Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muistatko koskaan ajatelleesi koulussa, että mitä ihmeen hyötyä tästä muka on oikeassa elämässä? Muistatko, mitkä olivat näitä hyödyttömimpiä oppeja?
Omalla kohdallani hyödyttömin oli ehkä se, kun kotitaloustunnilla opeteltiin, miten sisäelimistä (siis muistakin kuin maksasta) tehdään ruokaa. Ikinä ei ole tullut mieleenkään valmistaa kieltä tai sydäntä ruoaksi.
Myös kemialliset merkit ovat jääneet hyvin vähälle käytölle.
Kommentit (467)
Ruotsi ja uskonto ovat olleet sataprosenttisen tarpeettomia. Kaikista muista on ollut ainakin joltain osin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matikan polynomit, roomalaiset numerot
Se kun sairaanhoitajakoulutuksen (amk) aikana käytiin Tarastejärven kaatopaikalla vierailulla (läsnäolo pakollinen). En ole ammentanut käynnistä mitään sh:n uralleni. Työpaikallani ei edes kierrätetä biojätettä, vaikka olen monesti tuonut tämän epäkohdan esiin.
Minä käytän joka päivä kemiallisia merkkejä kun kirjaan ylös vitamiinit ja mineraalit, joita napsin: Mg, Fe, Cr, Io, Ca, K, Zn jne.
Vierailija kirjoitti:
Se kun sairaanhoitajakoulutuksen (amk) aikana käytiin Tarastejärven kaatopaikalla vierailulla (läsnäolo pakollinen). En ole ammentanut käynnistä mitään sh:n uralleni. Työpaikallani ei edes kierrätetä biojätettä, vaikka olen monesti tuonut tämän epäkohdan esiin.
Näyttihän siitä olevan suurikin hyöty kun olet nykyisin jätetietoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muista luettiinko koulussa Kalevalaa, mutta jos luettiin, olen sujuvasti lintsannut siitä. Asuin vuosituhannen vaihteessa Prahassa ja tutustuin siellä muutamaan suomen kieltä opiskelevaan tyyppiin ja hävetti kyllä tosi paljon kun en osannut heidän kanssa keskustella Kalevalasta :D.
Just tämä. En tiedä miten nykyään, mutta en muista että meillä äikässä, historiassa tai muussakaan aineessa käsiteltiin kovinkaan paljon kirjallisuutta tai taidetta??? Tarkoitan kirjallisuussuuntia ja niiden sisältöjä, merkitystä suhteutettuna maailman historiaan tms. Ja minua onkin usein hävettänyt esim. Ruotsissa sikäläisten opiskelijoiden kanssa keskustellessa se, että en pysty keskustelemaan mitään runoista, taidesuunnista, kirjailijoista tai taiteesta yleensä...
Tämä! Kalevalan puuttuminen täysin oli outoa. Ja mistään ruonoista tai kirjoista ei koskaan keskusteltu.
Lintujen munien munamäärä, siipien väli, minne pesivät. Piti kuunnella kasetilta, kokeessa (80-luvulla) lintujen ääniä ja tunnistaa oikeaan lintulajiin.Otin tästä paineita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntatunnit yleensä. Syksyllä juoksutettiin Coopperi ja keväällä uudestaan ja kovasti ihmeteltiin miksi ei edistystä ollut tapahtunut. Kas kun kukaan ei OPETTANUT miten juoksemisessa kehittyy. Arvosana perustui vain siihen oliko oppilas alunperin urheilullinen (oliko vanhemmilla rahaa kustantaa jääkiekko/jalkapallo/ratsastus/taitoluistelut) . Tämä siis 1980-luvulla. Toivottavasti tähän asiaan on tullut muutos. Liikunta oppiaineena on muuten erittäin hyvä ja tuntimääriä voisi vaikka lisätä. Arvostelun pitäisi vaan olla tasapuolinen kaikille.
Täysin samaa mieltä. Itsellä koululiikunta vei halut liikkua kokonaan ja olin 26 vuotias kun aloitin liikkumisen uudestaan.
Kyllä se 80-90 luvulla oli välineurheilua, jo sillä että toi kouluun upouudet nykyaikaiset sukset korotti liikunnannumeroa. Kaikkea testattiin ja mitattiin mutta mitään ei opetettu eikä ollut tavoitteellisuutta.
En ymmärrä miksei liikuntatunneilla voi tutustua eri lajeihin, edes pienesti, en tarkoita että luokka pitäisi melomaan tai valloittamaan vuoria. En muista että liikuntatunnilla olisi koskaan sanottu että myös yksilölajeja on, aina piti kilpailla tai olla joukkueena. Jos ei ollut valmiiksi jo urheilullinen tai liikunnasta innostuva niin ei ollut tuonkaan jälkeen. Liikunnan iloa ei koskaan etsitty tai mainittu.
