Ekstrovertit ärsyttävät

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 00:38"]

Minulla on sama kokemus tuosta ekstroverttiyden pois "pieksemisestä". Kun on lapsesta asti kokenut poissulkemista ja muutenkin yksinäisyyttä ja torjuntaa on tullut oman itsensä vastakohdaksi. Vaikeaa, kun Suomessa on introverttiys vähän kuin normi. Puhuisin itse paljon tuntemattomillekin, olen luonnostaan tosi avoin, sosiaalinenkin. Vaikka testien mukaan olisinkin vain noin 50/50 introvertti/ekstrovertti. Tuntuu, että vain harvojen ulkomaanmatkojeni aikana olen päässyt kunnolla hyväksytyksi, täällä minusta pidetään enemmän masentuneena. Vaikeaa on, kun joutuu jatkuvasti esittämään hillitympää kuin mitä on, jottei rikkoisi sosiaalisia normeja. Siinä joutuu sen kuplan sisään tahtomattaan.

[/quote]

Mäkin olen tosi kyllästyny olemaan hiljempaa, jotta introverteille ei tulis paha olo. 

Introvertti ja ekstrovertti eivät välttämättä ulospäin poikkea sosiaalisessa tilanteessa ulispäin mitenkään toisistaan. Merkittävä ero on siinä, että he kokevat tilanteen eri tavalla: introvertin energiat kuluvat sosiaalisissa tilanteissa ja palautuvat yksinollessa, ekstrovertti taas saa sosiaalisista tilanteista energiaa ja menettää sitä joutuessaan olemaan yksin.

Kummallakin sosiaalisten taitojen puute voi johtaa ylilyönteihin: kommunikaatiosta vetäytymiseen seurassa siinä määrin, että se tuntuu jo epäkohteliaalta tai toisaalta pakonomaiseen kommunikaation hakemiseen ihmisen kanssa, joka ei sitä sillä hetkellä halua (esim. mun työpaikallani on joitain äärimmäisen seurankipeitä asiakkaita, jotka lyöttäytyvät toisten asiakkaiden seuraan jotka tahtoisivat vaan lukea rauhassa ja saattavat vaan jaaritella juttujaan mitenkään välittämättä toisen hienovaraisista yrityksistä viestiä ettei kiinnosta niin että kyllästyneen uhrin ainoa keino on lähteä pois, jolloin pälättäjä pahimmillaan seuraa ulko-ovelle asti!). Tämä ei ole kuitenkaan mikään normi ja sosiaalisen pelisilmän puutteesta voivat kärsiä yhtälailla introvertit kuin ekstrovertitkin - joskin se ilmenee heillä yleensä eri tavoin.

En viitsi kopioida pitkiä pätkiä, joten 85: nyt olet asian ytimessä. Introvertti keskustelee mielellään pienemmässä porukassa, vieläpä tuttujen ihmisten kesken, ja se on ihan ok.

Ongelma on se, että kun seuraan tulee uusia, oudompia ihmisiä, introvertti jähmettyy ja lopettaa keskustelemisen. Ekstrovertti joutuu sitten paikkaamaan tätä hiljaisuutta, vaikka  - uskokaa tai älkää - ei aina haluaisi olla siinä roolissa. Introvertti ei ota vastuuta siitä, että tämänkaltaiset tilanteet sujuisivat luontevasti. 

Minulla on tästä tuore kokemus häistä. Istuin pöydässä jolla enin osa oli toisilleen tuntemattomia. Kaksi istui aivan hiljaa, kun me muut yritimme saada edes hiukan yhteyttä toisiimme. Niin ja kukaan ei erityisemmin päsmäröinyt, puhunut itsestään, toisten päälle tai ollut veemäinen. Tämä kun tuntuu olevan introverttien luoma pinttynyt stereotypia ekstroverteistä. 

Yritimme vain luovia outojen ihmisten kesken. Ja ei mennyt kauan kun introvertit istu keskenään (puhumatta) siellä pöydässä, muut kaikkosi. 

Rupeaa vähän menemään sekasin, mikä ihmisen tekemisissä on ekstro- ja introverttiyttä. Tuo sekoilu tuskin liittyy tähän jatkumoon.

