Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?
Voitteko kertoa? Aika sairaita "keskusteluja" ollut palstalla tänään.
Kommentit (2135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.
Myöhässä olevan lääkärin?
Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.
Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.
Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.
Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.Sitäkö haluat?
Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.[/quote
Näistä kertomuksista kyllä saa sellaisen kuvan, että monet äideistä eivät ole olleet kynnelle kykeneviä. Onkohan tällaiset käytännöt muillakin sairasosastoilla? Petaavatko miespotilaat? (No, useat miehistä ovat kyllä oppineet armeijassa)
En voi kyllä muuta sanoa kuin, että oi ihana 80-luku!
Kyllähän synnyttäjät suomessakin maksavat sairaalassa olosta, itselle 2 päivästä 300 e lasku, empaattisesta kohtelusta maksaisin vielä enemmänkin
En pysty mitenkään ynmärtämään tuota lakanoiden itse vaihtamisen ja ruuan haun ihannointia. Ja sitten paasataan, että kuinka hienoa onkaan kun niin edullisesti saa synnyttää ihan kuin Suomi olisi tässä jotenkin edistyksellinen.
Ihan tiedoksi, että monessa muussa EU maassa se sairaanhoito on ihan oikeasti ilmainen. Mitään laskua ei tule perässä. Itsekin asun ulkomailla ja minulla on paljon ystäviä muissa EU maissa. Sain lapseni maassa, jossa sosiaaliturvaa ei ole ja muutenkin maa on Suomea merkittävästi köyhempi ja takapajuisempi, mutta synnyttäviin äiteihin sentään panostetaan ja ne veroeurot on sinne priorisoitu.
Valitsin suunnitellun sektion. Täällä valinta on vapaa ja naisen oma. Lääkärit suosittelevat alakautta ja kertovat avoimesti eri tapojen erilaisista riskeistä. Mitään ei kuitenkaan naisen puolesta päätetä.
Ei tulisi mieleenkään, että lakanat pitäisi vaihtaa itse tai ruoka hakea itse (se ruoka oli tosin kammottavaa eikä maistunut yhtään miltään). Kukaan nainen ei tätä päivitellyt enkä ole ikinä kuullut, että tästä nälvitään toisia naisia niinkuin Suomessa on tapana. Ihan itsestäänselvyytenä pidetään, että äiti keskittyy muihin juttuihin.
Muutenkin hoito oli kaikinpuolin ensiluokkaista. Hoitajat ja lääkärit todella empaattisia ja mukavia ja heitä oli äideille tarpeeksi. Vauvan sai missä vaiheessa tahansa viedä hoitoon, jos kävi vaikka pesulla. Isä sai olla mukana ihan yön yli, heille oli varattuna oma sellainen nojatuoli jonka sai nukkuma-asentoon.
En ole ikinä kuullut, että tästä edes keskusteltaisiin niin, että äidit saisivat muka liian hyvää. Todellakin pidän tätä priorisointia järkevänä ja perusteltuna.
Ja tosiaan kannattaa muistaa, että monessa muussa EU maassa ei valtion puolelta ole minkäänlaisia maksuja. Täällä yksityinenkin on halvempaa kuin Suomen ”ilmainen” terveydenhuolto. Se ei todellakaan ole ilmaista.
Ja kuitenkaan et suostu ikinä kertomaan ditä mahtavaa maata josta käyt tänne Suomen palstoille kertomassa suunnitellusta sektiostasi joka keskusteluun. Että et uskalla kertoa tuntemattomana palstalle missä maassa on moista. Taidat olla maan "the only finn" kun et maata kerto, pelkäätkö paljastuvasi?
Taitaa olla Utopia.monessa maassa nainen saa päättää kehostaan itse ja valita sektion, esim Sveitsissä
Ja suomessa ei. Vuosi 2020 ja vielä pitää väitellä onko naisella itsemääräämisoikeutta vai ei. Se saa minut voimaan pahoin.
T. Tästä syystä juuri lapseton
Kukaan lasta oikeasti haluava ei jätä sitä tekemättä pelkästä periaatteesta. Vaikkapa se sektiokeskustelu saattaa tietysti tehdä päätöksen helpommaksi tai asettua sen tueksi, mutta ratkaiseva tekijä löytyy kyllä halusta olla kokematta vanhemmuutta. Näin tälleen toisen lapsettoman näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.
Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.
Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.
Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.
Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.
Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Sulle on tainnut käydä hassusti naisten kanssa. Omalle miehelleni olisin suuttunut jos vaatisi testiä, koska jos ei ole luottamusta ei ole järkeä olla parisuhdetta. Tuossa sanotaan nimenomaan _biologisesti_ kuka vain. Siksi vauvalle ja äidille muodostuu tietty side, mitä isällä ja vauvalla ei lähtökohtaisesti fyysisistä syistä vaan voi olla. Syntymän jälkeen määräytyvät asiat kuten kummasta muodostuu läheisempi.
Eikö nainen voi olla tätä mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Sulle on tainnut käydä hassusti naisten kanssa. Omalle miehelleni olisin suuttunut jos vaatisi testiä, koska jos ei ole luottamusta ei ole järkeä olla parisuhdetta. Tuossa sanotaan nimenomaan _biologisesti_ kuka vain. Siksi vauvalle ja äidille muodostuu tietty side, mitä isällä ja vauvalla ei lähtökohtaisesti fyysisistä syistä vaan voi olla. Syntymän jälkeen määräytyvät asiat kuten kummasta muodostuu läheisempi.
Olet tavallaan oikeassa, tavallaan väärässä. Vaikka joku tällainen biologinen side lapsen ja äidin välille muodostuisikin, mitään merkitystä vauvan hyvinvoinnin kannalta sillä ei kuitenkaan olisi. Vauvan terveen kehityksen kannalta olennaista on ainoastaan se, että hänen välittömiin tarpeisiinsa vastataan. Ja siihen kykenee kyllä ihan kuka tahansa, oli biologista sidettä tai ei. Siinä mielessä äiti ei ole isää yhtään sen tärkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.
Myöhässä olevan lääkärin?
Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.
Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.
Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.
Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.Sitäkö haluat?
Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.[/quote
Näistä kertomuksista kyllä saa sellaisen kuvan, että monet äideistä eivät ole olleet kynnelle kykeneviä. Onkohan tällaiset käytännöt muillakin sairasosastoilla? Petaavatko miespotilaat? (No, useat miehistä ovat kyllä oppineet armeijassa)
En voi kyllä muuta sanoa kuin, että oi ihana 80-luku!
Kyllähän synnyttäjät suomessakin maksavat sairaalassa olosta, itselle 2 päivästä 300 e lasku, empaattisesta kohtelusta maksaisin vielä enemmänkin
En pysty mitenkään ynmärtämään tuota lakanoiden itse vaihtamisen ja ruuan haun ihannointia. Ja sitten paasataan, että kuinka hienoa onkaan kun niin edullisesti saa synnyttää ihan kuin Suomi olisi tässä jotenkin edistyksellinen.
Ihan tiedoksi, että monessa muussa EU maassa se sairaanhoito on ihan oikeasti ilmainen. Mitään laskua ei tule perässä. Itsekin asun ulkomailla ja minulla on paljon ystäviä muissa EU maissa. Sain lapseni maassa, jossa sosiaaliturvaa ei ole ja muutenkin maa on Suomea merkittävästi köyhempi ja takapajuisempi, mutta synnyttäviin äiteihin sentään panostetaan ja ne veroeurot on sinne priorisoitu.
Valitsin suunnitellun sektion. Täällä valinta on vapaa ja naisen oma. Lääkärit suosittelevat alakautta ja kertovat avoimesti eri tapojen erilaisista riskeistä. Mitään ei kuitenkaan naisen puolesta päätetä.
Ei tulisi mieleenkään, että lakanat pitäisi vaihtaa itse tai ruoka hakea itse (se ruoka oli tosin kammottavaa eikä maistunut yhtään miltään). Kukaan nainen ei tätä päivitellyt enkä ole ikinä kuullut, että tästä nälvitään toisia naisia niinkuin Suomessa on tapana. Ihan itsestäänselvyytenä pidetään, että äiti keskittyy muihin juttuihin.
