Lue keskustelun säännöt.
Miksi urheilullisuus on niin tärkeää?
22.11.2020 |
Muitakin arvoja luulisi olevan vaikka miten paljon.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Urheilullisuus kertoo todella paljon arvomaailmasta. Urheilullinen ihminen on todennäköisemmin melko tervehenkinen; meidän ruumis on luotu liikkumaan, ei kyyhöttämään paikallaan.
Urheilullinen ihminen on energisempi ja vireämpi ja terveempi, noin yleisesti ottaen.
Urheilullisilla ihmisillä on oman kokemukseni mukaan enemmän intohimoa elämään ylipäänsä kuin ei-urheilullisella. Sellainen intensiteetti ja elämän nälkä ja kiinnostus.
Urheilulliset ihmiset pärjää elämässä muutenkin paremmin ihan tutkitusti.
Ja ennen kaikkea: jos ei saa nautintoa ruumiinsa liikuttamisesta, mitä nautintoa sellainen ihminen saa mistään? Kaikenlaiset seksuaaliperversiot kumpuaa siitä, että ihminen ei tunne instrumenttiaan, eli ruumistaan, eikä osaa nauttia puhtaasti ruumiin käyttämisestä. Ruumis on turta ja sitten täytyy temppuilla ties mitä k-uristamisleikkejä, että tuntisi edes jotain.
En ikinä huolisi epäurheilullista miestä.
Ja sitten tämä, kun urheileva ihminen putkinäköisine mietteineen ajattelee, että kun on urheilullisuutta, on kaikkea muutakin. Tietenkin ainoa tapa tutustua omaan instrumenttiinsa on se tavoitteellinen hikiliikunta. Monikohan näistä laulaa, soittaa, näyttelee, harrastaa jotain luovaa käsin tekemistä... Tietysti jotkut, mutta tyypillisistä ruokien punnitsijoista on kyllä avoin ja intohimoinen suhtautuminen elämään kaukana. Takakireämpiä ihmisiä saa tosissaan hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmin tuolla tarkoitetaan mitään himoliikkujaa ja kalorien laskijaa, vaan ihan normaalipainoista ihmistä, joka pitää huolta kehostaan. Plussaa tietysti jos sattuu saman mielenkiinnot liikuntalajeja kohtaan, jolloin voi harrastaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Te miehet, jotka etsitte urheilullista naista, haluatteko hänen kanssaan perheen, lapsia ja yhteisen kodin?
Tietenkin.
Meillä on kaksi lasta, kouluikäisiä. Vaimo pelaa lentopalloa kerran viikossa, käy lenkillä muutaman kerran viikossa ja pelaa tennistä vakiovuorolla työtoverinsa kanssa lauantai aamuisin.
On normaalipainoinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän urheilullisuudella kumpikin sukupuoli tarkoita fyysisesti seksikästä kroppaa, eli ei mitään löllöä.
Entäs kuulantyöntäjät, moukarinheittäjät tai sumopainijat?
No kehtaisin väittää, että urheilullisuutta edellyttävä karkaisi treffipaikalta, jos sinne lyllertää joku urheilullinen sumopainijavartaloinen.
Mulle se on tärkeää, koska haluan käydä kävelyillä, vaeltamassa, juoksemassa jne yhdessä välillä. Kun on itse pienestä asti kasvanut siihen liikkumiseen ja treenaamiseen, niin se on osa sua. Mulle se toimii myös mielenterveysongelmien kurissa pitämisessä.
Mulla menee myös liikuntaan aika paljon aikaa, joten toivon, että toinen ymmärtää sen.
Sit taas kun täällä osa naisista selittää, että vain tosi hoikat kelpaa miehille, niin kun menee tonne ulos niin tämä väittämä tuntuu täysin tuulesta temmatulta.
Mä olen hoikka, mutta aika rento syöjä omasta mielestäni. Olen vaan aina syönyt aika terveellisesti, joten se ei ole koskaan ollut mulle mikään suuri kurinalaisuutta vaativa juttu.
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urheilullisissa naisissa on tietysti se ongelma, että lenkki- ja jumppakengät löyhkäävät pahalle kuten myös hikiset sukat pyykkikorissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilullisuus on vain kiertoilmaisu sille että etsii laihaa naista. Urheilullinen normaalipainoinen nainen ei viehätä.
Mutta aika huono kiertoilmaisu, koska hoikkuus tulee syömällä, eikä liikkumalla. Urheilijoissa on tosi vähän laihoja, paitsi maratoonarit.
Miltein kaikki potkupalloilijat ovat hoikkia.
