Lapsen arvosanat laskeneet syksyn aikana yhdeksästä kutoseen. Apua tarvitaan!

Vierailija kirjoitti:

Ihan normisettiä. Meilläkin tällä hetkellä karjutaan kun pitäis nousta sängystä. Olet vain nyt tiukkana

Niin meilläkin, mutta teini pärjää silti koulussa hyvin eikä perseile niin kuin ap:n lapsi. Tarkoitan sitä, että apn lapsella on nyt jotain muutakin ongelmaa kun vaikeaa mennä kouluun ja opiskella..

Jos se ysien saaminen oli niin kovan työn takana, että uupui?

Kiellät jalkapalloharrastuksen ja otat mopoauton sekä kännykän pois, jos ei tule ysejä.

Vierailija kirjoitti:

Jos se ysien saaminen oli niin kovan työn takana, että uupui?

Eikö ap jossain maininnut ettei lapsi oo koskaan ollut pänttääjä? Että vissiin ilmeisen helpolla sais hyviä numeroita jos vain viitsis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaa opolta aika ja ehkä keskustelu koululla auttaisi. Vitosen keskiarvolla ei ainakaan meilläpäin pääse juuri mihinkään jatko-opintoihin. Tarvisko käyttää kouluterveydenhoitajalla? Ahdistus ja masennus voi olla syynä myös.

Terkkarille olen lapsen jo ohjannut. Sanoin, että jos hänellä on joku ongelma, josta ei halua mulle puhua, niin kertokoon jollekin muulle luotettavalle aikuiselle. Kävikin siellä, mutta ei ollut mitään apua, sillä terkka ei havainnut mitään "epänormaalia oirehdintaa".  Lapsi myös itse sanonut, ettei mitään ongelmaa ole. Motivaatiota ei kuulema vaan ole.

Opolla ei ole käynyt. Siitä voisi olla apua, kiitos. Ap

Seuraava kysymys: Mihin motivaatio on kadonnut?

Sen kun tietäis. Yhtäkkiä vaan alko kunnon alamäki ja mikään kouluun liittyvä ei kiinnostanu. Aiemmin pärjäsi ihan hyvin ja teki läksyt. Nyt hirveällä tappelulla saattaa avata kirjat, mutta en millään saa lasta tekemään tehtäviä. Turhauttaa itseäkin, että annan helposti vain olla, vaikka ei varmasti sais.. Muihin asioihin kyllä motivaatiota löytyy. Käy edelleen aktiivisesti jalkapallotreeneissä ja niissä viihtyy. Kaverit myös tosi tärkeitä ja niiden kanssa haluais olla koko ajan. Tietenkään en päästä niin usein kun koulua ei hoida, josta tulee riitaa.. huoh

ap

Täähän on suora kopio meidän elämästä lajia myöten? En tiedä, meillä käydään nyt nuorisoklinikalla. On univaikeuksia ja tulevaisuus ahdistaa. 

Onneksi päättötodistuksessa arvioidaan koko yläaste, joten yhden lukukauden perseelleen meno ei totaalisesti romuta koko pakkaa, tietty kärkilukiot saapi unohtaa. 

Jos keväällä saa lukuinnon takaisin, näyttää jo paremmalta. Yhdet kutoset kuuden lukukauden joukossa ei saa aikaan mittaamatonta vahinkoa. 

Oli taas hankalaa saada teini kouluun. Omat työt kärsii, kun saa ensin puoli tuntia herätellä teiniä ja sen jälkeen puoli tuntia kärkkyä, että lähtee kouluun. Karjuu vain ettei halua mennä ja että väsyttää... Noh sinne se kuitenkin lähti, saa nähdä milloin tulee ensimmäinen viesti teinin huonosta käytöksestä..

Soitin pojan luokanvalvojalle ja sanoi ottavansa asian puheeksi ensin muiden opettajien kanssa. Kyselee vähän pojan tuntikäyttäytymisestä ja opiskeluista. Oli tyytyväinen kuitenkin kun otin yhteyttä, kertoi, että huoli meidän pojasta on ollut hänelläkin kova. 