Muutenkin hoito oli kaikinpuolin ensiluokkaista. Hoitajat ja lääkärit todella empaattisia ja mukavia ja heitä oli äideille tarpeeksi. Vauvan sai missä vaiheessa tahansa viedä hoitoon, jos kävi vaikka pesulla. Isä sai olla mukana ihan yön yli, heille oli varattuna oma sellainen nojatuoli jonka sai nukkuma-asentoon.
En ole ikinä kuullut, että tästä edes keskusteltaisiin niin, että äidit saisivat muka liian hyvää. Todellakin pidän tätä priorisointia järkevänä ja perusteltuna.
Ja tosiaan kannattaa muistaa, että monessa muussa EU maassa ei valtion puolelta ole minkäänlaisia maksuja. Täällä yksityinenkin on halvempaa kuin Suomen ”ilmainen” terveydenhuolto. Se ei todellakaan ole ilmaista.
Ja kuitenkaan et suostu ikinä kertomaan ditä mahtavaa maata josta käyt tänne Suomen palstoille kertomassa suunnitellusta sektiostasi joka keskusteluun. Että et uskalla kertoa tuntemattomana palstalle missä maassa on moista. Taidat olla maan "the only finn" kun et maata kerto, pelkäätkö paljastuvasi?
Taitaa olla Utopia.monessa maassa nainen saa päättää kehostaan itse ja valita sektion, esim Sveitsissä
Ja suomessa ei. Vuosi 2020 ja vielä pitää väitellä onko naisella itsemääräämisoikeutta vai ei. Se saa minut voimaan pahoin.
T. Tästä syystä juuri lapseton
Kukaan lasta oikeasti haluava ei jätä sitä tekemättä pelkästä periaatteesta. Vaikkapa se sektiokeskustelu saattaa tietysti tehdä päätöksen helpommaksi tai asettua sen tueksi, mutta ratkaiseva tekijä löytyy kyllä halusta olla kokematta vanhemmuutta. Näin tälleen toisen lapsettoman näkökulmasta.
Hyvä että osaat puhua kaikkien lapsettomien näkökulmasta ja syistä miksi he ei lapsia halua 👍
Itse en lapseton ole, mutta tunnen parikin naista jotka ei halua lapsia joska pelkäävät synnytystä. Tämä asiaton synnyttäjien kohtelu on omiaan lisäämään sitä pelkoa, minkä vuoksi monikin voi jättää lapsen tekemättä.Äidiksi haluavan ei tarvitse allekirjoittaa sitä että alistuu kohdeltavaksi kuin liukuhihnasynnyttäjä. Sen ei kuulu olla hinta sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.
Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.
Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.
Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.
Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.
Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.
Minusta tuo taas oli oikein hyvää pohdintaa. Lapsi se on se vastasyntynytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Sulle on tainnut käydä hassusti naisten kanssa. Omalle miehelleni olisin suuttunut jos vaatisi testiä, koska jos ei ole luottamusta ei ole järkeä olla parisuhdetta. Tuossa sanotaan nimenomaan _biologisesti_ kuka vain. Siksi vauvalle ja äidille muodostuu tietty side, mitä isällä ja vauvalla ei lähtökohtaisesti fyysisistä syistä vaan voi olla. Syntymän jälkeen määräytyvät asiat kuten kummasta muodostuu läheisempi.
Olet tavallaan oikeassa, tavallaan väärässä. Vaikka joku tällainen biologinen side lapsen ja äidin välille muodostuisikin, mitään merkitystä vauvan hyvinvoinnin kannalta sillä ei kuitenkaan olisi. Vauvan terveen kehityksen kannalta olennaista on ainoastaan se, että hänen välittömiin tarpeisiinsa vastataan. Ja siihen kykenee kyllä ihan kuka tahansa, oli biologista sidettä tai ei. Siinä mielessä äiti ei ole isää yhtään sen tärkeämpi.
Tämä biologinen side on osoitettu tieteellisesti.
"mitään merkitystä vauvan hyvinvoinnin kannalta sillä ei kuitenkaan olisi."
