Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Nämä synnytykseen liittyvien ongelmien kyseenalaistajat ovat jotain sellaisia ihmisiä, kenen seuraan en istuisi vaikka seisoisin muuten matkan Ivalosta Helsinkiin. Oksettavaa. Mutta naisvihahan tuosta paistaa läpi, sekä joidenkin naisten aivopesyn lopputulos. Eivät itsekään arvosta omiaan.. kuvottavaa.

Useimmat järkevät ihmiset haluavat syntymässä olevan lapsensa parasta ja myös omaa hyvinvointiaan. Tässä tarvitaan koulutettujen kätilöiden ja synnytyslääkärien apua. Jos sinusta tuntuu, että tiedät synnytykseen liittyvät asiat paremmin kuin siihen koulutetut osaajat, voit ihan hyvin tappaa itsesi ja vauvasi kotisynnytyksellä. Ei ainakaan tule sisätutkimuksen kaltaisia nöyryytyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?

Siis anteeksi nyt vaan, mutta mitä ihmettä.

Oletko koskaan synnyttänyt? Pystytkö ymmärtämään sitä pelkoa ja avuttomuutta, joka ensisynnyttäjällä on?

Ainoat toiveeni synnytyksestä olivat, että kaikki menisi hyvin ja minua kohdeltaisiin asiallisesti.

No, kätilö tiuski siihen malliin, kuin olisin ollut joku häirikkö. Kaiken kivun, epätietoisuuden ja pelon keskellä tuo tosissaan tuntui jo niin pahalta ja turvattomalta, että yllättäen synnytyksen eteneminenkin pysähtyi.

Synnytyslääkäri oli onneksi ystävällinen, mutta kätilö tiuski loppuun asti.

Todella karmeaa, jos pelkästään perusystävällisen kohtelun toivominen on jotain utopistista elämystavoittelua.

Ja unohtui vielä. Oli sen verran mieleenpainuva tuo kokemus, että sanoin jo lapsivuodeosastolla miehelle, etten aio enää palata tänne. Eli lapsiluku jää yhteen.

Aivan . Kermaperseinen Mielensäpahoittaja liikkeellä jälleen. Nykyisin ihmiset eivät kestä yhtään kontrollin metettämistä ja tiukkaa komentamista. Kaiken pitää olla kivaa ja vaivatonta elämysmössöä. Lisäksi tilanteen ollessa päällä ei synnyttäjä eikä edes mies saanut suutaan auki . Annoitteko edes jälkeenpäin palauteta? Jokaikinen kerta ainakin minulta on tullut kätilö jälkeenpäin kysymään haluanko keskustella synnytyksestänu. Ikinä ei ole ollut tarvetta siihen.

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyttäjä kieltäytyy toimenpiteestä, tulevaisuudessa tilanteeseen on lomake.

Lomakkeessa synnyttäjä ilmoittaa kieltäytyneensä toimenpiteestä (useita vaihtoehtoja, rasti ruutuun), jolla vältytään myöhemmin potilasvahinkoilmoitukset.

Synnyttäjä kieltää sisätutkimuksen, jolla varmistetaan että kohdunsuu on 10 cm auki. Kätilö ei siis pysty antamaan ponnistamiselle lupaa.

Puudutettuna ei välttämättä ole ponnistamisen tarvetta, synnytys venyy, vauva vaurioituu. Synnyttäjä allekirjoitti paperin, jossa kieltäytyy tutkimuksesta, potilasvahinkoa ei tapahtunut, vahinko oli synnyttäjän aiheuttama.

Ponnistusvaiheessa kätilö näkee, että väliliha lähtee repeämään peräaukkoa kohti. Kätilö ehdottaa välilihan leikkausta, jolloin repeämää ei tule, tai sen suunta kääntyy sivulle, jolloin peräaukko säästyy.

Synnyttäjä kieltäytyy, ei muuta kuin lomake nenän alle ja nimi paperiin.

Synnyttäjä kieltäytyi toimenpiteestä ja sulkijalihas repesi, synnyttäjän oma vika. Nimi paperissa, ei potilasvahinkoa.

