Lue keskustelun säännöt.
Facebook dating - kuulosti hyvältä, mutta...
22.11.2020 |
Facebook dating - kuulosti hyvältä, mutta yhtä nirsoiksi naiset sielläkin paljastuivat. Alussa vaikutti lupaavammalta kuin Tinder ja järkevän tuntuisia mätsejä tuli. Mutta aika lyhyeen tuntuvat keskustelut loppuvan. Ilmeisesti naiset jälleen kerran pettyivät kun ei niitä komeita ritareita löytynytkään vaikka lupailtiin. Vain taviksia oli tarjolla.
Kommentit (537)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oonkohan ainoa, jonka kokemuksen mukaan Tinder ym. toimii ihan niinkuin pitää. Miinusta omastakin mielestä, että kyllä ne tekee ihmisistä herkästi vähän maanisen pakkomielteisiä tuijottamaan sitä mitä muut ovat paperilla ja löytyiskö sieltä vielä joku ihan 100% täydellinen just tämän päivän tarpeisiini ja tilanteeseen kuin tilanteeseen, särmättömän täydelliseksi hioutunut kumppani (seksiin? Suhteeseen? Kukin tavallaan). Mutta ei niin käy kaikille yhtä räikeästi. Itselleni tuli noissa eronneena parikymppisenä pienten lasten äitinä aivan järjettömästi yhteydenottoja eikä sattunut kukaan ghostailemaan tai jättämään juttua lyhyeen. Olis siellä varmaan sellaisiakin ollut, muttei mitenkään päin sellaisia avauksia tullut. Muita ominaisuuksiani mm. kaunis ulkomuoto, rahatilanne vähän niin ja näin ja suht mielenkiintoiset aikeet. Olihan se ihan selvää että nettituntemattomat ei ole kaikki kultaa, että osa miehistä olisi suunnilleen naamio päässä ollut tulossa panemaan ilman että saa tunnistaa koska vaimo/tyttöystävä kotona (todella tällaisia viestejä sain yllättävänkin paljon). Osa etsi tositositarkoituksella elämänkummania ja haaveili ydinperheestä. No ihan kivoja keskusteluja saatiin silti aikaiseksi. Muutama yli-innokas olisi muuttanut yhteen suunnilleen seuraavana viikonloppuna (juu lapsettomat tehköön vaikka näinkin, mutta ei ihan mun juttu). Mutta en mitään törkimyksiä koskaan tavannut livenä tai joutunut edes paljon sellaisille vastailemaan, vaan muutamat aivan fiksut treffit mukavien miesten kanssa, sellaisten joiden kanssa olin vähän jutskannut etukäteen että kiinnostaako ja kannattaako meidän nähdä. Ja suomimiehistä löytyi kyllä tosi hyvää parisuhdematskua ilman liian nopeaa etenemistä (esim en halua uusioperhettä, eronneita isiä tai veloja treffasin/seurustelin). Tällä hetkellä olen sinkku itsestäni johtuvista syistä eli lähipiirin sairastelun ja kuoleman jälkeen tahdon keskittyä perhesuhteisiin enemmän. Muuttokin on edessä, se pitää saada synkronoitua (ihan oikeasti, ei sarkasmia) erittäin yhteistyöhaluisen exän kanssa, joten en enempää palikoita halua tähän vaiheeseen. Mutta vika nyt ei ole miehissä, ettei kelvollisia löytyisi. Ei muuten tossa eksässäkään muuten ole mitään vikaa paitsi, että nuoren miehen arvomaailma muuttui aika pingottavaksi ja meidän halu jakaa elämämme kahdestaan loppui vähitellen. Helpompi näin kun kummankaan ei ole tarvinnut kahlita itseään väärään ihmiseen loppuiäksi. Taas kolahtaa kun kolahtaa.
Pitkä sepustus jossa olennaista oli vain nämä kohdat:
parikymppisenä ...
Muita ominaisuuksiani mm. kaunis ulkomuoto
No en ihan rehellisesti usko, että ulkomuotoni ihan hirveästi muuttuu esimerkiksi seuraavan 10-15 vuoden aikana. Kuitenkin on sinkumiset singuttu jo, joten tuskinpa ulkomuotoni joutuu enää kovasti koetukselle :D tiedän töistäkin useamman vetävännäköisen 30-40+ naisen, joten miksei se olisi mahdollista. Jos ihan plösähdän niin en sitten mitään himoliikkujia ala etsimäänkään ja plösöt miehetkö muka etsii vain missejä? Tulevaisuudessa mulla on isot lapset, enemmän rahaa, enemmän aikaa ja jos ikäluku karmii sovellusmiehiä niin ehkä käyn sitten tosi elämästä etsimään kun paremmin pääsen kulkemaankin. Miehetkin yleensä paranee henkisesti kypsyessään, joten aina jostain hyvä sinkku löytyy jos olen itse sinkku. En oikein usko, että ihmisiin ihan hirveästi pettyisin tulevina vuosina, kyllä mun kyynisyysaste on aika vakiintunut ollut monet vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Status quo tuskin pysyy loputtomiin samana ja tuskin miehet kovin nopeasti unohtaa tätä naisten aikakautta. Kannattaisi tosiaan aina miettiä myös omaa napaa pidemmälle.
No jos olet tosiaan sitä mieltä, että miehillä on oikeus kostaa tämä kauhea "naisten aika", jossa meillä on oikeus elää itsenäistä elämää ilman erikseen pyydettäviä lupia isältä, aviomieheltä tai joltain teini-ikäiseltä sukulaispojalta, joka on muiden miesten poissa ollessa ns. perheen pää, niin sitten sinä varmaan myönnät sen, että naisillakin on oikeus kostaa.
Joo, pidetään tällainen koston kierre pystyssä. Sillähän se maailma paremmaksi muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Nyt kun olet saanut kommentteja Ap, niin kerrotko, onko tämä keskustelu auttanut sinua oivaltamaan, mitä voisit tehdä toisin?
Jos on auttanut, mitä ne asiat voisivat olla?
Jos ei ole auttanut, aiotko avata vielä monta keskustelua samasta aiheesta ja saada taas ne samat vastaukset? Ja mennä sinne nettiin pettymään uudelleen ja uudelleen?
Kauanko aiot jaksaa?
Voisiko jo olla muutoksen aika?En tarvitse naisten vastauksia oivaltaakseni mikä on tilanne tai mitä minun pitäisi tehdä toisin. Tämä on ajankulua jolla on näppärä todistaa siitä miten naisten puheet ja todellinen käytös ovat ristiriidassa. Paitsi sitten kun vähän pöyhii kompostia niin sieltä alkaakin tulla näitä "emme tarvitse miehiä mihinkään, ottakaa mallia" -lausahduksia joissa ei kuitenkaan ymmärretä sitä, että naisten hyvä tilanne on pitkälti miesten ansioita kollektiivisesti, mutta silti vain huippuyksilöitä kiitetään tai huomataan. Jos yksikin nainen alkaa ajatella asioita laajemmin oman napansa osalta niin ajanmenetys on hyödyn väärti.
