Lahjakas lapsi

Lapset myös kehittyvät hyvin eri tahtiin. Meilläkin lapsi piirsi parivuotiaana erittäin taidokkaita kuvia (useimpiin tuon ikäisiin verrattuna), oppi jostain kirjoittamaan itse nimensä ja puhui sujuvasti lauseita vähän päälle 1v ikäisenä. On edelleen 5. luokalla "lahjakas", siis sellainen 9-10 oppilas. Mutta ei silti ole mikäään superlahjakkuus, vaan ihan tavallinen hyvin pärjäävä koululainen. Toki joissain ihmisissä lahjakkuus näkyy hyvin varhain, mutta sen näkymisen voi arvioida vasta jälkikäteen. Ja pientä lasta harjoituttamalla (vaikka huomaamattaan) voi noita taitoja treenata huomattavasti. Esim. kuvataidealan ammattilaisen lapsi varmaan laitetaan piirtelemään ja harjoitteluun annetaan enemmän mahdollisuuksia kuin jossain muussa perheessä. Jotkut lapset piirtävät ensimmäisen kerran päiväkodissa, joten ei ihme, että tuloksena suttua...

Samoin se fysiikan professori keskustelee lapsensa kanssa ja tarjoaa virikkeitä ehkä vähän eri tavalla kuin esim. kuvataidealan ihminen.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että normaalin skaalaan kuuluvat ne hitaasti oppivat, mutta myös nopeasti oppivat. Varsinainen erityislahjakkuus ilmenee kyllä muunkinlaisena harrastuneisuutena kuin vain hyvinä koenumeroina.

Työskentelen matemaattisten aineiden opettajana yläkouussa ja näissä aineissa varsinaiset lahjakkuudet ovat harvassa. Monet niistä kympin oppilaistakin ovat "vain" nopeita oppimaan ja pystyvät muita paremmin tehokkaaseen työhön. Toki tuokin on lahjakkuutta, mutta ei tee lapsesta esim. matemaattista erityislahjakkuutta. Ne varsinaiset erityislahjakkuudet yleensä tunnistaa päättelyn omaperäisyydestä ja siitä, että pystyvät itse "keksimään" asioita, joita ei ole opetettu. Tavallinen hyvä oppilas ei tähän useinkaan pysty vaan asiat täytyy ensin opettaa (edes alkeet, lopun päättely saattaa sujua). 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 10:23"]

Meillä on ihan pieni lapsi (parivuotias), joka on selvästi poikkeuksellisen lahjakas piirtäjä (myös muiden mielestä kuin vanhempiensa :) ). Piirtää jo yksityiskohtaisia kasvoja ja tunnistettavia hahmoja, vaikka samanikäiset piirtävät yleensä silkkaa suttua. Lapsi on luonnostaan kiinnostunut, vaikka on varmaan lahjojakin perinyt sekä isältään että minulta, joka olen kuvataidealan ammattilainen. En tiedä, miten toimimme, jos lahjakkuus jatkaa näkymistä hämmästyttävällä tavalla, kuten nyt on tehnyt. Pakottaa tai painostaa emme halua, mutta suomme lapselle mahdollisuuden tehdä kaikenlaista luovaa. Numeroista hän on myös kiinnostunut. Puhetta tuottaa myös ikäisekseen todella monipuolisesti ja fiksusti.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 11:33"]

Lapset myös kehittyvät hyvin eri tahtiin. Meilläkin lapsi piirsi parivuotiaana erittäin taidokkaita kuvia (useimpiin tuon ikäisiin verrattuna), oppi jostain kirjoittamaan itse nimensä ja puhui sujuvasti lauseita vähän päälle 1v ikäisenä. On edelleen 5. luokalla "lahjakas", siis sellainen 9-10 oppilas. Mutta ei silti ole mikäään superlahjakkuus, vaan ihan tavallinen hyvin pärjäävä koululainen. Toki joissain ihmisissä lahjakkuus näkyy hyvin varhain, mutta sen näkymisen voi arvioida vasta jälkikäteen. Ja pientä lasta harjoituttamalla (vaikka huomaamattaan) voi noita taitoja treenata huomattavasti. Esim. kuvataidealan ammattilaisen lapsi varmaan laitetaan piirtelemään ja harjoitteluun annetaan enemmän mahdollisuuksia kuin jossain muussa perheessä. Jotkut lapset piirtävät ensimmäisen kerran päiväkodissa, joten ei ihme, että tuloksena suttua...