Mutta 3 luokkalaiset tytöt laitettiin kinkkujumppaan joulun jälkeen.
Täysin samaa mieltä. Kaikkea testattiin, mutta mitään ei opetettu eikä ollut tavoitteellisuutta. Muistan kun oli jotain testejä joissa mitattiin venymistä eli mitattiin notkeutta. Jos sai varpaat ja sormet yhteen oli jotenkin parempi liikunnassa kuin jos ei saanut. Ihmisillähän on erilaisia kehonrakenteita ja -tyyppejä ajattelin tuolloin, mutta hiljaa tyytyväinen että sain kehuja notkeudesta. Jotenki täyttä pashaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnon opetus (joka ainakin tuolloin oli selllaista, että opettaja uskoi oikeasti noin tapahtuneen).
Itse olin jo nuo jutut saduksi tajunnut, mutta kuten 99,99% lapsista siihen aikaan niin minut oli pakkoliitetty kirkkoon kasteessa.
Uskonnon opetus valmistelee sinua kohtaamaan eri uskonnoista tulevia, ymmärtämään eri kulttuureja ja tabuja sekä historiaa (omaasi ja muiden). Ensin tutustutaan omaan (siis vanhempien/oman perheen/suvun) uskontoon ja sitten vasta muihin.
Uskonnonopetuksen tehtävä ei ole käännyttää ketään. Olet ymmärtänyt jotain väärin.
Vai käännytetäänkö ihmisiä esim. "punaisiksi ja valkoisiksi", jos he vähän aiheeseen tutustuu?
Uskonnon opettajat on ne jotka ovat sitten ymmärtäneet asiat väärin. Meillä ainakin uskontossa raamattua opetettiin täytenä totena. Kuten tässäkin ketjussa monien muidenkin kohdalla. Kukaan ei varmaan kiellä, että erilaisten uskontojen ja niiden historian tuntemus olisi hyödyllistä, ainakin yleissivistävältä kannalta. Mutta useimpien meidän peruskoulun uskonnon opetus oli raamatun opiskelua samaan tapaan kun matematiikkaa, eli ainoana oikeana totuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pesäpallo. En kyllä oppinut sitä.
En muista yhtään mitään peruskoulusta.
Vierailija kirjoitti:
Joku matematiikan derivaatta. Ikinä en ole koulun ulkopuolella sitä tarvinnut.
Johtunee siitä että et ole tajunnut derivaatan olemusta alun perinkään. Jos olisit tajunnut, olisit huomannut sen esiintyvän ihan jokapäiväisessä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelu ei kiinnostanut ollenkaan, mutten kuitenkaan koskaan ajatellut aktiivisesti jostain asiasta, että onko tästä hyötyä minulle vai ei. Nyt kun miettii, niin minulle suurimmasta osasta ei ole ollut mitään hyötyä, toisaalta opinkin paljon vähemmän kuin koululainen keskimäärin. Eniten jokapäiväisessä elämässä on tähän mennessä auttanut kirjoitustaito ja ala-asteen matikka.
Olen kyllä poikkeustapaus, syrjäytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Konekirjoitus. En valinnut, koska en ikinä tarvitsisi sitä taitoa. 😂
10-sormijärjestelmän sujuva käyttö olisi minulla taito, jota oikeasti tarvitsisin joka päivä! Työvälineeni siis tietokone (tietotyö). Kirjoitan hitaasti ja virheitä tulee. Mutta kun 80-luvulla konekirjoitusta tarvitsivat vain sihteerit, enkä aikonut sihteeriksi, niin enpä valinnut sitä yläasteella. Olen harmitellut sitä MONTA kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anti musikaalisena joku nokka huilun soitto. opettajalta herahti itku kun minun johdollani sanottiin emme soita emmekä laula. piirrustuksessa vedin a,4 paperiin viivat kulmasta kulmaan (taidetta) urheilua meille maalais pojille hakkasimme halkoja ja heittelimme 25kg heinä paaleja iltaisin. opettaja tosi mouho urheilu pelle ehdotin käden vääntöä voitin "opettajankin" hän sisuuntui ja ehdotti 100m juoksua voitin senkin. % laskua ei tosin keski koulussa käsitelty kuin 4h muita turhia yhtälöitä sitäkin enemmän.
Äidinkielen opettajani suuttui kun sanoin että sijamuotojen osaamista tarvitsee vain jos aikoo äidinkielenopettajaksi. Inessiivi, adlatiivi vai mitä ne olikaan. Ihan hyvin pärjännyt ilman noiden tietämistä.
