Facebook dating - kuulosti hyvältä, mutta...

Vierailija kirjoitti:

Pidän itseäni vähintäänkin kohtalaisena esiintyjänä ja keskustelijana ja joudun esim. työni puolesta keskustelemaan ihmisten kanssa, heittämään small talkia jos tarvitaan ja perustelemaan eri ratkaisujen taustoja. En oikein ymmärrä millaisia rakkausromaaneja naisille pitäisi näissä deittisovelluksissa oikein kirjoitella jotta erottuisi muista miehistä. Olen kuitenkin kouluarvosanojenkin perusteella kirjallisen ilmaisun top 20 %. Totesinkin ettei niillä kirjoituksilla loppujen lopuksi taida olla väliä. Kolme koota taitaa ratkaista asiat jälleen kerran (komeus, kuuluisuus, kukkaro).

-ap

Ehkä tuo kaikkien naisten leimaaminen, itsekehuskelu ja jäkätys näkyy ja siksi jäät ilman. Jos tietäisin että miesehdokas kirjoittelisi palstoille tämmöstä potaskaa niin sanoisin miehelle adios.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti samat ihmiset pyörivät kaikilla deittialustoilla. Ei se mene niin, että kun uusi paikka syntyy, niin yht'äkkiä sinne päätyisi vain ne, jotka eivät missään muualla ole. Siksi tarjonta on ihan sama kaikkialla, ja jos juttu ei synkkaa paikassa A, ei se maagisesti synkkaa paikassa B. 

Ap:kin on varmasti kokeillut useita eri alustoja. Ei hän muutu siinä välillä miksikään. 

Ei tietenkään.

Saman tyyppiseen miinaan menevät myös naiset.

Mies miettii että flaksi ei käy Tinderissä, kokeillaanpa Facebook-treffejä. Ja yhäkään ei käy flaksi.

Livenä melko näkymätön nainen huomaa että katsos Tinderissä olenkin suosittu, ja alkaa kuvitella tämän tarkoittavan sitä että Tinderissä valinnanvaraa parisuhdekumppanin suhteen on enemmän. No ei tietenkään ole; eivät miehet laske rimaa sen perusteella onko ensikontakti Tinderissä vai K-marketin kassalla. Jos hunksit eivät halua naisen kanssa parisuhdetta livenä, eivät he halua sitä yhtään enempää Tinderissä. Kynnys viestitellä kaikille on vain alempi nettideiteillä.

Kaikkien deittipalvelujen ongelmat ovat samat:

- miehet tykkäävät kaikista ja keräilevät mahdollisimman paljon matcheja, mikä johtaa miesten arvon inflaatioon deittipalvelussa

- miehet laskevat rimaa todella paljon kun kyse on seksistä, kun taas naiset nostavat sitä esim. ulkonäön ja viihdyttävyyden osalta

- naiset tekevät työhakemusprofiileja ja odottavat sitä miehiltäkin, jotka tekevät realistisia profiileja ilman kuvakulmakikkoja, filttereitä ja elämän huippuhetki-mosaiikkikuvia

- miehen kiinnostavuuteen vaikuttaa ulkonäön ja statuksen lisäksi mm. itsevarmuus, jota ei voi demonstroida Tinderissä. Jotta mies olisi naisten silmissä "erottuva", pitää hänen olla todella komea ja profiilin kiiltokuvaa

 

Eli mitä naisten ja miesten kannattaisi alkaa tehdä toisin?

Ja ymnmärsinkö nyt oikein, että miesten virhe on se, että keskittyvät keräilemään matcheja ja kelpuuttavat seksiin suunnilleen kenet tahansa? Ja naisten virhe on se, että he haluaisivat tietää miehestä enemmän asioita ennen kuin päättävät, haluavatko tutustua? Hahmotan tässä nyt, miten ehkä miehet voisivat muuttaa toimintaansa, mutta mitä siis naisten pitäisi tehdä? Pitäisikö naisten siis kertoa itsestään vähemmän ja alkaa tykkäillä miehistä joidenkin muiden asioiden kuin profiilitekstissä kerrotujen asioiden perusteella - ja jos, niin mitä ne asiat sitten olisivat? Ei jotenkin tule mieleen kuin ulkonäkö - ellei sitten toive ole se, että naisetkin tykkäävät aluksi kaikista ja se "työhakemusmainen" karsinta suoritetaan vasta sen jälkeen. 

"Ja naisten virhe on se, että he haluaisivat tietää miehestä enemmän asioita ennen kuin päättävät, haluavatko tutustua?"

Ei, ei ja ei. Päin vastoin tämä on mitä naisten tulisi tehdä. Naisten virhe on se että he nostavat rimaa ulkonäön ja profiilin kiiltokuvamaisuuden osalta, ja laskevat sitä sen suhteen onko mies vakavissaan kiinnostunut juuri tästä naisesta.

"Pitäisikö naisten siis kertoa itsestään vähemmän ja alkaa tykkäillä miehistä joidenkin muiden asioiden kuin profiilitekstissä kerrotujen asioiden perusteell"

Naiset eivät todellakaan tykkäile miehistä tuolla perusteella. Ulkonäkö ratkaisee eniten.

Entäpä miehillä? Ai niin, eri säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tulee mieleen että naisille kyllä kelpaa miesten edut, mutta ei miesten velvollisuudet.

Miesten ei ole enää nykyään pakko käydä armeijaa. Vapautuksen saa todella kevyin perustein.

Naiset käyvät töissä ja maksavat veronsa.

En näe, mitä oikeuksia naisilla olisi enemmän.

Sinun saattaa olla vaikea uskoa tätä, mutta hyvin harva ihminen haluaa huijata. Huijaamistahan se vapautuksen saaminen ilman syytä edellyttää. Sitä paitsi mieheltä vähän odotetaan, että on käynyt armeijan. Muuten on vähän epäilyttävä luuseri.

Miehen täytyy myös olla aina vahva, rohkea ja itsevarma, sekä osata kaikenlaista mm. tekniikasta ja remontoinnista. Pariutumis- ja treffailukulttuuri on sitä, että miehen täytyy tehdä kaikki aloitteet, viedä nainen treffeille ja maksaa siellä.

Mieheen saa kohdistaa ihan mitä vaatimuksia vain. Nainen saa julkisesti antaa miehille ohjeita ulkomuodosta lähtien millainen miehen täytyy olla. Mies ei tietenkään saa vaatia naisesta juuri mitään. Miehiin saa myös suhtautua pilkkaavasti ja väheksyen, naisiin ei.

Nuo asenteet ovat 1950-lukua, eivät nykypäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oonkohan ainoa, jonka kokemuksen mukaan Tinder ym. toimii ihan niinkuin pitää. Miinusta omastakin mielestä, että kyllä ne tekee ihmisistä herkästi vähän maanisen pakkomielteisiä tuijottamaan sitä mitä muut ovat paperilla ja löytyiskö sieltä vielä joku ihan 100% täydellinen just tämän päivän tarpeisiini ja tilanteeseen kuin tilanteeseen, särmättömän täydelliseksi hioutunut kumppani (seksiin? Suhteeseen? Kukin tavallaan). Mutta ei niin käy kaikille yhtä räikeästi. Itselleni tuli noissa eronneena parikymppisenä pienten lasten äitinä aivan järjettömästi yhteydenottoja eikä sattunut kukaan ghostailemaan tai jättämään juttua lyhyeen. Olis siellä varmaan sellaisiakin ollut, muttei mitenkään päin sellaisia avauksia tullut. Muita ominaisuuksiani mm. kaunis ulkomuoto, rahatilanne vähän niin ja näin ja suht mielenkiintoiset aikeet. Olihan se ihan selvää että nettituntemattomat ei ole kaikki kultaa, että osa miehistä olisi suunnilleen naamio päässä ollut tulossa panemaan ilman että saa tunnistaa koska vaimo/tyttöystävä kotona (todella tällaisia viestejä sain yllättävänkin paljon). Osa etsi tositositarkoituksella elämänkummania ja haaveili ydinperheestä. No ihan kivoja keskusteluja saatiin silti aikaiseksi. Muutama yli-innokas olisi muuttanut yhteen suunnilleen seuraavana viikonloppuna (juu lapsettomat tehköön vaikka näinkin, mutta ei ihan mun juttu). Mutta en mitään törkimyksiä koskaan tavannut livenä tai joutunut edes paljon sellaisille vastailemaan, vaan muutamat aivan fiksut treffit mukavien miesten kanssa, sellaisten joiden kanssa olin vähän jutskannut etukäteen että kiinnostaako ja kannattaako meidän nähdä. Ja suomimiehistä löytyi kyllä tosi hyvää parisuhdematskua ilman liian nopeaa etenemistä (esim en halua uusioperhettä, eronneita isiä tai veloja treffasin/seurustelin). Tällä hetkellä olen sinkku itsestäni johtuvista syistä eli lähipiirin sairastelun ja kuoleman jälkeen tahdon keskittyä perhesuhteisiin enemmän. Muuttokin on edessä, se pitää saada synkronoitua (ihan oikeasti, ei sarkasmia) erittäin yhteistyöhaluisen exän kanssa, joten en enempää palikoita halua tähän vaiheeseen. Mutta vika nyt ei ole miehissä, ettei kelvollisia löytyisi. Ei muuten tossa eksässäkään muuten ole mitään vikaa paitsi, että nuoren miehen arvomaailma muuttui aika pingottavaksi ja meidän halu jakaa elämämme kahdestaan loppui vähitellen. Helpompi näin kun kummankaan ei ole tarvinnut kahlita itseään väärään ihmiseen loppuiäksi. Taas kolahtaa kun kolahtaa.

