Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Täytyy ponnistella, että menestyy" Entä jos keikkuu burn outin rajoilla eikä enää pysty ponnistelemaan? Entä kun ei vaan voimat riitä?
22.11.2020 |
Minä yritän ja kovasti haluab pärjätä. Olla tunnollinen, ahkera ja hyvä työntekijä. Edetä uralla. Mutta kiire on lisääntynyt, ilmapiiri työpaikalla kiristynyt ja tuntuu, etten saa enää oikein nukuttua kunnolla ja töihin menen silmät ummessa. Tiedän, että pitäisi ponnistella ja jaksaa, jos haluaa edetä uralla ja saada tiettyjä asioita. Mutta entä jos romahdan joku päivä enkä jaksakaan. Miten minun käy? Välillä tuntuu, että olen lähellä sitä rajaa. Yritän vielä jotenkin kiinnostua töistäni, mutta yhä enemmän vain tunnen välinpitämättömyyttä ja alakuloa. Kai minun pitäisi käydä juttelemassa lääkärillä. Se vaan tuntuu suurelta epäonnistumiselta. Kai minussa on jotain vikaa.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinussa ole vikaa vaan työelämässä. Yhä useammat joutuvat mt-syistä eläkkeelle, eihän tässä ole mitään järkeä.
Työelämää on kurjistettu 90-luvun lamasta asti. Ihmisiä on irtisanottu ja töihin jäljelle jääneiltä vaaditaan useamman henkilön työpanosta. Eipä ole ihme, että alkaa porukka burnoutata. Ja toinen puoli istuu kotona ahdistuneena, kun ei ole töitä. He ovat pelote, jota työnantajataho käyttää niille ruoskan alla oleville:”Tuollaisiksi luusereiksi ette varmasti halua - siis antakaa se ekstramaili!”
Minusta työssäkäyvien pitäisi oikeasti nostaa kädet ylös ja sanoa, ettei vaan ehdi eikä pysty tekemään kaikkea. Että palkatkaa lisäkäsiä!
Mikä järki on juosta hullun lailla, ohittaa lainmukaiset tauot ja tehdä ilmaisia ylitöitä, koska porukka on työnantajan toimesta alimitoitettu? Vika ei siis ole työntekijän ahkeruudessa, vaan työnantajan ahneudessa. Palkkaa ei haluta maksaa useammalle, vaan niistä jäljellä olevista väännetään kaikki irti ja vähän yli. Koska he suostuvat siihen.
Muutosta tähän kaipaan! Alkakaa, riistetyt, sanomaan suoraan!
"Sorron alta nouskaa!" Kuten vanhoissa työväenlauluissa sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi menestyä?
Mukavan peruselintason ja satunnaisen luksuksen saa ilman menestymistäkin.
Sitten jos haluaa jatkuvaa luksusta ja länsimaisittain korkean elintason, niin tottakai pitää tehdä paljon duunia, ellei ole paljoa vanhaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi menestyä?
Mukavan peruselintason ja satunnaisen luksuksen saa ilman menestymistäkin.Sitten jos haluaa jatkuvaa luksusta ja länsimaisittain korkean elintason, niin tottakai pitää tehdä paljon duunia, ellei ole paljoa vanhaa rahaa.
Toiset ne joutuu ponnistelemaan pelkästään sen eteen, että saisi edes jotain ruokaa naamansa eteen ja vuokrat maksettua. Että saa opiskeltua ja ehkä joskus töitä. Hyvä että sulla menee mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi menestyä?
Mukavan peruselintason ja satunnaisen luksuksen saa ilman menestymistäkin.Sitten jos haluaa jatkuvaa luksusta ja länsimaisittain korkean elintason, niin tottakai pitää tehdä paljon duunia, ellei ole paljoa vanhaa rahaa.
Toiset ne joutuu ponnistelemaan pelkästään sen eteen, että saisi edes jotain ruokaa naamansa eteen ja vuokrat maksettua. Että saa opiskeltua ja ehkä joskus töitä. Hyvä että sulla menee mukavasti.
Aloituksessa puhuttiin menestymisestä, joten siihen otin kantaa.
Sinä puhut ponnistelusta, et menestymisestä. Aloituksessa ponnistelusta puhuttiin nimenomaan menestyksen yhteydessä (menestys vaatii ponnistelua, eikä AP jaksa ponnistella joten on hyvä kyseenalaistaa koko menestymisen tarve)
Ei menestyminen tuo onnea, päin vastoin. Elämä voi olla ihanaa ja hyvää ilman suurta ponnistelua ja menestystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tuhoaisi itseäni minkään työn takia. Ei olisi "menestymistä" mulle.
Alue: Aihe vapaa
Sama juttu, oon ponnistellut kohta 20 vuotta ja henkisesti olen täysin zombi. Hyvä kun jaksan edes kerran puolessa vuodessa siivota. Elämässä ei ole yhtään mitään sisältöä kuin yrittää pitää edes yksi sierain kuvitellun vedenpinnan yllä. Olen niin loppu, että kohta ei enää auta, kohta vain hajoan. Luulen, että saan alzheimerin ennen kuin täytän 50.