Ja sinulle, joka kysyit, että miltä tuntuu, kun yrittää keskustella teinin kanssa normaalisti opiskeluista ja tulevaisuudesta ja teini huutaa, ettei vois paskaakaan välittää, pahalta tuntuu. Oikeasti tosi pahalta. Kyllä kai poika on sen itsekin huomannut. Ei sekään siinä tilanteessa osaa olla, vaan lähtee karkuun. Tuon kovan kuoren alla on oikeasti tosi herkkä ihminen, sen tiedän.

Ja teille, jotka pohditte pojan kaveripiiriä. Samana se on pysynyt jo muutaman vuoden. Tuttuja kasvoja käy meilläkin viikoittain kylässä. Tyttöystävä on itse hyvä koulussa, joten en usko, että pojan koulumenestyksestä pilkkaisi. Mutta eihän näistä enää tiedä.

Toivottavasti opettajien ja koulupsykologin kanssa juttelemalla tää lähtisi tästä ratkeamaan. Tuntuu pahalta katsoa kun toinen lähtee naama nurinpäin koulua kohti!

ap

Vierailija kirjoitti:

Oli taas hankalaa saada teini kouluun. Omat työt kärsii, kun saa ensin puoli tuntia herätellä teiniä ja sen jälkeen puoli tuntia kärkkyä, että lähtee kouluun. Karjuu vain ettei halua mennä ja että väsyttää... Noh sinne se kuitenkin lähti, saa nähdä milloin tulee ensimmäinen viesti teinin huonosta käytöksestä..

Soitin pojan luokanvalvojalle ja sanoi ottavansa asian puheeksi ensin muiden opettajien kanssa. Kyselee vähän pojan tuntikäyttäytymisestä ja opiskeluista. Oli tyytyväinen kuitenkin kun otin yhteyttä, kertoi, että huoli meidän pojasta on ollut hänelläkin kova. 

Ja sinulle, joka kysyit, että miltä tuntuu, kun yrittää keskustella teinin kanssa normaalisti opiskeluista ja tulevaisuudesta ja teini huutaa, ettei vois paskaakaan välittää, pahalta tuntuu. Oikeasti tosi pahalta. Kyllä kai poika on sen itsekin huomannut. Ei sekään siinä tilanteessa osaa olla, vaan lähtee karkuun. Tuon kovan kuoren alla on oikeasti tosi herkkä ihminen, sen tiedän.

Ja teille, jotka pohditte pojan kaveripiiriä. Samana se on pysynyt jo muutaman vuoden. Tuttuja kasvoja käy meilläkin viikoittain kylässä. Tyttöystävä on itse hyvä koulussa, joten en usko, että pojan koulumenestyksestä pilkkaisi. Mutta eihän näistä enää tiedä.

Toivottavasti opettajien ja koulupsykologin kanssa juttelemalla tää lähtisi tästä ratkeamaan. Tuntuu pahalta katsoa kun toinen lähtee naama nurinpäin koulua kohti!

ap

Hyvä kun haitte apua. Kyllä se siitä!

Vierailija kirjoitti:

Oli taas hankalaa saada teini kouluun. Omat työt kärsii, kun saa ensin puoli tuntia herätellä teiniä ja sen jälkeen puoli tuntia kärkkyä, että lähtee kouluun. Karjuu vain ettei halua mennä ja että väsyttää... Noh sinne se kuitenkin lähti, saa nähdä milloin tulee ensimmäinen viesti teinin huonosta käytöksestä..

Soitin pojan luokanvalvojalle ja sanoi ottavansa asian puheeksi ensin muiden opettajien kanssa. Kyselee vähän pojan tuntikäyttäytymisestä ja opiskeluista. Oli tyytyväinen kuitenkin kun otin yhteyttä, kertoi, että huoli meidän pojasta on ollut hänelläkin kova. 

Ja sinulle, joka kysyit, että miltä tuntuu, kun yrittää keskustella teinin kanssa normaalisti opiskeluista ja tulevaisuudesta ja teini huutaa, ettei vois paskaakaan välittää, pahalta tuntuu. Oikeasti tosi pahalta. Kyllä kai poika on sen itsekin huomannut. Ei sekään siinä tilanteessa osaa olla, vaan lähtee karkuun. Tuon kovan kuoren alla on oikeasti tosi herkkä ihminen, sen tiedän.