Pitkä sepustus jossa olennaista oli vain nämä kohdat:

parikymppisenä ...

Muita ominaisuuksiani mm. kaunis ulkomuoto

 

No en ihan rehellisesti usko, että ulkomuotoni ihan hirveästi muuttuu esimerkiksi seuraavan 10-15 vuoden aikana. Kuitenkin on sinkumiset singuttu jo, joten tuskinpa ulkomuotoni joutuu enää kovasti koetukselle :D tiedän töistäkin useamman vetävännäköisen 30-40+ naisen, joten miksei se olisi mahdollista. Jos ihan plösähdän niin en sitten mitään himoliikkujia ala etsimäänkään ja plösöt miehetkö muka etsii vain missejä? Tulevaisuudessa mulla on isot lapset, enemmän rahaa, enemmän aikaa ja jos ikäluku karmii sovellusmiehiä niin ehkä käyn sitten tosi elämästä etsimään kun paremmin pääsen kulkemaankin. Miehetkin yleensä paranee henkisesti kypsyessään, joten aina jostain hyvä sinkku löytyy jos olen itse sinkku. En oikein usko, että ihmisiin ihan hirveästi pettyisin tulevina vuosina, kyllä mun kyynisyysaste on aika vakiintunut ollut monet vuodet.

"No en ihan rehellisesti usko, että ulkomuotoni ihan hirveästi muuttuu esimerkiksi seuraavan 10-15 vuoden aikana"

Tuntemieni naisten perusteella:

50% todennäköisyys että ulkonäkö romahtaa täysin.

40% todennäköisyys että muuttuu reippaasti

10% todennäköisyys että olet yhä vetävän näköinen, joskin miesten silmissä parikymppinen voittaisi

0% ulkonäön paranemiselle siksi että olet vetävän näköinen jo. Jos nyt olisit reippaasti ylipainoinen ja huolittelematon, parantamisen varaa olisi enemmän.

"tiedän töistäkin useamman vetävännäköisen 30-40+ naisen, joten miksei se olisi mahdollista"

Naisten silmissä 30+ nainen on kaunein, miesten silmissä 19-21v. Riippumatta miehen iästä. Tutkittu juttu.

En kieltämättä ole noita tutkimuksia hiton hirveesti googletellut, mutta epäilen: enemmistö 30+ ikäisistä miehistä ei hae seurustelu- eikä edes seksiseuraa 19-21-vuotiaista vaikka ehkä mahdollisesti ja tutkitusti pitäisivätkin 19-vuotiasta 2%:n verran(?) vetävämmännäköisenä kuin 30-vuotiasta. Kai miehillä muitakin kynnysehtoja on seksissä ja parisuhteissa, mutua vaan. Mutta uskotaan, yksin jään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on tullut noissa nettideiteissä niin monta urpoa vastaan, että ei sit jaksa enää vastata oikein kenelläkään! Siis aluksi ovat vaikuttaneet mukavilta,mut sit alkaa pukkaan ties mitä suihinotto viestiä.Eikä kyseessä ole olleet mitkään rikkaat ja komeat, vaan ihan tavismiehet.Mitä jutellut muiden naisten kanssa niin vähän samaa vikaa.

Sieltä sitten valitettavasti jää hyvätkin miehet huomaamatta,ku on niin totaalisen kyllästynyt siihen jatkuvaan perseilyyn.Tilanne on ikävä ja epäreilu molempien kannalta, näiden deittisovellusten pitäisi jotenkin muuttua. Kuitenkin nykyään aikalailla ainoa paikka missä voi tavata ihmisiä.

N32

Kuten myös.

Niin paljon on tullut totaali-mykkiä vastaan, että yhtään aloitetta keskusteluun en tee. Nainen tehköön, jos kokee aiheelliseksi. Osa mätseistä poistuu, mutta ei väliä, kun omakin panos on siihen mennessä ollut nolla.

Tuo on muuten Tinskussa aivan ihmeellistä. Ollaan etsivinään seuraa, kumpainenkin swaippaa toisensa jatkoon, toisen avatessa keskustelun ei vastata mitään. Siis mitä h€lv€ttiä?

Ihan samaa miettinyt.

Tinsku2.0 voisi toimia sillai, että saat ilmoituksen: "Uusi mätsisi avasi keskustelun. Vastaa hänelle tai poista hänet, jos haluat jatkaa swaippailua."

Hmmm... Taidat olla vähän naiivi.

Ei Tinskun liiketoimintaidea ole saattaa ihmisiä yhteen. Tinskun liiketoimintaidea on kerätä rahat talteen tuon asian ympärillä pyöriviltä. Ts. kerätä mahdollisimman paljon maksavia asiakkaita (ja mainoksia). Kärjistäen ilmaisasiakkaat pitää saada ärtymään ilmaisversiosta ja kiinnostumaan sekä vakuuttumaan maksullisen version paremmuudesta ilmaisversioon nähden.

Tuohonhan se perustuu.

Miehet ärtyvät koska eivät saa matcheja, naisten odottaessa kiiltokuvamaisempaa profiilia ja komeampaa/karismaattisempaa miestä kuin tavismies.

-> miehet maksavat saadakseen lisää matcheja joista löytää sopiva nainen

Naiset ärtyvät koska miehiä riittää mutta harva on laatua (top 1-10%) ja laadukkaat eivät halua vakiintua tavistiinojen kanssa vain haluavan pelkkää seksiä.

-> naiset maksavat saadakseen valikoida huippumiehiä joista valikoida sopiva mies

Parisuhteita ei synny koska vaikka Tinderissä olisi 1 000 000 miestä ja 1 nainen, se 1 nainen ei yhäkään pääse valikoimaan miestä parisuhteeseen yhtään sen enempää kuin livenäkään. Ne 1 000 000 miestä eivät tyydy parisuhteessa vähempään vain siksi koska ensikontakti tapahtuu Tinderissä eikä livenä.

Paitsi, että niitä parisuhteita vain silti oikeasti syntyy. Täällä palstallakin on todella moni löytänyt kumppaninsa Tinderistä.

Ei siltä vaikuta.

Täällä on joka päivä usi ketju joinka aihe on joku seuraavista:

- tapasin kivan miehen Tinderissä. Olemme tapailleet kuukausia kerran kahdessa viikossa seksin merkeissä koska mies on kiireinen. Onkohan mies tosissaan?

- tapasin kivan miehen Tinderissä. Nyt minua epäilyttää miehen nais"kaverit" ja puuhailut heidän kanssaan

- tapasin kivan miehen Tinderissä. Miksei mies esittele minua kavereilleen eikä perheelleen?

- tapasin kivan miehen Tinderissä. Mies olikin varattu

- tapasin komean ja menestyneen miehen Tinderissä. Mies olikin seksiä metsästävä sika!!!1

Niin? Mikään noista ei tee ap:ta yhtään sen kiinnostavammaksi. En usko että meidän on tarpeen taas kerrata, vai...? Jos treffipalstalla on 100 miestä, joista 5 vaikuttaa kiinnostavilta, niin... Muistanet jo, miten se etenee? Vaikka kaikki ne viisi olisivat seksiä metsästäviä sikoja niin ne loput 95 eivät siitä muutu yhtään sen kiinnostavammiksi. Sitten joko poistutaan treffipalstalta tai odotellaan, että tulee uusia kiinnostavia miehiä.

On hölmöläisten homma toistaa samaa toimintapaa uudestaan ja uudestaan jos se ei toimi. Mutta juuri sitä plalstan naiset tekevät vaikka syyttivät ap:ta siitä. :D

Jokainen järkevä ihminen tarkastelee ja on valmis karsimaan omista kriteereistään jos haluaa parisuhteen. Naisilla on tällä hetkellä niin hulppeat oltavat pariutumisrintamalla, että unohtavat tämän vanhan lainalaisuuden.