Samoon koripalloilija, salibandyn pelaajat, lätkätyypit ja yleensä joukkuelajeja kilpatasolla harrastanut tai harrastavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimpien urheilulajien tarkoitusperä liittyy sotaisuuteen. Etenkin klassiset, tuhatvuotiset lajit. Mitä se sitten kertoo?
Vierailija kirjoitti:
Urheilullisuus kertoo todella paljon arvomaailmasta. Urheilullinen ihminen on todennäköisemmin melko tervehenkinen; meidän ruumis on luotu liikkumaan, ei kyyhöttämään paikallaan.
Urheilullinen ihminen on energisempi ja vireämpi ja terveempi, noin yleisesti ottaen.
Urheilullisilla ihmisillä on oman kokemukseni mukaan enemmän intohimoa elämään ylipäänsä kuin ei-urheilullisella. Sellainen intensiteetti ja elämän nälkä ja kiinnostus.
Urheilulliset ihmiset pärjää elämässä muutenkin paremmin ihan tutkitusti.
Ja ennen kaikkea: jos ei saa nautintoa ruumiinsa liikuttamisesta, mitä nautintoa sellainen ihminen saa mistään? Kaikenlaiset seksuaaliperversiot kumpuaa siitä, että ihminen ei tunne instrumenttiaan, eli ruumistaan, eikä osaa nauttia puhtaasti ruumiin käyttämisestä. Ruumis on turta ja sitten täytyy temppuilla ties mitä k-uristamisleikkejä, että tuntisi edes jotain.
En ikinä huolisi epäurheilullista miestä.
Tässä oli hieno tiivistys. Kyllähän se urheilullisuus tosiaan näkyy muillakin elämän alueilla. 👍🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Urheilullisuus on ehkä suurin kiinnostava tekijä naisessa kun etsin kumppania.
En vaan pysty kiinnostumaan naisesta jonka elämäntapa ei ole urheilullinen. Haluan voida urheilla yhdessä ja haluan voida ihastella naisen timmiä kroppaa.
Olisi kyllä hyvä jos en ajattelisi näin koska tuntuu naisten profiileja selatessa että urheilu on 99% naisista yhdentekevää.
Kaiken maailman matkailu/taide/hippi/uranaisia löytyy mutta maanläheiset urheilulliset naapurintytöt ovat erittäin harvassa.
Maanläheiset? Jos nainen on maanläheinen eikä urheilullinen, niin silloin hän ei ole erityisen kiinnostunut tuunaamaan ulkonäköään sellaiseksi, että miesten on mukava ihailla. Vaikka olisikin urheilullinen.
Pidät varmaan myös naisista, jotka ovat kokemattomia mutta taitavia sängyssä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtui myös sanoa, että arvostan kurinalaisuutta. Se että jaksaa treenata ja jaksaa syödä terveellisesti on viehättävää. Verrattuna siihen että pitäisi herkutella päivittäin..
Kunnianhimo treenaamisen suhteen, se on se mitä haluaisin nähdä. Koulu/työjutut ei ole niin tärkeää.
Yäk ihminen joka punnitsee ruokaa ja vaahdottelee smoothieita ja mittailee reisien ympärysmittaa yäk yäk
Käyhän vetäsemässä röökit keuhkoihin ja siirry sitten sokerikulhon pariin. Pikaisen hedonian lisäksi muuta ei sinulle tässä elämässä ole tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että jos on itse urheilullinen, se on tärkeää myös kumppanissa. Siinähän ei ole kyse pelkästään ulkonäöstä vaan koko elämäntavasta. Urheilullisen ihmisen koko arki on ihan erilainen kuin sohvaperunan.
Itse olen sohvaperuna ja siksi en edes etsi urheilullista miestä, tiedän kyllä että heillä menee hermot mun laiskottelevaan elämäntapaan ja siihen, että tuun aina olemaan vähän plösö. Ei mua edes kiinnosta laihduttaa.
Toi urheilullisuus on miehille sama asia kuin hoikka ja Tommi kroppa. 99% miehistä paska% välittää siitä urheileeko nainen vai ei ja syökö terveellisesti vai ei kunhan on hoikka ja timmi ja pantav@
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta miehet voisi rehellisesti esim Tinderissä sanoa että haluavat hyväkroppainen (hoikka ja kiinteä) nainen mieluummin kuin puhuvat jotain soopaa sporttisuudesta. Huvittavinta on, että nämä sporttista mimmiä etsivät miehet yleensä itse on plösöjä, tai muja- sporttisia, eli käyvät kerran viikossa jossain pappa- sählyssä ja kaksi kertaa viikossa salilla
Vierailija kirjoitti:
Liikkumisesta on tehty sellainen pakkopulla että monet jää sohvalle ihan vaan koska -ituttaa se jatkuva "kyllä sunkin pitäis"-pusku.