Keskustelussa ei näköjään tiedetä mistä on kyse, joten tämän voisi yhtä hyvin lopettaa.

Extrovertti= narsistinen pälättäjä ja pinnallinen typeryyksien hölöttäjä joka ei ymmärrä mitään

Introvertti= hiekkapilluinen jurnottaja joka ei osaa puhua ja ahdistuu normaalista keskustelusta ellei keskustelija ole hänen oma mummonsa

Just kun tuli asiallisia ja vähänkään järkeviä kommentteja niin ei ole enää hyvä keskustelu ja se pitää lopettaa.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 06:47"]

Työelämä oli välillä jo liikaa "ulospäinsuuntauntuneita" hakeva. Nyt työnantajilla alkaa vähitellen näkyä ilmiö, että liian ulospäinsuuntautuneet puhuvat enemmän kuin tekevät. Maailmalla on kuulemma muotia jo hakea autisti_/asperger-henkilöitä, koska nämä tekevät töitä ja ovat hiljaa. En tiedä onko tämä ollut ohi menevä ilmiö, ei ole ihan uusi juttu kuitenkaan. 

Ainakin yhden jutun löysin, paperilehdistä olen lukenut aiheesta myös jotain:

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2013/05/22/ohjelmistoyhtio-etsii-autisteja-haluaa-palkata-650-lahivuosina/20137289/139

[/quote]

Niin onhan siihen syynsä miksi introvertit ovat usein älyä vaativissa tehtävissä, he ajattelevat ja tekevät sitten, ekstroverteillä usein toisinpäin. Voitte arvata millä syntyy useammin parempi lopputulos;) Mutta minusta on jokseenkin koomista tosiaankin työelämässä, että työnantajat kuvittelevat että jos joku puhuu paljon (ei väliä mitä puhuu, kunhan puhuu) niin hän on tuottelias. Vaikka usein työpaikoilla ne hiljaisemmat ovat ne jotka keskittyvät työhönsä ja saavat aikaan, heillä ei mene aika turhan puhumiseen ja siihen kiireisen esittämiseen. He tekevät työnsä tunnollisesti, mutta heitä ei huomata koska ekstrovertit ovat hännystelemässä kunniaa. Jotkut kun vain esittävät olevansa kiireisiä ja touhottavat näyttääkseen tärkeiltä, saamatta sitten aikaan kuitenkaan oikein mitään. Työnantajien kannattaisi suosia tasapuolisesti kumpaakin ryhmää, siten tulee paras lopputulos todennäköisesti, saattavat yllättyä myös että mitä introverteillä on annettavanaan mitä ei ekstroverteiltä löydy. ;)

Introvertit ovat myös usein ehkä enemmän asiakeskeisiä, he tykkäävät puhua asioista. Ekstrovertit taas ovat ehkä useammin ihmiskeskeisiä ja tykkäävät puhua ihmisistä.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 08:19"]

Meneeköhän täällä nyt määritteet vähän sekaisin? Eihän ekstrovertti ole yhtäkuin minä-minä päsmäri, joka kiusaa.

Olen samaa mieltä kuin 9. Minun on helppo ekstroverttina olla ulkomailla, koska muutkin ovat ulospäinsuuntauneita ja osaavat olla luontevasti myös niiden seurassa joita eivät tunne.

Suomessa ahdistun introverttien kyräilystä ja siitä, että niistä oikein näkee kuinka arvostelevat mielessään sellaista, joka uskaltaa edes vähän yrittää pitää tunnelmaa yllä. Introverteilla on ah, niin syvällisiä ja fiksumpia ajatuksia kuin kaikilla muilla, mutta pitävät tietenkin ne itsellään.

