Muistatko koskaan ajatelleesi koulussa, että mitä ihmeen hyötyä tästä muka on oikeassa elämässä? Muistatko, mitkä olivat näitä hyödyttömimpiä oppeja?

Vierailija kirjoitti:

Liikunta. Opin häpeämään itseäni. Opin että olen kömpelö, hidas ja taidoton, mittauksissa muita huonompi ja että pilaan toisten pelin joukkueessa. Vieläkin inhoan omaa kehoani ja olen epävarma liikkuja.

Näin minullakin. Jos oli tarkoitus kannustaa lapsia ja nuoria liikunnalliseen elämäntapaan, niin epäonnistuivat täysin.

Suurin osa matikasta. Tietty perusteet täytyy osata, kuten kertotaulu ja prosenttilaskut, mutta loput kaavat on parempi tuntea Excelissä....

Uskonnon opiskelu. Kaikki mitä piti osata ULKOA. Tämä ei ainakaan lisännyt kiinnostusta uskontoon. Olen nyt aikuisiässä kiinnostunut uskonnosta mutta minun ajatukseni ja käsitykseni uskon asioista eivät välttämättä ole samoja.

Muiden oppiaineiden pääasiallinen tarkoitius on oppia ymmärtämään elämää ja luontoa sekä pohtimaan vaikeita asioita.

Kaikkia oppeja ei koskaan ehkä tarvita elämässä mutta niiden avulla opitaan ratkomaan monia ongelmia.

Suurin osa vakavasti otettavia historian tutkijoita katsoo, että Jesse, Paavali, Pontius Pilatus ja kumpp. oikeasti elivät maan päällä. Ei siis ole kyse sadusta.

Vierailija kirjoitti:

Sanojen taivutusmuodot, nominatiivi, genetiivi, ellatiivi, inessiivi...en ole näillä tiedoilla tehnyt mitään vaikka ne piti koulussa muistaa ulkoa.

Itse taas olen keskustellut ja opettanut näitä ulkomaisille ystävilleni jotka opiskelee suomea. Ei siis ole ollete turhia.

Itse olen tarvinnut matematiikkaa paljonkin jatko-opinnoissa, varsinkin derivaattaa ja vektoreita mitä itse luulin lukiossa kaikista turhimmaksi.

Uskonnon opetuksen olisi voinut jättää välistä ja korvata vaikka historialla.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse päätynyt useamman kerran töihin alalle, jossa oli hyötyä jostain koulussa opitusta. Ja lopulta päädyin uralle, jossa pitää olla monipuolinen. Mulla oli lukiossa kaksi valinnaista kieltä ja kielitaidon olen hyödyntänyt aika kokonaan.

AP:n väite on vähän sellainen "happamia sanoi kettu..." -tokaisu. Koska jos et koulussa opiskellut kunnolla kemiaa tai historiaa, ethän sä sitten hakenutkaan tai päässyt opiskelemaan alaa, jossa noista olisi ollut hyötyä!

Jotenkin hölmöä on todeta jälkikäteen että "en koskaan tarvinnut vieraita kieliä". Juu ei ole tarvinnut munkaan sukulaistyttö jolle tarjottiin loistavaa työtilaisuutta ulkomailla. Hän ei nimittäin uskaltanut lähteä, koska osasi niin huonosti englantia.

Se mitä et kokenut koulussa tärkeäksi, on muokannut sun elämää, niin että asenteesi on sulkenut pois monet mahdollisuudet.

Aika monen elämää on rajoittanut vanhemmat, joilla ei ollut mitään käsitystä tasapainoisesta kasvattamisesta saati lapsuudesta.

T. Paniikkihäiriön kanssa operoiva 40 v. mies.

Nokkahuilun soitto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, ja mitään niistä en olekaan todella tarvinnut :D algebra, kasvit latinaksi (edes opettajat ei enää kaiketi opiskele niitä) ja mitä näitä epäkiinnostavia hömppiä nyt oli.

Kasvien tieteellisiä nimiä kyllä tarvitsee todella paljon.

t: puutarhuri

...mutta etkö sinäkin ole opetellut ne kasvien latinankieliset nimet vasta puutarhurikoulutuksessa? Mitä ne alakoululaista nappaa?