- ohis

Niin: jos haluaa parisuhteen. Mutta jos ei halua parisuhdetta? Jos haluaa kohdata ihmisen, johon rakastuu ja on mieluummin yksin kuin suhteessa, joka perustuu johonkin muuhun? Niin minä olin. Ellen olisi kohdannut nykyistä puolisoani, olisin luultavasti edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oonkohan ainoa, jonka kokemuksen mukaan Tinder ym. toimii ihan niinkuin pitää. Miinusta omastakin mielestä, että kyllä ne tekee ihmisistä herkästi vähän maanisen pakkomielteisiä tuijottamaan sitä mitä muut ovat paperilla ja löytyiskö sieltä vielä joku ihan 100% täydellinen just tämän päivän tarpeisiini ja tilanteeseen kuin tilanteeseen, särmättömän täydelliseksi hioutunut kumppani (seksiin? Suhteeseen? Kukin tavallaan). Mutta ei niin käy kaikille yhtä räikeästi. Itselleni tuli noissa eronneena parikymppisenä pienten lasten äitinä aivan järjettömästi yhteydenottoja eikä sattunut kukaan ghostailemaan tai jättämään juttua lyhyeen. Olis siellä varmaan sellaisiakin ollut, muttei mitenkään päin sellaisia avauksia tullut. Muita ominaisuuksiani mm. kaunis ulkomuoto, rahatilanne vähän niin ja näin ja suht mielenkiintoiset aikeet. Olihan se ihan selvää että nettituntemattomat ei ole kaikki kultaa, että osa miehistä olisi suunnilleen naamio päässä ollut tulossa panemaan ilman että saa tunnistaa koska vaimo/tyttöystävä kotona (todella tällaisia viestejä sain yllättävänkin paljon). Osa etsi tositositarkoituksella elämänkummania ja haaveili ydinperheestä. No ihan kivoja keskusteluja saatiin silti aikaiseksi. Muutama yli-innokas olisi muuttanut yhteen suunnilleen seuraavana viikonloppuna (juu lapsettomat tehköön vaikka näinkin, mutta ei ihan mun juttu). Mutta en mitään törkimyksiä koskaan tavannut livenä tai joutunut edes paljon sellaisille vastailemaan, vaan muutamat aivan fiksut treffit mukavien miesten kanssa, sellaisten joiden kanssa olin vähän jutskannut etukäteen että kiinnostaako ja kannattaako meidän nähdä. Ja suomimiehistä löytyi kyllä tosi hyvää parisuhdematskua ilman liian nopeaa etenemistä (esim en halua uusioperhettä, eronneita isiä tai veloja treffasin/seurustelin). Tällä hetkellä olen sinkku itsestäni johtuvista syistä eli lähipiirin sairastelun ja kuoleman jälkeen tahdon keskittyä perhesuhteisiin enemmän. Muuttokin on edessä, se pitää saada synkronoitua (ihan oikeasti, ei sarkasmia) erittäin yhteistyöhaluisen exän kanssa, joten en enempää palikoita halua tähän vaiheeseen. Mutta vika nyt ei ole miehissä, ettei kelvollisia löytyisi. Ei muuten tossa eksässäkään muuten ole mitään vikaa paitsi, että nuoren miehen arvomaailma muuttui aika pingottavaksi ja meidän halu jakaa elämämme kahdestaan loppui vähitellen. Helpompi näin kun kummankaan ei ole tarvinnut kahlita itseään väärään ihmiseen loppuiäksi. Taas kolahtaa kun kolahtaa.

Pitkä sepustus jossa olennaista oli vain nämä kohdat:

parikymppisenä ...

Muita ominaisuuksiani mm. kaunis ulkomuoto

 

No en ihan rehellisesti usko, että ulkomuotoni ihan hirveästi muuttuu esimerkiksi seuraavan 10-15 vuoden aikana. Kuitenkin on sinkumiset singuttu jo, joten tuskinpa ulkomuotoni joutuu enää kovasti koetukselle :D tiedän töistäkin useamman vetävännäköisen 30-40+ naisen, joten miksei se olisi mahdollista. Jos ihan plösähdän niin en sitten mitään himoliikkujia ala etsimäänkään ja plösöt miehetkö muka etsii vain missejä? Tulevaisuudessa mulla on isot lapset, enemmän rahaa, enemmän aikaa ja jos ikäluku karmii sovellusmiehiä niin ehkä käyn sitten tosi elämästä etsimään kun paremmin pääsen kulkemaankin. Miehetkin yleensä paranee henkisesti kypsyessään, joten aina jostain hyvä sinkku löytyy jos olen itse sinkku. En oikein usko, että ihmisiin ihan hirveästi pettyisin tulevina vuosina, kyllä mun kyynisyysaste on aika vakiintunut ollut monet vuodet.

"No en ihan rehellisesti usko, että ulkomuotoni ihan hirveästi muuttuu esimerkiksi seuraavan 10-15 vuoden aikana"

Tuntemieni naisten perusteella:

50% todennäköisyys että ulkonäkö romahtaa täysin.

40% todennäköisyys että muuttuu reippaasti

10% todennäköisyys että olet yhä vetävän näköinen, joskin miesten silmissä parikymppinen voittaisi

0% ulkonäön paranemiselle siksi että olet vetävän näköinen jo. Jos nyt olisit reippaasti ylipainoinen ja huolittelematon, parantamisen varaa olisi enemmän.

"tiedän töistäkin useamman vetävännäköisen 30-40+ naisen, joten miksei se olisi mahdollista"

Naisten silmissä 30+ nainen on kaunein, miesten silmissä 19-21v. Riippumatta miehen iästä. Tutkittu juttu.

En kieltämättä ole noita tutkimuksia hiton hirveesti googletellut, mutta epäilen: enemmistö 30+ ikäisistä miehistä ei hae seurustelu- eikä edes seksiseuraa 19-21-vuotiaista vaikka ehkä mahdollisesti ja tutkitusti pitäisivätkin 19-vuotiasta 2%:n verran(?) vetävämmännäköisenä kuin 30-vuotiasta. Kai miehillä muitakin kynnysehtoja on seksissä ja parisuhteissa, mutua vaan. Mutta uskotaan, yksin jään.

Antaa palstatonttujen luennoida 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Nyt kun olet saanut kommentteja Ap, niin kerrotko, onko tämä keskustelu auttanut sinua oivaltamaan, mitä voisit tehdä toisin?

Jos on auttanut, mitä ne asiat voisivat olla?

Jos ei ole auttanut, aiotko avata vielä monta keskustelua samasta aiheesta ja saada taas ne samat vastaukset? Ja mennä sinne nettiin pettymään uudelleen ja uudelleen?

Kauanko aiot jaksaa?

Voisiko jo olla muutoksen aika?

En tarvitse naisten vastauksia oivaltaakseni mikä on tilanne tai mitä minun pitäisi tehdä toisin. Tämä on ajankulua jolla on näppärä todistaa siitä miten naisten puheet ja todellinen käytös ovat ristiriidassa. Paitsi sitten kun vähän pöyhii kompostia niin sieltä alkaakin tulla näitä "emme tarvitse miehiä mihinkään, ottakaa mallia" -lausahduksia joissa ei kuitenkaan ymmärretä sitä, että naisten hyvä tilanne on pitkälti miesten ansioita kollektiivisesti, mutta silti vain huippuyksilöitä kiitetään tai huomataan. Jos yksikin nainen alkaa ajatella asioita laajemmin oman napansa osalta niin ajanmenetys on hyödyn väärti.

Itse ainakin kehitän jatkuvasti itseäni, samoin useimmat muut tuntemani sinkkumiehet. Ongelma vaan on se, että jos yleinen taso nousee jatkuvasti on sieltä yhä vaikeampi erottua positiivisesti. Jostain syystä naiset eivät tätä ymmärrä, eivätkä varmaan tule ymmärtämäänkään koska saavat valitsijan roolissa. Kehityskohteiden pitäisi myös olla ulkoisesti näkyviä eli joko fyysisiä (kovalla motivaatiolla salille...) tai sitten sosiaaliseen asemaan liittyviä (yhteiskunnan päättäviin asemiin on vaikea päästä...) eli pelkkä intohimo johonkin asiaan ei riitä toisin kuin naiset väittävät.

-ap

Kuka nainen on väittänyt, että "pelkkä intohimo johonkin asiaan riittää"? Mitä kicksejä mun pitäisi siitä saada, jos mies on intohimoinen pienoisjunarataharrastaja? Tai harrastaa cross trainingia 7 kertaa viikossa? Tai viettää kaiken ajan rassaten autoja? Tottakai miehellä pitää olla harrastuksia ja muutakin sisältöä elämässään parisuhteen lisäksi (jotta voisi olla siedettävä kumppani),  mutta kyllä siihen itse parisuhteeseen vaaditaan lisäksi aika paljon muutakin kuin miehen harrastus.

En ole väittänyt, että pelkkä intohimo johonkin asiaan riittää, mutta ap tykkää vääristellä ja yhdistellä eri ihmisten kommentteja ihan ikiomaksi totuudekseen, koska hän mieluummin kirjoittaa siitä mitä naiset sanovat/tekevät/ajattelevat kuin tutkailee ihan aidosti ja oikeasti itseään.

