Muistatko koskaan ajatelleesi koulussa, että mitä ihmeen hyötyä tästä muka on oikeassa elämässä? Muistatko, mitkä olivat näitä hyödyttömimpiä oppeja?

Vierailija kirjoitti:

Uskonnon opetus (joka ainakin tuolloin oli selllaista, että opettaja uskoi oikeasti noin tapahtuneen).

Itse olin jo nuo jutut saduksi tajunnut, mutta kuten 99,99% lapsista siihen aikaan niin minut oli pakkoliitetty kirkkoon kasteessa. 

Uskonnon opetus valmistelee sinua kohtaamaan eri uskonnoista tulevia, ymmärtämään eri kulttuureja ja tabuja sekä historiaa (omaasi ja muiden). Ensin tutustutaan omaan (siis vanhempien/oman perheen/suvun) uskontoon ja sitten vasta muihin.

Uskonnonopetuksen tehtävä ei ole käännyttää ketään. Olet ymmärtänyt jotain väärin.

Vai käännytetäänkö ihmisiä esim. "punaisiksi ja valkoisiksi", jos he vähän aiheeseen tutustuu?

Matematiikan, fysiikan ja kemian tunnit! Mietin aina, että mihin minä käytän näitä vektoreita, sinejä ja koseja, kulman laskemisia, sähköjohtojen yhdistmisiä eri napoihin tms. ja ym., kun osaan juuri kauhean ulkoa pänttäämisen jälkeen vastata kokeissa ysin edestä, mutta tiesin että en ikinä osaisi soveltaa niitä itse mihinkään livenä. Enkä ole tarvinnut, koska en ikinä ymmärtänyt. Kielet ja reaali olivat tosi helppoja, mutta mikään matemaattinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Mä en muista luettiinko koulussa Kalevalaa, mutta jos luettiin, olen sujuvasti lintsannut siitä. Asuin vuosituhannen vaihteessa Prahassa ja tutustuin siellä muutamaan suomen kieltä opiskelevaan tyyppiin ja hävetti kyllä tosi paljon kun en osannut heidän kanssa keskustella Kalevalasta :D. 

Just tämä. En tiedä miten nykyään, mutta en muista että meillä äikässä, historiassa tai muussakaan aineessa käsiteltiin kovinkaan paljon kirjallisuutta tai taidetta??? Tarkoitan kirjallisuussuuntia ja niiden sisältöjä, merkitystä suhteutettuna maailman historiaan tms. Ja minua onkin usein hävettänyt esim. Ruotsissa sikäläisten opiskelijoiden kanssa keskustellessa se, että en pysty keskustelemaan mitään runoista, taidesuunnista, kirjailijoista tai taiteesta yleensä...

Lukion filosofian tunnut tuntuivat useimmiten aika turhille. 14 vuotta myöhemmin en vieläkään ole keksinyt mihin niitä oppeja tarvisin

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kyllä opettajasta. Tämä ei ollut koulussa, vaan korkeakoulussa.

Naispuolinen matematiikanopettaja, joka harrasti itse bridgeä, voitti siinä monia kilpailuja.

Laittoi meidät opiskelijat kerta toisensa jälkeen laskemaan todennäköisyyksiä sille, että kun kaksi arpakuutiota heitetään ilmaan, niin mikä on todennäköisyys sille, että tulos on se ja se...

....

Eli tuo muija (terve vaan Kristina K:) , nosti palkkansa, ja käytti meitä opiskelijoita hyväkseen edistääkseen omaa harrastustaan, antamatta meille mitään oikeaa osaamista.

Ihan vaan tiedoksesi, Bridge on korttipeli. Siinä ei käytetä noppia, ja sen todennäköisyydet löytyvät valmiina kirjoista eikä matematiikan opettajan tarvitse luottaa oppilaidensa laskemiin lukuihin.

Ja kahden nopan todennäköisyysjakauma on sen verran helppo tapaus, että sen muistaa ulkoa, jos sitä johonkin tarvitsee. Itse en ole kahteenkymmeneen vuoteen tarvinnut, mutta muistan vielä sen melkein kokonaan.

Parikin taisi mainita, ettei geometriaa ole tarvinnut. Paitsi jos pitää esim. laskea millä mitoilla voi rakentaa pitkästä tavarasta kuusikulmaisen grillikodan ilman, että se menee rakennuslupaa vaativan neliömäärän yli. (tositarina)

Ob, Lena, Jenisei, Jangtsekijang, adessiivi, ablatiivi, allatiivi, vastaisen suhde viereiseen...

Alakoulun matematiikka on hyödyllistä, yläkoulun puolella mennään jo hifistelyn puolelle joissakin asioissa.

Sen sijaan alakoulun uskonto on aivan kamalaa ja yläkoulun sitten sitä järkevää, tutustumista muihin kulttuureihin ja tapoihin sekä etiikkaan. Olen todella vaikuttunut lapseni uskonnon kirjasta (Mosaiikki), joka esim. myöntää ristiretkien verisyyden ja myöntää aina, jos jossain toisessa uskonnossa ajatellaan toisin. Jopa kasiluokan "kirkkohistoria" on tehty niin neutraalisti kuin mahdollista, selvästi kannustetaan pohdiskeluun ja omaan ajatteluun. Mielestäni yläkoulun uskonto voisi mainiosti olla kaikille sopivaa kulttuurien ja etiikan opintoja. Alakoulun uskonnossa oli aina niitä Raamatun vertauksia ja piti pohtia, mitä Jeesus tarkoitti tällä ja tällä asialla. En koskaan osannut auttaa lastani läksyissä, ja oikeita vastauksia ei voinut löytää tekstistä.

