Lapsen arvosanat laskeneet syksyn aikana yhdeksästä kutoseen. Apua tarvitaan!

Onko nuoren käytös muuttunut merkittävästi? Siis enemmän kuin normaali murrosikä "edellyttää"? Vai onko murrosikä jo takana? Onko kaveripiiri muuttunut viime aikoina? Tunnetteko nuoren kaverit? Käykö hän todella jalkapallotreeneissä? Viettääkö enemmän aikaa poissa kotoa kuin ennen? Tuoko kavereita kotiin? Toiko ennen? Ovatko samoja kavereita kuin ennenkin?

Ovatko luokkatoverit alkaneet kettuilla hyvästä koulumenestyksestä? Se on aika tyypillistä tuossa iässä. Nuori lyö läskiksi opiskelun, ei halua erottua porukasta ja hakee hyväksyntää. Jotkut pojat ovat tuossa iässä sitä mieltä, että hyvä koulumenestys on "akkamaista". Monet opiskelevat salaa säästyäkseen vinoilulta.

Millainen asenne teillä vanhemmilla on koulunkäyntiin, erityisesti isällä? Saako nuori tukea ja kannustusta kotoa? Onko perheessä tai lähipiirissä tapahtunut jotain, mikä painaisi nuoren mieltä? Sairauksia, eroja kuolemia? Nämä ja monet muutkin kysymykset tulevat varmasti esille ainakin kuraattorin tai koulupsykologin kanssa käytävissä keskusteluissa.

Itselläni laski numerot rajusti ala-asteella, kun meille tuli täysin sekopäinen opettaja, joka mm. Huoritteli, kävi käsiksi oppilaisiin, piti tyttöjä väkisin sylissään ja pilkkasi oppilaita ja kannusti muuta luokkaa tähän mukaan. Pelkäsin kuollakseni kouluun menoa enkä oppinut tunneilla juuri mitään kun jännitin milloin seuraava show alkaa.

Uhkailu ja kiristys ei auta jos motivaatiota ei ole. Jos koulussa on kaikki hyvin ja ei kiusata, miten kotona? Millainen ilmapiiri ja vanhempien suhde? Voiko teini oireilla jotain kotoa ja osoittaa sen kapinoimalla vanhempia kohtaan. Jos ei osaa tai uskalla muuten ilmaista pahaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Onko nuoren käytös muuttunut merkittävästi? Siis enemmän kuin normaali murrosikä "edellyttää"? Vai onko murrosikä jo takana? Onko kaveripiiri muuttunut viime aikoina? Tunnetteko nuoren kaverit? Käykö hän todella jalkapallotreeneissä? Viettääkö enemmän aikaa poissa kotoa kuin ennen? Tuoko kavereita kotiin? Toiko ennen? Ovatko samoja kavereita kuin ennenkin?

Ovatko luokkatoverit alkaneet kettuilla hyvästä koulumenestyksestä? Se on aika tyypillistä tuossa iässä. Nuori lyö läskiksi opiskelun, ei halua erottua porukasta ja hakee hyväksyntää. Jotkut pojat ovat tuossa iässä sitä mieltä, että hyvä koulumenestys on "akkamaista". Monet opiskelevat salaa säästyäkseen vinoilulta.

Millainen asenne teillä vanhemmilla on koulunkäyntiin, erityisesti isällä? Saako nuori tukea ja kannustusta kotoa? Onko perheessä tai lähipiirissä tapahtunut jotain, mikä painaisi nuoren mieltä? Sairauksia, eroja kuolemia? Nämä ja monet muutkin kysymykset tulevat varmasti esille ainakin kuraattorin tai koulupsykologin kanssa käytävissä keskusteluissa.

Luin koko ketjun ja itsekin pohtisin teinin kaveripiiriä. Onko ajautunut vääriin porukoihin? Siihen viittaisi juopottelu. Tai sellaiseen kaveripiiriin, jossa opiskelua ei arvosteta? Onko nämä jalkapallokaverit samasta koulusta vai muualta? Kiusoitteleeko tyttöystävä koulumenestyksestä?

Kysy siltä että haluaako se ihan oikeasti käydä yhden ylimääräisen vuoden koulua. Selitä miten veemäiseltä se tuntuis jos hän jäisi opiskelemaan uudestaan samaa luokkaa ja muut kaverit pääsee pois koulusta muihin paikkoihin!!! Tätä olen itse jankuttanut pojalleni ja ihmeellistä kyllä se auttaa edes vähäsen intoon lukea. Ja sitten sanon että oikeesti se perseily on ihan sika noloa ja etenkin Tosi Lapsellista käytöstä että koitahan nyt vähän jo aikuistua äläkä ole mikään uhmaikäinen pieni lapsi. Poika ärsyyntyy kun puhun näin mutta kyllä se vaan uppoo!

Selvästi hakee suosiota ja yrittää olla se siisti tyyppi. Kannattaa vähän seurata missä piireissä liikkuu. Kyseinen teini nimittäin näyttää pyrkivän hakemaan suosiota kyseenalaisillakin keinoilla (perseily, alkoholinkäyttö, häiriköinti..)