Kuinka monta latinankielistä nimeä alakoulussa täytyy opetella?

Riippuu kyllä opettajasta. Tämä ei ollut koulussa, vaan korkeakoulussa.

Naispuolinen matematiikanopettaja, joka harrasti itse bridgeä, voitti siinä monia kilpailuja.

Laittoi meidät opiskelijat kerta toisensa jälkeen laskemaan todennäköisyyksiä sille, että kun kaksi arpakuutiota heitetään ilmaan, niin mikä on todennäköisyys sille, että tulos on se ja se...

Matriisilaskennasta siis oli kyse.

Tuon laiskan paskiaisen tentistä pääsin läpi maksamalla kuusi oluttuoppia opiskelutoverille, jolla oli kolme tenttiä valmiine vastauksineen. Niiden avulla pääsin läpi.

_______________________

Ja sitten asiaan: vuosia myöhemmin toimin itse opettajana, ja yllättäen yritystalouden oppikirjassa olikin noita matriisilaskuja, mutta millä tavalla: järkevästi käytettyinä, esim. jos vaikka teollisuusyrityksessä on kolme tuotantolinjaa, kuinka ne kannattaisi parhaiten hyödyntää ja optimoida?2

_____________

Eli tuo muija (terve vaan Kristina K:) , nosti palkkansa, ja käytti meitä opiskelijoita hyväkseen edistääkseen omaa harrastustaan, antamatta meille mitään oikeaa osaamista.

Uskonto!

7. ja 8. luokan opinto-ohjaus ei ollut laadukasta 00-luvulla. Paljon seassa oli sellaista turhaa höpötystä: pelejä, leikkejä, haaveilua. Ysillä ja lukiossa sitten oli, siellä keskityttiin enemmän jatko-opiskelupaikkoihin. 

Nykyäänhän tuntuu, ettei mitään tietoa enää tarvitse opetella, kun kaiken tiedon saa netistä.  Koulussa ei kohta tarvitse opetella edes kirjoittamista, kun kukaan ei kirjoita mitään käsin.  

Lukutaito sentään vielä on tärkeä oppia kaikkien.

Varmasti kaikilla on joitakin kouluaineita, joita ei mielestään ole koskaan sen koommin tarvinnut.  Mutta eiköhän niistä kaikista aineista ole kuitenkin jotain pientä edes jäänyt, sellaista, mikä on ollut ihan hyödyksikin joskus.  Muistan ensimmäisen työpaikkani, missä minut laitettiin hoitamaan kortistoa.  Siinä työssä piti ehdottomasti osata aakkoset ja nopeasti.  

Liikunta oli koulussa minun aikanani ainakin liian kilpailuhenkistä.  Tavallinen voimistelu olisi ollut ihan mukavaa, mutta en tiedä mitä tarkoitusta se palveli, että tunnin alussa opettaja jakoi mailat ja räpsät ja ohjasi oppilaat vain kentälle, nopea joukkueitten jako (nöyryyttävää!!!!) ja sitten ope lähti jonnekin.  Tai sitten sisäliikuntatunnilla piti pelata koripalloa, taas opettajalla oli muuta tekemistä.  Osa oppilaista oli himopelaajia ja rakastivat näitä juttuja, mutta minusta nyt myöhemmin ajatellen opettajat luistivat töistään.  Itse inhosin juuri näitä pelitilanteita, missä kovaäänisimmät ja innokkaimmat hallitsivat peliä ja pilkkasivat surutta heikompia.

Ainoa hyvä oppi, minkä sain liikuntatunneilta, oli yhtenä vuonna sijaisopettajan antamat ohjeet siitä, miten liikutaan oikein.  Hän ohjasi meitä, miten pidetään selkä suorana ja ryhdikkäänä, miten kävellään kauniisti, miten käsiä pidetään ja miten toimitaan, kun pitää nostaa ja kantaa tavaroita.  Nimenomaan tyttölapsille tosi hyviä neuvoja siitä, miten alavartalon lihaksia käytetään oikein.  Ne opit muistan vieläkin, vaikka a usein sitä tulee vaan löntysteltyä hartiat lysyssä ja takapuoli pitkällä ym vähemmän nätisti.  Hän opetti myös, miten istutaan kauniisti ja pidetään ryhti kunnossa.  Itse hän oli hyvä esimerkki, varmaan jonkun mannekiinikurssin käynyt, tosi kaunis nuori nainen, jota kaikki ihailtiin.

