"Täytyy ponnistella, että menestyy" Entä jos keikkuu burn outin rajoilla eikä enää pysty ponnistelemaan? Entä kun ei vaan voimat riitä?
Minä yritän ja kovasti haluab pärjätä. Olla tunnollinen, ahkera ja hyvä työntekijä. Edetä uralla. Mutta kiire on lisääntynyt, ilmapiiri työpaikalla kiristynyt ja tuntuu, etten saa enää oikein nukuttua kunnolla ja töihin menen silmät ummessa. Tiedän, että pitäisi ponnistella ja jaksaa, jos haluaa edetä uralla ja saada tiettyjä asioita. Mutta entä jos romahdan joku päivä enkä jaksakaan. Miten minun käy? Välillä tuntuu, että olen lähellä sitä rajaa. Yritän vielä jotenkin kiinnostua töistäni, mutta yhä enemmän vain tunnen välinpitämättömyyttä ja alakuloa. Kai minun pitäisi käydä juttelemassa lääkärillä. Se vaan tuntuu suurelta epäonnistumiselta. Kai minussa on jotain vikaa.
Kommentit (27)
Pitäisi ponnistella, että saa sitten ostaa jonninjoutavaa roinaa tai haalia rahaa? Ei kiitos. Tyydyn peruselämiseen ja olen onnellinen.
Olet helposti hyväksikäytettävää tyyppiä.
Susta puristetaan kaikki mehut kunnes olet työkyvytön ja sitten etsitään uutta tykinruokaa.
Kannattaisi viheltää peli poikki.
Ei sinussa ole vikaa vaan työelämässä. Yhä useammat joutuvat mt-syistä eläkkeelle, eihän tässä ole mitään järkeä.
Ihmisten elämä on jotenkin niin tyhjää nykyään. Jos ei saa rakennettua hienoa uraa, on epäonnistunut luuseri. Näin moni ajattelee. Millään muulla ei ole mitään arvoa kuin sillä työllä ja rahalla.
Kuka määrittelee, mitä menestyminen tarkoittaa juuri sinulle?
Kannattaa olla pragmaattinen. Miettiä mihin ne paukkunsa kulloinkin keskittää. Eikä edes olla kovin tunnollinen, riittää kun näyttää siltä.
Mulla on nyt ponnistelut ponnisteltu. Kävin lähellä loppuunpalamista, alalla jolla ei edes voi edetä. Nyt lähden opiskelemaan uutta, ja jos en enää työllisty niin ei haittaa sekään. Mieluummin valitsen terveyden kuin rahan.
Sitten lopetetaan ponnistelu ja haetaan apua. Ja samalla unohdetaan kaikki k*sipäät, jotka määkii, että jokainen on oman onnensa seppä. Ei niitä tarvitse kuunnella tai kiinnittää edes huomiota.
Kuulostaa masennukselta. Itsekin olen sen kanssa joutunut opettelemaan elämään.
Veetuttaa tää höpötys, että töissä pitäisi antaa 110% itsestään. Kukaan ei voi antaa kuin 100% ja sitäkin vain ajoittain. Pitää jäädä energiaa myös ihmissuhteille ja muuhun elämään.
Ei ponnistelu ole mikään tae menestykselle. Jos nyt mietitään ihan maailmanlaajuisesti, niin enitenhän ponnistelevat ne, joilla on vähiten, eivätkä he mitään tule koskaan menestymään, kuolevan johonkin virukseen jonka saavat likaisesta juomavedestä tms.
Minä olen tyytynyt vähään. En enää ajattele "minä en saa, koska ei ole varaa" vaan käännän asian niin päin, että "en halua mitään lisää, käytän ilmaisia resursseja ja iloisen niistä". Eihän se helppo prosessi ole ollut hyväksyä, että elämä nyt tulee kuolemaan saakka olemaan tavallista harmaata puurtamista ja asuntokaan ei ole mikään unelmian huvila jne. Mutta kaikki tämmöiset unelmien tavoittelut on oikeasti todella etuoikeutettujen ihmisten juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinussa ole vikaa vaan työelämässä. Yhä useammat joutuvat mt-syistä eläkkeelle, eihän tässä ole mitään järkeä.