Itse ainakin kehitän jatkuvasti itseäni, samoin useimmat muut tuntemani sinkkumiehet. Ongelma vaan on se, että jos yleinen taso nousee jatkuvasti on sieltä yhä vaikeampi erottua positiivisesti. Jostain syystä naiset eivät tätä ymmärrä, eivätkä varmaan tule ymmärtämäänkään koska saavat valitsijan roolissa. Kehityskohteiden pitäisi myös olla ulkoisesti näkyviä eli joko fyysisiä (kovalla motivaatiolla salille...) tai sitten sosiaaliseen asemaan liittyviä (yhteiskunnan päättäviin asemiin on vaikea päästä...) eli pelkkä intohimo johonkin asiaan ei riitä toisin kuin naiset väittävät.
-ap
Kuka nainen on väittänyt, että "pelkkä intohimo johonkin asiaan riittää"? Mitä kicksejä mun pitäisi siitä saada, jos mies on intohimoinen pienoisjunarataharrastaja? Tai harrastaa cross trainingia 7 kertaa viikossa? Tai viettää kaiken ajan rassaten autoja? Tottakai miehellä pitää olla harrastuksia ja muutakin sisältöä elämässään parisuhteen lisäksi (jotta voisi olla siedettävä kumppani), mutta kyllä siihen itse parisuhteeseen vaaditaan lisäksi aika paljon muutakin kuin miehen harrastus.
En ole väittänyt, että pelkkä intohimo johonkin asiaan riittää, mutta ap tykkää vääristellä ja yhdistellä eri ihmisten kommentteja ihan ikiomaksi totuudekseen, koska hän mieluummin kirjoittaa siitä mitä naiset sanovat/tekevät/ajattelevat kuin tutkailee ihan aidosti ja oikeasti itseään.
Minä olen kirjoittanut useamman kerran intohimon tärkeydestä. Se on liittynyt keskusteluihin, joissa mies on kertonut että on töissäkäyvä ja kunnollinen mutta ei kelpaa naisille, missä vika. Olen lukemattomia kertoja yrittänyt sanoa, että se ei tee miehestä kiinnostavaa, että hän on töissäkäyvä ja kunnollinen. Minua kiinnostaa miehessä "what makes him tick", mikä on hänen intohimonsa, mistä hän innostuu, mitä hän tekee vapaa-aikanaan, mitä hän tekisi kaikkein mieluiten jos työ tai raha ei rajoittaisi.
Oman puolisoni kohdalla sellaisia asioita ovat nikkarointi ja moottoripyöräily. Onneksi myös matkailu. Eli meiltä löytyi yhdistäviä intohimon kohteita. Jos hänen intohimojaan olisi ollut metsästys ja kalastus, emme koskaan olisi tavanneet toista kertaa. Enkä usko, että olisin häntä tavannut ellei hänellä olisi ollut itsestään ja elämästään mitään muuta kerrottavaa kuin mitä hän tekee työkseen.
Juu, ei se ihan hirveästi innosta, jos mies kertoo käyvänsä päivisin töissä ja katsoo illat televisiota. Eli paljon enemmän kiinnostaisi vaikka se innokas junarataharrastaja. Mutta en minä nyt suhteeseen ala miehen kanssa, vain koska hänellä on harrastus.
Mä luulen, että Ap:lla on lukenut nämä tällaiset kommentit niin, että jos se on toivottavaa, että miehellä on yksi intohimo, niin kaksi on vielä parempi. Mtta ei tietenkään niin hyvä kuin kolme... jne. Niin siten Ap on opetellut puhumaan seitsemää kieltä, soittamaan neljää instrumenttia, tanssimaan tangoa ja sambaa, nikkaroimaan sekä maalaan kubistisia tauluja (eli "kehittänyt itseään" ollakseen halutumpi deittimaailmassa). Ja nyt vaikka Ap osaa kaiken tämä, naisia ei silti ole tulossa ovista ja ikkunoista, joten Ap tuntee olonsa huijatuksi. Mua kiinnostaisi tietää onko Ap sydämessään nauttinut ja pitänyt hauskaa itseää kehittäessä, vai onko se tehty verenmaku suussa ja katse tiukasti palkinnossa.
Ehkä ei alennuta "mä luulen" ja "ap varmaan sitä ja tätä" -tasolle. Ap voi ihan itse kertoa, miten hän on kehittänyt itseään.
Juurikin näin. Taas tässä ketjussa naiset heittelevät toisen ihmisen ominaisuuksista mutu-tuntumaan perustuvia mielipiteitä, eivätkä välitä edes kysyä asianomaiselta asioista. Aloittajasta tehty ihme päätelmiä, jotka ei perustu faktoihin. Mieti jos aloittaja olisi nainen ja tänne tulisi miehet samanlaisella, hyökkäävällä asenteella. Olisivat helisemässä, mutta kun kyse on miehestä, niin saa sorsia ihan miten tahtoo.
Höpö höpö, monta kertaa on kysytty että miten naisen elämä paranisi ap:n kanssa. Ei saatu vastausta.
Siis miten paranisi? No ehkä oletan liikoja naisten päättelykyvystä, mutta tässä ihan peruslistausta:
- jakaa kotityöt
- asumiskustannusten jakaminen
- ajanvietto yhdessä (ulkoilu, kulttuuri jne.)
- seksi
- arjen ilojen ja surujen jakaminen toisen kanssa
Jos nuo eivät paranna elämänlaatua selvästi, niin mikähän olisi sellainen parannus joka naisille kelpaisi ja johon tavismies pystyy?
-ap
Tämähän on ihan hyvä lista - mutta täytyy kyllä sanoa, ettei tuossa ollut vielä mitään syytä aloittaa suhde. Tai siis, minusta nuo ovat itsestäänselvyyksiä (tiedän, ettei kaikille ole, mutta minusta ne ovat sen tyyppisiä asioita, joita ei kuuluisi joutua erikseen mainitsemaan, vähän samoin kuin ominaisuudet "elossa, hengittää"). Nykyaikaisessa parisuhteessa nuo vaan ovat aika automaattinen oletus. Kyllä tavismiehen kuuluu tuollaisiin pystyä.
Ja tietysti esim. tuossa seksi-kohdassa on aika olennaista se, että mieltymykset ja halut osuvat yksiin. Mistä päästäänkin eteenpäin, että nuo sinun luettelemat asiat ovat pikemminkin niitä puitteita, joiden sisällä se varsinainen suhde tapahtuu. Ja ainakin minä toivon suhteelta samanhenkisyyttä, samanlaista arvomaailmaa, sitä että molemmilla on tunne, että ymmärretään toisiamme, että elämäntavat sopivat yhteen, on samankaltainen huumorintaju, jne. Ja tosiaan seksuaalinen vetovoima ja se, että seksuaalisesti synkkaa - se on tärkeää.