Samoin se fysiikan professori keskustelee lapsensa kanssa ja tarjoaa virikkeitä ehkä vähän eri tavalla kuin esim. kuvataidealan ihminen.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että normaalin skaalaan kuuluvat ne hitaasti oppivat, mutta myös nopeasti oppivat. Varsinainen erityislahjakkuus ilmenee kyllä muunkinlaisena harrastuneisuutena kuin vain hyvinä koenumeroina.

Työskentelen matemaattisten aineiden opettajana yläkouussa ja näissä aineissa varsinaiset lahjakkuudet ovat harvassa. Monet niistä kympin oppilaistakin ovat "vain" nopeita oppimaan ja pystyvät muita paremmin tehokkaaseen työhön. Toki tuokin on lahjakkuutta, mutta ei tee lapsesta esim. matemaattista erityislahjakkuutta. Ne varsinaiset erityislahjakkuudet yleensä tunnistaa päättelyn omaperäisyydestä ja siitä, että pystyvät itse "keksimään" asioita, joita ei ole opetettu. Tavallinen hyvä oppilas ei tähän useinkaan pysty vaan asiat täytyy ensin opettaa (edes alkeet, lopun päättely saattaa sujua). 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 10:23"]

Meillä on ihan pieni lapsi (parivuotias), joka on selvästi poikkeuksellisen lahjakas piirtäjä (myös muiden mielestä kuin vanhempiensa :) ). Piirtää jo yksityiskohtaisia kasvoja ja tunnistettavia hahmoja, vaikka samanikäiset piirtävät yleensä silkkaa suttua. Lapsi on luonnostaan kiinnostunut, vaikka on varmaan lahjojakin perinyt sekä isältään että minulta, joka olen kuvataidealan ammattilainen. En tiedä, miten toimimme, jos lahjakkuus jatkaa näkymistä hämmästyttävällä tavalla, kuten nyt on tehnyt. Pakottaa tai painostaa emme halua, mutta suomme lapselle mahdollisuuden tehdä kaikenlaista luovaa. Numeroista hän on myös kiinnostunut. Puhetta tuottaa myös ikäisekseen todella monipuolisesti ja fiksusti.

[/quote]

[/quote]

Niin, arvasinkin että joku takertuu tuohon, että olisin muka hirveästi "treenauttanut" lapsella piirustustaitoa. :D En tosiaankaan ole, hän on osannut sisäsyntyisesti oikean kynäotteen jne. Heti alusta lähtien on piirtänyt ihmeen tarkkoja ja yksityiskohtaisia piirustuksia. Mun mielestä kuuluu asiaan, että lapselle antaa mahdollisuuden piirtää silloin tällöin esim. puuväreillä viimeistään 1-1,5-vuotiaana, tosi outoa jos jossain perheessä lapsi piirtää ekan kerran päiväkodissa! :o

Siitä olen samaa mieltä, että ei tuo parivuotiaana osoitettu lahjakkuus välttämättä kerro "lopputuloksesta" mitään, mutta itsellänikin lahjat kyllä näkyivät jo hyvin varhaisella iällä ja olin n. 3-5 vuotta ikäisiäni edellä kuvailmaisussa.

Lahjakas eli nörtti. Jos lapsi on lahjakas häntä usein kiusataan.

Oma lapseni, 14v, on lahjakas kielissä. Tytöllä on paljon kavereita ulkomailta ja kyllä aina kerta toisensa jälkeen loksahtaa suu auki niin itsellä kuin tuttavillakin, jos Skypessä tmv. kuulee hänen pölisevän sujuvasti saksaa, hollantia, ranskaa tai muita kieliä. Kukaan muu perheestämme ei osaa englannin tai ruotsin perusasioita enempää. Koulussa tyttö opiskelee valinnaisena ranskaa ja muut on oppinut kaveriensa kanssa keskustellessa muutaman vuoden kielenkäytön seurauksena.