[/quote]

Eikö? Eikö ole kiusaamista miten haukut introverttejä kyräilijöiksi ja tuo viimeinen lauseesi...? Onko sinulle tullut mieleen, että introvertti voi myös olla hiljaisempi, ujo, ehkä vetäytyvä, ei uskalla tuoda mielipiteitään ja juttujaan julki koska on niin usein saanut aiemmin sosiaalisesti täystyrmäyksen? Hyvin usein kun sosiaaliset puhuvat hyvin pinnallisista aiheista mikä on ymmärrettävää, niin introvertti haluaisi puhua ehkä hieman syvällisemmin aiheesta. Säästä tai vastaavasta juttelu koetaan turhaksi, siksi ehkä joskus saattaa tuntua uuvuttavalle jos ei jutut pyöri oikein muussa, kuin jossain pinnallisessa aiheessa joka halutaankin pitää sellaisena... Ei se minusta ole vähättelevää, kyllä itsekin pyrin juttelemaan ihmisille ja olemaan kohtelias, mutta minun on vaikeaa keksiä jutun juurta jostain ns. itsestäänselvistä asioista, tai niistä joista ei halutakaan puhua kunnolla. Olen paljon puheliaampi jos jutut ovat sellaisia että syntyy "oikeata keskustelua" eikä vain pelkkää kuulumisten vaihtoa tai jonkun jatkuvaa yksinpuhelua. Ja en sano että ekstrovertit olisivat kaikki sellaisia, mutta usein tuntuu sille. Sosiaaliset taidot eivät myöskään tarkoita jatkuvaa äänessä olemista, tai sitä ettei oteta muita huomioon tai ei osata kuunnella.

Ihmisillä näyttää menevän käsitteet aivan sekasin ja niitä rinnastetaan esim. ujouteen, itsekkyyteen ja syvälliseen. Ekstrovertti voi olla noita jokasta, niinkuin myös introvertti.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 23:16"]

Mä en jaksa introverttien seuraa. On tosi raskasta ylläpitää keskustelua kun toinen jumittaa seurassa hiljaisena vaikka olisikin ihan kiva ja omaisi hyvät sosiaaliset taidot. 

Jouduin tässä taannoin viettämään iltaa kahden introvertin kanssa, ja mietin koko ajan koska voin lähteä. Yritin viritellä keskustelua joka suuntaan ja kysellä nimen omaan heistä ja heidän kiinnostuksistaan, ja jos rohkenin sanoa jotain omistani, mua vaan tuijotettiin. Vitun rasittavaa. Introvertit pysyköön kotona.  

[/quote]

Mua huvittaa, koin tuossa aiemmin ehkä jonkun ahaa-elämyksen, etteivät omat sosiaaliset taitoni olekaan niin huonot ja ne joilla olen luullut olevan hyvät, eivät sitä olekaan. Minä olen introvertti, mutta tykkään silti ihmisten seurasta välillä. Luokseni tuli käymään ystävä jokin aika sitten, sellainen joka on sosiaalisena pidetty. No, tämä ystävä ei vaikuttanut muutenkaan olleen järin kiinnostunut tulemaan edes kylään, vaan tuli lähinnä kuluttamaan aikaansa ettei tarvinnut odotella muualla. Minä virittelin keskustelua, kyselin kuulumisia ja esitin jatkokysymyksiä, yritin keskustella hänen kanssaan hänen jutuistaan ja viedä keskustelua eteenpäin. Kun ystävä lähti, minusta tuntui kuluttavalle, olin yrittänyt olla sosiaalinen ja sain vain ns. märän rätin vasten kasvoja;) Tajusin, että ystäväni ei kysynyt minun kuulumisistani tai mistään kertaakaan. Ystäväni on se, jota pidetään sosiaalisena, juttelevana, helposti lähestyttävänä tyyppinä. Minä olen se jota pidetään hiljaisena ja ehkä vaikeammin tutustuttavana.