On ihan tarpeeksi liikuntaa kävellä vaikka Jumbossa pari tuntia. Kesällä voi filllaroida rantakahvilaan. Kaikki liikkuminen on liikkumista, ei ole pakko "harrastaa".
Läskien selityksiä
Ei urheilullisuus ole tärkeää. Liikunnallisuus on eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että jos on itse urheilullinen, se on tärkeää myös kumppanissa. Siinähän ei ole kyse pelkästään ulkonäöstä vaan koko elämäntavasta. Urheilullisen ihmisen koko arki on ihan erilainen kuin sohvaperunan.
Itse olen sohvaperuna ja siksi en edes etsi urheilullista miestä, tiedän kyllä että heillä menee hermot mun laiskottelevaan elämäntapaan ja siihen, että tuun aina olemaan vähän plösö. Ei mua edes kiinnosta laihduttaa.
Itse etsin elämänkumppania, en harrastuskumpoania, ja siinä painaa eri asiat kuin harrastukset eli se, että minkälaisen parisuhteen haluan. En ymmärrä tätä sporttisuuden vaatimusta ja sitä että jos mies on sporttinrn pitää muijan olla, ja että se on ihan hyväksyttävää. Samalla logiikalla sitten mirhen pitäisi pitää kulttuurista ja taidenäyttelyistä ja leipomisesta ja sen pitäisi olla yhtä hyväksyttävää. Hohoijakkaa. En ihmyhtään ihmettele miksi niin moni mies jää yksin- minä minä minä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkumisesta on tehty sellainen pakkopulla että monet jää sohvalle ihan vaan koska -ituttaa se jatkuva "kyllä sunkin pitäis"-pusku.
On ihan tarpeeksi liikuntaa kävellä vaikka Jumbossa pari tuntia. Kesällä voi filllaroida rantakahvilaan. Kaikki liikkuminen on liikkumista, ei ole pakko "harrastaa".
Läskien selityksiä
Minkä läskien? En harrasta tietoisesti liikuntaa, kävelen joka paikkaan ja työmatkat pyöräilen. Talvella ja kesällä pihatyöt ja kauppakassit kannan kotiin. Olen aina painanut nax 67 kg ja olen 179cm pitkä ja kuntotestissä sain kaikista testeistä parhaat tulokset. Nämä punttisalimimmit ja jumppapirkot jäi kauas taakse.
Vierailija kirjoitti:
Urheilullisuus on ehkä suurin kiinnostava tekijä naisessa kun etsin kumppania.
En vaan pysty kiinnostumaan naisesta jonka elämäntapa ei ole urheilullinen. Haluan voida urheilla yhdessä ja haluan voida ihastella naisen timmiä kroppaa.
Olisi kyllä hyvä jos en ajattelisi näin koska tuntuu naisten profiileja selatessa että urheilu on 99% naisista yhdentekevää.
Kaiken maailman matkailu/taide/hippi/uranaisia löytyy mutta maanläheiset urheilulliset naapurintytöt ovat erittäin harvassa.
Urheilun täyttämä elämä on jotenkin niin turhan tuntuista. Urheilullisuudessa ei ole oikein mitään syvyyttä, mihin tarttua. Siksi itselleni ei ole väliä, onko mies urheilullinen vai ei. Satunnainen liikunnan harrastaminen kuten retkeily, pyöräily ja lenkkeily riittäisi minulle hyvin.
En itse pidä timmiä synonyyminä urheilulliselle. Ne eivät ole riippuvaisia toisistaan. Käyn tosiaan itse 4-5krt/viikko salilla, mutta en ole lainkaan urheilullinen. Saatan näyttää siltä, mutta todellisuus on jotain muuta. En ole räjähtävä, en jaksa juosta edes 10km, en pärjäisi suunnistuksessa, en osaa luistella, en osaa hypätä korkeutta enkä ole taitava missään joukkuelajissa. Se, että pumppaa hypertrofista ja välillä voimaa, ei vain riitä urheilullisuudeksi. Se on aika yksipuolista.
Juuri näin. Lisäksi jos toinen ei saa mielihyvää liikunnasta, näen hänet jotenkin viallisena. Syönyt tai vetänyt ssri:llä endokannabidoidireseptorit pilalle. Ensinmäiset treffit ruukaa olemaan aina tekojääradalla, lenkkipolulka tai vastaavassa.