Korostan siis, etten kritisoi noita luettelemiasi asioita, vaan tuon vaan sen näkökulman tähän, että parisuhteessa pitää mennä vielä syvemmälle tuosta. Ja uskon, että live-maailmassa varmasti niin teetkin, vaikka nyt tähän listasit asioita yleispätevästi. Siinä toisessa viestissäsi mainitsitkin kemian, mikä onkin tärkeää.
Sen sijaan oli harmillista, kun aloit listata varallisuutta. Se viestii siitä, että oletat naisia kiinnostavan miehessä ensisijaisesti sellaiset asiat (koska niitä listasit eniten). Ja tämä taas voi johtaa siihen, että se tulee esiin keskusteluissa ja tavassa, jolla flirttailet - ja se sitten voi kääntyä sinua vastaan, koska vain tietty osa naisista on niitä, jotka etsivät miestä nimenomaan rahankiilto silmissä, Esim. itse ottaisin mieluummin rutiköyhän ihmisen, joka tuntuu sielunkumppanilta, kuin rikkaan, joka on kyllä tosi mukava ja ihana ihminen, mutta ei se kaikkein sopivin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Nyt kun olet saanut kommentteja Ap, niin kerrotko, onko tämä keskustelu auttanut sinua oivaltamaan, mitä voisit tehdä toisin?
Jos on auttanut, mitä ne asiat voisivat olla?
Jos ei ole auttanut, aiotko avata vielä monta keskustelua samasta aiheesta ja saada taas ne samat vastaukset? Ja mennä sinne nettiin pettymään uudelleen ja uudelleen?
Kauanko aiot jaksaa?
Voisiko jo olla muutoksen aika?En tarvitse naisten vastauksia oivaltaakseni mikä on tilanne tai mitä minun pitäisi tehdä toisin. Tämä on ajankulua jolla on näppärä todistaa siitä miten naisten puheet ja todellinen käytös ovat ristiriidassa. Paitsi sitten kun vähän pöyhii kompostia niin sieltä alkaakin tulla näitä "emme tarvitse miehiä mihinkään, ottakaa mallia" -lausahduksia joissa ei kuitenkaan ymmärretä sitä, että naisten hyvä tilanne on pitkälti miesten ansioita kollektiivisesti, mutta silti vain huippuyksilöitä kiitetään tai huomataan. Jos yksikin nainen alkaa ajatella asioita laajemmin oman napansa osalta niin ajanmenetys on hyödyn väärti.
Itse ainakin kehitän jatkuvasti itseäni, samoin useimmat muut tuntemani sinkkumiehet. Ongelma vaan on se, että jos yleinen taso nousee jatkuvasti on sieltä yhä vaikeampi erottua positiivisesti. Jostain syystä naiset eivät tätä ymmärrä, eivätkä varmaan tule ymmärtämäänkään koska saavat valitsijan roolissa. Kehityskohteiden pitäisi myös olla ulkoisesti näkyviä eli joko fyysisiä (kovalla motivaatiolla salille...) tai sitten sosiaaliseen asemaan liittyviä (yhteiskunnan päättäviin asemiin on vaikea päästä...) eli pelkkä intohimo johonkin asiaan ei riitä toisin kuin naiset väittävät.
-ap
Kuka nainen on väittänyt, että "pelkkä intohimo johonkin asiaan riittää"? Mitä kicksejä mun pitäisi siitä saada, jos mies on intohimoinen pienoisjunarataharrastaja? Tai harrastaa cross trainingia 7 kertaa viikossa? Tai viettää kaiken ajan rassaten autoja? Tottakai miehellä pitää olla harrastuksia ja muutakin sisältöä elämässään parisuhteen lisäksi (jotta voisi olla siedettävä kumppani), mutta kyllä siihen itse parisuhteeseen vaaditaan lisäksi aika paljon muutakin kuin miehen harrastus.
En ole väittänyt, että pelkkä intohimo johonkin asiaan riittää, mutta ap tykkää vääristellä ja yhdistellä eri ihmisten kommentteja ihan ikiomaksi totuudekseen, koska hän mieluummin kirjoittaa siitä mitä naiset sanovat/tekevät/ajattelevat kuin tutkailee ihan aidosti ja oikeasti itseään.
Minä olen kirjoittanut useamman kerran intohimon tärkeydestä. Se on liittynyt keskusteluihin, joissa mies on kertonut että on töissäkäyvä ja kunnollinen mutta ei kelpaa naisille, missä vika. Olen lukemattomia kertoja yrittänyt sanoa, että se ei tee miehestä kiinnostavaa, että hän on töissäkäyvä ja kunnollinen. Minua kiinnostaa miehessä "what makes him tick", mikä on hänen intohimonsa, mistä hän innostuu, mitä hän tekee vapaa-aikanaan, mitä hän tekisi kaikkein mieluiten jos työ tai raha ei rajoittaisi.
Oman puolisoni kohdalla sellaisia asioita ovat nikkarointi ja moottoripyöräily. Onneksi myös matkailu. Eli meiltä löytyi yhdistäviä intohimon kohteita. Jos hänen intohimojaan olisi ollut metsästys ja kalastus, emme koskaan olisi tavanneet toista kertaa. Enkä usko, että olisin häntä tavannut ellei hänellä olisi ollut itsestään ja elämästään mitään muuta kerrottavaa kuin mitä hän tekee työkseen.
Juu, ei se ihan hirveästi innosta, jos mies kertoo käyvänsä päivisin töissä ja katsoo illat televisiota. Eli paljon enemmän kiinnostaisi vaikka se innokas junarataharrastaja. Mutta en minä nyt suhteeseen ala miehen kanssa, vain koska hänellä on harrastus.
Mä luulen, että Ap:lla on lukenut nämä tällaiset kommentit niin, että jos se on toivottavaa, että miehellä on yksi intohimo, niin kaksi on vielä parempi. Mtta ei tietenkään niin hyvä kuin kolme... jne. Niin siten Ap on opetellut puhumaan seitsemää kieltä, soittamaan neljää instrumenttia, tanssimaan tangoa ja sambaa, nikkaroimaan sekä maalaan kubistisia tauluja (eli "kehittänyt itseään" ollakseen halutumpi deittimaailmassa). Ja nyt vaikka Ap osaa kaiken tämä, naisia ei silti ole tulossa ovista ja ikkunoista, joten Ap tuntee olonsa huijatuksi. Mua kiinnostaisi tietää onko Ap sydämessään nauttinut ja pitänyt hauskaa itseää kehittäessä, vai onko se tehty verenmaku suussa ja katse tiukasti palkinnossa.
Ehkä ei alennuta "mä luulen" ja "ap varmaan sitä ja tätä" -tasolle. Ap voi ihan itse kertoa, miten hän on kehittänyt itseään.