Minä olen kirjoittanut useamman kerran intohimon tärkeydestä. Se on liittynyt keskusteluihin, joissa mies on kertonut että on töissäkäyvä ja kunnollinen mutta ei kelpaa naisille, missä vika. Olen lukemattomia kertoja yrittänyt sanoa, että se ei tee miehestä kiinnostavaa, että hän on töissäkäyvä ja kunnollinen. Minua kiinnostaa miehessä "what makes him tick", mikä on hänen intohimonsa, mistä hän innostuu, mitä hän tekee vapaa-aikanaan, mitä hän tekisi kaikkein mieluiten jos työ tai raha ei rajoittaisi.

Oman puolisoni kohdalla sellaisia asioita ovat nikkarointi ja moottoripyöräily. Onneksi myös matkailu. Eli meiltä löytyi yhdistäviä intohimon kohteita. Jos hänen intohimojaan olisi ollut metsästys ja kalastus, emme koskaan olisi tavanneet toista kertaa. Enkä usko, että olisin häntä tavannut ellei hänellä olisi ollut itsestään ja elämästään mitään muuta kerrottavaa kuin mitä hän tekee työkseen.

Juu, ei se ihan hirveästi innosta, jos mies kertoo käyvänsä päivisin töissä ja katsoo illat televisiota. Eli paljon enemmän kiinnostaisi vaikka se innokas junarataharrastaja. Mutta en minä nyt suhteeseen ala miehen kanssa, vain koska hänellä on harrastus.

Mä luulen, että Ap:lla on lukenut nämä tällaiset kommentit niin, että jos se on toivottavaa, että miehellä on yksi intohimo, niin kaksi on vielä parempi. Mtta ei tietenkään niin hyvä kuin kolme... jne. Niin siten Ap on opetellut puhumaan seitsemää kieltä, soittamaan neljää instrumenttia, tanssimaan tangoa ja sambaa, nikkaroimaan sekä maalaan kubistisia tauluja (eli "kehittänyt itseään" ollakseen halutumpi deittimaailmassa). Ja nyt vaikka Ap osaa kaiken tämä, naisia ei silti ole tulossa ovista ja ikkunoista, joten Ap tuntee olonsa huijatuksi. Mua kiinnostaisi tietää onko Ap sydämessään nauttinut ja pitänyt hauskaa itseää kehittäessä, vai onko se tehty verenmaku suussa ja katse tiukasti palkinnossa.

Ehkä ei alennuta "mä luulen" ja "ap varmaan sitä ja tätä" -tasolle. Ap voi ihan itse kertoa, miten hän on kehittänyt itseään.

Juurikin näin. Taas tässä ketjussa naiset heittelevät toisen ihmisen ominaisuuksista mutu-tuntumaan perustuvia mielipiteitä, eivätkä välitä edes kysyä asianomaiselta asioista. Aloittajasta tehty ihme päätelmiä, jotka ei perustu faktoihin. Mieti jos aloittaja olisi nainen ja tänne tulisi miehet samanlaisella, hyökkäävällä asenteella. Olisivat helisemässä, mutta kun kyse on miehestä, niin saa sorsia ihan miten tahtoo.

Höpö höpö, monta kertaa on kysytty että miten naisen elämä paranisi ap:n kanssa. Ei saatu vastausta.

Siis miten paranisi? No ehkä oletan liikoja naisten päättelykyvystä, mutta tässä ihan peruslistausta:

- jakaa kotityöt

- asumiskustannusten jakaminen

- ajanvietto yhdessä (ulkoilu, kulttuuri jne.)

- seksi

- arjen ilojen ja surujen jakaminen toisen kanssa

Jos nuo eivät paranna elämänlaatua selvästi, niin mikähän olisi sellainen parannus joka naisille kelpaisi ja johon tavismies pystyy?

-ap

Tuosta ei mielestäsi puuttunut mitään olennaista? Tai siis pikemminkin sitä ainoaa olennaista asiaa, mikä on parisuhteen perusta?

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tulee mieleen että naisille kyllä kelpaa miesten edut, mutta ei miesten velvollisuudet.

Miesten ei ole enää nykyään pakko käydä armeijaa. Vapautuksen saa todella kevyin perustein.

Naiset käyvät töissä ja maksavat veronsa.

En näe, mitä oikeuksia naisilla olisi enemmän.

Sinun saattaa olla vaikea uskoa tätä, mutta hyvin harva ihminen haluaa huijata. Huijaamistahan se vapautuksen saaminen ilman syytä edellyttää. Sitä paitsi mieheltä vähän odotetaan, että on käynyt armeijan. Muuten on vähän epäilyttävä luuseri.

Miehen täytyy myös olla aina vahva, rohkea ja itsevarma, sekä osata kaikenlaista mm. tekniikasta ja remontoinnista. Pariutumis- ja treffailukulttuuri on sitä, että miehen täytyy tehdä kaikki aloitteet, viedä nainen treffeille ja maksaa siellä.

Mieheen saa kohdistaa ihan mitä vaatimuksia vain. Nainen saa julkisesti antaa miehille ohjeita ulkomuodosta lähtien millainen miehen täytyy olla. Mies ei tietenkään saa vaatia naisesta juuri mitään. Miehiin saa myös suhtautua pilkkaavasti ja väheksyen, naisiin ei.

Armeija on kyllä tasa-arvoepäkohta, siitä olen samaa mieltä. Mutta ei siitä voi naisia syyttää. Ei ole naisten vika tai aikaansaannosta, että sotakoneisto on aikanaan perustettu, eivätkä naiset ole perustaneet Suomeen puolustusvoimia saati päättäneet, ketkä ovat velvoitettuja osallistumaan siihen. 

Nykyisin ei miehiltä suinkaan edellytetä armeijaa - tässä kohtaa mielipiteissä on hajontaa. Monelle naiselle on jopa plussaa, jos armeijaa ei ole käyty. Jos itse haluaa vaikka sivariin (tai jopa totaalikieltäytyjäksi), niin ehkä silloin se itselle sopiva kumppani ei olekaan armeijasta intoileva nainen, vaan esimerkiksi pakollista asepalvelusta vastustava nainen. Ja mitä tuohon huijaamiseen tulee, niin ei tarvitse huijata päästäkseen armeijasta - tosin siitä toki on seuraamuksena siviilipalvelus tai totaalikieltäytyjän sanktio, mikä on epäkohta, kuten sanoin. Mutta sitten on aina vaihtoehtona se huijaaminen. Jos ei oma moraali salli sitä, niin sitten se ei toki ole vaihtoehto.

Ymmärrän, että tämä armeija-asia ei ole niin simppeli kuin miten itsekin sen ehkä tässä esitän (olen elämäni aikana tuntenut useita miehiä, joita armeijaan meno on stressannut ja ahdistanut, ja osa heistä on sitten kokenut suurta huojennusta ja iloa, kun ovat keinolla tai toisella sen välttäneet). Mutta kannattaa muistaa, että naiset eivät ole tähän epäkohtaan syyllisiä. Alunperin vaatimus miehistä tykinruokana ei tullut naisilta, jotka ovat miesten puolisoita, sisaria, tyttäriä, äitejä ja isoäitejä. Se vaatimus tuli ihan toiselta taholta.

PS. Ei modernissa maailmassa mieheltä odoteta enää mitään remontointia ja tekniikasta kiinnostumista. Nykyiset tekniset laitteet ovat niin pitkäikäisiä, että riittää, kun mies osaa katsoa oikean bussilinjan lähimpään Giganttiin. Jossain maaseudulla ehkä ihannoidaan jotain nikkarointia ja muuta, mutta en ainakaan omassa kokemusmaailmassani tuota tunnista. Eikä ole enää edes suositeltavaa, että itse aletaan korjailla mitään teknisiä laitteita - vakuutuskaan ei korvaa, jos itse fiksailtu pesukone sytyttää tulipalon.

En tietenkään väitä, etteikö miehiin(KIN) kohdistuisi vaatimuksia. Mutta ei nykyisin enää samalla lailla vaadita tuollaisia stereotyyppisiä asioita. Naisetkin ovat yksilöitä ja haluavat erilaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Niin: jos haluaa parisuhteen. Mutta jos ei halua parisuhdetta? Jos haluaa kohdata ihmisen, johon rakastuu ja on mieluummin yksin kuin suhteessa, joka perustuu johonkin muuhun? Niin minä olin. Ellen olisi kohdannut nykyistä puolisoani, olisin luultavasti edelleen.

Samis!

Nelikymppiseksi asti onnistuin pariutumista välttelemään, mutta sitten se napsahti.

Ja nyt oon posessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tulee mieleen että naisille kyllä kelpaa miesten edut, mutta ei miesten velvollisuudet.

Miesten ei ole enää nykyään pakko käydä armeijaa. Vapautuksen saa todella kevyin perustein.

Naiset käyvät töissä ja maksavat veronsa.

En näe, mitä oikeuksia naisilla olisi enemmän.

Sinun saattaa olla vaikea uskoa tätä, mutta hyvin harva ihminen haluaa huijata. Huijaamistahan se vapautuksen saaminen ilman syytä edellyttää. Sitä paitsi mieheltä vähän odotetaan, että on käynyt armeijan. Muuten on vähän epäilyttävä luuseri.