Minä kannatan vahvaa yleissivistysstä ja mielestäni siis biologia, maantieto, uskonto, historia, terveystieto jne. ovat hyödyllisiä, mutta osa asioista menee ehkä liian pitkälle niin kuin matematiikassakin ja aiheuttaa sen, ettei osa oppilaista jaksa kiinnostua. Perusasioita pitäisi jankata enemmän. On hämmästyttävää, ettei peruskoulussa käsitellä antiikin aikaa kuin alakoulun viidennellä. Ei niitä kukaan muista enää ysillä, ja antiikista on tullut tosi paljon tärkeitä rakennuspalikoita tieteisiin ja taiteisiin. Tuntuu, että opiskelun pitää olla ns. tiedettä ja että se kulttuurinen puoli jätetään vähemmälle.

Kirkkohistoria.

Vierailija kirjoitti:

Lukion filosofian tunnut tuntuivat useimmiten aika turhille. 14 vuotta myöhemmin en vieläkään ole keksinyt mihin niitä oppeja tarvisin

Ajatteluun ehkä...?

Vierailija kirjoitti:

Matematiikan, fysiikan ja kemian tunnit! Mietin aina, että mihin minä käytän näitä vektoreita, sinejä ja koseja, kulman laskemisia, sähköjohtojen yhdistmisiä eri napoihin tms. ja ym., kun osaan juuri kauhean ulkoa pänttäämisen jälkeen vastata kokeissa ysin edestä, mutta tiesin että en ikinä osaisi soveltaa niitä itse mihinkään livenä. Enkä ole tarvinnut, koska en ikinä ymmärtänyt. Kielet ja reaali olivat tosi helppoja, mutta mikään matemaattinen ei.

Olisiko sun pitänyt osata kuitenkin, kun ei kaikki muut aina osaa?

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/viljakuormista-l%C3%B6yty…

Muistan 80-luvun alkupuolella, kun opettelimme maantiedontunnilla Neuvostoliiton maatalouden tuotteita. Enpä ole tätäkään tietoa hyödyntänyt elämässäni mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkilaislapsena ja nyt aikuisenakaan en ymmärrä, missä tarvitsisin tietoa ahman tai kärpän jalanjäljistä. Muistisäännöt olivat vielä huippuhyödyllistä ”toiset on pienempiä kuin toiset”. Eli jos ahma ja kärppä on kävelleet hangen poikki rinnakkain, niin tietää, kumpi on kumpi.

Samoin kivilajit, sammallajit tai tietämys jostain harvinaisemmista kasveista/linnuista meni kohdallani hukkaan.

Juuri oli Kalevassa juttu, miten paikallinen linnuston koko ja monipuolisuus on yhteydessä siihen, miten onnellinen ihminen on. Vaikuttaa jopa enemmän kuin raha.

Mutta kun ihmiset ei opettele eikä ota selvää, niin sateenkaari on milloin minkäkin jumalan työtä.

Kuka se kansanedustaja oli joka ihmetteli, että kun Japanissa mannerlaattojen liike aiheutti Fukushiman tapahtumat, niin miksei ydinvoimalaa rakennettu jonnekkin muualle kuin mannerlaattojen päälle?

Tämän vuoksi pitäisi ihmisellä olla yleissivistystä.

Usassa suurin osa ihmisistä ajattelee, että jos delfiinit olisi oikeasti fiksuja, ne pääsisi niistä troolarien verkoista itse pois eikä kuolisi sinne. Eivät osaa näyttää edes omaa maataan maailmankartalta, mutta ovat kovasti tukemassa sotia milloin minnekin. Vastuutonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukion filosofian tunnut tuntuivat useimmiten aika turhille. 14 vuotta myöhemmin en vieläkään ole keksinyt mihin niitä oppeja tarvisin

Ajatteluun ehkä...?

Osaan ajatella ilman filosofian tunteja. Ajattelemaan on oppinut monessa muussa yhteydessä paljon paremmin, kuin turhilla filosofian tunneilla

Äidinkieli - Suomen kielen eri sijamuotojen nimet - näillä ei tee MITÄÄN.

Liikuntatunnit - nöyryytystä, häpeää ja viimeiseksi valitsemista. Ei enää ikinä joukkuepelejä.

Uskonto - loppupeleissä aika turhaa jos ei ole hardcore kristitty.

Matematiikka - monimutkaista ja vaikeaa, millään derivaatoilla tms yhtälölaskuilla ei ole mitän käyttöä.

Tuli opiskeltua koulussa joukko-opista alkaen kaikki derivoinnit, integraalilaskennat, yhtälöt väsyksiin asti, mutta kun kirjan lopussa oli aineisto prosenttilaskuista ja korkolaskuista opettaja sanoi lukiossa, että ne saatte itse opiskella jos haluatte, niihin ei täällä ehditä paneuduta. Koulun jälkeen huomasin, että se olikin ainoa asia, mitä olisi pitänyt oikeasti opettaa painokkaasti. Hämmästyttää vieläkin, miksi niitä vähäteltiin, tärkein asia matikassa on ymmärtää prosentti- ja korkolaskenta! Vain niitä olen oikeasti tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Sanojen taivutusmuodot, nominatiivi, genetiivi, ellatiivi, inessiivi...en ole näillä tiedoilla tehnyt mitään vaikka ne piti koulussa muistaa ulkoa.

Äidinkielen perusteet on hyvä olla kunnossa, jos opiskelee muita kieliä.

Kemia ja ruotsi. En ole kumpaakaan sen koommin tarvinnut. Matematiikassa oli ylemmillä luokilla paljon turhaa.

Ne suomenkielen tavutusmuotojen nimet: ablatiivi, allatiivi, inessiivi ja mitä kaikkea niitä olikaan. En ole tarvinnnut sen koommin.