Ja teille, jotka pohditte pojan kaveripiiriä. Samana se on pysynyt jo muutaman vuoden. Tuttuja kasvoja käy meilläkin viikoittain kylässä. Tyttöystävä on itse hyvä koulussa, joten en usko, että pojan koulumenestyksestä pilkkaisi. Mutta eihän näistä enää tiedä.

Toivottavasti opettajien ja koulupsykologin kanssa juttelemalla tää lähtisi tästä ratkeamaan. Tuntuu pahalta katsoa kun toinen lähtee naama nurinpäin koulua kohti!

ap

Tiedätkö mitkä ovat olleet poikasi kavereiden jatko-opiskelusuunnitelmat peruskoulun jälkeen? Entä poikasi suunnitelmat? Ystäväporukat hajaantuvat peruskoulun jälkeen ja sekin stressaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni kävi juuri noin yläasteella ja arvaa miksi. Minua alettiin porukalla luokassa kiusata ja pahoinpidellä. En ollut tunneilla enää kuin harvoin, usein kerroin isälle, että maha kipeä ja jäin kotiin, kellekään en kertonut mitä joudun kokemaan joka hetki siina koulussa. Sitten kun jotenkuten selvisin yläasteelta ja menin amikseen jossa olinkin sitten joka vuosi luokan paras ja stipendit. Luoja tietää mitä minusta olisi voinut tulla jos olisin saanut opiskella normaalisti yläasteen.

Voi mennä aikuislukioon. Toivo ei oo mennyt.

Takavarikoi sen pc ja jos sillä on jotain pelikoneita niin ne myös ja takaisin saa vasta kun koulu alkaa kiinnostamaan. Älypuhelin myös pois ja tilalle jostain liikkeestä joku parinkympin normiluuri. Eiköhän ala numerot nuosemaan.

Lapsesi taitaa tarvita nyt järeitä toimia. Tuonikäisillä on masentuneena korkea itsemurhariski. Masennusseulaan nyt heti ja myös laajaan terveystarkastukseen verikokeineen.

Suunnitelmasi vaikuttavat valitettavasti alimitoitetuilta tilanteen vakavuuteen nähden. Lapsesi on nyt kuitenkin turmelemassa mahdollisuutensa mieleisiin opiskelupaikkoihin ja suuressa riskissä vakaviin psyykkisiin ongelmiin.

Apua ja hoitoa on vaadittava. Sitä ei teille tulla kotiin tarjoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi taitaa tarvita nyt järeitä toimia. Tuonikäisillä on masentuneena korkea itsemurhariski. Masennusseulaan nyt heti ja myös laajaan terveystarkastukseen verikokeineen.

Suunnitelmasi vaikuttavat valitettavasti alimitoitetuilta tilanteen vakavuuteen nähden. Lapsesi on nyt kuitenkin turmelemassa mahdollisuutensa mieleisiin opiskelupaikkoihin ja suuressa riskissä vakaviin psyykkisiin ongelmiin.

Apua ja hoitoa on vaadittava. Sitä ei teille tulla kotiin tarjoamaan.

Tässä puhutaan asiaa. Myös se, että käyttää alkoholia viittaa ongelmakäyttäytymiseen. Ottaisin teinin kanssa kunnon kehityskeskustelun vaikka teini karjuisi tai mököttäisi kuinka. Jos ei minulle alkaisi syytä kertomaan varaisin ajan koulupsykologille ja vahtisin että se todellakin menee sinne. Tässä ei ole ongelmana huonot numerot vaan vakava syrjäytymisriski! Ap nyt ryhtiliike sen teinin kanssa

Opettajien kanssa keskustelu ei auta mielenterveysongelmiin. Nyt kannat huoltajana vastuuta ja ryhdyt hankkimaan lapsellesi hoitoa. Äläkä anna lapsesi kieltäytyä niistä.

Kotona makaaminen pahentaa tilannetta.

Jospa ei halua lukioon ja kapinoi sitä vastaan.

Meillä poika ei ollut lukija ja keskiarvo jäi aavistuksen alle meidän alueen lukion. Poika ei kuitenkaan olisi missään tapauksessa lukioon halunnutkaan, eikä edes hakenut. Hän halusi koodauslinjalle ja valmistuu pian datanomiksi. Ei kannata väkisin työntää lasta tiettyyn putkeen vanhempien odotusten mukaisesti.