Mulla kävi noin ysillä. Kaikilla kavereilla oli tulevaisuudenhaaveita ja selvät suunnitelmat mitä peruskoulun jälkeen. Mä en ollut koskaan edes miettinyt asiaa. Halusin vaan hengailla. Nyt jälkeenpäin kun miettii, niin olisi pitänyt heti vaan suunnitella lukioon menemistä. Siellä saa kasvaa ihmisenä ja tutkia mikä on se oma juttu. Itse lähdin amikseen ja se oli suuri virhe. Totesin melkein heti, ettei se ala kiinnostakaan ja heitin koko touhun läskiksi.. Lopetin amiksen kesken ja menin tehtaille töihin. Nyt olen 35v ja edelleen tehtailla, väli vähän olen opiskellutkin. Olen täysin sitä mieltä, että oma älykkyyteni meni hukkaan, koska vaan luovutin.

Lähteekö lapsi mielellään kouluun?

Meidän tyttö perseili koulussa ja kappasta vaan oli ferritiiniarvot pielessä. Mutta oli varmaankin ehtinyt olla jo liian pitkään koska perseily jatkui, vaikka ferritiiniarvot saatiin kuntoon.

Minulla oli sama tilanne lukiossa eli arvosanat putosivat kympistä kuutoseen.

Kuuntelin isäpuoleni "olet tyhmä, laiska, lihava jne." -kuittailuja päivittäin. Hän oli mustasukkainen äitini seurasta.

Olin nätti, kiltti, hoikka ja luokkani priimus.

Pojilla usein iskee murrosikä koulun kannalta vähän huonoon saumaan nimittäin ysiluokalla, kun pitäisi tsempata numeroiden kanssa ja pohtia jatko-opintoja.

Tytöillä murrosikä on yleensä aiemmin, seiska-kasiluokalla, joten yleesä ovat ysillä jo saaneet pahimmat kuohut ohi ja pystyvät pohtimaan tulevaa fiksummin.

Joku ”palkinto” olisi hyvä olla yhdessä pohdittuna sinne ensi keväälle, joka motivoisi, jos/kun ei pysty vielä näkemään koulun tärkeyttä itse tässä vaiheessa.

Terv. Yläkoulun ope

Vierailija kirjoitti:

Lähteekö lapsi mielellään kouluun?

Mitäpä lottoat jos opiskelumotivaatio on nollassa...

Millaisessa seurassa lapsi liikkuu/ onko kavereita?

Koulun vaihto?

Veisin kuraattorille, en kyselis. Tuolla teinillä on liian vähän rajoja

Vierailija kirjoitti:

1. Pyydä jättämään lapsesi luokalle. Liian heikolla päästotodistuksella hän ei pääse mihinkään. Johonkin satunnaiseen siirtyminen ei ole järkevää.

2. Varaa aika psykologille. Jokin on pielessä. Veikkaan masennusta.

3. Varaa aikaa lapsesi kanssa olemiseen.

Ensin tulee poissulkea mahdolliset sairaudet, tutkia lapsi! Onko jotakin häikkää veriarvoissa, tai löytyykö jotakin sairautta. Tai onko alhainen ferritiini, alhainen D-vitamiini yms... Nykyään sivuutetaan noi liian helposti ja ajatellaan että jos ei koulu suju, niin eikun vaan psykologin juttusille ja keskustelemisella hoituu.

Tuttavani lapsi alkoi ysillä polttamaan pilveä. Oli vaikea päästä lukioon, vaikka kevätlukukausi meni paremmin. Hyvin huonot ja tulehtuneet välit oli vanhempiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani lapsi alkoi ysillä polttamaan pilveä. Oli vaikea päästä lukioon, vaikka kevätlukukausi meni paremmin. Hyvin huonot ja tulehtuneet välit oli vanhempiinsa.

Hyvä huomio. Ehkä poikasi on alkanut käyttää huumeita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teini väsynyt tai uupunut?

Tätä itsekin olen miettinyt. Olen kysynytkin lapselta, että kokeeko, että jalkapallo vie liikaa aikaa, mutta hermostuu täysin, jos ehdotankaan, että vähennettäis treeneissä käyntiä. En viitsi kokonaan treenejä kieltääkään, koska musta on hyvä, että lapsella on edes joku juttu, joka kiinnostaa. Vaikka samalla poden huonoa omaatuntoa, että se vie aikaa koululta, joka on muutenkin retuperällä.. Vaikeita asioita

Ennen koulu meni hyvin ja mietin myös, että onko lapselle tullut siitä paineita, mutta kun oon tätä kysynyt, niin sanoo vaan, että ei vois paskaakaan kiinnostaa arvosanat mitä kokeista saa.

ap

Mua kiinnostaa tietää, miten sinä reagoit kun teini sanoo "EVVK"? Haastatko miettimään seurauksia? Eikö hän ole yhtään kykeneväinen tällaiseen tulevaisuuden miettimiseen? 

Ihan normisettiä. Meilläkin tällä hetkellä karjutaan kun pitäis nousta sängystä. Olet vain nyt tiukkana

Oliko kyse pojasta? Pojilla murkkuikä tulee valitettavasti välillä vasta tuossa ysillä ja se on huono aika mullitella, kun taistellaan päättötodistuksesta.

Näen näitä työssäni ja tosi vaikea sille on mitään tehdä. Ainoa keino saada parempi päättötodistus olisi kerrata ysiluokka, eikä sille taida tässä tilanteessa olla perusteita. Joskus ysin syksy on hankala ja keväällä skarppaavat, niin saattaa siitä nytkähtää toiseen suuntaan jo silloin numerolla. Sinänsä se on yksi ja sama, mitä ne numerot ovat, kunhan pääsisi vaan sopivaan jatko-opintopaikkaan. Siinä se ongelma sitten tuleekin, jos numerot laskee liikaa.