Tähänhän tämä johtaa. Onko näillä tarvetta muissakin hoitotoimenpiteitä päteä ja yrittää ylittää tarpeellinen hoito kun ei tunnu kivalta ja nöyryyttää.

Suosittelen useita tähän keskusteluun osallistuneita lataamaan koneelleen tämän:

https://www.thepolitetype.com

En koskaan toivoisi kenellekään samaa tuskaa mitä itse olen käynyt läpi, mutta oikeasti olen kateellinen ihmisille jotka eivät usko että Suomessa auktoriteettiasemassa oleva henkilö (tässä tapauksessa hoitohenkilökunta) voi tehdä tahallaan pahaa ja tarkoituksella satuttaa. Olisipa ihanaa saada niin viaton ja huoleton maailmankuva takaisin.

Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa ilman mitään kivunlievitystä. Ensimmäinen synnytykseni oli nopea, mutta olin valmiiksi sairaalassa, joten sain epiduraalin. Muistan, miten kätilö tiuski että ponnistan väärin. Olin 25-vuotias ensisynnyttäjä, jolla oli lapsivedet menneet viikolla 37, ja olin sairaalassa antibioottitipassa koska synnytys ei ollut käynnistynyt. Olisin saanut käynnistyksen, ellei juuri ennen hoitajan tuloa olisi alkanut tapahtua. Minua kohdeltiin, kuin minun olisi pitänyt tietää, miltä mikäkin synnytyksen vaihe tuntuu. Ja kun synnytys sitten kokonaisuudessaan kesti 3h 20min, en saanut muuta kuin pään pudistelua että ohhoh, oletpa outo ensisynnyttäjä. 

Olen ihmeissäni kuunnellut ja katsellut somessa kuvia, kuinka synnyttäjiä on kehuttu hyvästä työstä, ja että "olit hyvä synnyttäjä" ja annettu vanhemmille kahvia ja joillekin jopa kuohuvaa! Meille ei kertaakaan, vaikka synnytyksiä on samassa sairaalassa takana kolme. Ja samassa sairaalassa kolme kaveriani on kertoneet, kuinka kätilö on ollut ystävällinen ja kannustava, kehunut synnytyksen aikana ja sen jälkeen, ja vanhemmat on tosiaan kahvitettu syntymän jälkeen. Ei meitä vaan :/

Ja kun kaksi seuraavaa synnytystä olivat vielä nopeampia, enkä tosiaan olisi varmaan edes ehtinyt saamaan kipuun mitään, on tilanne ollut minulla aika pelottava. Ei se helpota, että synnytys on nopea, että sellaisesta ei jäisi mikään mieleen. Kipu kuuluu asiaan, mutta on räjähtävä ja vie mennessään, ja jos siinä vierellä on totinen kätilö tiuskimassa, niin ei se ainakaan minun oloani mitenkään helpottanut.

Synnytyksiä ei koskaan käynyt kanssani läpi se kätilö, joka synnytyksessä oli mukana. Toisella kerralla minun paperini oltiin luettu tarkkaan, ja kätilö tuli opiskelijan kanssa kyselemään sukusairauksista ja äitini synnytyksistä. Muuten ihan kiva, mutta papereissa lukee "adoptoitu", ja siinä sitten hormoonikyyneleiden keskellä vastailin, että en tiedä, miten äitini minut synnytti kun en ole nähnyt sitten vauva-ajan, ja en tiedä mistään sukusairauksista mitään, kun en ole yhteydessä biologisiin sukulaisiini. Yritin jälkikäteen kysellä, että tulivatko he vain kiusaamaan minua tilanteestani, vai miten minun taustani kuului mitenkään siihen, että olin lapsivuodeosastolla terveen vauvan kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa ilman mitään kivunlievitystä. Ensimmäinen synnytykseni oli nopea, mutta olin valmiiksi sairaalassa, joten sain epiduraalin. Muistan, miten kätilö tiuski että ponnistan väärin. Olin 25-vuotias ensisynnyttäjä, jolla oli lapsivedet menneet viikolla 37, ja olin sairaalassa antibioottitipassa koska synnytys ei ollut käynnistynyt. Olisin saanut käynnistyksen, ellei juuri ennen hoitajan tuloa olisi alkanut tapahtua. Minua kohdeltiin, kuin minun olisi pitänyt tietää, miltä mikäkin synnytyksen vaihe tuntuu. Ja kun synnytys sitten kokonaisuudessaan kesti 3h 20min, en saanut muuta kuin pään pudistelua että ohhoh, oletpa outo ensisynnyttäjä. 