Emme silti kehu lastamme jatkuvasti taivaisiin ja hän myös itse ymmärtää olla leveilemättä asialla. Kukaan ei voi olla hyvä kaikessa, tyttärellämme on nimittäin todistuksessa kielet kymppeinä kun taas matikka-fysiikka-kemia kategoria vastaavasti 5-6 luokkaa.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 12:56"]Oma lapseni, 14v, on lahjakas kielissä. Tytöllä on paljon kavereita ulkomailta ja kyllä aina kerta toisensa jälkeen loksahtaa suu auki niin itsellä kuin tuttavillakin, jos Skypessä tmv. kuulee hänen pölisevän sujuvasti saksaa, hollantia, ranskaa tai muita kieliä. Kukaan muu perheestämme ei osaa englannin tai ruotsin perusasioita enempää. Koulussa tyttö opiskelee valinnaisena ranskaa ja muut on oppinut kaveriensa kanssa keskustellessa muutaman vuoden kielenkäytön seurauksena.

Emme silti kehu lastamme jatkuvasti taivaisiin ja hän myös itse ymmärtää olla leveilemättä asialla. Kukaan ei voi olla hyvä kaikessa, tyttärellämme on nimittäin todistuksessa kielet kymppeinä kun taas matikka-fysiikka-kemia kategoria vastaavasti 5-6 luokkaa.

[/quote]

Ei saksa ja ranska oo mitenkään erityisiä kieliä :DDD Niitä osais kuka vaan

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 13:02"][quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 12:56"]Oma lapseni, 14v, on lahjakas kielissä. Tytöllä on paljon kavereita ulkomailta ja kyllä aina kerta toisensa jälkeen loksahtaa suu auki niin itsellä kuin tuttavillakin, jos Skypessä tmv. kuulee hänen pölisevän sujuvasti saksaa, hollantia, ranskaa tai muita kieliä. Kukaan muu perheestämme ei osaa englannin tai ruotsin perusasioita enempää. Koulussa tyttö opiskelee valinnaisena ranskaa ja muut on oppinut kaveriensa kanssa keskustellessa muutaman vuoden kielenkäytön seurauksena.

Emme silti kehu lastamme jatkuvasti taivaisiin ja hän myös itse ymmärtää olla leveilemättä asialla. Kukaan ei voi olla hyvä kaikessa, tyttärellämme on nimittäin todistuksessa kielet kymppeinä kun taas matikka-fysiikka-kemia kategoria vastaavasti 5-6 luokkaa.

[/quote]

Ei saksa ja ranska oo mitenkään erityisiä kieliä :DDD Niitä osais kuka vaan

[/quote]

Huomaa SUJUVASTI. Kuinka monta syntyperäistä suomalaista olet kuullut puhuvan ranskaa tuosta noin vaan? Tottakai jokainen voi oppia sanomaan "bonjour", mutta ihan eri asia taitaa kielioppi, kielen perusteet, ääntämiset yms. Olet ehkä oikeassa siinä, että yksinään ranskan osaaminen ei ole vielä mikään erikoisuus, mutta jos osaa puhua yhtä hyvin saksaa, hollantia ja jopa maoria ja muita erikoisuuksia kiitettävästi, niin kyllä siihen vähän vaaditaan.

Mutta jos ja kun oletettavasti itse ko. kieliä täydellisesti puhut, niin näytä ihmeessä taitosi :-)

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 10:25"]

Mitä on lahjakkuus?

Oma lapseni on älykäs (tutkittu neurologisten oireiden vuoksi, ikätasoaan huimasti edellä kaikilla osa-alueilla) mutta mitään erityistä lahjakkuutta hänessä en ole vielä havainnut.

Nyt alakoulussa koulu menee vaivatta mutta lapsella ei ole erityistä intoa tai mielenkiintoa esim. matematiikkaan vaikka saakin kokeista yleensä täydet pisteet.

Lapsi tykkää liikkua ja harrastaa liikuntaa, olla ulkona kavereiden kanssa ja leikkiä. Ja näillä mennään, en preppaa lasta mihinkään vaan saa tehdä sitä mistä tykkää.

