että haluan hänelle muodostuvan yhtä läheisen suhteen kuin tytöillä ja minulla on. Mielestäni isä kun ei ole vähemmän tärkeä kuin äiti. Harmi jos sana johti sinut harhaan, olisi pitänyt käyttää sanaa kannustan! Toivottavasti et vaivaa päätäsi liikaa asialla, meillä menee todella hyvin, toivon sulle samaa 😊👍

Selkeästi meidän näkemyksemme tasavertaisesta vanhemmuudesta isän ja äidin välillä ei kohtaa. Omalla kohdallani kumpaakaan vanhempaa ei tarvitse kannustaa viettämään aikaa oman lapsen kanssa. Yhdessä olemme lapsemme päättäneet hankkia ja yhdessä siitä myös huolta pidämme ja yhtälailla aikaa lapsemme kanssa vietämme. Emme kumpikaan tarvitse toiselta kannustusta siihen hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Tässä todetaan taas naisten ennakkoluulot ja miesten syyllistäminen. Kyse oli nyt ihmisoikeuksista. Mutta eihän naiset ole ihmisiä. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jättää tämä uppoava laiva. Sen on nyt vallanneet palstan laasaslaiset ja miesasiamiehet.

Tai ihmiset jotka eivät kaipaa vuonna 2020 enää sukupuolijaotteluja.

Niinpä. Täällä jotkut ihan oikeasti kuvittelevat, että kromosomit määräävät sen, millaisia mielipiteitä ihminen muodostaa.

Sen olen myös pistänyt merkille. Ja jos omaat tietynlaisen mielipiteen, on sinun pakko olla jotain tiettyä sukupuolta. Aivan kuin sillä edes olisi väliä.

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Onko täällä välttämättä ollut miehiä nyt viime hetkillä? Voi se ottaa koville, kun ei pysy edes yhdessä ketjussa tuhannen viestin ajan pää starana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

Sen päättää synnyttäjä. Äidin hyvinvointi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Traumaattisessa synnytyksessä vs sektiossa negatiivisesti.

Kumpi sinun mielestäsi on tärkeämpi periaatteen tasolla, jos voit valita vain toisen? Äidin hyvinvointi?

Periaatteessa, jos pakko olisi valita, niin äidin. Siksi äiti pelastetaan synnytyksessä ennen vauvaa tarpeen vaatiessa, onneksi tosi harvoin

Okei, kiitos vastauksesta. Kunnioitan mielipidettäsi, enkä puutu siihen.

Noin yleisesti ottaen esitän jatkokysymyksen: pystytkö kuvittelemaan tilanteen, jossa vallitseva käytäntö ei välttämättä ole oikea? Tai tilanteen, jossa mitään absoluuttista totuutta moraalisesti oikeasta ja väärästä ei ylipäänsä ole?

Nyt en kyllä keksi tällaista tilannetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Tässä todetaan taas naisten ennakkoluulot ja miesten syyllistäminen. Kyse oli nyt ihmisoikeuksista. Mutta eihän naiset ole ihmisiä. ;)

Luepa keskustelun otsikko : "miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät niin paljon raivoa".

Kyseessä ei ole ennakkoluulo, jos sanon sinun yrittävän kääntää keskustelun itseesi, kun lähes kirjaimellisesti tulet tänne sanomaan "entäs MINUN oikeuteni sitten". Toisin kuin ilmeisesti kuvittelet, naisten oikeudet eivät ole pois miehiltä, lapsilta, tai miltään muultakaan toiselta ryhmältä . Isien asemassa lain silmissä on varmasti paljonkin parannettavaa, mutta se on toinen ketju ja toinen keskustelu. Tämä keskittyy nimenomaan naisiin ja synnyttäjiin terveydenhuollossa.