Olen ihmeissäni kuunnellut ja katsellut somessa kuvia, kuinka synnyttäjiä on kehuttu hyvästä työstä, ja että "olit hyvä synnyttäjä" ja annettu vanhemmille kahvia ja joillekin jopa kuohuvaa! Meille ei kertaakaan, vaikka synnytyksiä on samassa sairaalassa takana kolme. Ja samassa sairaalassa kolme kaveriani on kertoneet, kuinka kätilö on ollut ystävällinen ja kannustava, kehunut synnytyksen aikana ja sen jälkeen, ja vanhemmat on tosiaan kahvitettu syntymän jälkeen. Ei meitä vaan :/

Ja kun kaksi seuraavaa synnytystä olivat vielä nopeampia, enkä tosiaan olisi varmaan edes ehtinyt saamaan kipuun mitään, on tilanne ollut minulla aika pelottava. Ei se helpota, että synnytys on nopea, että sellaisesta ei jäisi mikään mieleen. Kipu kuuluu asiaan, mutta on räjähtävä ja vie mennessään, ja jos siinä vierellä on totinen kätilö tiuskimassa, niin ei se ainakaan minun oloani mitenkään helpottanut.

Synnytyksiä ei koskaan käynyt kanssani läpi se kätilö, joka synnytyksessä oli mukana. Toisella kerralla minun paperini oltiin luettu tarkkaan, ja kätilö tuli opiskelijan kanssa kyselemään sukusairauksista ja äitini synnytyksistä. Muuten ihan kiva, mutta papereissa lukee "adoptoitu", ja siinä sitten hormoonikyyneleiden keskellä vastailin, että en tiedä, miten äitini minut synnytti kun en ole nähnyt sitten vauva-ajan, ja en tiedä mistään sukusairauksista mitään, kun en ole yhteydessä biologisiin sukulaisiini. Yritin jälkikäteen kysellä, että tulivatko he vain kiusaamaan minua tilanteestani, vai miten minun taustani kuului mitenkään siihen, että olin lapsivuodeosastolla terveen vauvan kanssa? 

Ja tämän viestin myötä terveisiä Päijät-Hämeen Keskussairaalaan. Tiedän, että luette näitä kahvitauoilla. Joukossanne on varmasti myös empaattisia ja mukavia kätilöitä, mutta mikään ei selitä niiden kolmen käytöstä, mitä minä jouduin kohtaamaan vuosina 2009, 2011 ja 2014. He veivät minun arvostukseni teidän ammatiryhmää kohtaan pois aivan kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

En koskaan toivoisi kenellekään samaa tuskaa mitä itse olen käynyt läpi, mutta oikeasti olen kateellinen ihmisille jotka eivät usko että Suomessa auktoriteettiasemassa oleva henkilö (tässä tapauksessa hoitohenkilökunta) voi tehdä tahallaan pahaa ja tarkoituksella satuttaa. Olisipa ihanaa saada niin viaton ja huoleton maailmankuva takaisin.

Minäkään en ymmärrä hoitohenkilökunnan glorifiointia. Minulle on tiuskinut sairaanhoitaja, sairaala-apulainen, muutama kätilö ja pari lapsivuodeosaston hoitajaa. 

Myöskin ilkein tuntemani ihminen opiskeli aikuisiällä sairaanhoitajaksi. Hän valmistui pari vuotta sitten, ja joskus pelkään, että joudun kohtaamaan hänet heikolla hetkelläni.

Kyllä minäkin päädyin järkyttävään tilanteeseen 20 vuotta sitten kun neuvolassa 1 kk ennen laskettua aikaa neuvolan"täti" teki semmoisen rujon nyrkkisynnytyksen eli tiukka nyrkki, toisella kädellä polvesta kiinni ja sillä kovalla nyrkillä sitten niljutteli alapäässä ihon vasten luita muljutellen nyrkkiä sivullta sivulle.  Kovin olin järkyttynyt tilanteesta ja olin pitkään vielä kipeä moisesta. En tiennyt kuuluuko asiaan tommoinen niin en osannut sanoa mitään siinä vedet silmissä maatessa järkyttyneenä. Tokaisi vaan kun puhuin synnytyspelosta, että "kaikki ne sieltä ulos tulevat".