Miehen täytyy myös olla aina vahva, rohkea ja itsevarma, sekä osata kaikenlaista mm. tekniikasta ja remontoinnista. Pariutumis- ja treffailukulttuuri on sitä, että miehen täytyy tehdä kaikki aloitteet, viedä nainen treffeille ja maksaa siellä.

Mieheen saa kohdistaa ihan mitä vaatimuksia vain. Nainen saa julkisesti antaa miehille ohjeita ulkomuodosta lähtien millainen miehen täytyy olla. Mies ei tietenkään saa vaatia naisesta juuri mitään. Miehiin saa myös suhtautua pilkkaavasti ja väheksyen, naisiin ei.

Armeija on kyllä tasa-arvoepäkohta, siitä olen samaa mieltä. Mutta ei siitä voi naisia syyttää. Ei ole naisten vika tai aikaansaannosta, että sotakoneisto on aikanaan perustettu, eivätkä naiset ole perustaneet Suomeen puolustusvoimia saati päättäneet, ketkä ovat velvoitettuja osallistumaan siihen. 

Nykyisin ei miehiltä suinkaan edellytetä armeijaa - tässä kohtaa mielipiteissä on hajontaa. Monelle naiselle on jopa plussaa, jos armeijaa ei ole käyty. Jos itse haluaa vaikka sivariin (tai jopa totaalikieltäytyjäksi), niin ehkä silloin se itselle sopiva kumppani ei olekaan armeijasta intoileva nainen, vaan esimerkiksi pakollista asepalvelusta vastustava nainen. Ja mitä tuohon huijaamiseen tulee, niin ei tarvitse huijata päästäkseen armeijasta - tosin siitä toki on seuraamuksena siviilipalvelus tai totaalikieltäytyjän sanktio, mikä on epäkohta, kuten sanoin. Mutta sitten on aina vaihtoehtona se huijaaminen. Jos ei oma moraali salli sitä, niin sitten se ei toki ole vaihtoehto.

Ymmärrän, että tämä armeija-asia ei ole niin simppeli kuin miten itsekin sen ehkä tässä esitän (olen elämäni aikana tuntenut useita miehiä, joita armeijaan meno on stressannut ja ahdistanut, ja osa heistä on sitten kokenut suurta huojennusta ja iloa, kun ovat keinolla tai toisella sen välttäneet). Mutta kannattaa muistaa, että naiset eivät ole tähän epäkohtaan syyllisiä. Alunperin vaatimus miehistä tykinruokana ei tullut naisilta, jotka ovat miesten puolisoita, sisaria, tyttäriä, äitejä ja isoäitejä. Se vaatimus tuli ihan toiselta taholta.

PS. Ei modernissa maailmassa mieheltä odoteta enää mitään remontointia ja tekniikasta kiinnostumista. Nykyiset tekniset laitteet ovat niin pitkäikäisiä, että riittää, kun mies osaa katsoa oikean bussilinjan lähimpään Giganttiin. Jossain maaseudulla ehkä ihannoidaan jotain nikkarointia ja muuta, mutta en ainakaan omassa kokemusmaailmassani tuota tunnista. Eikä ole enää edes suositeltavaa, että itse aletaan korjailla mitään teknisiä laitteita - vakuutuskaan ei korvaa, jos itse fiksailtu pesukone sytyttää tulipalon.

En tietenkään väitä, etteikö miehiin(KIN) kohdistuisi vaatimuksia. Mutta ei nykyisin enää samalla lailla vaadita tuollaisia stereotyyppisiä asioita. Naisetkin ovat yksilöitä ja haluavat erilaisia asioita.

Hupsita, piti tietenkin lukea, että nykyisin tekniset laitteet ovat niin lyhytikäisiä :D 

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen järkevä ihminen tarkastelee ja on valmis karsimaan omista kriteereistään jos haluaa parisuhteen. Naisilla on tällä hetkellä niin hulppeat oltavat pariutumisrintamalla, että unohtavat tämän vanhan lainalaisuuden.

- ohis

Eli koska meillä naisilla on hulppeat valinnanmahdollisuudet jo nyt, niin meidän pitäisi vielä alentaa rimaa... eh...?

Status quo tuskin pysyy loputtomiin samana ja tuskin miehet kovin nopeasti unohtaa tätä naisten aikakautta. Kannattaisi tosiaan aina miettiä myös omaa napaa pidemmälle.

Järkkyykö jälleen yhteiskuntarauha? Vai jääkö potentiaalinen lapsenlapseni ilman rakkautta elleivät nykypäivän naiset jaa seksiä tasaisemmin ja valitse elämänkumppania järjellä eikä tunteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on tullut noissa nettideiteissä niin monta urpoa vastaan, että ei sit jaksa enää vastata oikein kenelläkään! Siis aluksi ovat vaikuttaneet mukavilta,mut sit alkaa pukkaan ties mitä suihinotto viestiä.Eikä kyseessä ole olleet mitkään rikkaat ja komeat, vaan ihan tavismiehet.Mitä jutellut muiden naisten kanssa niin vähän samaa vikaa.

Sieltä sitten valitettavasti jää hyvätkin miehet huomaamatta,ku on niin totaalisen kyllästynyt siihen jatkuvaan perseilyyn.Tilanne on ikävä ja epäreilu molempien kannalta, näiden deittisovellusten pitäisi jotenkin muuttua. Kuitenkin nykyään aikalailla ainoa paikka missä voi tavata ihmisiä.

N32

Kuten myös.

Niin paljon on tullut totaali-mykkiä vastaan, että yhtään aloitetta keskusteluun en tee. Nainen tehköön, jos kokee aiheelliseksi. Osa mätseistä poistuu, mutta ei väliä, kun omakin panos on siihen mennessä ollut nolla.

Tuo on muuten Tinskussa aivan ihmeellistä. Ollaan etsivinään seuraa, kumpainenkin swaippaa toisensa jatkoon, toisen avatessa keskustelun ei vastata mitään. Siis mitä h€lv€ttiä?

En naisena varmaan tekisi avausta, koska olen lukenut niin monen miehen pyyhkäisevän ensin kaikki oikealle ja sitten vasta miettivänsä, kiinnostaako. Avaukseen tietysti vastaisin, koska itse puolestaan pyyhkäisisin oikealle vain ja ainoastaan todella kiinnostavat.

Eli olet kiinnostunut miehestä, mutta et saa suutasi oma-aloitteisesti auki? Teitä on muuten koko Tinder pullollaan.

Huomasitko konditionaalin? En ole Tinderissä, en usko että sinne koskaan menisin vaikka olisin sinkku. Kerroin vain, kuinka toimISIn. Ja kommenttisi jälkeen olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että odottaisin miehen avausta, enkä vain avausta vaan sitä, että hän laittaisi sellaisen viestin, joka saisi minut hymyilemään. Kyllä. Valitsisin juttukaveriksi vain ja ainoastaan miehiä, jotka ensinnäkin ovat herättäneet kiinnostukseni ulkonäöllään ja profiilitekstillään JA osaisivat aloittaa vetävästi viestittelyn.

Suosittelen vahvasti samaa muille naisille. Vältätte sen riskin, että siellä toisessa päässä on palstamies, joka on mieluummin "oikeassa" kuin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oonkohan ainoa, jonka kokemuksen mukaan Tinder ym. toimii ihan niinkuin pitää. Miinusta omastakin mielestä, että kyllä ne tekee ihmisistä herkästi vähän maanisen pakkomielteisiä tuijottamaan sitä mitä muut ovat paperilla ja löytyiskö sieltä vielä joku ihan 100% täydellinen just tämän päivän tarpeisiini ja tilanteeseen kuin tilanteeseen, särmättömän täydelliseksi hioutunut kumppani (seksiin? Suhteeseen? Kukin tavallaan). Mutta ei niin käy kaikille yhtä räikeästi. Itselleni tuli noissa eronneena parikymppisenä pienten lasten äitinä aivan järjettömästi yhteydenottoja eikä sattunut kukaan ghostailemaan tai jättämään juttua lyhyeen. Olis siellä varmaan sellaisiakin ollut, muttei mitenkään päin sellaisia avauksia tullut. Muita ominaisuuksiani mm. kaunis ulkomuoto, rahatilanne vähän niin ja näin ja suht mielenkiintoiset aikeet. Olihan se ihan selvää että nettituntemattomat ei ole kaikki kultaa, että osa miehistä olisi suunnilleen naamio päässä ollut tulossa panemaan ilman että saa tunnistaa koska vaimo/tyttöystävä kotona (todella tällaisia viestejä sain yllättävänkin paljon). Osa etsi tositositarkoituksella elämänkummania ja haaveili ydinperheestä. No ihan kivoja keskusteluja saatiin silti aikaiseksi. Muutama yli-innokas olisi muuttanut yhteen suunnilleen seuraavana viikonloppuna (juu lapsettomat tehköön vaikka näinkin, mutta ei ihan mun juttu). Mutta en mitään törkimyksiä koskaan tavannut livenä tai joutunut edes paljon sellaisille vastailemaan, vaan muutamat aivan fiksut treffit mukavien miesten kanssa, sellaisten joiden kanssa olin vähän jutskannut etukäteen että kiinnostaako ja kannattaako meidän nähdä. Ja suomimiehistä löytyi kyllä tosi hyvää parisuhdematskua ilman liian nopeaa etenemistä (esim en halua uusioperhettä, eronneita isiä tai veloja treffasin/seurustelin). Tällä hetkellä olen sinkku itsestäni johtuvista syistä eli lähipiirin sairastelun ja kuoleman jälkeen tahdon keskittyä perhesuhteisiin enemmän. Muuttokin on edessä, se pitää saada synkronoitua (ihan oikeasti, ei sarkasmia) erittäin yhteistyöhaluisen exän kanssa, joten en enempää palikoita halua tähän vaiheeseen. Mutta vika nyt ei ole miehissä, ettei kelvollisia löytyisi. Ei muuten tossa eksässäkään muuten ole mitään vikaa paitsi, että nuoren miehen arvomaailma muuttui aika pingottavaksi ja meidän halu jakaa elämämme kahdestaan loppui vähitellen. Helpompi näin kun kummankaan ei ole tarvinnut kahlita itseään väärään ihmiseen loppuiäksi. Taas kolahtaa kun kolahtaa.