Jos totta puhutaan, niin luulen, että suurin osa vanhempien mielestä lahjakkaista lapsista on varsin tavallisia. Kovalla työllä ja riittävällä innolla saa tuloksia aikaan ilman suurempaa lahjakkuutta. Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen sillä jokainenhan vanhempi ajattelee oman lapsensa olevan erityinen.

[/quote]lapseni lukee hyvin vähän, arkena en näe kirjaa avaavan ja kokeisiinkaan ei mene kauaa aikaa, lukiossa, ka yli 9

[/quote]

Itse olin lukiossa ja alemmilla luokilla 10:n oppilas vaikken kirjoja juuri avannut. Se ei siltikään kerro erityisestä lahjakkuudesta, enkä itsekään kokenut tai koe olevani siinä mielessä lahjakas.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 22:07"]

29:llä päätyy kirjaimia vääriin paikkoihin jättiaivoista huolimatta =D

[/quote]sullakin puuttuu t kirjain , päätyy siis päättyy

[/quote] päätyy on oikein!!!

Up.

Miksi ap kyselee? Eikö tiedä onko lapsensa lahjakas vai ei? Vai onko tyytymätön kouluun?

Huvittavaa että joku kehuu lapsensa olevan lahjakas ja puhutaan jostain ekaluokkalaisesta.

poika on lahjakas.Kaikki kouluaineet ovat helppoja.Tärkeämpänä pidän kuitenkin tasapainoista tunne elämän kehitystä ja hyviä ystävyys suhteita.Nämä ovat alusta asti olleet asiat joihin olen panostanut pojan kohdalla.

Vaikean eron aikoihin pojan hyvä koulumenestys, aktiivi liikuntaharrastus ja pyrkimykseni yhteistyöhön ex.n kanssa, ovat toimineet pojan kohdalla suojaavina tekijöinä hyvin vaikeassa elämäntilanteessa.

Muinainen keskustelu, mutta tulen silti vastaamaan. 

Olen matemaattisten aineiden opettaja yläasteella ja olen saanut seurat sivusta lahjakkaan lapsen tarinaa, joka ei selvästi ole ruusuilla tanssimista. Hän on yksinkertaisesti hyvä kaikessa. Matikkaa hänelle opettaessani totesin, ettei hän selvästikään pyörittele lukuja ensimmäistä kertaa. Annoin suoraan lisätehtäväkirjan käteen ensimmäisellä tunnilla. Tunnin jälkeen kun kysyin pitikö hän tehtävistä, hän pyysi vaikeampia. Seuraavalla tunnilla kirjoitin paperille pari hankalaa tehtävää ja tunnin lopussa hän antoi oikeat vastaukset. Kun tutustuin tähän nuoreen paremmin, tilanne aukeni vielä lisää. Hän on kaikissa aineissa yhtä hyvä, joskin matikka on lempiaine. Selvisi myös, ettei tytön vanhempia voisi vähempää kiinnostaa hänen elämänsä, joten hän oli yksin opiskellut ja päätellyt. Aloin välittämään hänestä aina vain enemmän, vaikka taisinkin olla ainoa, sillä hän oli aina yksin. Opetin hänelle vaikeampia asioita, myös lukion ulkopuolelta ja hän tekee tunneilla näitä tehtäviä. Sosiaaliset taidot ovat hänellä yleisesti ottaen melko heikot. On aina hieman ulkopuolinen keskusteluissa, mutta kun aletaan puhua tieteestä niin hänen silmänsä kirjaimellisesti syttyvät ja suusta tulee pitkä luento aiheesta. Kysyin kerran, tietääkö hän älykkyysosamääräänsä ja vastaukseksi sain:

"Tein joskus jonkun huonon testin ja se sanoi 145 tai yli, toinen taas 177"

Testit olivat "huonoja" koska kysymykset olivat kuulemma liian helppoja ja täydet pisteet sai liian helposti. Tietysti olen opettanut muitakin fiksuja, mutta tämä on kaikkein selvin tapaus. Hän on myös niitä oppilaita, joita saatan ajatella vapaa-ajalla kuten nytkin tätä kirjoittaessa.