Juurikin näin. Taas tässä ketjussa naiset heittelevät toisen ihmisen ominaisuuksista mutu-tuntumaan perustuvia mielipiteitä, eivätkä välitä edes kysyä asianomaiselta asioista. Aloittajasta tehty ihme päätelmiä, jotka ei perustu faktoihin. Mieti jos aloittaja olisi nainen ja tänne tulisi miehet samanlaisella, hyökkäävällä asenteella. Olisivat helisemässä, mutta kun kyse on miehestä, niin saa sorsia ihan miten tahtoo.
Kirjoitin itse tuon pyynnön, ettei alenneta arvailutasolle. Mutta, kuten näkyy, keskustelu on kuitenkin hyvin hiljaista, kun odotetaan että ap itse kertoisi asiasta. Etenkin kun toiveena on, ettei hän puolestaan kirjoittelisi naisista ja naisten ajatuksista ja naisten tekemisistä ja tekemättömyyksistä vaan nimenomaan itsestään.
Jatkossa aion itse lukea nämä keskustelut karsimalla sieltä kaikki naisiin liittyvät väitteet ja keskustelemalla vain siitä, mitä sen jälkeen jää jäljelle.
Joku kyseli miten olen kehittänyt itseäni. No tässä toinen listaus:
- opiskelen korkeakoulussa työn ohessa
- seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita sekä keskustelen näistä ystävieni kanssa
- luen jatkuvasti vaihtelevaa kirjallisuutta
- opiskelen ammattiini liittyviä uusia asioita
Kaupunkilaispoikana ei ole hirveästi ollut nikkarointimahdollisuuksia, mutta tarvittaessa vasara pysyy kädessä ja autoonkin osaan tehdä pieniä korjauksia mitkä perustyökaluilla onnistuvat. En kuitenkaan ole opetellut kitaransoittoa naisia hurmatakseni...
Ja joku kysyi eikö ole mitään muuta mihin voin keskittyä parisuhteen sijaan. No on, mutta ei se sama asia ole. Keskityn työhöni, lapsiini, ystäviini...harrastuksiin. Suurin rajoittava tekijä isoille muutoksille ja itseni kehittämiselle tällä hetkellä ovat lapset ja elatusmaksut. Haluan turvata lapsille niin hyvät lähtökohdat kuin mahdollista enkä koe sitä varsinaisesti rasitteena, mutta se on tosiasiallinen iso vaikuttaja kunnes he ovat täysi-ikäisiä.
-ap
Kommentoin vain tuota lapsi-asiaa. Itsellänikin on lapsia eli ymmärrän lapsiperheen realiteetit. Tulee myös mieleen, että perheellisenä et ehkä todennäköisesti ole enää kovin nuori (nyt en muista, kerroitko jo ikääsi tässä ketjussa, menee vähän kirjoittajat sekaisin) - tämähän voi olla yksi syy, miksi deittailu takkuaa. Ei ole yllätys, että nuoret seurustelevat enemmän ja iän myötä uusia kumppaniehdokkaitakin alkaa olla vähemmän (koska osa on suhteessa ja jotkut ovat sellaisia, etteivät kykene suhteeseen, eli jäljelle jää vain loput). Ja lisäksi osa naisista ei halua lapsia eikä minkäänlaista lapsiperhe-elämää, joten kyllä se valitettavasti voi miestenkin kohdalla olla niin, että on vaikeampi löytää kumppania, jos on lapsia (kuten usein naisillakin). Sitten tietysti on niitä, joita lapset eivät haittaa, tai joilla on lapsia itselläänkin.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajasta tehty ihme päätelmiä, jotka ei perustu faktoihin. Mieti jos aloittaja olisi nainen ja tänne tulisi miehet samanlaisella, hyökkäävällä asenteella. Olisivat helisemässä, mutta kun kyse on miehestä, niin saa sorsia ihan miten tahtoo.
Ai jos tulisi? Tuollaisia miehiä on täällä jo ihan liikaakin. Ap yksi heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totuus tietysti sattuu, mutta olisi kiva keskustelun naisten kokemuksia nettideittailuista? Löytyikö nirsoilemalla prinssi kiiltävässä haarniskassa? Vai tuliko pelimiehiä ja ghostaajia yksi toisensa perään? Pitäisikö muuttaa jo taktiikkaa?
-ap
No täällä yksi "nirsoilija", joka ei kiinnostunut kenestäkään aiemmin. Ei vaikka oli miten komeita ja mukavia, kunnollisia miehiä tarjolla. Syy nirsoiluun oli, ettei vaan tullut mitään tunteita ketään kohtaan. Ei vaikka yritin tapailla miehiä ja antaa mahdollisuuksia. Tuntui ettei huumori natsaa, ei ole fyysistä vetovoimaa, ei yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai samanlaisia tulevaisuuden haaveita. Sitten tapasin yllättäen miehen jonka kanssa heti ensimmäisellä tapaamisella kipinöi! Kaikki hänessä miellytti jostain syystä ja tunsin heti fyysisestikin hänet vetäväksi ja halusin tutustua lisää. Hän on ihan tavallinen duunari, ei pitkä, eikä ulkoisesti erikoinen muiden kuin minun silmissäni. Rakastan häntä juuri sellaisena kuin on. Heikkouksineen kaikkineen ja haluan aina olla hänen tuki ja turva.
Olet varmasti jollekin täydelline, kunhan se sopiva henkilö vaan osuu kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ajankulua jolla on näppärä todistaa siitä miten naisten puheet ja todellinen käytös ovat ristiriidassa.
Heh heh.
Et sinä mitään ole todistanut. Et tässä ketjussa etkä niissä miljoonassa muussa, joissa sama kaava toistuu. Aloitus tehdään muka viattomasti, mutta lopulta päästään tähän niin monta kertaa nähtyyn fraasiin "taas tuli todistettua, että KAIKKI maailman naiset ovat kamalia ja ristiriitaisia ja nirsoja ja pahoja ja kukaan ei kelpuuta minua miesrukkaa".
Käy nyt vihdoin ostamassa peili. Siellä ne vastaukset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta Facebook-datingissa on selvästi huonompi taso kuin Tinderissä. En tiedä mistä johtuu, siitäkö että sinne ovat menneet vähän kaikki Facebookin sinkut kun taas Tinderiin nähdään enemmän vaivaa. Vai johtuuko siitä että vasta tullut palvelu joten ei vielä kunnolla profiloitunut.
Olen siis nainen. Facebook.datingissa on pilvin pimein jotain maajusseja jostain Iistä tms. Ihan samannäköisiä kaikki. Sori tästä mielipiteestä.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että naisille kyllä kelpaa miesten edut, mutta ei miesten velvollisuudet.
Miesten ei ole enää nykyään pakko käydä armeijaa. Vapautuksen saa todella kevyin perustein.
Naiset käyvät töissä ja maksavat veronsa.