Pitkä sepustus jossa olennaista oli vain nämä kohdat:

parikymppisenä ...

Muita ominaisuuksiani mm. kaunis ulkomuoto

 

No en ihan rehellisesti usko, että ulkomuotoni ihan hirveästi muuttuu esimerkiksi seuraavan 10-15 vuoden aikana. Kuitenkin on sinkumiset singuttu jo, joten tuskinpa ulkomuotoni joutuu enää kovasti koetukselle :D tiedän töistäkin useamman vetävännäköisen 30-40+ naisen, joten miksei se olisi mahdollista. Jos ihan plösähdän niin en sitten mitään himoliikkujia ala etsimäänkään ja plösöt miehetkö muka etsii vain missejä? Tulevaisuudessa mulla on isot lapset, enemmän rahaa, enemmän aikaa ja jos ikäluku karmii sovellusmiehiä niin ehkä käyn sitten tosi elämästä etsimään kun paremmin pääsen kulkemaankin. Miehetkin yleensä paranee henkisesti kypsyessään, joten aina jostain hyvä sinkku löytyy jos olen itse sinkku. En oikein usko, että ihmisiin ihan hirveästi pettyisin tulevina vuosina, kyllä mun kyynisyysaste on aika vakiintunut ollut monet vuodet.

"No en ihan rehellisesti usko, että ulkomuotoni ihan hirveästi muuttuu esimerkiksi seuraavan 10-15 vuoden aikana"

Tuntemieni naisten perusteella:

50% todennäköisyys että ulkonäkö romahtaa täysin.

40% todennäköisyys että muuttuu reippaasti

10% todennäköisyys että olet yhä vetävän näköinen, joskin miesten silmissä parikymppinen voittaisi

0% ulkonäön paranemiselle siksi että olet vetävän näköinen jo. Jos nyt olisit reippaasti ylipainoinen ja huolittelematon, parantamisen varaa olisi enemmän.

"tiedän töistäkin useamman vetävännäköisen 30-40+ naisen, joten miksei se olisi mahdollista"

Naisten silmissä 30+ nainen on kaunein, miesten silmissä 19-21v. Riippumatta miehen iästä. Tutkittu juttu.

Jos näin olisi, ei olisi pariskuntia juuri ollenkaan. Kyllä suurin osa pariutuu suhtkoht omanikäisensä kanssa. Ensin opiskelijat pariutuvat ja sitten mahdollisesti eron jälkeen kolme-neljäkymppisenä alkaa ns. kakkoskierros. Vaikka miehet iästä riippumatta pitäisivät 19-21v. vetävimmän näköisinä, ei todellakaan tarkoita, että ne olisivat parasta parisuhdematskua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti samat ihmiset pyörivät kaikilla deittialustoilla. Ei se mene niin, että kun uusi paikka syntyy, niin yht'äkkiä sinne päätyisi vain ne, jotka eivät missään muualla ole. Siksi tarjonta on ihan sama kaikkialla, ja jos juttu ei synkkaa paikassa A, ei se maagisesti synkkaa paikassa B. 

Ap:kin on varmasti kokeillut useita eri alustoja. Ei hän muutu siinä välillä miksikään. 

Ei tietenkään.

Saman tyyppiseen miinaan menevät myös naiset.

Mies miettii että flaksi ei käy Tinderissä, kokeillaanpa Facebook-treffejä. Ja yhäkään ei käy flaksi.

Livenä melko näkymätön nainen huomaa että katsos Tinderissä olenkin suosittu, ja alkaa kuvitella tämän tarkoittavan sitä että Tinderissä valinnanvaraa parisuhdekumppanin suhteen on enemmän. No ei tietenkään ole; eivät miehet laske rimaa sen perusteella onko ensikontakti Tinderissä vai K-marketin kassalla. Jos hunksit eivät halua naisen kanssa parisuhdetta livenä, eivät he halua sitä yhtään enempää Tinderissä. Kynnys viestitellä kaikille on vain alempi nettideiteillä.

Kaikkien deittipalvelujen ongelmat ovat samat:

- miehet tykkäävät kaikista ja keräilevät mahdollisimman paljon matcheja, mikä johtaa miesten arvon inflaatioon deittipalvelussa

- miehet laskevat rimaa todella paljon kun kyse on seksistä, kun taas naiset nostavat sitä esim. ulkonäön ja viihdyttävyyden osalta

- naiset tekevät työhakemusprofiileja ja odottavat sitä miehiltäkin, jotka tekevät realistisia profiileja ilman kuvakulmakikkoja, filttereitä ja elämän huippuhetki-mosaiikkikuvia

- miehen kiinnostavuuteen vaikuttaa ulkonäön ja statuksen lisäksi mm. itsevarmuus, jota ei voi demonstroida Tinderissä. Jotta mies olisi naisten silmissä "erottuva", pitää hänen olla todella komea ja profiilin kiiltokuvaa

 

Eli mitä naisten ja miesten kannattaisi alkaa tehdä toisin?

Ja ymnmärsinkö nyt oikein, että miesten virhe on se, että keskittyvät keräilemään matcheja ja kelpuuttavat seksiin suunnilleen kenet tahansa? Ja naisten virhe on se, että he haluaisivat tietää miehestä enemmän asioita ennen kuin päättävät, haluavatko tutustua? Hahmotan tässä nyt, miten ehkä miehet voisivat muuttaa toimintaansa, mutta mitä siis naisten pitäisi tehdä? Pitäisikö naisten siis kertoa itsestään vähemmän ja alkaa tykkäillä miehistä joidenkin muiden asioiden kuin profiilitekstissä kerrotujen asioiden perusteella - ja jos, niin mitä ne asiat sitten olisivat? Ei jotenkin tule mieleen kuin ulkonäkö - ellei sitten toive ole se, että naisetkin tykkäävät aluksi kaikista ja se "työhakemusmainen" karsinta suoritetaan vasta sen jälkeen. 

"Ja naisten virhe on se, että he haluaisivat tietää miehestä enemmän asioita ennen kuin päättävät, haluavatko tutustua?"

Ei, ei ja ei. Päin vastoin tämä on mitä naisten tulisi tehdä. Naisten virhe on se että he nostavat rimaa ulkonäön ja profiilin kiiltokuvamaisuuden osalta, ja laskevat sitä sen suhteen onko mies vakavissaan kiinnostunut juuri tästä naisesta.

"Pitäisikö naisten siis kertoa itsestään vähemmän ja alkaa tykkäillä miehistä joidenkin muiden asioiden kuin profiilitekstissä kerrotujen asioiden perusteell"

Naiset eivät todellakaan tykkäile miehistä tuolla perusteella. Ulkonäkö ratkaisee eniten.

Tämä voi olla tyhmä kysymys, mutta jos kerran tiedossa on, että ulkonäöllä on Tinderissä suuri merkitys, niin mikä siihen sitten on syynä, että miehet eivät panosta niihin kuviinsa? Tässäkin ketjussa sanottiin, ettei kikkailla kuvakulmilla jne.  Periaatteessahan kännykällä huonossa valaistuksessa otetussa selfiessä näyttää usein paljon kamalammalta kuin livenä - jopa ihan kivannäköinen tyyppi voi näyttää huonossa selfiessä hirveältä taikinanaamalta, etenkin jos kuva on otettu alakulmasta. Tällaisessa tapauksessa kuvakulmalla kikkailu voisi olla siis ihan perusteltua, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen järkevä ihminen tarkastelee ja on valmis karsimaan omista kriteereistään jos haluaa parisuhteen. Naisilla on tällä hetkellä niin hulppeat oltavat pariutumisrintamalla, että unohtavat tämän vanhan lainalaisuuden.