Sanoisin, että ei ne sosiaaliset taidot ole kuitenkaan ihan yhtä kuin, että joku tykkää puhua vain itsestään tai ei osaa ottaa muita huomioon. Mua oikeastaan ihmetytti jälkikäteen, että miten häntä pidetään sosiaalisena kun monien muidenkin kanssa hänellä on sama juttu. Olemme tunteneet kauan, mutta tuon vierailun jälkeen vasta kiinnitin huomiota asiaan, olin aina kuvitellut että minä olen sosiaalisesti kömpelö ja muut ovat parempia. Huomasin samaa ilmiötä muutenkin lähipiirissä, erästä tuttavaa pidetään myös sosiaalisena mutta hän on sellainen ns. päällepäsmäri, tykkää olla itse äänessä eikä jaksa kuunnella muita, saati että jaksaisi keskustella oikeastaan mitenkään muuten kuin sanomalla suunnilleen lyhyesti miten asia hänestä on. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen että olen introvertti, saan energiaani paljon muusta kuin ihmisistä ja vaikka ehkä olen erilainen, en silti ole huonompi kuin muut. Päinvastoin, minulla on piirteitä joita ei kaikilta löydy:) Hämää vain, että tiedä sitten ovatko nuo ystäväni ja tuttuni introverttejä vai ekstroverttejä, mutta jokatapauksessa ihmettelen että miksi heitä pidetään sosiaalisina. Useilla kun ne sosiaaliset taidot näyttävät loppuvan siihen kun pitäisi puhua muustakin kuin omista kuulumisistaan...

^ "Hämää vain, että tiedä sitten ovatko nuo ystäväni ja tuttuni introverttejä vai ekstroverttejä"

Olen hieman ihmetellyt, kun tässäkin keskustelussa monet tuntuvat pystyvän erottamaan ihmisistä, ovatko he introverttejä vai ekstroverttejä, koska itse en tunnista kuin ehkä parista tutusta. Ehkä pitäisi joskus ottaa puheeksi.

Valtavat sosiaaliset tarpeet yhdistettynä heikkoihin sosiaalisiin taitoihin on se pahin yhdistelmä.

Valtavat sosiaaliset tarpeet yhdistettynä heikkoihin sosiaalisiin taitoihin on se pahin yhdistelmä.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 00:58"]

En viitsi kopioida pitkiä pätkiä, joten 85: nyt olet asian ytimessä. Introvertti keskustelee mielellään pienemmässä porukassa, vieläpä tuttujen ihmisten kesken, ja se on ihan ok.

Ongelma on se, että kun seuraan tulee uusia, oudompia ihmisiä, introvertti jähmettyy ja lopettaa keskustelemisen. Ekstrovertti joutuu sitten paikkaamaan tätä hiljaisuutta, vaikka  - uskokaa tai älkää - ei aina haluaisi olla siinä roolissa. Introvertti ei ota vastuuta siitä, että tämänkaltaiset tilanteet sujuisivat luontevasti. 

Minulla on tästä tuore kokemus häistä. Istuin pöydässä jolla enin osa oli toisilleen tuntemattomia. Kaksi istui aivan hiljaa, kun me muut yritimme saada edes hiukan yhteyttä toisiimme. Niin ja kukaan ei erityisemmin päsmäröinyt, puhunut itsestään, toisten päälle tai ollut veemäinen. Tämä kun tuntuu olevan introverttien luoma pinttynyt stereotypia ekstroverteistä. 

Yritimme vain luovia outojen ihmisten kesken. Ja ei mennyt kauan kun introvertit istu keskenään (puhumatta) siellä pöydässä, muut kaikkosi. 

[/quote]

Minusta kuvailet nyt ujoja, et introverttejä. Mä olen introvertti, ja usein saan pitää alkuun juttua yllä porukassa, jossa on toisilleen vieraita (ujoja) ekstroverttejä. Mä olen myös se, joka aina yrittää huomioida porukan uudet tyypit, ettei kukaan tuntisi itseään yksinäiseksi. 

Tässä keskustelussa menee nyt termit aivan sekaisin. Introvertti ei välttämättä ole ujo! Introvertti voi olla yllättävän puheliaskin ja nauttia esiintymisestä, mutta hän kaipaa myös paljon yksinoloa, ettei väsy liikaa. Ekstrovertti taas saa energiansa nimenomaan muiden seurasta. Myös ekstrovertti voi olla ujo, jolloin elämä lienee hankalaa, kun nauttii olosta muiden seurassa muttei välttämättä uskalla puhua niin paljon. Pahempi tilanne kuin introverttiujolla, joka hyvin mielellään saattaa tyytyä olemaan hiljaa.