Jälkikäteen sain myös tietää, että tämä neuvolantäti ei ole itse koskaan saanut lapsia. Liekö se syy moiseen nyrkkisynnytykseen. Ehkä halusi vain minun pelkäävän kahta kauhemmin ja sai nautintonsa asiasta. 

Tästä ja muista sen aikaisista asioista johtuen tuo lapsi jäi minun ainoakseni. Synnytyspelko ei laantunut. Tämähän siis kyllä tapahtui ennen tuota varsinaista synnytystapahtumaa, mutta koin silloin (kun tajusin mitä oli tapahtunut) ja nyt edelleen, että minua kohdeltiin väärin. En tiedä ketään muuta kenelle olisi tehty noin. Toki en mielelläni asiasta puhukaan kun häpeän sitä, että annoin noin tapahtua. 

Vierailija kirjoitti:

Tiinaliina kirjoitti:

"Vertaatko ihan tosissasi täysivaltaista aikuista ihmistä vauvaan joka ei osaa sanoa sanaakaan? Ihan oikeasti noin alasko on vajottu?"

Sillä täysivaltaisella aikuisella onneksi yleensä on puhekyky tallella ja mahdollisuus sanoa, milloin asiat menevät siihen pisteeseen, etteivät enää miellytä ja laittaa hommalle piste. Siinä tutkimustuolissahan ei kenenkään pakko ole istua, etenkään jos kokee joutuvansa vakavan rikoksen uhriksi.

Niin, mutta kuten tässäkin ketjussa on esitetty, synnyttäjän ei, ei ole aina ei.

Tai jos olet ponnistamassa vauvaa ulos, siinä on vaikea poistua paikalta, jos toinen vetäisee veitsen esille siitä ilmoittamatta.

Ne on sakset jolla se epiosotomia tehdään, skalpellilla voisi tulla viilto vauvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiinaliina kirjoitti:

"Vertaatko ihan tosissasi täysivaltaista aikuista ihmistä vauvaan joka ei osaa sanoa sanaakaan? Ihan oikeasti noin alasko on vajottu?"

Sillä täysivaltaisella aikuisella onneksi yleensä on puhekyky tallella ja mahdollisuus sanoa, milloin asiat menevät siihen pisteeseen, etteivät enää miellytä ja laittaa hommalle piste. Siinä tutkimustuolissahan ei kenenkään pakko ole istua, etenkään jos kokee joutuvansa vakavan rikoksen uhriksi.

Niin, mutta kuten tässäkin ketjussa on esitetty, synnyttäjän ei, ei ole aina ei.

Tai jos olet ponnistamassa vauvaa ulos, siinä on vaikea poistua paikalta, jos toinen vetäisee veitsen esille siitä ilmoittamatta.

Ne on sakset jolla se epiosotomia tehdään, skalpellilla voisi tulla viilto vauvaan.

https://www.medicalexpo.com/prod/prodimed/product-69749-949708.html

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyttäjä kieltäytyy toimenpiteestä, tulevaisuudessa tilanteeseen on lomake.

Lomakkeessa synnyttäjä ilmoittaa kieltäytyneensä toimenpiteestä (useita vaihtoehtoja, rasti ruutuun), jolla vältytään myöhemmin potilasvahinkoilmoitukset.

Synnyttäjä kieltää sisätutkimuksen, jolla varmistetaan että kohdunsuu on 10 cm auki. Kätilö ei siis pysty antamaan ponnistamiselle lupaa.

Puudutettuna ei välttämättä ole ponnistamisen tarvetta, synnytys venyy, vauva vaurioituu. Synnyttäjä allekirjoitti paperin, jossa kieltäytyy tutkimuksesta, potilasvahinkoa ei tapahtunut, vahinko oli synnyttäjän aiheuttama.