- ohis

Eli koska meillä naisilla on hulppeat valinnanmahdollisuudet jo nyt, niin meidän pitäisi vielä alentaa rimaa... eh...?

Status quo tuskin pysyy loputtomiin samana ja tuskin miehet kovin nopeasti unohtaa tätä naisten aikakautta. Kannattaisi tosiaan aina miettiä myös omaa napaa pidemmälle.

Ehkä nämä ongelmat johtuvatkin siitä, että me naiset emme vieläkään ole unohtaneet viimeisten vuosituhansien kestänyttä miesten aikakautta;)

"Me naiset"?

Olette kaikki tuhansien vuosien ikäisiä?

Eivätköhän naiset ole tottuneet ajattelemaan vain naisten etuja tuon tuhansien vuosien ajan. Miehet ovat olleet lähinnä tykinruokaa. Miehen velvolisuus, miehen työ, ei se ole mies joka ei sodi/perusta perhettä/elätä perhettä/jne.

Lähinnä tulee mieleen että naisille kyllä kelpaa miesten edut, mutta ei miesten velvollisuudet.

Miehet lienevät itse perustaneet massiivisen sotakoneiston, joten siihen löytyy syylliset miessukupuolen joukosta. Ja mitä tulee työhön ja rahaan, niin naisethan nimenomaan halusivat mukaan työelämään, ja nykyisin suomalaisessa yhteiskunnassa lähes jokainen nainen todellakin haluaa käydä töissä ja ansaita omaa rahaa (poislukien tietysti elämäntapatyöttömät, joita on myös miehissä, ja jotkut kotiäitifanaatikot, joita on kyllä hyvin vähän). Perheen perustaminen ei ole koskaan ollut miesten oma projekti, ja nykyisinkin monessa suhteessa tuntuu, että nainen on halukkaampi hankkimaan lapsia kuin mies.

Joten aika lailla näyttävät nämä "velvollisuudet" kiinnostavan naisia. Armeija on varmaan ainoa, mistä on kiinnostunut vain pieni osa naisista. Enpä itsekään sinne hingu, mutta toisaalta kannatan kyllä miestenkin kohdalla vapaaehtoista asepalvelusta (kuten naistenkin kohdalla).

Valtaamalla naapuriheimon mies on saanut korkeamman statuksen, ja status houkuttelee naisia. Se on varmaan osaksi pohjalla sotakoneiston perustamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tulee mieleen että naisille kyllä kelpaa miesten edut, mutta ei miesten velvollisuudet.

Miesten ei ole enää nykyään pakko käydä armeijaa. Vapautuksen saa todella kevyin perustein.

Naiset käyvät töissä ja maksavat veronsa.

En näe, mitä oikeuksia naisilla olisi enemmän.

Sinun saattaa olla vaikea uskoa tätä, mutta hyvin harva ihminen haluaa huijata. Huijaamistahan se vapautuksen saaminen ilman syytä edellyttää. Sitä paitsi mieheltä vähän odotetaan, että on käynyt armeijan. Muuten on vähän epäilyttävä luuseri.

Miehen täytyy myös olla aina vahva, rohkea ja itsevarma, sekä osata kaikenlaista mm. tekniikasta ja remontoinnista. Pariutumis- ja treffailukulttuuri on sitä, että miehen täytyy tehdä kaikki aloitteet, viedä nainen treffeille ja maksaa siellä.

Mieheen saa kohdistaa ihan mitä vaatimuksia vain. Nainen saa julkisesti antaa miehille ohjeita ulkomuodosta lähtien millainen miehen täytyy olla. Mies ei tietenkään saa vaatia naisesta juuri mitään. Miehiin saa myös suhtautua pilkkaavasti ja väheksyen, naisiin ei.

Mä olen vahva, rohkea ja itsevarma. Osaan vaihtaa auton renkaat, lisätä öljyä ja lasinpesunestettä. Osaan myös leipoa ja kokata. Osaan maalata ja tapetoida seinät ja hioa parkettia. Osaan palauttaa windowsin tehdasasetuksiin ja silittää kauluspaidan. Osaan myös kutoa välttävän villasukankin. Osaan halkaista klapin ja sytyttää nuotion. Osaan myös vaihtaa sulakkeen ja pestä ikkunat. Osaan myös paljon muita asioita. Ihan perus elämisen taitoja.

Mä maksan treffeillä puolet, tai jos mies haluaa tarjota mulle ekan, mä tarjoan seuravat. Mä yleensä annan miehen tehdä aloituksen, sillä olen huomannut, että yleensä jos minä teen aloituksen, niin miestä ei hirveästi kiinostakaan. Oletan että kiinnostunut mies tekee aloituksen, ja se on yleensä toiminut. Mä pyrin olemaan kritisoimatta toisten ulkomuotoa, enkä lähtökohtasesti deittaile miestä, jonka tyyli ei miellytä. Olen saanut poikaystävältä kritiikkiä omasta ulkonäöstäni. Olen myös kuullut paljonkin vitsejä, joiden punch line on naisten väheksyminen. Niitä viljellään vieläkin kaikkialla.

Ihme uhriutumista ja itsensä jalustalle nostamista, vaikka loppujen lopuksi tuo sinunkin vuodatuksesi oli kuvaus suurimman osan arkielämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja muuten, kuinka tutustuit lastesi äitiin? Missä tapasitte? Mitkä tekijät vaikuttavat parisuhteen muodostumiseen? Millaiset välit teillä on?

Tähän minäkin haluaisin kuulla vastauksen. Nyt kun vaikuttaa tekstiesi perusteella jopa siltä ettet ole ollut pitkässä parisuhteessa (kaikki ne jutut sitouttamisesta) vaikuttaa kieltämättä oudolta kun sanot että sinulla onkin ollut vaimo ja lapsetkin on.

Tämä oli kieltämättä sangen mielenkiintoinen käänne. En sentään ala käydä ketjua uudestaan läpi, mutta jossain kohtaa ymmärtääkseni nimenomaan ap valitteli, kuinka edes sinkkuäideille/yksinhuoltajille ei kelpaa kunnollinen, asiansa hoitava/työssäkäyvä mies. Eli indikoi, että sinkkuäideissä on jotain sellaista vikaa, jonka takia heidän ei pitäisi kuvitella saavansa parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja muuten, kuinka tutustuit lastesi äitiin? Missä tapasitte? Mitkä tekijät vaikuttavat parisuhteen muodostumiseen? Millaiset välit teillä on?

Tähän minäkin haluaisin kuulla vastauksen. Nyt kun vaikuttaa tekstiesi perusteella jopa siltä ettet ole ollut pitkässä parisuhteessa (kaikki ne jutut sitouttamisesta) vaikuttaa kieltämättä oudolta kun sanot että sinulla onkin ollut vaimo ja lapsetkin on.

Niin minäkin. Lisäksi mua ärsyttää tuo hillitön oikeutuksen tunne mikä Ap:sta huokuu. Oletetaan, että puhuu totta ja on ollut naimisissa ja on lapsiakin. Eli on saanut kokea merkittävän parisuhteen, ollut rakastettu ja lisääntynytkin vielä. Ja nyt valittaa täällä kun liukuhihnalta ei tule uutta suhdetta kun vanha hajosi. Niinku mitä ihmettä?

Mä olen aina kuvitellut, että on ihan normaalia ettei uusia sopivia kumppaneita kasva joka oksalla ja rakastumisien välissä on itsellä ollut aina useita vuosia välissä. Itse olen viimeksi ollut rakastunut vuonna 2016, eikä uutta ole vielä lähimaillakaan.  Välillä mietityttää, että tulenkohan enää koskaan tuntemaan sitä huumaa ja vatsanpohjassa lepattavia perhosia. Mutta jos en, niin eihän sille mahda mitään. Mä nimittäin haluan sen huuman ja ne perhoset, ei siinä muuten ole mitään järkeä.

Mulla ei ole elämässäni tarvetta järkiliitolle. Mutta nillitänkö mä täällä kuinka miehet on perseestä koska eivät anna mulle perhosia? No en tietenkään. Eihän se ole kollektiivisesti miesten vika, että mun elämääni ei hetkeen ole sattunut ketään sopivaa kumppaniehdokasta. Pitäisikö kuitenkin varmuuden vuoksi katkeroitua? No mitä hyötyä siitä olisi? Nautin elämästäni niin paljon kuin pystyn ja keskityn niihin asioihin, jotka tuottaa mulle iloa. Jos joku päivä tapaan taas jonkun spessumman tyypin, niin mahtavaa.

Näinpä. Minun edellinen suhteeni päättyi 2006 ja nykyisen puolisoni tapasin 2014. Avioliitto edellisen puolison kanssa päättyi 1990-luvun alussa. Eli yli 20 vuotta tässä välissä asuin yksin ilman kiirettä saman katon alle. Ensimmäinen vakavampi seurustelusuhde oli 3-4 vuotta avioeron jälkeen, vakavalla tarkoitan sellaista suhdetta, jossa molempien lapsetkin tapasivat toisensa ja vietimme lomia yhdessä. Ei tullut mieleenikään, että olisi pitänyt väen väkisin solmia sen tiiviimpi parisuhde siinä vaiheessa, kun kuvioissa oli ala-asteikäisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja muuten, kuinka tutustuit lastesi äitiin? Missä tapasitte? Mitkä tekijät vaikuttavat parisuhteen muodostumiseen? Millaiset välit teillä on?