Moni täällä vastaa, että uskonto oli ihan turhaa. Koko länsimaisen historian ja kulttuurin ymmärrys jää kyllä todella pinnalliseksi, jos ei tiedä kristinuskosta mitään.
Esim. erään ulkomaisen työkaverimme kanssa meillä oli työkokous kaupungissa, jossa järjestetään yksi Euroopan suurimmista karnevaaleista. Kun siinä juttelimme näistä mwneillään olevista valtavista juhlallisuuksista, kävi ilmi, ettei hänellä ollut itse asiassa juuri mitään aavistusta, miksi karnevaalia vietetään ja miten se liittyy paastoon tai pääsiäiseen. En nyt alkanut häntä siinä opettaa. Hän on ihan kantaväestöä länsieurooppalaisesta maasta, jossa myös vietetään kristillisiä juhlia. Ilmeisesti ei ollut itse sitten saanut tätä täällä parjattua uskonnon opetusta.
Minusta olisi erittäin noloa, jos esim. itse asuisin islaminuskoisessa maassa enkä tietäisi, mikä ramadan on, tai Intiassa enkä tietäisi miksi diwalia vietetään.
Vierailija kirjoitti:
Äidinkielen opettajani suuttui kun sanoin että sijamuotojen osaamista tarvitsee vain jos aikoo äidinkielenopettajaksi. Inessiivi, adlatiivi vai mitä ne olikaan. Ihan hyvin pärjännyt ilman noiden tietämistä.
Nyt olla todeta sana taivuttaa tarpeeton, koska niin vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku matematiikan derivaatta. Ikinä en ole koulun ulkopuolella sitä tarvinnut.
Johtunee siitä että et ole tajunnut derivaatan olemusta alun perinkään. Jos olisit tajunnut, olisit huomannut sen esiintyvän ihan jokapäiväisessä elämässä.
No valisepa meitä esimerkein, että missä sitä derivointia arjessa tarvitsee? Sulla on varmaan satoja esimerkkejä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku matematiikan derivaatta. Ikinä en ole koulun ulkopuolella sitä tarvinnut.
Johtunee siitä että et ole tajunnut derivaatan olemusta alun perinkään. Jos olisit tajunnut, olisit huomannut sen esiintyvän ihan jokapäiväisessä elämässä.
Se on juuri näin. Esim jokainen joka on joskus käyttänyt nopeutta, on käsitellyt derivaattaa. Nopeus on nimittäin matkan derivaatta. Otetaan esimerkiksi kahden tunnin automatka Oulusta Rovaniemelle. Matkan funktio olisi: matka(t), eli kun funktioon sijoitetaan jokin ajankohta t, niin saadaan kuljettu matka kyseisellä hetkellä. Esim tunnin kohdalla: matka(60) = 100km. Matkan derivaattafunktio merkitään matka'(t). Kun matkan derivaattafunktioon sijoitetaan ajankohta, saadaan selville auton nopeus kyseisellä hetkellä. Esim tunnin kohdalla nopeus = matka'(60) = 100km/h.
Tässä ei siis tiedetä matkan funktiota, eikä myöskään sen derivaattafunktiota. Luvut olivat hatusta.
Derivaattafunktion laskeminen(l. derivointi) on täysin mekaaninen toimenpide, sen osaaminen on ulkoa opettelua, eikä siten yhtään kiinnostavaa tai olennaista. Koulussa toki keskityttiin pelkästään tähän mekaaniseen toimenpiteeseen, jonka osa jopa oppi, mutta juuri kukaan ei oikeastaan tajunnut mitä tuli laskeneeksi.
Integrointi on muuten sitten vain päinvastainen operaatio derivoinnista. Eli integraali(matka'(t)) = matka(t). Eli siis integroinnilla päästään nopeus derivaattafunktiosta takaisin alkuperäiseen matkafunktioon. Integrointi on myös täysin mekaaninen ja epäolennainen osuus.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, mutta termistö pitäisi räjäyttää ja keksiä uudelleen niin että jääkin mieleen. Illa, alla, abla ... shitti ei jäänyt mieleen, vaikka ”täytä puuttuva sana oikealla sanamuodolla” tyyppiset harjoitukset sujuikin. Siinä on se vika miksi noiden parissa puuhastelu osottautui hyödyttömäksi ajankäytöksi. Minäkin opin vain simppelit ja mieleenpainuvammat termit, kuten verbi, adjektiivi ja synonyymi. En tiedä miten ne kaikki loputkin saisi yhtä ymmärrettävään muotoon, jotta saisi sen hyödyn irti jatkossa.