En näe, mitä oikeuksia naisilla olisi enemmän.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Nyt kun olet saanut kommentteja Ap, niin kerrotko, onko tämä keskustelu auttanut sinua oivaltamaan, mitä voisit tehdä toisin?
Jos on auttanut, mitä ne asiat voisivat olla?
Jos ei ole auttanut, aiotko avata vielä monta keskustelua samasta aiheesta ja saada taas ne samat vastaukset? Ja mennä sinne nettiin pettymään uudelleen ja uudelleen?
Kauanko aiot jaksaa?
Voisiko jo olla muutoksen aika?En tarvitse naisten vastauksia oivaltaakseni mikä on tilanne tai mitä minun pitäisi tehdä toisin. Tämä on ajankulua jolla on näppärä todistaa siitä miten naisten puheet ja todellinen käytös ovat ristiriidassa. Paitsi sitten kun vähän pöyhii kompostia niin sieltä alkaakin tulla näitä "emme tarvitse miehiä mihinkään, ottakaa mallia" -lausahduksia joissa ei kuitenkaan ymmärretä sitä, että naisten hyvä tilanne on pitkälti miesten ansioita kollektiivisesti, mutta silti vain huippuyksilöitä kiitetään tai huomataan. Jos yksikin nainen alkaa ajatella asioita laajemmin oman napansa osalta niin ajanmenetys on hyödyn väärti.
Itse ainakin kehitän jatkuvasti itseäni, samoin useimmat muut tuntemani sinkkumiehet. Ongelma vaan on se, että jos yleinen taso nousee jatkuvasti on sieltä yhä vaikeampi erottua positiivisesti. Jostain syystä naiset eivät tätä ymmärrä, eivätkä varmaan tule ymmärtämäänkään koska saavat valitsijan roolissa. Kehityskohteiden pitäisi myös olla ulkoisesti näkyviä eli joko fyysisiä (kovalla motivaatiolla salille...) tai sitten sosiaaliseen asemaan liittyviä (yhteiskunnan päättäviin asemiin on vaikea päästä...) eli pelkkä intohimo johonkin asiaan ei riitä toisin kuin naiset väittävät.
-ap
Kuka nainen on väittänyt, että "pelkkä intohimo johonkin asiaan riittää"? Mitä kicksejä mun pitäisi siitä saada, jos mies on intohimoinen pienoisjunarataharrastaja? Tai harrastaa cross trainingia 7 kertaa viikossa? Tai viettää kaiken ajan rassaten autoja? Tottakai miehellä pitää olla harrastuksia ja muutakin sisältöä elämässään parisuhteen lisäksi (jotta voisi olla siedettävä kumppani), mutta kyllä siihen itse parisuhteeseen vaaditaan lisäksi aika paljon muutakin kuin miehen harrastus.
En ole väittänyt, että pelkkä intohimo johonkin asiaan riittää, mutta ap tykkää vääristellä ja yhdistellä eri ihmisten kommentteja ihan ikiomaksi totuudekseen, koska hän mieluummin kirjoittaa siitä mitä naiset sanovat/tekevät/ajattelevat kuin tutkailee ihan aidosti ja oikeasti itseään.
Minä olen kirjoittanut useamman kerran intohimon tärkeydestä. Se on liittynyt keskusteluihin, joissa mies on kertonut että on töissäkäyvä ja kunnollinen mutta ei kelpaa naisille, missä vika. Olen lukemattomia kertoja yrittänyt sanoa, että se ei tee miehestä kiinnostavaa, että hän on töissäkäyvä ja kunnollinen. Minua kiinnostaa miehessä "what makes him tick", mikä on hänen intohimonsa, mistä hän innostuu, mitä hän tekee vapaa-aikanaan, mitä hän tekisi kaikkein mieluiten jos työ tai raha ei rajoittaisi.
Oman puolisoni kohdalla sellaisia asioita ovat nikkarointi ja moottoripyöräily. Onneksi myös matkailu. Eli meiltä löytyi yhdistäviä intohimon kohteita. Jos hänen intohimojaan olisi ollut metsästys ja kalastus, emme koskaan olisi tavanneet toista kertaa. Enkä usko, että olisin häntä tavannut ellei hänellä olisi ollut itsestään ja elämästään mitään muuta kerrottavaa kuin mitä hän tekee työkseen.
Juu, ei se ihan hirveästi innosta, jos mies kertoo käyvänsä päivisin töissä ja katsoo illat televisiota. Eli paljon enemmän kiinnostaisi vaikka se innokas junarataharrastaja. Mutta en minä nyt suhteeseen ala miehen kanssa, vain koska hänellä on harrastus.
Mä luulen, että Ap:lla on lukenut nämä tällaiset kommentit niin, että jos se on toivottavaa, että miehellä on yksi intohimo, niin kaksi on vielä parempi. Mtta ei tietenkään niin hyvä kuin kolme... jne. Niin siten Ap on opetellut puhumaan seitsemää kieltä, soittamaan neljää instrumenttia, tanssimaan tangoa ja sambaa, nikkaroimaan sekä maalaan kubistisia tauluja (eli "kehittänyt itseään" ollakseen halutumpi deittimaailmassa). Ja nyt vaikka Ap osaa kaiken tämä, naisia ei silti ole tulossa ovista ja ikkunoista, joten Ap tuntee olonsa huijatuksi. Mua kiinnostaisi tietää onko Ap sydämessään nauttinut ja pitänyt hauskaa itseää kehittäessä, vai onko se tehty verenmaku suussa ja katse tiukasti palkinnossa.
Ehkä ei alennuta "mä luulen" ja "ap varmaan sitä ja tätä" -tasolle. Ap voi ihan itse kertoa, miten hän on kehittänyt itseään.
Juurikin näin. Taas tässä ketjussa naiset heittelevät toisen ihmisen ominaisuuksista mutu-tuntumaan perustuvia mielipiteitä, eivätkä välitä edes kysyä asianomaiselta asioista. Aloittajasta tehty ihme päätelmiä, jotka ei perustu faktoihin. Mieti jos aloittaja olisi nainen ja tänne tulisi miehet samanlaisella, hyökkäävällä asenteella. Olisivat helisemässä, mutta kun kyse on miehestä, niin saa sorsia ihan miten tahtoo.
Kirjoitin itse tuon pyynnön, ettei alenneta arvailutasolle. Mutta, kuten näkyy, keskustelu on kuitenkin hyvin hiljaista, kun odotetaan että ap itse kertoisi asiasta. Etenkin kun toiveena on, ettei hän puolestaan kirjoittelisi naisista ja naisten ajatuksista ja naisten tekemisistä ja tekemättömyyksistä vaan nimenomaan itsestään.
Jatkossa aion itse lukea nämä keskustelut karsimalla sieltä kaikki naisiin liittyvät väitteet ja keskustelemalla vain siitä, mitä sen jälkeen jää jäljelle.