Tulevaisuus ahdistaa. Ehkä kymppiluokka on hyvä vaihtoehto aikuistua ja nostaa numeroita.

Kannattaa keskustella rauhallisesti peloista ja toiveista. Kertoa, että uskoo kykyihin ja homma on vain tekemisestä kiinni. 

Kuuntele kuitenkin sitä lasta äläkä pakota muottiin, joka tulee teidän vanhempien päästä. Muitankin hyviä vaihtoehtoja on, joista on myös erinomaiset jatko-opintomahdollisuudet.

Kun löytyy oikea ala, niin se on se tärkein asia. Monelle iskee myös ihan vaan laiskuus tuossa ysillä. Kun tajuaa, että opinnot vaan jatkuvat ja jatkuvat...

Vierailija kirjoitti:

Jospa ei halua lukioon ja kapinoi sitä vastaan.

Meillä poika ei ollut lukija ja keskiarvo jäi aavistuksen alle meidän alueen lukion. Poika ei kuitenkaan olisi missään tapauksessa lukioon halunnutkaan, eikä edes hakenut. Hän halusi koodauslinjalle ja valmistuu pian datanomiksi. Ei kannata väkisin työntää lasta tiettyyn putkeen vanhempien odotusten mukaisesti.

Tulevaisuus ahdistaa. Ehkä kymppiluokka on hyvä vaihtoehto aikuistua ja nostaa numeroita.

Kannattaa keskustella rauhallisesti peloista ja toiveista. Kertoa, että uskoo kykyihin ja homma on vain tekemisestä kiinni. 

Kuuntele kuitenkin sitä lasta äläkä pakota muottiin, joka tulee teidän vanhempien päästä. Muitankin hyviä vaihtoehtoja on, joista on myös erinomaiset jatko-opintomahdollisuudet.

Kun löytyy oikea ala, niin se on se tärkein asia. Monelle iskee myös ihan vaan laiskuus tuossa ysillä. Kun tajuaa, että opinnot vaan jatkuvat ja jatkuvat...

En usko, että ap on pakottanut lasta menemään lukioon, kun lapsi on kerta aiemmin ollut hakemassa autoalalle. Mutta väsymiseen uskon. Voi olla myös päihteiden ongelmakäyttöä...

Joko olet käyttänyt pojan huumetestissä?

Vierailija kirjoitti:

Joko olet käyttänyt pojan huumetestissä?

Kannattaisi varmasti kaiken varalta käyttää. Helposti samalla kun kitataan kaljaa, saattaa jotain muutakin kokeilla. Polttaako tupakkaa tai käyttääkö nuuskaa?

Tuohon motivaation laskuun täytyy olla joku syy, ei ole normaalia. Mun pojalla oli TODELLA paha murrosikä kasilla ja sen kanssa sai vääntää kaikesta. Ei enää lukenut kokeisiin, mutta arvosanat laskivat silti vain numerolla.

Sun teini tarvitsee apua nyt heti, ennen kuin joutuu isompiin ongelmiin...

Loppuvuodesta syntynyt poika? Kuulostaa siltä, että murkkuikä valitettavasti iskenyt nyt. Älkää luovuttako, pakolla vaan ne läksyt, muuten ei esim. kaveri- tai peliaikaa tipu. Jos kevätkin on huono, niin kymppiluokka voisi olla asiallinen vaihtoehto.

Mistä näitä vuoden äitejä aina vain sikiää..

Hei älkää lietsoko paniikkia! Tuo voi olla ihan täysin normaaliakin. Se, että toisilla lapsilla ei noin isoja arvosanaheittoja murrosiässä tule, ei tarkoita sitä, että se olisi täysin tavatonta. Ja monet ysiluokkalaiset juovat -joko tiedätte siitä tai ette. Se ei aina ongelmakäyttäytymiseen viittaa vaikka on laitonta. Hyvä, että pojalla on harrastus joka kiinnostaa. Itsekään en sitä lopettaisi. Otatte yhteyttä opettajaan ja mietitte, miten saisitte kouluasiat järjestymään. Tsemppiä, tuollaista se voi olla teinien kanssa!