- Kerrohan, miksi äidin menehtyessä synnytyksessä myös vauva kokee todennäköisemmin kätkyt-kuoleman? Miksi äidin ahdistuneisuus/synnytyksen jälkeinen masennus vaikuttaa negatiivisesti vauvan terveyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.
Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.
Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.
Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.
Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.
Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.
Ei vaikuta asiaan millään tavalla.
Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.
Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.
Olen ehdottomasti pakollisen isyystesti kannalla heti synnytyslaitoksella. Valtio tai kunta: Lapsen oikeuksien takia.
Ja kun se on pakollinen, se vie turhan paineen parisuhteesta, kun osapuolet tietävät tulevasta testistä.
Siihen ei jää tilaa miehen kiusata epäluuloillaan eikä naisen loukkaantua epäluuloista.
T. Nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Sulle on tainnut käydä hassusti naisten kanssa. Omalle miehelleni olisin suuttunut jos vaatisi testiä, koska jos ei ole luottamusta ei ole järkeä olla parisuhdetta. Tuossa sanotaan nimenomaan _biologisesti_ kuka vain. Siksi vauvalle ja äidille muodostuu tietty side, mitä isällä ja vauvalla ei lähtökohtaisesti fyysisistä syistä vaan voi olla. Syntymän jälkeen määräytyvät asiat kuten kummasta muodostuu läheisempi.
Eikö nainen voi olla tätä mieltä?
Todella toivon että ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Sulle on tainnut käydä hassusti naisten kanssa. Omalle miehelleni olisin suuttunut jos vaatisi testiä, koska jos ei ole luottamusta ei ole järkeä olla parisuhdetta. Tuossa sanotaan nimenomaan _biologisesti_ kuka vain. Siksi vauvalle ja äidille muodostuu tietty side, mitä isällä ja vauvalla ei lähtökohtaisesti fyysisistä syistä vaan voi olla. Syntymän jälkeen määräytyvät asiat kuten kummasta muodostuu läheisempi.
Olet tavallaan oikeassa, tavallaan väärässä. Vaikka joku tällainen biologinen side lapsen ja äidin välille muodostuisikin, mitään merkitystä vauvan hyvinvoinnin kannalta sillä ei kuitenkaan olisi. Vauvan terveen kehityksen kannalta olennaista on ainoastaan se, että hänen välittömiin tarpeisiinsa vastataan. Ja siihen kykenee kyllä ihan kuka tahansa, oli biologista sidettä tai ei. Siinä mielessä äiti ei ole isää yhtään sen tärkeämpi.
Tämä biologinen side on osoitettu tieteellisesti.
"mitään merkitystä vauvan hyvinvoinnin kannalta sillä ei kuitenkaan olisi."
- Kerrohan, miksi äidin menehtyessä synnytyksessä myös vauva kokee todennäköisemmin kätkyt-kuoleman? Miksi äidin ahdistuneisuus/synnytyksen jälkeinen masennus vaikuttaa negatiivisesti vauvan terveyteen?
Myös kehityspsykologia on tiedettä, ja perustan näkemykseni siihen.
En osaa ottaa kantaa kätkyt-kuolemaa koskevaan kysymykseesi, koska en ole perehtynyt asiaan. Mutta lienee itsestään selvää, ettei ahdistunut tai masentunut äiti kykene vastaamaan vauvan tarpeisiin asianmukaisella tavalla. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä biologian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.
Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.
Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.
Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.
Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.
Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.
Ei vaikuta asiaan millään tavalla.
Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.
Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.
Et voisi olla enemmän väärässä. Tästä aiheesta löytyy paljon kirjallisuutta, suosittelen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Sulle on tainnut käydä hassusti naisten kanssa. Omalle miehelleni olisin suuttunut jos vaatisi testiä, koska jos ei ole luottamusta ei ole järkeä olla parisuhdetta. Tuossa sanotaan nimenomaan _biologisesti_ kuka vain. Siksi vauvalle ja äidille muodostuu tietty side, mitä isällä ja vauvalla ei lähtökohtaisesti fyysisistä syistä vaan voi olla. Syntymän jälkeen määräytyvät asiat kuten kummasta muodostuu läheisempi.