Joku kyseli miten olen kehittänyt itseäni. No tässä toinen listaus:
- opiskelen korkeakoulussa työn ohessa
- seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita sekä keskustelen näistä ystävieni kanssa
- luen jatkuvasti vaihtelevaa kirjallisuutta
- opiskelen ammattiini liittyviä uusia asioita
Kaupunkilaispoikana ei ole hirveästi ollut nikkarointimahdollisuuksia, mutta tarvittaessa vasara pysyy kädessä ja autoonkin osaan tehdä pieniä korjauksia mitkä perustyökaluilla onnistuvat. En kuitenkaan ole opetellut kitaransoittoa naisia hurmatakseni...
Ja joku kysyi eikö ole mitään muuta mihin voin keskittyä parisuhteen sijaan. No on, mutta ei se sama asia ole. Keskityn työhöni, lapsiini, ystäviini...harrastuksiin. Suurin rajoittava tekijä isoille muutoksille ja itseni kehittämiselle tällä hetkellä ovat lapset ja elatusmaksut. Haluan turvata lapsille niin hyvät lähtökohdat kuin mahdollista enkä koe sitä varsinaisesti rasitteena, mutta se on tosiasiallinen iso vaikuttaja kunnes he ovat täysi-ikäisiä.
-ap
Kommentoin vain tuota lapsi-asiaa. Itsellänikin on lapsia eli ymmärrän lapsiperheen realiteetit. Tulee myös mieleen, että perheellisenä et ehkä todennäköisesti ole enää kovin nuori (nyt en muista, kerroitko jo ikääsi tässä ketjussa, menee vähän kirjoittajat sekaisin) - tämähän voi olla yksi syy, miksi deittailu takkuaa. Ei ole yllätys, että nuoret seurustelevat enemmän ja iän myötä uusia kumppaniehdokkaitakin alkaa olla vähemmän (koska osa on suhteessa ja jotkut ovat sellaisia, etteivät kykene suhteeseen, eli jäljelle jää vain loput). Ja lisäksi osa naisista ei halua lapsia eikä minkäänlaista lapsiperhe-elämää, joten kyllä se valitettavasti voi miestenkin kohdalla olla niin, että on vaikeampi löytää kumppania, jos on lapsia (kuten usein naisillakin). Sitten tietysti on niitä, joita lapset eivät haittaa, tai joilla on lapsia itselläänkin.
Tämä on muuten myös hyvin totta. Koskas sä Ap viimeksi olet ollut sinkku? Ennen liittoa 10-15 v sitten? Jos sä vertaat, kuinka paljon helpompaa deittailu oli 15v sitten, se ei kerro mitään siitä, että naiset olisivat muuttuneet kaiken kaikkiaan nirsommiksi, vaan sä olet nyt 15v vanhempi ja samoin on sun realistinen kohdesegmentti. Näin kärjistetysti: hc-parisuhdeihimiset ovat parisuhteissa, hankalat ihmiset, tunne-elämäongelmaiset ym. ovat eronneet, ikisinkut on ikisinkkuja ja kaikilla on paljon enemmän kiire ja vähemmän motivaatiota deittailulle kuin 15v nuorempina. Monia ei kiinnosta lapsellinen mies. Eli se pooli mistä kumppaneita etsit on ihan älyttömästi pienempi kuin 15v sitten. Eli tottakai kumppanin löytäminen on vaikeaa. Mitä ihmettä sä odotit? Olisit pitänyt kiinni vaimostasi jos sinkkuilu on näin kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti samat ihmiset pyörivät kaikilla deittialustoilla. Ei se mene niin, että kun uusi paikka syntyy, niin yht'äkkiä sinne päätyisi vain ne, jotka eivät missään muualla ole. Siksi tarjonta on ihan sama kaikkialla, ja jos juttu ei synkkaa paikassa A, ei se maagisesti synkkaa paikassa B.
Ap:kin on varmasti kokeillut useita eri alustoja. Ei hän muutu siinä välillä miksikään.
Ei tietenkään.
Saman tyyppiseen miinaan menevät myös naiset.
Mies miettii että flaksi ei käy Tinderissä, kokeillaanpa Facebook-treffejä. Ja yhäkään ei käy flaksi.
Livenä melko näkymätön nainen huomaa että katsos Tinderissä olenkin suosittu, ja alkaa kuvitella tämän tarkoittavan sitä että Tinderissä valinnanvaraa parisuhdekumppanin suhteen on enemmän. No ei tietenkään ole; eivät miehet laske rimaa sen perusteella onko ensikontakti Tinderissä vai K-marketin kassalla. Jos hunksit eivät halua naisen kanssa parisuhdetta livenä, eivät he halua sitä yhtään enempää Tinderissä. Kynnys viestitellä kaikille on vain alempi nettideiteillä.
Kaikkien deittipalvelujen ongelmat ovat samat:
- miehet tykkäävät kaikista ja keräilevät mahdollisimman paljon matcheja, mikä johtaa miesten arvon inflaatioon deittipalvelussa
- miehet laskevat rimaa todella paljon kun kyse on seksistä, kun taas naiset nostavat sitä esim. ulkonäön ja viihdyttävyyden osalta
- naiset tekevät työhakemusprofiileja ja odottavat sitä miehiltäkin, jotka tekevät realistisia profiileja ilman kuvakulmakikkoja, filttereitä ja elämän huippuhetki-mosaiikkikuvia
- miehen kiinnostavuuteen vaikuttaa ulkonäön ja statuksen lisäksi mm. itsevarmuus, jota ei voi demonstroida Tinderissä. Jotta mies olisi naisten silmissä "erottuva", pitää hänen olla todella komea ja profiilin kiiltokuvaa
Eli mitä naisten ja miesten kannattaisi alkaa tehdä toisin?
Ja ymnmärsinkö nyt oikein, että miesten virhe on se, että keskittyvät keräilemään matcheja ja kelpuuttavat seksiin suunnilleen kenet tahansa? Ja naisten virhe on se, että he haluaisivat tietää miehestä enemmän asioita ennen kuin päättävät, haluavatko tutustua? Hahmotan tässä nyt, miten ehkä miehet voisivat muuttaa toimintaansa, mutta mitä siis naisten pitäisi tehdä? Pitäisikö naisten siis kertoa itsestään vähemmän ja alkaa tykkäillä miehistä joidenkin muiden asioiden kuin profiilitekstissä kerrotujen asioiden perusteella - ja jos, niin mitä ne asiat sitten olisivat? Ei jotenkin tule mieleen kuin ulkonäkö - ellei sitten toive ole se, että naisetkin tykkäävät aluksi kaikista ja se "työhakemusmainen" karsinta suoritetaan vasta sen jälkeen.
Kaffepulla kirjoitti:
Niin. Kannattiko erota?