Ponnistusvaiheessa kätilö näkee, että väliliha lähtee repeämään peräaukkoa kohti. Kätilö ehdottaa välilihan leikkausta, jolloin repeämää ei tule, tai sen suunta kääntyy sivulle, jolloin peräaukko säästyy.

Synnyttäjä kieltäytyy, ei muuta kuin lomake nenän alle ja nimi paperiin.

Synnyttäjä kieltäytyi toimenpiteestä ja sulkijalihas repesi, synnyttäjän oma vika. Nimi paperissa, ei potilasvahinkoa.

Näinhän tämä toimii jo nyt. Kuvitteletteko te oikeasti että kätilöt menettävät työnsä ja saavat sapiskaa jos synnyttäjä on kieltäytynyt perustellusta toimenpiteestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?

Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?

Synnyttävä nainen ei ole oikea henkilö arvioimaan vauvan oikeuksien toteutumista, vaikka tulevat äidit näin luonnollisesti olettaa että olisi yksin heidän päätäntävallassa. 

Tuon kokemusnäkökulman esillenostaminen on juuri sitä mitä pohjimmiltaan tällä synnytysväkivallalla haluttaneen sanoa, odottavat äidit kyllä tietää ja luottaa, että hoitohenkilökunta osaa työnsä, mutta siitä huolimatta kokemuksena tulee päin pläsiä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori nainen, tarkalleen 23-vuotias ja tähän asti olen puinut sitä ajatusta, tehdäkö lapsia vai ei. Opinnot hyvällä mallilla ja hyvä mies kainalossa. Mahikset olisi tehdä, mutta en tiedä haluanko/pystynkö. Olen jo tähän ikäänkin kokenut traumoja ihan riittävästi, että en tiedä pystyisinkö kestämään enää yhtäkään lisää. Ainakaan niin, että itse ajaisin itseni tähän traumaan tekemällä lapsen. Ehkä pärjään parilla lemmikillä ja sillä miehelläni.

Jokatapauksessa olette rohkeita naisia ja kaikki arvostus teille. Olen syvästi pahoillani puolestanne.

Tilanne on onneksi muuttumassa pikkuhiljaa, myös synnytyssairaaloissa on alettu herätä tähän. Synnytin itse 2019 ja sain kätilöiltä ja vuodeosastolla hoitajilta kunnioittavaa ja lempeää kohtelua, kiitos heille siitä. Tein synnytystoivelistan, ja vaikka sairaalaan saapuessani synnytyksessä oli jo melkoinen kiire, he silti lukivat listani ja toteuttivat siitä kaiken minkä pystyi. Vaikka olin kivusta sekaisin kuulin kun he puhuivat listasta lukiessaan sen, ja arvostin sitä suuresti että he ottivat toiveeni todesta (vaikka ihan kaikkia kohtia ei juuri tilanteeni vuoksi voinutkaan toteuttaa). He myös kertoivat synnytyksen aikana kaiken mitä olivat tekemässä tai aikomassa tehdä.

Vaikka itselläni meni hyvin, näitä juttuja lukiessa suututtaa muiden naisten puolesta mitä he ovat joutuneet kokemaan ja sietämään. Tilanteen on muututtava ja se muuttuukin, sillä naiset tuovat asiat ilmi eikä tällaista kohtelua enää sallita. Mutta jos haluat lapsia, ei kannata pelon takia jättää tekemättä. Oma vinkkini on että perehdy synnytyksen kulkuun etukäteen huolellisesti, tee toivelista ja ota synnytykseen mukaan tukihenkilö, joka tarvittaessa pitää puoliasi, jos et enää itse kykene. Todennäköisesti kaikki menee kuitenkin hyvin ja saat hyvää kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Siis kelle ei ole itsestäänselvää, että äidin eli naisen elämä on hätätilanteessa tottakai merkittävämpi kuin vauvan? Eihän kukaan halua toisten kuolevan, mutta tämä on aivan päivänselvä asia.

Minulle kätilö sanoi, että hätätilanteessa pelastetaan ensin vauva, äiti tulee sitten kakkosena.