Voi sua, olen nainen, mutta kiitos, että oletit minun olevan mies. Naurattaa se, että vain mies voi lausua tietyt asiat. Ihan kuin naisella ei tässäkääm tapauksessa ole oikeutta esittää valtavirrasta poikkeavaa näkemystä, vain siksi, kun sattuu olemaan nainen. No kuitenkin, jos täällä joku väittää, että lapsen isä voi olla kuka vain, niin ymmärrän kyllä, että tällaisen lauseen lausuneiden puolisot eivät paljoa naisiinsa luota. En minäkään isyystestin vaatimista voisi pitää luottamusta lisäävänä asiana, koska suora epäluottamuslausehan se olisi vakavassa parisuhteessa, jossa luottamuksen pitäisi olla kunnossa. "biologisesti kuka vain" - kommentti on huuhaata parisuhteessa elävien rehellisten ihmisten kohdalla. Siis, jos on vain yksi isäehdokas, niin se isä voi olla vain se yksi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.
Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.
Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.
Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.
Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.
Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.
Ei vaikuta asiaan millään tavalla.
Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.
Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.
Et voisi olla enemmän väärässä. Tästä aiheesta löytyy paljon kirjallisuutta, suosittelen
Olen perehtynyt aihetta koskevaan kirjallisuuteen ihan riittävän laajasti, kiitos vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Sulle on tainnut käydä hassusti naisten kanssa. Omalle miehelleni olisin suuttunut jos vaatisi testiä, koska jos ei ole luottamusta ei ole järkeä olla parisuhdetta. Tuossa sanotaan nimenomaan _biologisesti_ kuka vain. Siksi vauvalle ja äidille muodostuu tietty side, mitä isällä ja vauvalla ei lähtökohtaisesti fyysisistä syistä vaan voi olla. Syntymän jälkeen määräytyvät asiat kuten kummasta muodostuu läheisempi.
Voi sua, olen nainen, mutta kiitos, että oletit minun olevan mies. Naurattaa se, että vain mies voi lausua tietyt asiat. Ihan kuin naisella ei tässäkääm tapauksessa ole oikeutta esittää valtavirrasta poikkeavaa näkemystä, vain siksi, kun sattuu olemaan nainen. No kuitenkin, jos täällä joku väittää, että lapsen isä voi olla kuka vain, niin ymmärrän kyllä, että tällaisen lauseen lausuneiden puolisot eivät paljoa naisiinsa luota. En minäkään isyystestin vaatimista voisi pitää luottamusta lisäävänä asiana, koska suora epäluottamuslausehan se olisi vakavassa parisuhteessa, jossa luottamuksen pitäisi olla kunnossa. "biologisesti kuka vain" - kommentti on huuhaata parisuhteessa elävien rehellisten ihmisten kohdalla. Siis, jos on vain yksi isäehdokas, niin se isä voi olla vain se yksi mies.
Huomaan myös, että tässä ketjussa elää voimakkaasti sekä äitejä että naisia koskevia yleistäviä myyttejä. Ihan kuin kaikki naiset ajattelisivat automaattisesti samalla tavalla. Käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan.
Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan.
Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.
On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.
Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.
Siis mitä hittoa? Se potilas saa silti päättää oman parhaansa ihan itsekseen, eikä kukaan sen yli saa kävellä. Jos potilas kieltäytyy perustellusta toimenpiteestä, niin se on sitten siinä. Hän on siitä kieltäytynyt eikä sitä saa tehdä. Potilas saa päättää toimia tunteidensa perusteella ja siinä ei ole mitään pahaa. Se on hänen vartalonsa. Sen sijaan lääkärin tulisi perustella toimenpide jottei potilaalle jäisi vääriä luuloja. Ja jos potilas edelleen kieltäytyy, on se hänen oikeutensa. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista oikeutta toimia vasten potilaan tahtoa, vaan se on rikos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.
Myöhässä olevan lääkärin?
Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.
Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.
Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.
Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.Sitäkö haluat?
Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.[/quote
Näistä kertomuksista kyllä saa sellaisen kuvan, että monet äideistä eivät ole olleet kynnelle kykeneviä. Onkohan tällaiset käytännöt muillakin sairasosastoilla? Petaavatko miespotilaat? (No, useat miehistä ovat kyllä oppineet armeijassa)
En voi kyllä muuta sanoa kuin, että oi ihana 80-luku!
