Miten te muut selviydytte kokoaikatyöstä ja muista omista/lasten juoksevista asioista, jotka vaan täytyy hoitaa?

Teen töitä 7tuntia 45 minuuttia päivässä, viidesti viikossa ma-pe. Olen töissä varhaiskasvatuksessa, jossa olen käytännössä koko ajan vuorovaikutuksessa lapsiryhmän kanssa, emmekä esimerkiksi saa pitää omaa puhelinta mukana työpäivän aikana.
Minulla on kaksi lasta joiden hammaslääkärikäynnitoikomishoidot/erikoissaaranhoidon käynnit hoidan yksinhuoltajana itse. Lisäksi sillointällöin on asioitava myös Kelan, verohallinnon, lastenvalvojan, työterveyden, keskussairaalan. palkanlaskijan jne jne kanssa. Millä ajalla tämä tapahtuu, sitä en ymmärrä, kun olen käytännössä töissä tai työmatkalla klo 8-16. Joskus klo 8:30-17.
Työnantaja suhtautuu kriittisesti siihen, että lähtisin kesken päivän pois, käymässä vaikka keskussairaalassa. Ja kun näitä käyntejä tulee! On sitä ja tätä, enkä minä voi tietenkään olettaa että esim velkaneuvonnasta tai sairaanhoidosta annettaisiin jokin muu kuin virka-aika.
Olen loputtoman väsynyt juoksevien asioiden ja perhe-elämän tai ylipäätään muun elämän yhteensovittamiseen!
Voi miksei työaika voisi olla vaikka 6 tuntia päivässä, niin olisi jonkun näköinen mahdollisuus selvitä tästäkin.
Työaikasuunnittelu on haastavaa, enkä saa tietää työvuorojani kuin viikon etukäteen. Lisäksi ihmisten sairastumiset vaikuttavat heti työvuoroihin ja työnantaja pidättää oikeuden muuttaa työvuoroja lyhyelläkin aikajänteellä. Olen toivonut, että näin ei olisi, mutta käytännössä mikään sovittu ei ikinä pidä, kun hupsis, joku onkin sairastunut ja olet ainoa ryhmässä paikalla. Koen tämän ERITTÄIN kuormittavaksi.
Muilla samansuuntaisia ajatuksia? Vai onko tämä ongelma vain alakohtainen?