Tämä kommentti tuli tämän ammattilaisen suusta ennen kuin mitään hätää edes oli. Olisi voinut pitää suunsa kiinni. Tästä on aika 20 vuotta ja yleisesti oli tiedossa ettei kaikki synnärin vanhimmat kätilöt käy ihan täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kelle ei ole itsestäänselvää, että äidin eli naisen elämä on hätätilanteessa tottakai merkittävämpi kuin vauvan? Eihän kukaan halua toisten kuolevan, mutta tämä on aivan päivänselvä asia.

Minulle kätilö sanoi, että hätätilanteessa pelastetaan ensin vauva, äiti tulee sitten kakkosena.

Tämä kommentti tuli tämän ammattilaisen suusta ennen kuin mitään hätää edes oli. Olisi voinut pitää suunsa kiinni. Tästä on aika 20 vuotta ja yleisesti oli tiedossa ettei kaikki synnärin vanhimmat kätilöt käy ihan täysillä.

Varsinkin kun se ei pidä paikkaansa. Eikä pitänyt edes 20v sitten. Järkyttävää että tarvitsee tuolla lailla valehdella ilmankin hirvittävässä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että tämä nainen, joka telkkarissa valitti synnytysväkivallasta haastettaisi kunnianloukkauksesta oikeuteen.

Kaikki sympatiani kätilöille ja lääkäreille.

Terveisin 17 vuotiaana ulkomailla synnyttänyt ilman tukihenkilöä.

Reipas tyttö sanoi lastenlääkäri, tarkoitti minua.

Voi sääli sinua. Lasten ei kuuluisi tehdä lapsia. Raskaus taisi olla yllätys, selvisikö vasta kun synnytys oli käynnissä?

17v on jo aikuinennainen ja parhaassa iässä saada terveitä lapsia Suomessa naiset saavat lapset ollessaan yli 30v ja melkein jo mahoja. Maa on myös täynnä 40v molemmin puolin käytännössä mahoja naisia joiden hedelmällisyys hoitoihin kuluu iso kasa euroja.

Synnytysväkivalta jutut ovat näiden lumihiutaleiden Raskaushormoni huuruisessa mielessä syntyneitä kun kaikki ei ole mennyt omam mielen mukaan. Kun lukee näitä juttuja eivät ole tainneet höyryt haihtua synnytyksen jälkeenkään.

”Nainen on jo kerran levittynyt jalat miehelle, ja sitten ollaan niin kainoa synnärillä”

Omalla kohdallani, kun levitän jalat miehelleni, haluan sitä. Haluan läheisyyttä rakkaalta, luotettavalta ja tutulta ihmiseltä jonka tunnen.

Ei ole mitenkään verrannollinen tilanne avata reisiään tuiki tuntemattomalle vieraalle, joka pahimmassa tapauksessa on koppava ja ei edes päivää sano. Se on pelottavaa

Kyllä nainenkin haluaa seksiä, silloin hän haluaa, että pimppiin kosketaan, koska tietää että se tuntuu ihanalta ja nautinnolliselta. Voitteko uskoa?

Vierailija kirjoitti:

”Nainen on jo kerran levittynyt jalat miehelle, ja sitten ollaan niin kainoa synnärillä”

Omalla kohdallani, kun levitän jalat miehelleni, haluan sitä. Haluan läheisyyttä rakkaalta, luotettavalta ja tutulta ihmiseltä jonka tunnen.

Ei ole mitenkään verrannollinen tilanne avata reisiään tuiki tuntemattomalle vieraalle, joka pahimmassa tapauksessa on koppava ja ei edes päivää sano. Se on pelottavaa

Kyllä nainenkin haluaa seksiä, silloin hän haluaa, että pimppiin kosketaan, koska tietää että se tuntuu ihanalta ja nautinnolliselta. Voitteko uskoa?

Millä tavalla seksi liittyy jalkojen levittämiseen täysin epäseksuaalisessa tilanteessa tehdessä sisätutkimusta. Konska pimppi on osa naiseen lisääntymiselimiä ei ole mitään ihmeellistä jos siihen kosketaan raskauden aikaisissa tutkimuksissa. Miksi sisätutkimukseen edes liitetään mitään sen ihmeellisempiä tunteita kun kyse ei ole sen kummemmasta asiasta kuin keuhkojasi kuunneltaisiin.