Kyllähän synnyttäjät suomessakin maksavat sairaalassa olosta, itselle 2 päivästä 300 e lasku, empaattisesta kohtelusta maksaisin vielä enemmänkin
En pysty mitenkään ynmärtämään tuota lakanoiden itse vaihtamisen ja ruuan haun ihannointia. Ja sitten paasataan, että kuinka hienoa onkaan kun niin edullisesti saa synnyttää ihan kuin Suomi olisi tässä jotenkin edistyksellinen.
Ihan tiedoksi, että monessa muussa EU maassa se sairaanhoito on ihan oikeasti ilmainen. Mitään laskua ei tule perässä. Itsekin asun ulkomailla ja minulla on paljon ystäviä muissa EU maissa. Sain lapseni maassa, jossa sosiaaliturvaa ei ole ja muutenkin maa on Suomea merkittävästi köyhempi ja takapajuisempi, mutta synnyttäviin äiteihin sentään panostetaan ja ne veroeurot on sinne priorisoitu.
Valitsin suunnitellun sektion. Täällä valinta on vapaa ja naisen oma. Lääkärit suosittelevat alakautta ja kertovat avoimesti eri tapojen erilaisista riskeistä. Mitään ei kuitenkaan naisen puolesta päätetä.
Ei tulisi mieleenkään, että lakanat pitäisi vaihtaa itse tai ruoka hakea itse (se ruoka oli tosin kammottavaa eikä maistunut yhtään miltään). Kukaan nainen ei tätä päivitellyt enkä ole ikinä kuullut, että tästä nälvitään toisia naisia niinkuin Suomessa on tapana. Ihan itsestäänselvyytenä pidetään, että äiti keskittyy muihin juttuihin.
Muutenkin hoito oli kaikinpuolin ensiluokkaista. Hoitajat ja lääkärit todella empaattisia ja mukavia ja heitä oli äideille tarpeeksi. Vauvan sai missä vaiheessa tahansa viedä hoitoon, jos kävi vaikka pesulla. Isä sai olla mukana ihan yön yli, heille oli varattuna oma sellainen nojatuoli jonka sai nukkuma-asentoon.
En ole ikinä kuullut, että tästä edes keskusteltaisiin niin, että äidit saisivat muka liian hyvää. Todellakin pidän tätä priorisointia järkevänä ja perusteltuna.
Ja tosiaan kannattaa muistaa, että monessa muussa EU maassa ei valtion puolelta ole minkäänlaisia maksuja. Täällä yksityinenkin on halvempaa kuin Suomen ”ilmainen” terveydenhuolto. Se ei todellakaan ole ilmaista.
Ja kuitenkaan et suostu ikinä kertomaan ditä mahtavaa maata josta käyt tänne Suomen palstoille kertomassa suunnitellusta sektiostasi joka keskusteluun. Että et uskalla kertoa tuntemattomana palstalle missä maassa on moista. Taidat olla maan "the only finn" kun et maata kerto, pelkäätkö paljastuvasi?
Taitaa olla Utopia.monessa maassa nainen saa päättää kehostaan itse ja valita sektion, esim Sveitsissä
Ja suomessa ei. Vuosi 2020 ja vielä pitää väitellä onko naisella itsemääräämisoikeutta vai ei. Se saa minut voimaan pahoin.
T. Tästä syystä juuri lapseton
Kukaan lasta oikeasti haluava ei jätä sitä tekemättä pelkästä periaatteesta. Vaikkapa se sektiokeskustelu saattaa tietysti tehdä päätöksen helpommaksi tai asettua sen tueksi, mutta ratkaiseva tekijä löytyy kyllä halusta olla kokematta vanhemmuutta. Näin tälleen toisen lapsettoman näkökulmasta.
Hyvä että osaat puhua kaikkien lapsettomien näkökulmasta ja syistä miksi he ei lapsia halua 👍
Itse en lapseton ole, mutta tunnen parikin naista jotka ei halua lapsia joska pelkäävät synnytystä. Tämä asiaton synnyttäjien kohtelu on omiaan lisäämään sitä pelkoa, minkä vuoksi monikin voi jättää lapsen tekemättä.Äidiksi haluavan ei tarvitse allekirjoittaa sitä että alistuu kohdeltavaksi kuin liukuhihnasynnyttäjä. Sen ei kuulu olla hinta sille.