Tämä on ohis, mutta teetkö sä Kaffepulla mitään muuta päivisin? Sä oot aina täällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oonkohan ainoa, jonka kokemuksen mukaan Tinder ym. toimii ihan niinkuin pitää. Miinusta omastakin mielestä, että kyllä ne tekee ihmisistä herkästi vähän maanisen pakkomielteisiä tuijottamaan sitä mitä muut ovat paperilla ja löytyiskö sieltä vielä joku ihan 100% täydellinen just tämän päivän tarpeisiini ja tilanteeseen kuin tilanteeseen, särmättömän täydelliseksi hioutunut kumppani (seksiin? Suhteeseen? Kukin tavallaan). Mutta ei niin käy kaikille yhtä räikeästi. Itselleni tuli noissa eronneena parikymppisenä pienten lasten äitinä aivan järjettömästi yhteydenottoja eikä sattunut kukaan ghostailemaan tai jättämään juttua lyhyeen. Olis siellä varmaan sellaisiakin ollut, muttei mitenkään päin sellaisia avauksia tullut. Muita ominaisuuksiani mm. kaunis ulkomuoto, rahatilanne vähän niin ja näin ja suht mielenkiintoiset aikeet. Olihan se ihan selvää että nettituntemattomat ei ole kaikki kultaa, että osa miehistä olisi suunnilleen naamio päässä ollut tulossa panemaan ilman että saa tunnistaa koska vaimo/tyttöystävä kotona (todella tällaisia viestejä sain yllättävänkin paljon). Osa etsi tositositarkoituksella elämänkummania ja haaveili ydinperheestä. No ihan kivoja keskusteluja saatiin silti aikaiseksi. Muutama yli-innokas olisi muuttanut yhteen suunnilleen seuraavana viikonloppuna (juu lapsettomat tehköön vaikka näinkin, mutta ei ihan mun juttu). Mutta en mitään törkimyksiä koskaan tavannut livenä tai joutunut edes paljon sellaisille vastailemaan, vaan muutamat aivan fiksut treffit mukavien miesten kanssa, sellaisten joiden kanssa olin vähän jutskannut etukäteen että kiinnostaako ja kannattaako meidän nähdä. Ja suomimiehistä löytyi kyllä tosi hyvää parisuhdematskua ilman liian nopeaa etenemistä (esim en halua uusioperhettä, eronneita isiä tai veloja treffasin/seurustelin). Tällä hetkellä olen sinkku itsestäni johtuvista syistä eli lähipiirin sairastelun ja kuoleman jälkeen tahdon keskittyä perhesuhteisiin enemmän. Muuttokin on edessä, se pitää saada synkronoitua (ihan oikeasti, ei sarkasmia) erittäin yhteistyöhaluisen exän kanssa, joten en enempää palikoita halua tähän vaiheeseen. Mutta vika nyt ei ole miehissä, ettei kelvollisia löytyisi. Ei muuten tossa eksässäkään muuten ole mitään vikaa paitsi, että nuoren miehen arvomaailma muuttui aika pingottavaksi ja meidän halu jakaa elämämme kahdestaan loppui vähitellen. Helpompi näin kun kummankaan ei ole tarvinnut kahlita itseään väärään ihmiseen loppuiäksi. Taas kolahtaa kun kolahtaa.
Pitkä sepustus jossa olennaista oli vain nämä kohdat:
parikymppisenä ...
Muita ominaisuuksiani mm. kaunis ulkomuoto
No en ihan rehellisesti usko, että ulkomuotoni ihan hirveästi muuttuu esimerkiksi seuraavan 10-15 vuoden aikana. Kuitenkin on sinkumiset singuttu jo, joten tuskinpa ulkomuotoni joutuu enää kovasti koetukselle :D tiedän töistäkin useamman vetävännäköisen 30-40+ naisen, joten miksei se olisi mahdollista. Jos ihan plösähdän niin en sitten mitään himoliikkujia ala etsimäänkään ja plösöt miehetkö muka etsii vain missejä? Tulevaisuudessa mulla on isot lapset, enemmän rahaa, enemmän aikaa ja jos ikäluku karmii sovellusmiehiä niin ehkä käyn sitten tosi elämästä etsimään kun paremmin pääsen kulkemaankin. Miehetkin yleensä paranee henkisesti kypsyessään, joten aina jostain hyvä sinkku löytyy jos olen itse sinkku. En oikein usko, että ihmisiin ihan hirveästi pettyisin tulevina vuosina, kyllä mun kyynisyysaste on aika vakiintunut ollut monet vuodet.
"No en ihan rehellisesti usko, että ulkomuotoni ihan hirveästi muuttuu esimerkiksi seuraavan 10-15 vuoden aikana"
Tuntemieni naisten perusteella:
50% todennäköisyys että ulkonäkö romahtaa täysin.
40% todennäköisyys että muuttuu reippaasti
10% todennäköisyys että olet yhä vetävän näköinen, joskin miesten silmissä parikymppinen voittaisi
0% ulkonäön paranemiselle siksi että olet vetävän näköinen jo. Jos nyt olisit reippaasti ylipainoinen ja huolittelematon, parantamisen varaa olisi enemmän.
"tiedän töistäkin useamman vetävännäköisen 30-40+ naisen, joten miksei se olisi mahdollista"
Naisten silmissä 30+ nainen on kaunein, miesten silmissä 19-21v. Riippumatta miehen iästä. Tutkittu juttu.
Pitäisi ”antaa mahdollisuus”.
Mutta mitä sillä tsäänssillä tekee, kun se johtaa samaan lopputulokseen joka tapauksessa. Eli mies pettyy ja jää tyhjin käsin. Lohduttaako se sitten, että sai edes mahiksen?
En minä ainakaan anna mitään mahdollisuuksia miehille, joita en halua suhteeseen. Sehän olisi huijaamista ja tunteilla leikkimistä.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ohis, mutta teetkö sä Kaffepulla mitään muuta päivisin? Sä oot aina täällä palstalla.
Oon osa-aikalomautettuna Koronan takia, eli tapan täällä aikaa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti samat ihmiset pyörivät kaikilla deittialustoilla. Ei se mene niin, että kun uusi paikka syntyy, niin yht'äkkiä sinne päätyisi vain ne, jotka eivät missään muualla ole. Siksi tarjonta on ihan sama kaikkialla, ja jos juttu ei synkkaa paikassa A, ei se maagisesti synkkaa paikassa B.
Ap:kin on varmasti kokeillut useita eri alustoja. Ei hän muutu siinä välillä miksikään.
Ei tietenkään.
Saman tyyppiseen miinaan menevät myös naiset.
Mies miettii että flaksi ei käy Tinderissä, kokeillaanpa Facebook-treffejä. Ja yhäkään ei käy flaksi.
Livenä melko näkymätön nainen huomaa että katsos Tinderissä olenkin suosittu, ja alkaa kuvitella tämän tarkoittavan sitä että Tinderissä valinnanvaraa parisuhdekumppanin suhteen on enemmän. No ei tietenkään ole; eivät miehet laske rimaa sen perusteella onko ensikontakti Tinderissä vai K-marketin kassalla. Jos hunksit eivät halua naisen kanssa parisuhdetta livenä, eivät he halua sitä yhtään enempää Tinderissä. Kynnys viestitellä kaikille on vain alempi nettideiteillä.