Tanskan salmien osaamisesta ei ole ollut mulle hyötyä. Olen sairaanhoitaja.

Kyllä ympyrän neliöiminen oli kaikkein turhin opetus. :)

Kävin kerran Systembolagetissa. Sanoin, kun oli vielä tiskin takana viinat, että saisinko kanisterin jotain viiniä ja varmaan kaljaa ostin kans. Myyjä vastasi jotain, että tottahan toki me suomalaisillekin myydään. Ei sentään vaihtanut englanniksi, eli tuon verran siitä ruotsista hyötyä oli. Toiste en mene.

Uskontunnustuksen opettelu ulkoa ja kaikki muutkin "viisi leipää, kaksi kalaa" - tyyppiset höpönlöpön sadut. Uskontoa pitää kyllä opettaa, koska sen avulla oppii ymmärtämään muiden uskontoja ja kulttuuria mutta sen voisi ihan hyvin toteuttaa tunnustuksettomasti.

Matematiikan logaritmit ja toisen asteen yhtälöt. Ei peijakas sentään. Olin niissä ensinnäkin pahuksen surkea ja pohdin etten niitä tietoja tule tarvitsemaan. Enkä ole tarvinnut. Minulle on riittänyt melko perusmatikka työssä ja arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulun tehtävä on opettaa lapsille OPISKELUA. Siis sitä, että oppitunneilla istutaan hiljaa keskittyneesti ja annetaan muille työrauha. Koulupäivän jälkeen tehdän läksyt ja luetaan tuleviin kokeisiin.

Jos lapsi ei pärjää peruskoulussa, on erittän todennäistä, että hänestä tulee pitkäaikaistyötön, alkoholisti tai muuten vaan syrjäytynyt luuseri.

Koulun tehtävänä on opettaa lapsia valmistautumaan jatko-opintoihin ja työelämään. Jos koulunkäynti ei nappaa, niin turha odottaa että työelämässä pärjää. 

 

Jaa valmistautumista työelämään? Mistä luulet työelämästä löytyvän tehtävän, jossa istutaan hiljaa keskittyneesti ja annetaan muille työrauha? Ei sellaisia nykypäivän avokonttoriympäristöissä ole! Istuminen nyt muutenkin alkaa olla aika no-no, epäterveellistä.

Onneksi peruskoulu on muuttunut ajoistasi. Olen kyllä itse niitä, jotka mieluiten keskittyvät kaikessa rauhassa, mutta eipä se luokkahuoneessa onnistunut minunkaan aikoinani, kun opettaja puheellaan häiritsi ajatteluani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

> se kuuden laudaturin ylioppilas ja maisteri, joka ei ole ikinä tarvinnut muuta kuin plus-, miinus- ja kertolaskuja ja vähän prosentteja. Oikeasti.

Luuletko oikeasti, että tyhmyyden osoituksesi on itsellesi plussaa?

No kerro sinä, mihin sinä oikeassa elämässä olet derivaattaa tarvinnut? Tai toisen asteen epäyhtälöä. Kumma kun hoetaan miten se lukiomatikka on tärkeää, mutta yhtään esimekkiä ei ole antaa, että missä.

Valtion budjettikin on silkkaa yhteen, vähennys ja prosenttilaskua, sekä maalaisjärkeä.

Valitettavasti budjetti on tuota. Sietäisi olla muuta. 

Oikeasti juuri taloudessa olisi hyötyä ymmärtää derivaattoja ja vaikka differentiaaliyhtälöitä (joita oli meillä lukiossa erikoiskurssina). Niillä pystyy mallintamaan talouspolitiikan ns. dynaamisia vaikutuksia. Talous kun ei ole pelkkää nollasummapeliä.