Tähän minäkin haluaisin kuulla vastauksen. Nyt kun vaikuttaa tekstiesi perusteella jopa siltä ettet ole ollut pitkässä parisuhteessa (kaikki ne jutut sitouttamisesta) vaikuttaa kieltämättä oudolta kun sanot että sinulla onkin ollut vaimo ja lapsetkin on.

Tämä oli kieltämättä sangen mielenkiintoinen käänne. En sentään ala käydä ketjua uudestaan läpi, mutta jossain kohtaa ymmärtääkseni nimenomaan ap valitteli, kuinka edes sinkkuäideille/yksinhuoltajille ei kelpaa kunnollinen, asiansa hoitava/työssäkäyvä mies. Eli indikoi, että sinkkuäideissä on jotain sellaista vikaa, jonka takia heidän ei pitäisi kuvitella saavansa parempaa.

En ole varma, oliko se ap. Kävin itse tsekkaamassa aloitusviestin juuri siksi, kun muistin tuon saman kommentin ja piti käydä katsomassa, oliko se ollut aloitusviestissä. Se oli ekalla tai tokalla sivulla, mutta luulen sen olleen joltain toiselta kirjoittajalta.

Mutta siihen liittyen - jos kerran sinkkuäitejä pidetään kenellekään kelpaamattomina, joiden sen vuoksi pitäisi kelpuuttaa kuka tahansa, niin miksi ihmeessä ollaan sitten niin hämmästyneitä, jos sinkkuisienkin on vaikea löytää seuraa? Ihan yhtä laillahan niillä isilläkin on lapsia kuin äideilläkin. Että ehkä ap:n ongelma ei olekaan naisten nirsous, vaan yksinkertaisesti se, että sinkkuvanhemmille on vähemmän kysyntää kuin lapsettomille sinkuille. Tätä vaan on tapana korostaa pelkästään naisten kohdalla, ja siksi voi ollakin, että miehet ovatkin ymmällään kun pariutuminen ei tapahdukaan yhtä helposti kuin opiskeluaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oonkohan ainoa, jonka kokemuksen mukaan Tinder ym. toimii ihan niinkuin pitää. Miinusta omastakin mielestä, että kyllä ne tekee ihmisistä herkästi vähän maanisen pakkomielteisiä tuijottamaan sitä mitä muut ovat paperilla ja löytyiskö sieltä vielä joku ihan 100% täydellinen just tämän päivän tarpeisiini ja tilanteeseen kuin tilanteeseen, särmättömän täydelliseksi hioutunut kumppani (seksiin? Suhteeseen? Kukin tavallaan). Mutta ei niin käy kaikille yhtä räikeästi. Itselleni tuli noissa eronneena parikymppisenä pienten lasten äitinä aivan järjettömästi yhteydenottoja eikä sattunut kukaan ghostailemaan tai jättämään juttua lyhyeen. Olis siellä varmaan sellaisiakin ollut, muttei mitenkään päin sellaisia avauksia tullut. Muita ominaisuuksiani mm. kaunis ulkomuoto, rahatilanne vähän niin ja näin ja suht mielenkiintoiset aikeet. Olihan se ihan selvää että nettituntemattomat ei ole kaikki kultaa, että osa miehistä olisi suunnilleen naamio päässä ollut tulossa panemaan ilman että saa tunnistaa koska vaimo/tyttöystävä kotona (todella tällaisia viestejä sain yllättävänkin paljon). Osa etsi tositositarkoituksella elämänkummania ja haaveili ydinperheestä. No ihan kivoja keskusteluja saatiin silti aikaiseksi. Muutama yli-innokas olisi muuttanut yhteen suunnilleen seuraavana viikonloppuna (juu lapsettomat tehköön vaikka näinkin, mutta ei ihan mun juttu). Mutta en mitään törkimyksiä koskaan tavannut livenä tai joutunut edes paljon sellaisille vastailemaan, vaan muutamat aivan fiksut treffit mukavien miesten kanssa, sellaisten joiden kanssa olin vähän jutskannut etukäteen että kiinnostaako ja kannattaako meidän nähdä. Ja suomimiehistä löytyi kyllä tosi hyvää parisuhdematskua ilman liian nopeaa etenemistä (esim en halua uusioperhettä, eronneita isiä tai veloja treffasin/seurustelin). Tällä hetkellä olen sinkku itsestäni johtuvista syistä eli lähipiirin sairastelun ja kuoleman jälkeen tahdon keskittyä perhesuhteisiin enemmän. Muuttokin on edessä, se pitää saada synkronoitua (ihan oikeasti, ei sarkasmia) erittäin yhteistyöhaluisen exän kanssa, joten en enempää palikoita halua tähän vaiheeseen. Mutta vika nyt ei ole miehissä, ettei kelvollisia löytyisi. Ei muuten tossa eksässäkään muuten ole mitään vikaa paitsi, että nuoren miehen arvomaailma muuttui aika pingottavaksi ja meidän halu jakaa elämämme kahdestaan loppui vähitellen. Helpompi näin kun kummankaan ei ole tarvinnut kahlita itseään väärään ihmiseen loppuiäksi. Taas kolahtaa kun kolahtaa.

Pitkä sepustus jossa olennaista oli vain nämä kohdat:

parikymppisenä ...

Muita ominaisuuksiani mm. kaunis ulkomuoto

 

No en ihan rehellisesti usko, että ulkomuotoni ihan hirveästi muuttuu esimerkiksi seuraavan 10-15 vuoden aikana. Kuitenkin on sinkumiset singuttu jo, joten tuskinpa ulkomuotoni joutuu enää kovasti koetukselle :D tiedän töistäkin useamman vetävännäköisen 30-40+ naisen, joten miksei se olisi mahdollista. Jos ihan plösähdän niin en sitten mitään himoliikkujia ala etsimäänkään ja plösöt miehetkö muka etsii vain missejä? Tulevaisuudessa mulla on isot lapset, enemmän rahaa, enemmän aikaa ja jos ikäluku karmii sovellusmiehiä niin ehkä käyn sitten tosi elämästä etsimään kun paremmin pääsen kulkemaankin. Miehetkin yleensä paranee henkisesti kypsyessään, joten aina jostain hyvä sinkku löytyy jos olen itse sinkku. En oikein usko, että ihmisiin ihan hirveästi pettyisin tulevina vuosina, kyllä mun kyynisyysaste on aika vakiintunut ollut monet vuodet.

"No en ihan rehellisesti usko, että ulkomuotoni ihan hirveästi muuttuu esimerkiksi seuraavan 10-15 vuoden aikana"

Tuntemieni naisten perusteella:

50% todennäköisyys että ulkonäkö romahtaa täysin.

40% todennäköisyys että muuttuu reippaasti

10% todennäköisyys että olet yhä vetävän näköinen, joskin miesten silmissä parikymppinen voittaisi

0% ulkonäön paranemiselle siksi että olet vetävän näköinen jo. Jos nyt olisit reippaasti ylipainoinen ja huolittelematon, parantamisen varaa olisi enemmän.

"tiedän töistäkin useamman vetävännäköisen 30-40+ naisen, joten miksei se olisi mahdollista"

Naisten silmissä 30+ nainen on kaunein, miesten silmissä 19-21v. Riippumatta miehen iästä. Tutkittu juttu.

Minustakin nuoret naiset ovat useimmiten kauniita. Oma kummityttöni, joka on juuri tuossa ikäluokassa, on todellinen kaunotar. Kuten siskonsa, joka on pari vuotta nuorempi.

Mutta miten se liittyy parisuhteisiin? Ei yksikään aikuinen mies jaksaisi kuunnella - anteeksi vaan, ihana kummityttöni - hänen juttujaan ja elää arkea hänen kanssaan. Hänellä on kaksi vuotta itseään vanhempi poikaystävä, jonka kanssa on samanlainen ajatusmaailma, mielenkiinnon kohteet, elämäntapa, opiskelijabudjetti jne.  Jos mies vielä kolme- tai jopa nelikymppisenä on kiinnostunut ajamaan karvanoppa-autoilla ja luukuttamaan stereoita ja keskustelemaan snapeissa tai instassa tai mitä ne nyt ovatkaan sekä hengailemaan tytön kavereiden kanssa, niin kyllä hän on jäänyt kehityksessään jälkeen.

Ap muistaakseni oli yli kolmekymppinen ja hänellä on omia lapsia. Toivottavasti tyttöjä. Voi sitten, kun he tulevat teini-ikään, miettiä miltä tuntuu ajatella keski-ikäisiä miehiä tiiraamassa tyttöjensä kroppaa ja hautomassa heistä seksifantasioita...