Kaikkien deittipalvelujen ongelmat ovat samat:
- miehet tykkäävät kaikista ja keräilevät mahdollisimman paljon matcheja, mikä johtaa miesten arvon inflaatioon deittipalvelussa
- miehet laskevat rimaa todella paljon kun kyse on seksistä, kun taas naiset nostavat sitä esim. ulkonäön ja viihdyttävyyden osalta
- naiset tekevät työhakemusprofiileja ja odottavat sitä miehiltäkin, jotka tekevät realistisia profiileja ilman kuvakulmakikkoja, filttereitä ja elämän huippuhetki-mosaiikkikuvia
- miehen kiinnostavuuteen vaikuttaa ulkonäön ja statuksen lisäksi mm. itsevarmuus, jota ei voi demonstroida Tinderissä. Jotta mies olisi naisten silmissä "erottuva", pitää hänen olla todella komea ja profiilin kiiltokuvaa
Eli mitä naisten ja miesten kannattaisi alkaa tehdä toisin?
Ja ymnmärsinkö nyt oikein, että miesten virhe on se, että keskittyvät keräilemään matcheja ja kelpuuttavat seksiin suunnilleen kenet tahansa? Ja naisten virhe on se, että he haluaisivat tietää miehestä enemmän asioita ennen kuin päättävät, haluavatko tutustua? Hahmotan tässä nyt, miten ehkä miehet voisivat muuttaa toimintaansa, mutta mitä siis naisten pitäisi tehdä? Pitäisikö naisten siis kertoa itsestään vähemmän ja alkaa tykkäillä miehistä joidenkin muiden asioiden kuin profiilitekstissä kerrotujen asioiden perusteella - ja jos, niin mitä ne asiat sitten olisivat? Ei jotenkin tule mieleen kuin ulkonäkö - ellei sitten toive ole se, että naisetkin tykkäävät aluksi kaikista ja se "työhakemusmainen" karsinta suoritetaan vasta sen jälkeen.
"Ja naisten virhe on se, että he haluaisivat tietää miehestä enemmän asioita ennen kuin päättävät, haluavatko tutustua?"
Ei, ei ja ei. Päin vastoin tämä on mitä naisten tulisi tehdä. Naisten virhe on se että he nostavat rimaa ulkonäön ja profiilin kiiltokuvamaisuuden osalta, ja laskevat sitä sen suhteen onko mies vakavissaan kiinnostunut juuri tästä naisesta.
"Pitäisikö naisten siis kertoa itsestään vähemmän ja alkaa tykkäillä miehistä joidenkin muiden asioiden kuin profiilitekstissä kerrotujen asioiden perusteell"
Naiset eivät todellakaan tykkäile miehistä tuolla perusteella. Ulkonäkö ratkaisee eniten.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tulee mieleen että naisille kyllä kelpaa miesten edut, mutta ei miesten velvollisuudet.
Miesten ei ole enää nykyään pakko käydä armeijaa. Vapautuksen saa todella kevyin perustein.
Naiset käyvät töissä ja maksavat veronsa.
En näe, mitä oikeuksia naisilla olisi enemmän.
Sinun saattaa olla vaikea uskoa tätä, mutta hyvin harva ihminen haluaa huijata. Huijaamistahan se vapautuksen saaminen ilman syytä edellyttää. Sitä paitsi mieheltä vähän odotetaan, että on käynyt armeijan. Muuten on vähän epäilyttävä luuseri.
Miehen täytyy myös olla aina vahva, rohkea ja itsevarma, sekä osata kaikenlaista mm. tekniikasta ja remontoinnista. Pariutumis- ja treffailukulttuuri on sitä, että miehen täytyy tehdä kaikki aloitteet, viedä nainen treffeille ja maksaa siellä.
Mieheen saa kohdistaa ihan mitä vaatimuksia vain. Nainen saa julkisesti antaa miehille ohjeita ulkomuodosta lähtien millainen miehen täytyy olla. Mies ei tietenkään saa vaatia naisesta juuri mitään. Miehiin saa myös suhtautua pilkkaavasti ja väheksyen, naisiin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen järkevä ihminen tarkastelee ja on valmis karsimaan omista kriteereistään jos haluaa parisuhteen. Naisilla on tällä hetkellä niin hulppeat oltavat pariutumisrintamalla, että unohtavat tämän vanhan lainalaisuuden.
- ohis
Eli koska meillä naisilla on hulppeat valinnanmahdollisuudet jo nyt, niin meidän pitäisi vielä alentaa rimaa... eh...?
Status quo tuskin pysyy loputtomiin samana ja tuskin miehet kovin nopeasti unohtaa tätä naisten aikakautta. Kannattaisi tosiaan aina miettiä myös omaa napaa pidemmälle.
Ehkä nämä ongelmat johtuvatkin siitä, että me naiset emme vieläkään ole unohtaneet viimeisten vuosituhansien kestänyttä miesten aikakautta;)
"Me naiset"?
Olette kaikki tuhansien vuosien ikäisiä?
Eivätköhän naiset ole tottuneet ajattelemaan vain naisten etuja tuon tuhansien vuosien ajan. Miehet ovat olleet lähinnä tykinruokaa. Miehen velvolisuus, miehen työ, ei se ole mies joka ei sodi/perusta perhettä/elätä perhettä/jne.
Lähinnä tulee mieleen että naisille kyllä kelpaa miesten edut, mutta ei miesten velvollisuudet.
Miehet lienevät itse perustaneet massiivisen sotakoneiston, joten siihen löytyy syylliset miessukupuolen joukosta. Ja mitä tulee työhön ja rahaan, niin naisethan nimenomaan halusivat mukaan työelämään, ja nykyisin suomalaisessa yhteiskunnassa lähes jokainen nainen todellakin haluaa käydä töissä ja ansaita omaa rahaa (poislukien tietysti elämäntapatyöttömät, joita on myös miehissä, ja jotkut kotiäitifanaatikot, joita on kyllä hyvin vähän). Perheen perustaminen ei ole koskaan ollut miesten oma projekti, ja nykyisinkin monessa suhteessa tuntuu, että nainen on halukkaampi hankkimaan lapsia kuin mies.
Joten aika lailla näyttävät nämä "velvollisuudet" kiinnostavan naisia. Armeija on varmaan ainoa, mistä on kiinnostunut vain pieni osa naisista. Enpä itsekään sinne hingu, mutta toisaalta kannatan kyllä miestenkin kohdalla vapaaehtoista asepalvelusta (kuten naistenkin kohdalla).
Äläkä unohda, ettei nainen saisi mielellään pyytää mitään korvausta siitä vaikka suostuisikin elämään tradwifena.