Itse olen hyvin introvertti. Väsyn herkästi ihmisten seurassa. Kaipaan paljon yksinoloa. Työpäivät vievät voimani. En yleensä jaksa ottaa osaa muiden keskusteluihin. Lisäksi monesti muut ihmiset puhuvat ihan ihmeellisistä aiheista, joista en tiedä mitään, joten vaikea sanoa mielipidettäänkään. Mutta tämä johtunee enemmänkin niistä ympyröistä, joissa esimerkiksi työni vuoksi joudun aikaani viettämään.

Introverttina huomaan olevani myös enemmän asiakeskeinen. Toki joskus hyvin läheisen ihmisen kanssa voin tykätä vähän juorutakin julkkiksista yms. puolitutuista (en ikinä juoruaisi hyvistä ystävistäni muille!). Tosin koen myös "syvälliset" keskustelut tylsistyttävinä. Ei minua kiinnosta mikään politiikka ynnä muut olevinaan hienot aiheet. Enemmänkin keskustelisin lempitv-sarjojeni juonenkäänteistä, jos nyt jostakin olisi pakko keskustella.

On mielestäni väärin väittää, että kaikki introvertit olisivat jotenkin älykkyydeltään ekstrovertteja korkeammalla tasolla. Toki monet hyvin älykkäät tiedemiehet ovat introvertteja, mutta kyllä moni meistä introverteista on ihan normaalilla ellei jopa normaalia alemmalla älykkyysosamäärällä siunattuja.

Minä nautin ekstroverttien seurasta. On ihana kuunnella muiden juttuja ja vitsejä, kun itse en jaksa enkä uskalla ottaa osaa keskusteluun. Kauheaa, jos kukaan ei sanoisi mitään vaan kaikki olisivat hiljaa! Toki on niitä rasittavia koko ajan äänessä olevia hölöttäjiä, jotka eivät puhu mistään järkevästä. Mutta kyllä suurin osa ekstroverteista on mukavia ihmisiä. Eniten tykkään sosiaalisesta älykkäistä ekstroverteista, jotka uskaltavat tulla juttelemaan minulle, kun olen yksin! Vaikka en välttämättä hirveästi anna itsestäni keskustelussa, tykkään siitä, että minut huomioidaan eikä jätetä täysin yksin ujostelemaan nurkkaan. Kiitos siis näille ihmisille, jotka jaksavat välillä tulla jutustelemaan meidän älyttömän ujojen introverttien kanssa!

Puheliaisuus tai sen puoleen hiljaisuuskaan eivät korreloi älyn kanssa. Varmasti molemmissa on niin älykkäitä kuin tyhmiä.

Monilla tuntuu sekoittuvan narsistinen itsestään puhuminen, juoruaminen, muiden vähättely ja huomiohakuisuus ekstroverttiyteen, ja siitähän ei ole kyse.

Ekstrovertti ei ahdistu ihmisten läsnäolosta ja haluaa vuorovaikutusta. Se ei tarkoita vain itsestään puhumista, vaan vuorovaikutuksellista suhdetta. Introvertti kokee nämä tilanteet usein ahdistavina (jollei ole kyse pienestä tutusta porukasta), ja siksi kohtaaminen on vaikeaa. 

Olin kerran harjoittelijana työpaikassa, johon otettiin töihin ihmisiä lähinnä sen perusteella, miten "hyviä tyyppejä" he ovat, riippumatta koulutuksesta ja osaamisesta. No, nämä ihmiset olivat tosi "avoimia" ja "ulospäinsuuntautuneita" ainakin omasta ja työnantajan mielestä, mutta minusta ilmapiiri siinä työpaikassa oli pahin, missä olen ikinä ollut. Sosiaalisesti taitavat ihmiset eivät olleet ahkerimmasta päästä työnteossa, ja he käyttivät tosi paljon aikaa toisille naljailuun, toisten käskyttämiseen ja kyynärpäillä eteenpäin pyrkimiseen. Tuntui välillä kuin olisi ollut Big Brother -talossa :/

En sano, etteikö ekstrovertit voisi olla myös ahkeria ja empaattisia, mutta minusta työpaikoilla pitäisi enemmän kiinnittää huomiota siihen, mikä ihmisen todellinen osaaminen on eikä etsiä jotain hämäriä "hyviä tyyppejä". Kaikkia temperamentteja tarvitaan, myös meitä introvertteja.

Aha.