No kiitti hei! 👍
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin tuoreena isänä, oli selvää että naiseni, äiti, sai enemmän huomiota ja arvostustakin. Ei sillä, että en itse olisi kokenut saavani arvostusta myöskin, mutta ihan oikeutetusti se huomio ja kunnia lapsen saannista menee äidille. Ei tässä mitään epäselvyyksiä. Puolisoni kärsi rankan synnytyksen ja on muutenkin taistellut kaikenlaisten traumojensa kanssa, mitä tulee naistenvaivoihin. Ei se multa ole isänä pois, että äiti tässä kohtaa, kovan työn tehneenä, ansaitsee hiukan enemmän arvostusta kuin minä. Joku sanoi tässä hyvin sen, että isä voi myöhemmin lapsen synnyttyä olla tasavertaisesti mukana lapsen kasvatuksessa ja elämässä. Siten kun lapsi kasvaa, äidin ja isän rooli toivottavasti ovat sitten tasavertaisia.
Oikein 👍 tuo on minusta asia mistä ei terveessä parisuhteessa tarvitse edes keskustella. Oman mieheni kanssa haluan jakaa täysin yhdessä vanhemmuuden kokekemuksen ja laitankin hänet välillä viettämään meidän tyttärien kanssa laatuaikaa, vaikka hieman on epäileväinen löytyykö aina yhteistä kivaa. Hyvin on löytynyt ja olemmekin tosi läheisiä koko perhe 😊 kun tytöt syntyi niin olivat alkupäivät ihan kiinni minussa niin että sai isän syliin välillä pakottaakin 😅 myös itku loppui vain minun sylissä kun lauloin (lauloin paljon raskausaikana). Nämä nyt vain kuuluu asiaan, eivät tee kuitenkaan isästä mitenkään merkityksetöntä.
Mitä isyystestiin tulee niin puolisoni ei mitään ole pyytänyt, eikä kuulukaan koska luotamme toisiimme 100%. Jos lapsi on avioliiton ulkopuolinen niin isyystesti tehdään automaattisesti ensimmäisten kuukausien aikana, tämä on toki oikein jottei tule tilannetta että elareita maksaisi "viaton" mies 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan.
Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan.
Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.
On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.
Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.
Siis mitä hittoa? Se potilas saa silti päättää oman parhaansa ihan itsekseen, eikä kukaan sen yli saa kävellä. Jos potilas kieltäytyy perustellusta toimenpiteestä, niin se on sitten siinä. Hän on siitä kieltäytynyt eikä sitä saa tehdä. Potilas saa päättää toimia tunteidensa perusteella ja siinä ei ole mitään pahaa. Se on hänen vartalonsa. Sen sijaan lääkärin tulisi perustella toimenpide jottei potilaalle jäisi vääriä luuloja. Ja jos potilas edelleen kieltäytyy, on se hänen oikeutensa. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista oikeutta toimia vasten potilaan tahtoa, vaan se on rikos.
Niin on, ja se on mielestäni väärin ja vastoin lääkärin ammattietiikkaa. Samoin kuin on väärin, ettei potilaalle saa antaa verta vastoin tämän uskonnollista vakaumusta. Lääkärin tehtävä on suojella elämää kaikin keinoin. Tunteista pitäisi puhua sitten siihen erikoistuneiden tahojen kanssa.
Sulle on tainnut käydä hassusti naisten kanssa. Omalle miehelleni olisin suuttunut jos vaatisi testiä, koska jos ei ole luottamusta ei ole järkeä olla parisuhdetta. Tuossa sanotaan nimenomaan _biologisesti_ kuka vain. Siksi vauvalle ja äidille muodostuu tietty side, mitä isällä ja vauvalla ei lähtökohtaisesti fyysisistä syistä vaan voi olla. Syntymän jälkeen määräytyvät asiat kuten kummasta muodostuu läheisempi.