Työelämää on kurjistettu 90-luvun lamasta asti. Ihmisiä on irtisanottu ja töihin jäljelle jääneiltä vaaditaan useamman henkilön työpanosta. Eipä ole ihme, että alkaa porukka burnoutata. Ja toinen puoli istuu kotona ahdistuneena, kun ei ole töitä. He ovat pelote, jota työnantajataho käyttää niille ruoskan alla oleville:”Tuollaisiksi luusereiksi ette varmasti halua - siis antakaa se ekstramaili!”
Minusta työssäkäyvien pitäisi oikeasti nostaa kädet ylös ja sanoa, ettei vaan ehdi eikä pysty tekemään kaikkea. Että palkatkaa lisäkäsiä!
Mikä järki on juosta hullun lailla, ohittaa lainmukaiset tauot ja tehdä ilmaisia ylitöitä, koska porukka on työnantajan toimesta alimitoitettu? Vika ei siis ole työntekijän ahkeruudessa, vaan työnantajan ahneudessa. Palkkaa ei haluta maksaa useammalle, vaan niistä jäljellä olevista väännetään kaikki irti ja vähän yli. Koska he suostuvat siihen.
Muutosta tähän kaipaan! Alkakaa, riistetyt, sanomaan suoraan!
Miksei Suomessa puhuta julkisuudessa enemmän näistä työelämän asioista? Ennen oli Tommi Hoikkala ja muita tutkijoita, jotka kommentoivat koventuvia vaatimuksia. Nyt kyllä voivotellaan tilastoja siitä että monet joutuvat eläkkeelle ennenaikaisesti mutta mitään konkreettisia parannuksia ei tehdä.
Annat itsestäsi kaiken ja paljon päälle työelämässä. Miten sinua ja ponnistelujasi firman eteen muistetaan tiukassa paikassa? Yleensä kengän kuvalla takapuolessa, jotta firma voisi tehdä enemmän voittoa. Jokin tuntuu olevan vähän pielessä koko asetelmassa. Jos koet huonoa omatuntoa siitä että olet jaksamisen äärirajoilla, niin voit lopettaa sen ja kannattaa hakea apua tässä vaiheessa, jotta saat akkujasi ladattua ja ajatukset selkeämmiksi. Ihmiset eivät ole mitään koneita ja eivät jaksa loputtomiin.
Mä ajoin itseni piippuun ja olin sitten 10 vuotta telakalla. Lähinnä nukuin tai makasin liikkumatta sängyssä.
Sieltä sitten pikkuhiljaa nousin ja kehittelin itselleni oikein mukavan elämän, omilla ehdoillani. Eläke on juossut tilille jo kolmisenkymmentä vuotta. En saanut mainetta ja menestystä, mutta olen 'jokseenkin tyytyväinen'.
En jaksaisi käydä töissä, ajatuskin puistattaa. Kaikki se kiire ja häsäys.
Omaehtoinen elämä, jossa teen itseäni kiinnostavia asioita, on minua varten. Kaikelle on aikaa.
Silloin kannattaa tehdä jotain toisin.
Itse olen 29v. 2 vuotta ollut työttömänä. Lakkasin toimimasta. Olen muuttunut vihanneksi.
Tuo "Täytyy ponnistella, että menestyy" on ilmeisesti lainaus jostain? Mistä, kenen suusta? Sun täytyy miettiä, elätkö omannäköistä elämää vai onko se jonkun muun, esimerkiksi vanhempiesi, ohjenuora.
Mutta niinhän tälläkin palstalla aina sanotaan esim. noissa vähävaraisten ketjuissa, että sitä varten ponnistellaan, että siitä pääsee pois. Minä tiesin tasan tarkkaan, että menestyksen eteen pitää tehdä töitä. Mulla on ollut aina korkea opiskelu- ja työmoraali. Mutta ilmeisesti se ponnistelu ei ole tuonutkaan sitä onnea, vaan lähinnä tyhjän, väsyneen mielen. Huomenna taas uusi viikko edessä. -ap-
Älä ponnistele. Ihan oikeasti, lakkaa ponnistelemasta.